Ps 69

2: (69:3) Jag har sjunkit ned i djup dy, där ingen botten är; jag har kommit i djupa vatten, och svallet vill fördränka mig.
3: (69:4) Jag har ropat mig trött, min strupe är förtorkad; mina ögon försmäkta av förbidan efter min Gud.
4: (69:5) Flera än håren på mitt huvud äro de som hata mig utan sak; många äro de som vilja förgöra mig, de som äro mina fiender utan skäl; vad jag icke har rövat, det måste jag gälda.
5: (69:6) Du, o Gud, känner min dårskap, och mina skulder äro icke förborgade för dig.
6: (69:7) Låt icke i mig dem komma på skam, som förbida dig, Herre, HERRE Sebaot; Låt icke i mig dem varda till blygd, som söka dig, du Israels Gud.
7: (69:8) Ty för din skull bär jag smälek, för din skull höljer blygsel mitt ansikte;
8: (69:9) främmande har jag blivit för mina bröder och en främling för min moders barn.
9: (69:10) Ty nitälskan för ditt hus har förtärt mig, och dina smädares smädelser hava fallit över mig.
10: (69:11) Jag grät, ja, min själ grät under fasta, men det blev mig till smälek.
11: (69:12) Jag klädde mig i sorgdräkt, men jag blev för dem ett ordspråk.
12: (69:13) Om mig tassla de, när de sitta i porten; i dryckeslag göra de visor om mig.
13: (69:14) Men jag kommer med min bön till dig, HERRE, i behaglig tid, genom din stora nåd, o Gud; svara mig i din frälsande trofasthet.
14: (69:15) Rädda mig ur dyn, så att jag icke sjunker ned; låt mig bliva räddad från dem som hata mig och från de djupa vattnen.
15: (69:16) Låt icke vattensvallet fördränka mig eller djupet uppsluka mig; och låt ej graven tillsluta sitt gap över mig.
16: (69:17) Svara mig, HERRE, ty god är din nåd; vänd dig till mig efter din stora barmhärtighet.
17: (69:18) Fördölj icke ditt ansikte för din tjänare, ty jag är i nöd; skynda att svara mig.
18: (69:19) Kom till min själ och förlossa henne; befria mig för mina fienders skull.
19: (69:20) Du känner min smälek, min skam och blygd; du ser alla mina ovänner.
20: (69:21) Smälek har krossat mitt hjärta, så att jag är vanmäktig; jag väntade på medlidande, men där var intet, och på tröstare, men jag fann ingen.
21: (69:22) De gåvo mig galla att äta, och ättika att dricka, i min törst.
22: (69:23) Må deras bord framför dem bliva till en snara och till ett giller, bäst de gå där säkra;
23: (69:24) må deras ögon förmörkas, så att de icke se; gör deras länder vacklande alltid.
24: (69:25) Gjut ut över dem din ogunst, och låt din vredes glöd hinna upp dem.
25: (69:26) Deras gård blive öde, ingen må finnas, som bor i deras hyddor,
26: (69:27) eftersom de förfölja dem som du själv har slagit och orda om huru de plågas, som du har stungit.
27: (69:28) Låt dem gå från missgärning till missgärning, och låt dem icke komma till din rättfärdighet.
28: (69:29) Må de utplånas ur de levandes bok och icke varda uppskrivna bland de rättfärdiga.
29: (69:30) Men mig som är betryckt och plågad, mig skall din frälsning, o Gud, beskydda.
30: (69:31) Jag vill lova Guds namn med sång och upphöja honom med tacksägelse.
31: (69:32) Det skall behaga HERREN bättre än någon tjur, något offerdjur med horn och klövar.
32: (69:33) När de ödmjuka se det, skola de glädja sig; I som söken Gud, edra hjärtan skola leva.
33: (69:34) Ty HERREN lyssnar till de fattiga och föraktar icke sina fångna.
34: (69:35) Honom love himmelen och jorden, havet och allt vad som rör sig däri.
35: (69:36) Ty Gud skall frälsa Sion, han skall bygga upp Juda städer; man skall bo i dem och besitta landet.
36: (69:37) Hans tjänares barn skola få det till arvedel, och de som älska hans namn skola bo däri.

 

2: I sink in deep mire, where there is no standing: I am come into deep waters, where the floods overflow me.
3: I am weary of my crying: my throat is dried: mine eyes fail while I wait for my God.
4: They that hate me without a cause are more than the hairs of mine head: they that would destroy me, being mine enemies wrongfully, are mighty: then I restored that which I took not away.
5: O God, thou knowest my foolishness; and my sins are not hid from thee.
6: Let not them that wait on thee, O Lord GOD of hosts, be ashamed for my sake: let not those that seek thee be confounded for my sake, O God of Israel.
7: Because for thy sake I have borne reproach; shame hath covered my face.
8: I am become a stranger unto my brethren, and an alien unto my mother's children.
9: For the zeal of thine house hath eaten me up; and the reproaches of them that reproached thee are fallen upon me.
10: When I wept, and chastened my soul with fasting, that was to my reproach.
11: I made sackcloth also my garment; and I became a proverb to them.
12: They that sit in the gate speak against me; and I was the song of the drunkards.
13: But as for me, my prayer is unto thee, O LORD, in an acceptable time: O God, in the multitude of thy mercy hear me, in the truth of thy salvation.
14: Deliver me out of the mire, and let me not sink: let me be delivered from them that hate me, and out of the deep waters.
15: Let not the waterflood overflow me, neither let the deep swallow me up, and let not the pit shut her mouth upon me.
16: Hear me, O LORD; for thy lovingkindness is good: turn unto me according to the multitude of thy tender mercies.
17: And hide not thy face from thy servant; for I am in trouble: hear me speedily.
18: Draw nigh unto my soul, and redeem it: deliver me because of mine enemies.
19: Thou hast known my reproach, and my shame, and my dishonour: mine adversaries are all before thee.
20: Reproach hath broken my heart; and I am full of heaviness: and I looked for some to take pity, but there was none; and for comforters, but I found none.
21: They gave me also gall for my meat; and in my thirst they gave me vinegar to drink.
22: Let their table become a snare before them: and that which should have been for their welfare, let it become a trap.
23: Let their eyes be darkened, that they see not; and make their loins continually to shake.
24: Pour out thine indignation upon them, and let thy wrathful anger take hold of them.
25: Let their habitation be desolate; and let none dwell in their tents.
26: For they persecute him whom thou hast smitten; and they talk to the grief of those whom thou hast wounded.
27: Add iniquity unto their iniquity: and let them not come into thy righteousness.
28: Let them be blotted out of the book of the living, and not be written with the righteous.
29: But I am poor and sorrowful: let thy salvation, O God, set me up on high.
30: I will praise the name of God with a song, and will magnify him with thanksgiving.
31: This also shall please the LORD better than an ox or bullock that hath horns and hoofs.
32: The humble shall see this, and be glad: and your heart shall live that seek God.
33: For the LORD heareth the poor, and despiseth not his prisoners.
34: Let the heaven and earth praise him, the seas, and every thing that moveth therein.
35: For God will save Zion, and will build the cities of Judah: that they may dwell there, and have it in possession.
36: The seed also of his servants shall inherit it: and they that love his name shall dwell therein.

 

2: Pelasta minut, Jumala, sillä vedet käyvät minun sieluuni asti.
3: Minä olen vajonnut syvään, pohjattomaan liejuun, olen joutunut vetten syvyyksiin, ja virta tulvii minun ylitseni.
4: Minä olen väsynyt huutamisesta, minun kurkkuni kuivettuu, minun silmäni ovat rauenneet odottaessani Jumalaani.
5: Enemmän kuin hiuksia päässäni on niitä, jotka minua syyttömästi vihaavat; paljon on niitä, jotka tahtovat tuhota minut, jotka syyttä ovat vihollisiani; mitä en ole ryöstänyt, se täytyy minun maksaa.
6: Jumala, sinä tunnet minun hulluuteni, eivätkä minun vikani ole sinulta salassa.
7: Älä anna minussa häpeään joutua niiden, jotka odottavat sinua, Herra, Herra Sebaot. Älä salli minussa pettyä niiden, jotka etsivät sinua, Israelin Jumala.
8: Sillä sinun tähtesi minä kärsin herjausta, pilkka peittää minun kasvoni.
9: Veljilleni minä olen tullut vieraaksi, olen tullut oudoksi äitini lapsille.
10: Sillä kiivaus sinun huoneesi puolesta on minut kuluttanut, ja niiden herjaukset, jotka sinua herjaavat, ovat sattuneet minuun.
11: Minä, minun sieluni itki ja paastosi, mutta siitä koitui minulle vain herjausta.
12: Minä pukeuduin säkkipukuun, mutta tulin sananparreksi heidän suussaan.
13: Porteissa-istujat minusta jaarittelevat, ja väkijuomain juojat minusta laulavat.
14: Mutta minä rukoilen sinua, Herra, otollisella ajalla, sinua, Jumala, sinun suuren laupeutesi turvin. Vastaa minulle pelastavan uskollisuutesi tähden.
15: Päästä minut loasta, etten siihen vajoa, auta, että pääsen vihollisistani ja syvistä vesistä.
16: Älä anna vetten vuon minua upottaa, syvyyden minua niellä ja kuilun sulkea suutaan minun ylitseni.
17: Vastaa minulle, Herra, sillä sinun armosi on hyvä, käänny minun puoleeni suuressa laupeudessasi.
18: Älä peitä kasvojasi palvelijaltasi, sillä minä olen ahdistuksessa; joudu, vastaa minulle.
19: Lähesty minun sieluani ja lunasta se, vapahda minut vihollisteni tähden.
20: Sinä tiedät minun häväistykseni, minun häpeäni ja pilkkani, sinun edessäsi ovat julki kaikki minun ahdistajani.
21: Häväistys on särkenyt minun sydämeni, minä olen käynyt heikoksi; minä odotin sääliä, mutta en saanut, ja lohduttajia, mutta en löytänyt.
22: Koiruohoa he antoivat minun syödäkseni ja juottivat minulle janooni hapanviiniä.
23: Tulkoon heidän pöytänsä heille paulaksi, ansaksi noille suruttomille.
24: Soetkoot heidän silmänsä, niin etteivät näe, ja saata heidän lanteensa alati horjumaan.
25: Vuodata vihastuksesi heidän päällensä, ja yllättäköön heidät sinun vihasi hehku.
26: Joutukoon heidän leiripaikkansa autioksi, älköön heidän majoissansa asukasta olko.
27: Sillä he vainoavat sitä, jota sinä olet lyönyt, he juttelevat niiden tuskista, joita sinä olet haavoittanut.
28: Lisää heille rikosta rikoksen päälle, ja sinun vanhurskauteesi he älkööt pääskö.
29: Pyyhittäköön heidät pois elämän kirjasta, älköönkä heitä kirjoitettako vanhurskasten lukuun.
30: Mutta minä olen kurja ja vaivattu, suojatkoon minua sinun apusi, Jumala,
31: niin minä veisuulla kiitän Jumalan nimeä ja ylistän häntä kiitosvirsillä.
32: Se on Herralle otollisempi kuin härkä, kuin mulli, sarvipää ja sorkkajalka.
33: Nöyrät näkevät sen ja riemuitsevat; elpyköön teidän sydämenne, teidän, jotka etsitte Jumalaa.
34: Sillä Herra kuulee köyhiä eikä halveksi vankejansa.
35: Kiittäkööt häntä taivaat ja maa, meret ja kaikki, mitä niissä liikkuu.
36: Sillä Jumala on pelastava Siionin ja rakentava Juudan kaupungit, niin että he asettuvat niihin ja omistavat ne. [69:37] Hänen palvelijainsa jälkeläiset saavat sen perinnökseen, ja ne, jotka hänen nimeänsä rakastavat, saavat asua siinä.