|
1917
1: Tacken HERREN, åkallen hans namn, gören hans gärningar kunniga bland folken.
2: Sjungen till hans ära, lovsägen honom, talen om alla hans under.
3: Berömmen eder av hans heliga namn; glädje sig av hjärtat de som söka HERREN.
4: Frågen efter HERREN och hans makt, söken hans ansikte beständigt.
5: Tänken på de underbara verk som han har gjort, på hans under och hans muns domar,
6: I Abrahams, hans tjänares, säd, I Jakobs barn, hans utvalda.
7: Han är HERREN, vår Gud; över hela jorden gå hans domar.
8: Han tänker evinnerligen på sitt förbund, intill tusen släkten på vad han har stadgat,
9: på det förbund han slöt med Abraham och på sin ed till Isak.
10: Han fastställde det för Jakob till en stadga, för Israel till ett evigt förbund;
11: han sade: "Åt dig vill jag giva Kanaans land, det skall bliva eder arvedels lott."
12: Då voro de ännu en liten hop, de voro ringa och främlingar därinne.
13: Och de vandrade åstad ifrån folk till folk, ifrån ett rike bort till ett annat.
14: Han tillstadde ingen att göra dem skada, han straffade konungar för deras skull:
15: "Kommen icke vid mina smorda, och gören ej mina profeter något ont."
16: Och när han bjöd hungersnöd komma över landet och fördärvade allt deras livsuppehälle,
17: då sände han åstad en man framför dem: Josef blev såld till träl.
18: Man slog hans fötter i bojor, i järn fick han ligga fjättrad,
19: till den tid då hans ord uppfylldes, då HERRENS tal bevisade hans oskuld.
20: Då sände konungen och lät släppa honom lös, folkens behärskare gav honom fri.
21: Han satte honom till herre över sitt hus, till att råda över all hans egendom;
22: han skulle binda hans furstar efter sin vilja och lära hans äldste vishet.
23: Och Israel kom till Egypten, Jakob blev en gäst i Hams land.
24: Och HERREN gjorde sitt folk mycket fruktsamt och mäktigare än dess ovänner voro,
25: de vilkas hjärtan han vände till att hata hans folk, till att lägga onda råd mot hans tjänare.
26: Han sände Mose, sin tjänare, och Aron, som han hade utvalt.
27: De gjorde hans tecken ibland dem och under i Hams land.
28: Han sände mörker och lät allt bliva mörkt; och de stodo icke emot hans ord.
29: Han förvandlade deras vatten till blod och lät så deras fiskar dö.
30: Deras land kom att vimla av paddor, ända in i deras konungars kamrar.
31: Han bjöd, och flugsvärmar kommo, mygg i hela deras land.
32: Han gav dem hagel för regn, eldslågor sände han i deras land.
33: Och han slog deras vinträd och fikonträd och bröt sönder träden i deras land.
34: Han bjöd, och gräshoppor kommo, och gräsmaskar i tallös mängd.
35: De åto upp alla örter i deras land, de åto upp frukten på deras mark.
36: Och han slog allt förstfött i deras land, förstlingen av all deras kraft.
37: Så förde han dem ut, med silver och guld, och i hans stammar var ingen som stapplade.
38: Egyptierna gladde sig, när de drogo ut; ty förskräckelse för Israel hade fallit över dem.
39: Han bredde ut ett moln till skygd, och en eld för att lysa om natten.
40: De begärde, då lät han vaktlar komma, och med bröd från himmelen mättade han dem.
41: Han öppnade klippan, och vatten flödade; det gick genom öknen såsom en ström.
42: Ty han tänkte på sitt heliga ord, på sin tjänare Abraham.
43: Så förde han ut sitt folk med fröjd, med jubel dem som han hade utvalt.
44: Han gav åt dem hedningarnas länder, och folkens förvärv fingo de till besittning,
45: för att de skulle hålla hans stadgar och taga hans lagar i akt. Halleluja!
|
KJV
1: O give thanks unto the LORD; call upon his name: make known his deeds among the people.
2: Sing unto him, sing psalms unto him: talk ye of all his wondrous works.
3: Glory ye in his holy name: let the heart of them rejoice that seek the LORD.
4: Seek the LORD, and his strength: seek his face evermore.
5: Remember his marvellous works that he hath done; his wonders, and the judgments of his mouth;
6: O ye seed of Abraham his servant, ye children of Jacob his chosen.
7: He is the LORD our God: his judgments are in all the earth.
8: He hath remembered his covenant for ever, the word which he commanded to a thousand generations.
9: Which covenant he made with Abraham, and his oath unto Isaac;
10: And confirmed the same unto Jacob for a law, and to Israel for an everlasting covenant:
11: Saying, Unto thee will I give the land of Canaan, the lot of your inheritance:
12: When they were but a few men in number; yea, very few, and strangers in it.
13: When they went from one nation to another, from one kingdom to another people;
14: He suffered no man to do them wrong: yea, he reproved kings for their sakes;
15: Saying, Touch not mine anointed, and do my prophets no harm.
16: Moreover he called for a famine upon the land: he brake the whole staff of bread.
17: He sent a man before them, even Joseph, who was sold for a servant:
18: Whose feet they hurt with fetters: he was laid in iron:
19: Until the time that his word came: the word of the LORD tried him.
20: The king sent and loosed him; even the ruler of the people, and let him go free.
21: He made him lord of his house, and ruler of all his substance:
22: To bind his princes at his pleasure; and teach his senators wisdom.
23: Israel also came into Egypt; and Jacob sojourned in the land of Ham.
24: And he increased his people greatly; and made them stronger than their enemies.
25: He turned their heart to hate his people, to deal subtilly with his servants.
26: He sent Moses his servant; and Aaron whom he had chosen.
27: They shewed his signs among them, and wonders in the land of Ham.
28: He sent darkness, and made it dark; and they rebelled not against his word.
29: He turned their waters into blood, and slew their fish.
30: Their land brought forth frogs in abundance, in the chambers of their kings.
31: He spake, and there came divers sorts of flies, and lice in all their coasts.
32: He gave them hail for rain, and flaming fire in their land.
33: He smote their vines also and their fig trees; and brake the trees of their coasts.
34: He spake, and the locusts came, and caterpillers, and that without number,
35: And did eat up all the herbs in their land, and devoured the fruit of their ground.
36: He smote also all the firstborn in their land, the chief of all their strength.
37: He brought them forth also with silver and gold: and there was not one feeble person among their tribes.
38: Egypt was glad when they departed: for the fear of them fell upon them.
39: He spread a cloud for a covering; and fire to give light in the night.
40: The people asked, and he brought quails, and satisfied them with the bread of heaven.
41: He opened the rock, and the waters gushed out; they ran in the dry places like a river.
42: For he remembered his holy promise, and Abraham his servant.
43: And he brought forth his people with joy, and his chosen with gladness:
44: And gave them the lands of the heathen: and they inherited the labour of the people;
45: That they might observe his statutes, and keep his laws. Praise ye the LORD.
|
PR33.38
1: Kiittäkää Herraa, julistakaa hänen nimeänsä, tehkää hänen suuret tekonsa tiettäviksi kansojen keskuudessa.
2: Laulakaa hänelle, veisatkaa hänelle, puhukaa kaikista hänen ihmeistänsä.
3: Hänen pyhä nimensä olkoon teidän kerskauksenne; iloitkoon niiden sydän, jotka etsivät Herraa.
4: Kysykää Herraa ja hänen voimaansa, etsikää alati hänen kasvojansa.
5: Muistakaa hänen ihmetöitänsä, jotka hän on tehnyt, hänen ihmeitänsä ja hänen suunsa tuomioita,
6: te Aabrahamin, hänen palvelijansa, siemen, Jaakobin lapset, te hänen valittunsa.
7: Hän, Herra, on meidän Jumalamme; hänen tuomionsa käyvät yli kaiken maan.
8: Hän muistaa liittonsa iankaikkisesti, säätämänsä sanan hamaan tuhansiin polviin,
9: liittonsa, jonka hän teki Aabrahamin kanssa, ja Iisakille vannomansa valan.
10: Hän vahvisti sen käskyksi Jaakobille, Israelille iankaikkiseksi liitoksi.
11: Hän sanoi: "Sinulle minä annan Kanaanin maan, se olkoon teidän perintöosanne".
12: Heitä oli vähäinen joukko, vain harvoja, ja he olivat muukalaisia siellä.
13: Ja he vaelsivat kansasta kansaan ja yhdestä valtakunnasta toiseen kansaan.
14: Hän ei sallinut kenenkään heitä vahingoittaa, ja hän rankaisi kuninkaita heidän tähtensä:
15: "Älkää koskeko minun voideltuihini, älkää tehkö pahaa minun profeetoilleni".
16: Ja kun hän kutsui nälänhädän maahan ja kokonaan mursi leivän tuen,
17: oli hän lähettänyt heidän edellänsä miehen: Joosef oli myyty orjaksi.
18: Hänen jalkojansa vaivattiin kahleilla, hän joutui rautoihin,
19: siksi kunnes hänen sanansa kävi toteen ja Herran puhe osoitti hänet puhtaaksi.
20: Niin kuningas lähetti ja päästätti hänet, kansojen hallitsija laski hänet irti.
21: Hän pani hänet talonsa herraksi ja kaiken omaisuutensa haltijaksi,
22: sitomaan mielensä mukaan hänen ruhtinaitansa ja opettamaan viisautta vanhimmille.
23: Niin joutui Israel Egyptiin, Jaakob muukalaiseksi Haamin maahan.
24: Ja Herra teki kansansa hyvin hedelmälliseksi ja väkevämmäksi heidän vihamiehiänsä.
25: Hän käänsi näitten sydämen vihaamaan hänen kansaansa, kavalasti kohtelemaan hänen palvelijoitaan.
26: Hän lähetti Mooseksen, palvelijansa, ja Aaronin, jonka hän oli valinnut.
27: Nämä tekivät hänen tunnustekonsa heidän keskellään, tekivät ihmeitä Haamin maassa.
28: Hän lähetti pimeyden ja pimensi kaiken, eivätkä he vastustaneet hänen sanojansa.
29: Hän muutti heidän vetensä vereksi ja kuoletti heiltä kalat.
30: Heidän maansa vilisi sammakoita aina kuningasten kammioita myöten.
31: Hän käski, ja paarmoja tuli ja sääskiä koko heidän alueellensa.
32: Hän antoi heille rakeita sateen sijaan, tulen leimauksia heidän maahansa.
33: Ja hän hävitti heidän viini- ja viikunapuunsa ja murskasi puut heidän alueeltansa.
34: Hän käski, ja heinäsirkkoja tuli ja tuhosirkkoja lukematon joukko;
35: ne söivät kaiken ruohon heidän maastansa, söivät hedelmän heidän vainioiltansa.
36: Ja hän surmasi kaikki heidän maansa esikoiset, kaikki heidän miehuutensa ensimmäiset.
37: Sitten hän vei Israelin sieltä varustettuna hopealla ja kullalla, eikä ollut hänen sukukunnissaan kompastuvaista.
38: Egypti iloitsi heidän lähdöstänsä, koska sen oli vallannut pelko heidän tähtensä.
39: Hän levitti suojaksi pilven ja tulen valaisemaan yötä.
40: He pyysivät, ja hän pani tulemaan viiriäiset, ja hän ravitsi heitä taivaan leivällä.
41: Hän avasi kallion, ja vettä vuoti; se juoksi virtana kautta erämaan.
42: Sillä hän muisti pyhän sanansa, muisti Aabrahamia, palvelijaansa.
43: Niin hän vei kansansa pois sen iloitessa, valittunsa heidän riemuitessaan.
44: Ja hän antoi heille pakanain maat, ja he ottivat omaksensa kansojen vaivannäöt,
45: että he noudattaisivat hänen käskyjänsä ja ottaisivat hänen laeistansa vaarin. Halleluja!
|
