|
1917
1: En bön av David. Hör, o HERRE, en rättfärdig sak, akta på mitt rop, lyssna till min bön; den kommer icke ifrån falska läppar.
2: Av dig må jag få min rätt; dina ögon må skåda vad rättvist är.
3: Du prövar mitt hjärta, du utrannsakar mig, men du finner intet; ingen ond tanke går ut ur min mun.
4: Efter dina läppars ord, och vad människor än må göra, tager jag mig till vara för våldsverkares stigar.
5: Mina steg hålla sig stadigt på dina vägar, mina fötter vackla icke.
6: Så åkallar jag nu dig, ty du, Gud, skall svara mig; böj ditt öra till mig, hör mitt tal.
7: Bevisa din underbara nåd, du som frälsar undan motståndarna dem som taga sin tillflykt till din högra hand.
8: Bevara mig såsom en ögonsten, beskärma mig under dina vingars skugga
9: för de ogudaktiga, som vilja fördärva mig, för mina dödsfiender, som omringa mig.
10: Sitt hjärta förstocka de; med sin mun tala de stora ord.
11: Nu äro de omkring mig, var vi gå, deras ögon speja efter huru de skola böja mig till jorden.
12: Ja, denne är lik ett lejon som längtar efter rov, lik ett ungt lejon som ligger i försåt.
13: Stå upp, HERRE; träd emot honom, slå honom ned, rädda med ditt svärd min själ från den ogudaktige,
14: ja, med din hand, från människorna, HERRE, från denna världens människor, som hava sin del i detta livet, och vilkas buk du fyller med dina håvor, som hava söner i mängd och lämna sitt överflöd åt sina barn.
15: Men jag skall skåda ditt ansikte i rättfärdighet; när jag uppvaknar, vill jag mätta mig av din åsyn.
|
KJV
1: ((A Prayer of David.)) Hear the right, O LORD, attend unto my cry, give ear unto my prayer, that goeth not out of feigned lips.
2: Let my sentence come forth from thy presence; let thine eyes behold the things that are equal.
3: Thou hast proved mine heart; thou hast visited me in the night; thou hast tried me, and shalt find nothing; I am purposed that my mouth shall not transgress.
4: Concerning the works of men, by the word of thy lips I have kept me from the paths of the destroyer.
5: Hold up my goings in thy paths, that my footsteps slip not.
6: I have called upon thee, for thou wilt hear me, O God: incline thine ear unto me, and hear my speech.
7: Shew thy marvellous lovingkindness, O thou that savest by thy right hand them which put their trust in thee from those that rise up against them.
8: Keep me as the apple of the eye, hide me under the shadow of thy wings,
9: From the wicked that oppress me, from my deadly enemies, who compass me about.
10: They are inclosed in their own fat: with their mouth they speak proudly.
11: They have now compassed us in our steps: they have set their eyes bowing down to the earth;
12: Like as a lion that is greedy of his prey, and as it were a young lion lurking in secret places.
13: Arise, O LORD, disappoint him, cast him down: deliver my soul from the wicked, which is thy sword:
14: From men which are thy hand, O LORD, from men of the world, which have their portion in this life, and whose belly thou fillest with thy hid treasure: they are full of children, and leave the rest of their substance to their babes.
15: As for me, I will behold thy face in righteousness: I shall be satisfied, when I awake, with thy likeness.
|
PR33.38
1: Daavidin rukous. Kuule, Herra, minun oikeata asiaani, tarkkaa minun huutoani, ota korviisi minun rukoukseni, joka ei lähde petollisilta huulilta.
2: Sinulta tulee minulle oikeus, sinun silmäsi katsovat sitä, mikä oikein on.
3: Sinä koettelet minun sydäntäni, tarkkaat sitä yöllä, sinä tutkit minua, mutta et mitään löydä. Jos minä pahaa ajattelen, ei se käy suustani ulos.
4: Mitä ihmiset tehköötkin, sinun huultesi sanassa minä pysyn ja kavahdan väkivaltaisen teitä.
5: Minun askeleeni pysyvät sinun poluillasi, minun jalkani eivät horju.
6: Minä huudan sinua avukseni, sillä sinä vastaat minulle, Jumala; kallista korvasi minun puoleeni, kuule minun puheeni.
7: Osoita ihmeellinen armosi, sinä, joka pelastat vihamiesten vallasta ne, jotka turvaavat sinun oikeaan käteesi.
8: Varjele minua niinkuin silmäterää, kätke minut siipiesi suojaan
9: jumalattomilta, jotka tahtovat minut tuhota, verivihollisiltani, jotka minua saartavat.
10: He ovat sulkeneet tunnottomat sydämensä, heidän suunsa puhuu ylvästellen.
11: He ovat kintereillämme, he jo kiertävät meidät, he vaanivat silmillään, lyödäksensä maahan.
12: Hän on niinkuin saalista himoitseva leijona, niinkuin nuori leijona, joka piilossa väijyy.
13: Nouse, Herra, astu hänen eteensä. Paiskaa hänet maahan. Vapahda miekallasi minun sieluni jumalattomista,
14: kädelläsi ihmisistä, Herra, tämän maailman ihmisistä, joiden osa on tässä elämässä, joiden vatsan sinä täytät antimillasi, joiden pojat tulevat ravituiksi ja jotka jättävät yltäkylläisyytensä lapsilleen.
15: Mutta minä saan nähdä sinun kasvosi vanhurskaudessa, herätessäni ravita itseni sinun muotosi katselemisella.
|
