|
1917
1: En bön av gudsmannen Mose. Herre, du har varit vår tillflykt från släkte till släkte.
2: Förrän bergen blevo till och du frambragte jorden och världen, ja, från evighet till evighet är du, o Gud.
3: Du låter människorna vända åter till stoft, du säger: "Vänden åter, I människors barn."
4: Ty tusen år äro i dina ögon såsom den dag som förgick i går; ja, de äro såsom en nattväkt.
5: Du sköljer dem bort; de äro såsom en sömn. Om morgonen likna de gräset som frodas;
6: det blomstrar upp och frodas om morgonen, men om aftonen torkar det bort och förvissnar.
7: Ty vi förgås genom din vrede, och genom din förtörnelse ryckas vi plötsligt bort.
8: Du ställer våra missgärningar inför dig, våra förborgade synder i ditt ansiktes ljus.
9: Ja, alla våra dagar försvinna genom din förgrymmelse, vi lykta våra år såsom en suck.
10: Vårt liv varar sjuttio år eller åttio år, om det bliver långt; och när det är som bäst, är det möda och fåfänglighet, ty det går snart förbi, likasom flöge vi bort.
11: Vem besinnar din vredes makt och din förgrymmelse, så att han fruktar dig?
12: Lär oss betänka huru få våra dagar äro, för att vi må undfå visa hjärtan.
13: HERRE, vänd åter. Huru länge dröjer du? Förbarma dig över dina tjänare.
14: Mätta oss med din nåd, när morgonen gryr, så att vi få jubla och vara glada i alla våra livsdagar.
15: Giv oss glädje så många dagar som du har plågat oss, så många år som vi hava lidit olycka.
16: Låt dina gärningar uppenbaras för dina tjänare och din härlighet över deras barn.
17: Och HERRENS, vår Guds, ljuvlighet komme över oss. Må du främja för oss våra händers verk; ja, våra händers verk främje du.
|
KJV
1: ((A Prayer of Moses the man of God.)) Lord, thou hast been our dwelling place in all generations.
2: Before the mountains were brought forth, or ever thou hadst formed the earth and the world, even from everlasting to everlasting, thou art God.
3: Thou turnest man to destruction; and sayest, Return, ye children of men.
4: For a thousand years in thy sight are but as yesterday when it is past, and as a watch in the night.
5: Thou carriest them away as with a flood; they are as a sleep: in the morning they are like grass which groweth up.
6: In the morning it flourisheth, and groweth up; in the evening it is cut down, and withereth.
7: For we are consumed by thine anger, and by thy wrath are we troubled.
8: Thou hast set our iniquities before thee, our secret sins in the light of thy countenance.
9: For all our days are passed away in thy wrath: we spend our years as a tale that is told.
10: The days of our years are threescore years and ten; and if by reason of strength they be fourscore years, yet is their strength labour and sorrow; for it is soon cut off, and we fly away.
11: Who knoweth the power of thine anger? even according to thy fear, so is thy wrath.
12: So teach us to number our days, that we may apply our hearts unto wisdom.
13: Return, O LORD, how long? and let it repent thee concerning thy servants.
14: O satisfy us early with thy mercy; that we may rejoice and be glad all our days.
15: Make us glad according to the days wherein thou hast afflicted us, and the years wherein we have seen evil.
16: Let thy work appear unto thy servants, and thy glory unto their children.
17: And let the beauty of the LORD our God be upon us: and establish thou the work of our hands upon us; yea, the work of our hands establish thou it.
|
PR33.38
1: Mooseksen, Jumalan miehen, rukous. Herra, sinä olet meidän turvamme polvesta polveen.
2: Ennenkuin vuoret syntyivät ja sinä loit maan ja maanpiirin, iankaikkisesta iankaikkiseen olet sinä, Jumala.
3: Sinä palautat ihmiset takaisin tomuun ja sanot: "Palatkaa jälleen, te ihmisten lapset".
4: Sillä tuhat vuotta on sinun silmissäsi niinkuin eilinen päivä, joka meni ohitse, ja niinkuin öinen vartiohetki.
5: Sinä huuhdot heidät pois; he ovat kuin uni, ovat kuin ruoho, joka aamulla kukoistaa:
6: aamulla se kasvaa ja kukoistaa, mutta illalla se leikataan ja kuivettuu.
7: Sillä me hukumme sinun vihasi voimasta, ja sinun kiivastuksesi voimasta me häviämme pois.
8: Meidän pahat tekomme sinä asetat eteesi, salaiset syntimme kasvojesi valkeuteen.
9: Niin kaikki meidän päivämme kuluvat sinun vihasi alla, vuotemme päättyvät meiltä kuin huokaus.
10: Meidän elinpäivämme ovat seitsemänkymmentä vuotta taikka enintään kahdeksankymmentä vuotta; ja parhaimmillaankin ne ovat vaiva ja turhuus, sillä ne kiitävät ohitse, niinkuin me lentäisimme pois.
11: Kuka ajattelee sinun vihasi ankaruutta, sinun kiivauttasi, niin että hän sinua pelkäisi?
12: Opeta meitä laskemaan päivämme oikein, että me saisimme viisaan sydämen.
13: Herra, palaja jälleen. Voi, kuinka kauan? Armahda palvelijoitasi.
14: Ravitse aamulla meitä armollasi, suo meille iloa ja riemua kaikkina päivinämme.
15: Suo meidän iloita yhtä monta päivää, kuin olet nöyryyttänyt meitä, yhtä monta vuotta, kuin olemme kovaa kokeneet.
16: Saakoot palvelijasi nähdä sinun tekosi ja heidän lapsensa sinun kunniasi.
17: Ja tulkoon osaksemme Herran, meidän Jumalamme, laupeus. Suo menestyä meille kättemme työn; niin, suo menestyä meidän kättemme työn.
|
