|
1917
1: En sång, en psalm av Koras söner; för sångmästaren, till Mahalat-leannót; en sång av esraiten Heman. (88:2) HERRE, min frälsnings Gud, dag och natt ropar jag inför dig.
2: (88:3) Låt min bön komma inför ditt ansikte, böj ditt öra till mitt rop.
3: (88:4) Ty min själ är mättad med lidanden, och mitt liv har kommit nära dödsriket.
4: (88:5) Jag är aktad lik dem som hava farit ned i graven, jag är såsom en man utan livskraft.
5: (88:6) Jag är övergiven bland de döda, lik de slagna som ligga i graven, dem på vilka du icke mer tänker, och som äro avskilda från din hand.
6: (88:7) Ja, du har sänkt mig ned underst i graven, ned i mörkret, ned i djupet.
7: (88:8) Den vrede vilar tung på mig, och alla dina böljors svall låter du gå över mig. Sela.
8: (88:9) Du har drivit mina förtrogna långt bort ifrån mig; du har gjort mig till en styggelse för dem; jag ligger fången och kan icke komma ut.
9: (88:10) Mitt öga förtvinar av lidande; HERRE, jag åkallar dig dagligen, jag uträcker mina händer till dig.
10: (88:11) Gör du väl under för de döda, eller kunna skuggorna stå upp och tacka dig? Sela.
11: (88:12) Förtäljer man i graven om din nåd, i avgrunden om din trofasthet?
12: (88:13) Känner man i mörkret dina under, och din rättfärdighet i glömskans land?
13: (88:14) Men jag ropar till dig, HERRE, och bittida kommer min bön dig till mötes.
14: (88:15) Varför förkastar du, HERRE, min själ, varför döljer du ditt ansikte för mig?
15: (88:16) Betryckt är jag och döende allt ifrån min ungdom; jag måste bära dina förskräckelser, så att jag är nära att förtvivla.
16: (88:17) Din vredes lågor gå över mig, dina fasor förgöra mig.
17: (88:18) De omgiva mig beständigt såsom vatten, de kringränna mig allasammans.
18: (88:19) Du har drivit vän och frände långt bort ifrån mig; i mina förtrognas ställe har jag nu mörkret.
|
KJV
1: ((A Song or Psalm for the sons of Korah, to the chief Musician upon Mahalath Leannoth, Maschil of Heman the Ezrahite.)) O LORD God of my salvation, I have cried day and night before thee:
2: Let my prayer come before thee: incline thine ear unto my cry;
3: For my soul is full of troubles: and my life draweth nigh unto the grave.
4: I am counted with them that go down into the pit: I am as a man that hath no strength:
5: Free among the dead, like the slain that lie in the grave, whom thou rememberest no more: and they are cut off from thy hand.
6: Thou hast laid me in the lowest pit, in darkness, in the deeps.
7: Thy wrath lieth hard upon me, and thou hast afflicted me with all thy waves. Selah.
8: Thou hast put away mine acquaintance far from me; thou hast made me an abomination unto them: I am shut up, and I cannot come forth.
9: Mine eye mourneth by reason of affliction: LORD, I have called daily upon thee, I have stretched out my hands unto thee.
10: Wilt thou shew wonders to the dead? shall the dead arise and praise thee? Selah.
11: Shall thy lovingkindness be declared in the grave? or thy faithfulness in destruction?
12: Shall thy wonders be known in the dark? and thy righteousness in the land of forgetfulness?
13: But unto thee have I cried, O LORD; and in the morning shall my prayer prevent thee.
14: LORD, why castest thou off my soul? why hidest thou thy face from me?
15: I am afflicted and ready to die from my youth up: while I suffer thy terrors I am distracted.
16: Thy fierce wrath goeth over me; thy terrors have cut me off.
17: They came round about me daily like water; they compassed me about together.
18: Lover and friend hast thou put far from me, and mine acquaintance into darkness.
|
PR33.38
1: Koorahilaisten laulu, virsi; veisuunjohtajalle; veisataan kuin: "Sairaus"; esrahilaisen Heemanin mietevirsi.
2: Herra, minun pelastukseni Jumala, päivin ja öin minä huudan sinun edessäsi.
3: Salli minun rukoukseni tulla kasvojesi eteen, kallista korvasi minun huutoni puoleen.
4: Sillä minun sieluni on kärsimyksistä kylläinen, ja minun elämäni on lähellä tuonelaa.
5: Minut luetaan hautaan menevien joukkoon, minä olen kuin mies, jolta voima on poissa.
6: Minä olen jätetty kuolleitten joukkoon, olen kuin kaatuneet, jotka haudassa makaavat ja joita sinä et enää muista ja jotka ovat sinun kädestäsi erotetut.
7: Sinä olet laskenut minut syvimpään hautaan, pimeyteen, syviin kuiluihin.
8: Sinun vihasi painaa minua, ja kaikki kuohusi sinä vyörytät minun ylitseni. Sela.
9: Sinä olet karkoittanut tuttavani minusta kauas, olet tehnyt minut heille inhoksi; minä olen suljettu sisään enkä pääse ulos.
10: Minun kasvoni ovat kuihtuneet kurjuudesta. Joka päivä minä huudan sinua, Herra, ja ojennan käteni sinun puoleesi.
11: Teetkö sinä ihmeitä kuolleille, tai nousevatko haamut sinua kiittämään? Sela.
12: Kerrotaanko haudassa sinun armostasi, manalassa sinun uskollisuudestasi?
13: Tunnetaanko sinun ihmeitäsi pimeydessä ja sinun vanhurskauttasi unhotuksen maassa?
14: Mutta minä huudan avukseni sinua, Herra, ja minun rukoukseni tulee varhain sinun eteesi.
15: Miksi, Herra, hylkäät minun sieluni, miksi peität kasvosi minulta?
16: Minä olen kurja ja lähellä kuolemaa hamasta nuoruudestani, minä kärsin sinun kauhujasi, olen neuvoton.
17: Sinun vihasi vyöryy minun ylitseni, sinun hirmusi hukuttavat minut.
18: Ne saartavat minua kaiken päivää kuin vedet, ne kaikki yhdessä piirittävät minua. [88:19] Ystävät ja toverit sinä olet karkoittanut minusta kauas, pimeys on minun ainoa tuttavani.
|
