Ps 35

2: Fatta sköld och skärm, och stå upp till min hjälp;
3: drag fram spjutet, och spärra vägen för mina förföljare. Säg till min själ: "Jag är din frälsning."
4: Må de komma på skam och blygas, som stå efter mitt liv; må de vika tillbaka och varda utskämda, som hava ont i sinnet mot mig.
5: Må de bliva såsom agnar för vinden, och HERRENS ängel drive dem bort.
6: Deras väg blive mörk och slipprig, och HERRENS ängel drive dem bort.
7: Ty utan sak hava de försåtligen tillrett sin nätgrop för mig, utan sak hava de grävt en grav för mitt liv.
8: Fördärv komme över den mannen oförtänkt, det nät han har utlagt må fånga honom; ja, till sitt fördärv falle han själv däri.
9: Men min själ skall fröjda sig i HERREN och vara glad över hans frälsning.
10: Alla ben i min kropp skola säga: "HERRE, vem är dig lik, du som räddar den betryckte från den som är honom för stark, den betryckte och fattige ifrån den som plundrar honom?"
11: Orättfärdiga vittnen träda fram; de utfråga mig om det jag icke vet.
12: De löna mig med ont för gott; övergiven är min själ.
13: Jag åter bar sorgdräkt, när de voro sjuka, jag späkte min själ med fasta, jag bad med nedsänkt huvud;
14: såsom gällde det min vän, min broder, så skickade jag mig; lik den som sörjer sin moder gick jag sorgklädd och lutande.
15: Men de glädja sig över mitt fall och rota sig samman; ja, eländiga människor, som jag icke känner, rota sig samman mot mig, de smäda mig utan uppehåll.
16: Dessa gudlösa, som driva gyckel för en kaka bröd, bita ihop tänderna mot mig.
17: Herre, huru länge skall du se härpå? Ryck min själ undan det fördärv de bereda, och mitt liv undan lejonen.
18: Då skall jag tacka dig i den stora församlingen, och bland mycket folk skall jag lova dig.
19: Låt icke dem få glädja sig över mig, som utan skäl äro mina fiender; låt icke dem som utan sak hata mig få blinka med ögonen.
20: Ty det är icke frid som de tala; nej, svekets ord tänka de ut mot de stilla i landet.
21: De spärra upp munnen mot mig; de säga: "Rätt så, rätt så, nu se vi det med egna ögon!"
22: Du, HERRE, ser det; tig icke. Herre, var icke långt ifrån mig.
23: Vakna och stå upp för att skaffa mig rätt, för att utföra min sak, du min Gud och Herre.
24: Skaffa mig rätt efter din rättfärdighet, HERRE, min Gud, och låt dem icke få glädja sig över mig.
25: Låt dem icke säga i sina hjärtan: "Rätt så, det gick såsom vi ville!" Låt dem icke säga: "Vi hava fördärvat honom."
26: Må alla komma på skam och blygas, som glädja sig över min ofärd. Med skam och blygd må de varda klädda, som förhäva sig över mig.
27: Men må de jubla och glädja sig, som unna mig min rätt, och må de alltid kunna säga: "Lovad vare HERREN, han som unnar sin tjänare gott!"
28: Då skall min tunga förkunna din rättfärdighet och hela dagen ditt lov.

 

2: Take hold of shield and buckler, and stand up for mine help.
3: Draw out also the spear, and stop the way against them that persecute me: say unto my soul, I am thy salvation.
4: Let them be confounded and put to shame that seek after my soul: let them be turned back and brought to confusion that devise my hurt.
5: Let them be as chaff before the wind: and let the angel of the LORD chase them.
6: Let their way be dark and slippery: and let the angel of the LORD persecute them.
7: For without cause have they hid for me their net in a pit, which without cause they have digged for my soul.
8: Let destruction come upon him at unawares; and let his net that he hath hid catch himself: into that very destruction let him fall.
9: And my soul shall be joyful in the LORD: it shall rejoice in his salvation.
10: All my bones shall say, LORD, who is like unto thee, which deliverest the poor from him that is too strong for him, yea, the poor and the needy from him that spoileth him?
11: False witnesses did rise up; they laid to my charge things that I knew not.
12: They rewarded me evil for good to the spoiling of my soul.
13: But as for me, when they were sick, my clothing was sackcloth: I humbled my soul with fasting; and my prayer returned into mine own bosom.
14: I behaved myself as though he had been my friend or brother: I bowed down heavily, as one that mourneth for his mother.
15: But in mine adversity they rejoiced, and gathered themselves together: yea, the abjects gathered themselves together against me, and I knew it not; they did tear me, and ceased not:
16: With hypocritical mockers in feasts, they gnashed upon me with their teeth.
17: Lord, how long wilt thou look on? rescue my soul from their destructions, my darling from the lions.
18: I will give thee thanks in the great congregation: I will praise thee among much people.
19: Let not them that are mine enemies wrongfully rejoice over me: neither let them wink with the eye that hate me without a cause.
20: For they speak not peace: but they devise deceitful matters against them that are quiet in the land.
21: Yea, they opened their mouth wide against me, and said, Aha, aha, our eye hath seen it.
22: This thou hast seen, O LORD: keep not silence: O Lord, be not far from me.
23: Stir up thyself, and awake to my judgment, even unto my cause, my God and my Lord.
24: Judge me, O LORD my God, according to thy righteousness; and let them not rejoice over me.
25: Let them not say in their hearts, Ah, so would we have it: let them not say, We have swallowed him up.
26: Let them be ashamed and brought to confusion together that rejoice at mine hurt: let them be clothed with shame and dishonour that magnify themselves against me.
27: Let them shout for joy, and be glad, that favour my righteous cause: yea, let them say continually, Let the LORD be magnified, which hath pleasure in the prosperity of his servant.
28: And my tongue shall speak of thy righteousness and of thy praise all the day long.

 

2: Tempaa pieni kilpi, suuri kilpi ja nouse minun avukseni.
3: Sivalla keihäs ja salpaa tie minun vainoojiltani. Sano minun sielulleni: "Minä olen sinun pelastuksesi".
4: Joutukoot häpeään ja pilkkaan, jotka minun henkeäni väijyvät; peräytykööt, punastukoot, jotka minulle pahaa aikovat.
5: Olkoot he niinkuin akanat tuulessa, ja Herran enkeli syösköön heidät maahan;
6: heidän tiensä olkoon pimeä ja liukas, ja Herran enkeli ajakoon heitä takaa.
7: Sillä syyttä he ovat virittäneet verkkonsa minun eteeni, syyttä he ovat kaivaneet minun sielulleni haudan.
8: Tulkoon hänelle turmio aavistamatta, tarttukoon hän virittämäänsä verkkoon, langetkoon siihen surmaksensa.
9: Mutta minun sieluni iloitkoon Herrassa, riemuitkoon hänen avustansa.
10: Kaikki minun luuni sanokoot: "Herra, kuka on sinun vertaisesi, sinun, joka vapahdat kurjan väkevämmästään, kurjan ja köyhän raatelijastaan?"
11: Väärät todistajat astuvat esiin, he minulta tutkivat, mitä minä en tiedä.
12: He palkitsevat minulle hyvän pahalla; minun sieluni on orpo.
13: Mutta minä puin päälleni surupuvun, kun he sairastivat; minä vaivasin itseäni paastolla ja rukoilin pää painuksissa.
14: Niinkuin he olisivat olleet minun ystäviäni, minun omia veljiäni, niin minä kuljin; niinkuin äitiänsä sureva, niin minä kävin surupuvussa, kumarruksissa.
15: Mutta he iloitsevat minun kompastuksestani ja kokoontuvat - kokoontuvat minua vastaan, nuo lyöjät, joita minä en tunne; he herjaavat herkeämättä,
16: nuo konnat, jotka leipäkyrsää kärkkyen minua pilkkaavat, kiristelevät minulle hampaitansa.
17: Herra, kuinka kauan sinä tätä katselet? Päästä minun sieluni turmiosta, jota he hankitsevat, minun ainokaiseni nuorista leijonista.
18: Niin minä kiitän sinua suuressa seurakunnassa, ylistän sinua paljon kansan keskellä.
19: Älkööt ne minusta iloitko, jotka syyttä ovat minun vihamiehiäni; älkööt silmää iskekö, jotka asiatta minua vihaavat.
20: Sillä he eivät puhu rauhan puheita, vaan miettivät petoksen sanoja maan hiljaisia vastaan.
21: He avaavat suunsa ammolleen minua vastaan ja sanovat: "Kas niin, kas niin! Nyt me sen omin silmin näemme!"
22: Sinä, Herra, näet sen, älä ole vaiti! Herra, älä ole minusta kaukana!
23: Heräjä ja nouse, minun Jumalani ja Herrani, hankkimaan minulle oikeutta ja ajamaan minun asiaani.
24: Tuomitse minut vanhurskautesi mukaan, Herra, minun Jumalani, älä salli heidän minusta riemuita.
25: Älä salli heidän sanoa sydämessänsä: "Kas niin! Sitä me halusimmekin." Älä salli heidän sanoa: "Me olemme hänet nielleet".
26: Hävetkööt ja punastukoot kaikki, jotka minun onnettomuudestani iloitsevat, saakoot puvuksensa häpeän ja pilkan ne, jotka ylvästelevät minua vastaan.
27: Iloitkoot ja riemuitkoot ne, jotka suovat minulle minun oikeuteni, ja sanokoot aina: "Ylistetty olkoon Herra, joka tahtoo palvelijansa parasta".
28: Ja minun kieleni julistakoon sinun vanhurskauttasi, sinun kiitostasi kaiken päivää.