|
1917
1: En vallfartssång. Mycken nöd hava de vållat mig allt ifrån min ungdom - så säge Israel -
2: mycken nöd hava de vållat mig allt ifrån min ungdom, dock blevo de mig ej övermäktiga.
3: På min rygg hava plöjare plöjt och dragit upp långa fåror.
4: Men HERREN är rättfärdig och har huggit av de ogudaktigas band.
5: De skola komma på skam och vika tillbaka, så många som hata Sion.
6: De skola bliva lika gräs på taken, som vissnar, förrän det har vuxit upp;
7: ingen skördeman fyller därmed sin hand, ingen kärvbindare sin famn,
8: och de som gå där fram kunna icke säga: "HERRENS välsignelse vare över eder! Vi välsigna eder i HERRENS namn."
|
KJV
1: ((A Song of degrees.)) Many a time have they afflicted me from my youth, may Israel now say:
2: Many a time have they afflicted me from my youth: yet they have not prevailed against me.
3: The plowers plowed upon my back: they made long their furrows.
4: The LORD is righteous: he hath cut asunder the cords of the wicked.
5: Let them all be confounded and turned back that hate Zion.
6: Let them be as the grass upon the housetops, which withereth afore it groweth up:
7: Wherewith the mower filleth not his hand; nor he that bindeth sheaves his bosom.
8: Neither do they which go by say, The blessing of the LORD be upon you: we bless you in the name of the LORD.
|
PR33.38
1: Matkalaulu. He ovat minua kovin ahdistaneet nuoruudestani asti - näin sanokoon Israel -
2: he ovat minua kovin ahdistaneet nuoruudestani asti, mutta eivät he ole päässeet minusta voitolle.
3: Kyntäjät ovat minun selkääni kyntäneet ja vetäneet pitkät vaot.
4: Mutta Herra on vanhurskas, hän on katkonut jumalattomain köydet.
5: Joutukoot häpeään ja kääntykööt takaisin kaikki Siionin vihamiehet.
6: Olkoot he niinkuin ruoho katoilla, joka kuivuu ennen korrelle puhkeamistaan,
7: josta ei leikkaaja täytä kättänsä eikä lyhteen sitoja syliänsä.
8: Älköötkä sanoko ohitsekulkijat: "Herran siunaus tulkoon teille. Me siunaamme teitä Herran nimeen."
|
