|
1917
1: Av David. HERREN är mitt ljus och min frälsning; för vem skulle jag frukta? HERREN är mitt livs värn; för vem skulle jag rädas?
2: När de onda draga emot mig och vilja uppsluka mig, då stappla de själva och falla, mina motståndare och fiender.
3: Om ock en här lägrar sig mot mig, så fruktar ändå icke mitt hjärta; om krig uppstår mot mig, så är jag dock trygg.
4: Ett har jag begärt av HERREN, därefter traktar jag: att jag må få bo i HERRENS hus i alla mina livsdagar, för att skåda HERRENS ljuvlighet och betrakta hans tempel.
5: Ty han döljer mig i sin hydda på olyckans dag, han beskärmar mig i sitt tjäll, han för mig upp på en klippa.
6: Och nu skall mitt huvud resa sig över mina fiender runt omkring mig, och jag vill offra i hans hydda jublets offer, jag vill sjunga till HERRENS ära och lovsäga honom.
7: Hör, o HERRE! Jag höjer min röst och ropar, var mig nådig och svara mig.
8: Mitt hjärta förehåller dig ditt ord: "Söken mitt ansikte." Ja, ditt ansikte, HERRE, söker jag;
9: fördölj icke ditt ansikte för mig. Driv icke bort din tjänare i vrede, du som har varit min hjälp; förskjut mig icke, övergiv mig icke, du min frälsnings Gud.
10: Nej, om än min fader och min moder övergiva mig, skall HERREN upptaga mig.
11: Visa mig, HERRE, din väg, och led mig på en jämn stig, för mina förföljares skull.
12: Överlämna mig icke åt mina ovänners vilja; ty mot mig uppstå falska vittnen och män som andas våld.
13: Ja, jag tror förvisso att jag skall få se HERRENS goda i de levandes land.
14: Förbida HERREN, var frimodig och oförfärad i ditt hjärta; ja, förbida HERREN.
|
KJV
1: ((A Psalm of David.)) The LORD is my light and my salvation; whom shall I fear? the LORD is the strength of my life; of whom shall I be afraid?
2: When the wicked, even mine enemies and my foes, came upon me to eat up my flesh, they stumbled and fell.
3: Though an host should encamp against me, my heart shall not fear: though war should rise against me, in this will I be confident.
4: One thing have I desired of the LORD, that will I seek after; that I may dwell in the house of the LORD all the days of my life, to behold the beauty of the LORD, and to enquire in his temple.
5: For in the time of trouble he shall hide me in his pavilion: in the secret of his tabernacle shall he hide me; he shall set me up upon a rock.
6: And now shall mine head be lifted up above mine enemies round about me: therefore will I offer in his tabernacle sacrifices of joy; I will sing, yea, I will sing praises unto the LORD.
7: Hear, O LORD, when I cry with my voice: have mercy also upon me, and answer me.
8: When thou saidst, Seek ye my face; my heart said unto thee, Thy face, LORD, will I seek.
9: Hide not thy face far from me; put not thy servant away in anger: thou hast been my help; leave me not, neither forsake me, O God of my salvation.
10: When my father and my mother forsake me, then the LORD will take me up.
11: Teach me thy way, O LORD, and lead me in a plain path, because of mine enemies.
12: Deliver me not over unto the will of mine enemies: for false witnesses are risen up against me, and such as breathe out cruelty.
13: I had fainted, unless I had believed to see the goodness of the LORD in the land of the living.
14: Wait on the LORD: be of good courage, and he shall strengthen thine heart: wait, I say, on the LORD.
|
PR33.38
1: Daavidin virsi. Herra on minun valkeuteni ja autuuteni: ketä minä pelkään! Herra on minun elämäni turva: ketä minä vapisen!
2: Kun pahat käyvät minun kimppuuni, syömään minun lihaani, niin he, minun ahdistajani ja vihamieheni, kompastuvat ja kaatuvat.
3: Vaikka sotajoukko asettuisi minua vastaan, ei minun sydämeni pelkäisi; vaikka sota nousisi minua vastaan, siinäkin minä olisin turvassa.
4: Yhtä minä rukoilen Herralta, sitä minä pyydän: että saisin asua Herran huoneessa kaiken elinaikani, katsella Herran suloisuutta ja tutkistella hänen temppelissänsä.
5: Sillä hän kätkee minut majaansa pahana päivänä, hän suojaa minua telttansa suojassa, korottaa minut kalliolle.
6: Niin kohoaa nyt minun pääni vihollisteni yli, jotka minua ympäröivät, ja minä uhraan riemu-uhreja hänen majassansa, Herralle minä veisaan ja soitan.
7: Herra, kuule minun ääneni, kun minä huudan, armahda minua ja vastaa minulle.
8: Minun sydämeni vetoaa sinun omaan sanaasi: "Etsikää minun kasvojani". Herra, minä etsin sinun kasvojasi.
9: Älä kätke minulta kasvojasi, älä työnnä vihassa pois palvelijaasi. Sinä olet minun apuni, älä minua jätä, älä minua hylkää, pelastukseni Jumala.
10: Vaikka minun isäni ja äitini minut hyljätkööt, niin Herra minut korjaa.
11: Neuvo, Herra, minulle tiesi ja johdata minua tasaista polkua minun vihamiesteni tähden.
12: Älä anna minua alttiiksi ahdistajaini vimmalle, sillä väärät todistajat nousevat minua vastaan ja puuskuvat väkivaltaa.
13: Mutta minä totisesti uskon näkeväni Herran hyvyyden elävien maassa.
14: Odota Herraa. Ole luja, ja vahva olkoon sinun sydämesi. Odota Herraa.
|
