1917
1: För sångmästaren; av David; en psalm. Min lovsångs Gud, tig icke.
2: Ty sin ogudaktiga mun, sin falska mun hava de upplåtit mot mig, de hava talat mot mig med lögnaktig tunga.
3: Med hätska ord hava de omgivit mig, de hava begynt strid mot mig utan sak.
4: Till lön för min kärlek stå de mig emot, men jag beder allenast.
5: De hava bevisat mig ont för gott och hat för min kärlek.
6: Låt en ogudaktig man träda upp emot honom, och låt en åklagare stå på hans högra sida.
7: När han kommer inför rätta, må han dömas skyldig, och hans bön vare synd.
8: Blive hans dagar få, hans ämbete tage en annan.
9: Varde hans barn faderlösa och hans hustru änka.
10: Må hans barn alltid gå husvilla och tigga och söka sitt bröd fjärran ifrån ödelagda hem.
11: Må ockraren få i sin snara allt vad han äger, och må främmande plundra hans gods.
12: Må ingen finnas, som hyser misskund med honom, och ingen, som förbarmar sig över hans faderlösa.
13: Hans framtid varde avskuren, i nästa led vare sådanas namn utplånat.
14: Hans fäders missgärning varde ihågkommen inför HERREN, och hans moders synd varde icke utplånad.
15: Må den alltid stå inför HERRENS ögon; ja, sådana mäns åminnelse må utrotas från jorden.
16: Ty han tänkte ju icke på att öva misskund, utan förföljde den som var betryckt och fattig och den vilkens hjärta var bedrövat, för att döda dem.
17: Han älskade förbannelse, och den kom över honom; han hade icke behag till välsignelse, och den blev fjärran ifrån honom.
18: Han klädde sig i förbannelse såsom i en klädnad, och såsom vatten trängde den in i hans liv och såsom olja in i hans ben.
19: Den varde honom såsom en mantel att hölja sig i, och såsom en gördel att alltid omgjorda sig med.
20: Detta vare mina motståndares lön från HERREN, och deras som tala ont mot min själ.
21: Men du, HERRE, Herre, stå mig bi för ditt namn skull; god är ju din nåd, så må du då rädda mig.
22: Ty jag är betryckt och fattig, och mitt hjärta är genomborrat i mitt bröst.
23: Såsom skuggan, när den förlänges, går jag bort; jag ryckes bort såsom en gräshoppssvärm.
24: Mina knän äro vacklande av fasta, och min kropp förlorar sitt hull.
25: Till smälek har jag blivit inför dem; när de se mig, skaka de huvudet.
26: Hjälp mig, HERRE, min Gud; fräls mig efter din nåd;
27: och må de förnimma att det är din hand, att du, HERRE, har gjort det.
28: Om de förbanna, så välsigna du; om de resa sig upp, så komme de på skam, men må din tjänare få glädja sig.
29: Mina motståndare varde klädda i blygd och höljda i skam såsom i en mantel.
30: Min mun skall storligen tacka HERREN; mitt ibland många vill jag lova honom.
31: Ty han står på den fattiges högra sida för att frälsa honom från dem som fördöma hans själ.
|
KJV
1: ((To the chief Musician, A Psalm of David.)) Hold not thy peace, O God of my praise;
2: For the mouth of the wicked and the mouth of the deceitful are opened against me: they have spoken against me with a lying tongue.
3: They compassed me about also with words of hatred; and fought against me without a cause.
4: For my love they are my adversaries: but I give myself unto prayer.
5: And they have rewarded me evil for good, and hatred for my love.
6: Set thou a wicked man over him: and let Satan stand at his right hand.
7: When he shall be judged, let him be condemned: and let his prayer become sin.
8: Let his days be few; and let another take his office.
9: Let his children be fatherless, and his wife a widow.
10: Let his children be continually vagabonds, and beg: let them seek their bread also out of their desolate places.
11: Let the extortioner catch all that he hath; and let the strangers spoil his labour.
12: Let there be none to extend mercy unto him: neither let there be any to favour his fatherless children.
13: Let his posterity be cut off; and in the generation following let their name be blotted out.
14: Let the iniquity of his fathers be remembered with the LORD; and let not the sin of his mother be blotted out.
15: Let them be before the LORD continually, that he may cut off the memory of them from the earth.
16: Because that he remembered not to shew mercy, but persecuted the poor and needy man, that he might even slay the broken in heart.
17: As he loved cursing, so let it come unto him: as he delighted not in blessing, so let it be far from him.
18: As he clothed himself with cursing like as with his garment, so let it come into his bowels like water, and like oil into his bones.
19: Let it be unto him as the garment which covereth him, and for a girdle wherewith he is girded continually.
20: Let this be the reward of mine adversaries from the LORD, and of them that speak evil against my soul.
21: But do thou for me, O GOD the Lord, for thy name's sake: because thy mercy is good, deliver thou me.
22: For I am poor and needy, and my heart is wounded within me.
23: I am gone like the shadow when it declineth: I am tossed up and down as the locust.
24: My knees are weak through fasting; and my flesh faileth of fatness.
25: I became also a reproach unto them: when they looked upon me they shaked their heads.
26: Help me, O LORD my God: O save me according to thy mercy:
27: That they may know that this is thy hand; that thou, LORD, hast done it.
28: Let them curse, but bless thou: when they arise, let them be ashamed; but let thy servant rejoice.
29: Let mine adversaries be clothed with shame, and let them cover themselves with their own confusion, as with a mantle.
30: I will greatly praise the LORD with my mouth; yea, I will praise him among the multitude.
31: For he shall stand at the right hand of the poor, to save him from those that condemn his soul.
|
PR33.38
1: Veisuunjohtajalle; Daavidin virsi. Jumala, minun ylistykseni, älä ole vaiti.
2: Sillä he ovat avanneet minua vastaan jumalattoman ja petollisen suun, he puhuttelevat minua valheen kielellä.
3: Vihan sanoilla he ovat minut piirittäneet, ja syyttä he sotivat minua vastaan.
4: Rakkauteni palkaksi he minua vainoavat, mutta minä ainoastaan rukoilen.
5: He kostavat minulle hyvän pahalla ja rakkauteni vihalla.
6: Aseta jumalaton mies häntä vastaan, ja seisokoon syyttäjä hänen oikealla puolellansa.
7: Oikeuden edessä hän joutukoon syyhyn, ja hänen rukouksensa tulkoon synniksi.
8: Hänen päivänsä olkoot harvat, ottakoon toinen hänen kaitsijatoimensa.
9: Tulkoot hänen lapsensa orvoiksi ja hänen vaimonsa leskeksi.
10: Kierrelkööt hänen lapsensa alati kerjäten, anelkoot kaukana kotinsa raunioilta.
11: Anastakoon koronkiskuri kaiken hänen omansa, ja riistäkööt vieraat hänen vaivannäkönsä.
12: Älköön kukaan osoittako hänelle laupeutta, älköönkä kukaan armahtako hänen orpojansa.
13: Hänen jälkeläisensä hävitkööt sukupuuttoon, pyyhittäköön heidän nimensä pois toisessa polvessa.
14: Hänen isiensä rikkomukset pysykööt Herran muistossa, älköönkä hänen äitinsä syntiä pyyhittäkö pois.
15: Olkoot ne Herran edessä alati, ja hävittäköön hän heidän muistonsa maan päältä.
16: Sillä se mies ei ajatellutkaan tehdä laupeutta, vaan vainosi kurjaa ja köyhää ja sydämen tuskassa olevaa, tappaaksensa hänet.
17: Hän rakasti kirousta, ja se kohtasi häntä; hän ei huolinut siunauksesta, ja se väistyi hänestä kauas.
18: Hän puki kirouksen yllensä niinkuin vaatteensa, ja se meni hänen sisuksiinsa niinkuin vesi ja hänen luihinsa niinkuin öljy.
19: Se olkoon hänellä viittana, johon hän verhoutuu, ja vyönä, johon hän aina vyöttäytyy.
20: Tämä olkoon Herralta minun vainoojaini palkka ja niiden, jotka puhuvat pahaa minua vastaan.
21: Mutta sinä, Herra, Herra, auta minua nimesi tähden, sillä sinun armosi on hyvä, pelasta minut.
22: Sillä minä olen kurja ja köyhä, ja sydämeni on haavoitettu minun rinnassani.
23: Minä katoan pois kuin pitenevä varjo, minut pudistetaan pois kuin heinäsirkka.
24: Polveni horjuvat paastoamisesta, ja minun ruumiini on laihtunut lihattomaksi.
25: Ja minä olen joutunut heidän herjattavakseen, minut nähdessään he nyökyttävät päätänsä.
26: Auta minua, Herra, minun Jumalani, pelasta minut armosi jälkeen;
27: ja he saakoot tuta, että tämä on sinun kätesi, että sinä, Herra, sen teit.
28: Jos he kiroavat, siunaa sinä, jos he nousevat, joutukoot häpeään, mutta palvelijasi saakoon iloita.
29: Olkoon häväistys minun vainoojaini pukuna, ja verhotkoon heitä heidän häpeänsä niinkuin viitta.
30: Minä suullani kiitän suuresti Herraa, ja monien keskellä minä ylistän häntä.
31: Sillä hän seisoo köyhän oikealla puolella pelastaakseen hänet niistä, jotka hänet tuomitsevat.
|