|
1917
1: För sångmästaren; av David; en psalm. HERRE, du utrannsakar mig och känner mig.
2: Evad jag sitter eller uppstår, vet du det; du förstår mina tankar fjärran ifrån.
3: Evad jag går eller ligger, utforskar du det, och med alla mina vägar är du förtrogen.
4: Ty förrän ett ord är på min tunga, se, så känner du, HERRE, det till fullo.
5: Du omsluter mig på alla sidor och håller mig i din hand.
6: En sådan kunskap är mig alltför underbar; den är mig för hög, jag kan icke begripa den.
7: Vart skall jag gå för din Ande, och vart skall jag fly för ditt ansikte?
8: Fore jag upp till himmelen, så är du där, och bäddade jag åt mig i dödsriket, se, så är du ock där.
9: Toge jag morgonrodnadens vingar, gjorde jag mig en boning ytterst i havet,
10: så skulle också där din hand leda mig och din högra hand fatta mig.
11: Och om jag sade: "Mörker må betäcka mig och ljuset bliva natt omkring mig",
12: så skulle själva mörkret icke vara mörkt för dig, natten skulle lysa såsom dagen: ja, mörkret skulle vara såsom ljuset.
13: Ty du har skapat mina njurar, du sammanvävde mig i min moders liv.
14: Jag tackar dig för att jag är danad så övermåttan underbart; ja, underbara äro dina verk, min själ vet det väl.
15: Benen i min kropp voro icke förborgade för dig, när jag bereddes i det fördolda, när jag bildades i jordens djup.
16: Dina ögon sågo mig, när jag ännu knappast var formad; alla mina dagar blevo uppskrivna i din bok, de voro bestämda, förrän någon av dem hade kommit.
17: Huru outgrundliga äro icke för mig dina tankar, o Gud, huru stor är icke deras mångfald!
18: Skulle jag räkna dem, så vore de flera än sanden; när jag uppvaknade, vore jag ännu hos dig.
19: Gud, o att du ville dräpa de ogudaktiga! Ja, måtte de blodgiriga vika bort ifrån mig,
20: de som tala om dig med ränker i sinnet, de som hava bragt dina städer i fördärv!
21: Skulle jag icke hata dem som hata dig, HERRE? Skulle jag icke känna leda vid dem som stå dig emot?
22: Jag hatar dem med starkaste hat; ja, mina fiender hava de blivit.
23: Utrannsaka mig, Gud, och känn mitt hjärta; pröva mig och känn mina tankar,
24: och se till, om jag är stadd på en olycksväg, och led mig på den eviga vägen.
|
KJV
1: ((To the chief Musician, A Psalm of David.)) O LORD, thou hast searched me, and known me.
2: Thou knowest my downsitting and mine uprising, thou understandest my thought afar off.
3: Thou compassest my path and my lying down, and art acquainted with all my ways.
4: For there is not a word in my tongue, but, lo, O LORD, thou knowest it altogether.
5: Thou hast beset me behind and before, and laid thine hand upon me.
6: Such knowledge is too wonderful for me; it is high, I cannot attain unto it.
7: Whither shall I go from thy spirit? or whither shall I flee from thy presence?
8: If I ascend up into heaven, thou art there: if I make my bed in hell, behold, thou art there.
9: If I take the wings of the morning, and dwell in the uttermost parts of the sea;
10: Even there shall thy hand lead me, and thy right hand shall hold me.
11: If I say, Surely the darkness shall cover me; even the night shall be light about me.
12: Yea, the darkness hideth not from thee; but the night shineth as the day: the darkness and the light are both alike to thee.
13: For thou hast possessed my reins: thou hast covered me in my mother's womb.
14: I will praise thee; for I am fearfully and wonderfully made: marvellous are thy works; and that my soul knoweth right well.
15: My substance was not hid from thee, when I was made in secret, and curiously wrought in the lowest parts of the earth.
16: Thine eyes did see my substance, yet being unperfect; and in thy book all my members were written, which in continuance were fashioned, when as yet there was none of them.
17: How precious also are thy thoughts unto me, O God! how great is the sum of them!
18: If I should count them, they are more in number than the sand: when I awake, I am still with thee.
19: Surely thou wilt slay the wicked, O God: depart from me therefore, ye bloody men.
20: For they speak against thee wickedly, and thine enemies take thy name in vain.
21: Do not I hate them, O LORD, that hate thee? and am not I grieved with those that rise up against thee?
22: I hate them with perfect hatred: I count them mine enemies.
23: Search me, O God, and know my heart: try me, and know my thoughts:
24: And see if there be any wicked way in me, and lead me in the way everlasting.
|
PR33.38
1: Veisuunjohtajalle; Daavidin virsi. Herra, sinä tutkit minua ja tunnet minut.
2: Istunpa minä tahi nousen, sinä sen tiedät; sinä ymmärrät minun ajatukseni kaukaa.
3: Käynpä tahi makaan, sinä sen havaitset, ja kaikki minun tieni ovat sinulle tutut.
4: Sillä, katso, ei ole sanaa minun kielelläni, jota sinä, Herra, et täysin tunne.
5: Sinä olet saartanut minut edestä ja takaa ja laskenut kätesi minun päälleni.
6: Senkaltainen tieto on minulle ylen ihmeellinen, ylen korkea käsittääkseni sen.
7: Minne minä voisin mennä, kussa ei sinun Henkesi olisi, minne paeta sinun kasvojesi edestä?
8: Jos minä taivaaseen nousisin, niin sinä olet siellä; jos minä tuonelaan vuoteeni tekisin, niin katso, sinä olet siellä.
9: Jos minä kohoaisin aamuruskon siivillä ja asettuisin asumaan meren ääriin,
10: sielläkin sinun kätesi minua taluttaisi, sinun oikea kätesi tarttuisi minuun.
11: Ja jos minä sanoisin: "Peittäköön minut pimeys, ja valkeus minun ympärilläni tulkoon yöksi",
12: niin ei pimeyskään olisi sinulle pimeä: yö valaisisi niinkuin päivä, pimeys olisi niinkuin valkeus.
13: Sillä sinä olet luonut minun munaskuuni, sinä kudoit minut kokoon äitini kohdussa.
14: Minä kiitän sinua siitä, että olen tehty ylen ihmeellisesti; ihmeelliset ovat sinun tekosi, sen minun sieluni kyllä tietää.
15: Minun luuni eivät olleet sinulta salatut, kun minut salassa valmistettiin, kun minut taiten tehtiin maan syvyyksissä.
16: Sinun silmäsi näkivät minut jo idussani. Minun päiväni olivat määrätyt ja kirjoitetut kaikki sinun kirjaasi, ennenkuin ainoakaan niistä oli tullut.
17: Mutta kuinka kalliit ovat minulle sinun ajatuksesi, Jumala, kuinka suuri on niitten luku!
18: Jos minä tahtoisin ne lukea, olisi niitä enemmän kuin hiekan jyväsiä. - Minä herään ja olen vielä sinun tykönäsi.
19: Jumala, jospa sinä surmaisit jumalattomat! Ja te murhamiehet, väistykää minusta pois!
20: Sillä he puhuvat sinusta petollisesti ja lausuvat turhaan sinun nimesi - nuo sinun vihollisesi.
21: Herra, enkö minä vihaisi niitä, jotka sinua vihaavat, enkö inhoaisi niitä, jotka sinua vastustavat?
22: Kaikella vihalla minä heitä vihaan, he ovat minun omia vihollisiani.
23: Tutki minua, Jumala, ja tunne minun sydämeni, koettele minua ja tunne minun ajatukseni.
24: Ja katso: jos minun tieni on vaivaan vievä, niin johdata minut iankaikkiselle tielle.
|
