|
1917
1: En psalm av David; till åminnelse. (38:2) HERRE, straffa mig icke i din förtörnelse, och tukta mig icke i din vrede.
2: (38:3) Ty dina pilar hava träffat mig, och din hand drabbar mig.
3: (38:4) Det finnes intet helt på min kropp för din vredes skull, intet helbrägda i mina ben för min synds skull.
4: (38:5) Ty mina missgärningar gå mig över huvudet; såsom en svår börda äro de mig för tunga.
5: (38:6) Mina sår stinka och flyta för min dårskaps skull.
6: (38:7) Jag går krokig och mycket lutande; hela dagen går jag sörjande.
7: (38:8) Ty mina länder äro fulla av brand, och intet helt finnes på min kropp.
8: (38:9) Jag är vanmäktig och illa sönderslagen; jag klagar för mitt hjärtas jämmers skull.
9: (38:10) Herre, du känner all min trängtan, och min suckan är dig icke fördold.
10: (38:11) Mitt hjärta slår häftigt, min kraft har övergivit mig; mina ögons ljus, också det är borta.
11: (38:12) Mina vänner och fränder hålla sig fjärran ifrån min plåga, och mina närmaste hava ställt sig långt ifrån.
12: (38:13) Snaror lägga de ut, som stå efter mitt liv, och de som söka min ofärd tala vad fördärvligt är; på svek tänka de hela dagen.
13: (38:14) Men jag är lik en döv, som intet hör, och lik en stum, som icke upplåter sin mun;
14: (38:15) ja, jag är lik en man som intet hör, och som icke har något gensvar i sin mun.
15: (38:16) Se, på dig, HERRE, hoppas jag; du skall svara, Herre, min Gud.
16: (38:17) Ty jag fruktar att de annars få glädja sig över mig, att de skola förhäva sig över mig, när min fot vacklar.
17: (38:18) Ty jag är nära att falla, och min plåga är alltid inför mig;
18: (38:19) ja, jag måste bekänna min missgärning, och jag sörjer över min synd.
19: (38:20) Men mina fiender få leva och äro mäktiga, och många äro de som hata mig utan sak,
20: (38:21) de som löna gott med ont, och som stå mig emot, därför att jag far efter det goda.
21: (38:22) Övergiv mig icke, HERRE; min Gud, var icke långt ifrån mig.
22: (38:23) Skynda till min hjälp, Herre, du min frälsning.
|
KJV
1: ((A Psalm of David, to bring to remembrance.)) O LORD, rebuke me not in thy wrath: neither chasten me in thy hot displeasure.
2: For thine arrows stick fast in me, and thy hand presseth me sore.
3: There is no soundness in my flesh because of thine anger; neither is there any rest in my bones because of my sin.
4: For mine iniquities are gone over mine head: as an heavy burden they are too heavy for me.
5: My wounds stink and are corrupt because of my foolishness.
6: I am troubled; I am bowed down greatly; I go mourning all the day long.
7: For my loins are filled with a loathsome disease: and there is no soundness in my flesh.
8: I am feeble and sore broken: I have roared by reason of the disquietness of my heart.
9: Lord, all my desire is before thee; and my groaning is not hid from thee.
10: My heart panteth, my strength faileth me: as for the light of mine eyes, it also is gone from me.
11: My lovers and my friends stand aloof from my sore; and my kinsmen stand afar off.
12: They also that seek after my life lay snares for me: and they that seek my hurt speak mischievous things, and imagine deceits all the day long.
13: But I, as a deaf man, heard not; and I was as a dumb man that openeth not his mouth.
14: Thus I was as a man that heareth not, and in whose mouth are no reproofs.
15: For in thee, O LORD, do I hope: thou wilt hear, O Lord my God.
16: For I said, Hear me, lest otherwise they should rejoice over me: when my foot slippeth, they magnify themselves against me.
17: For I am ready to halt, and my sorrow is continually before me.
18: For I will declare mine iniquity; I will be sorry for my sin.
19: But mine enemies are lively, and they are strong: and they that hate me wrongfully are multiplied.
20: They also that render evil for good are mine adversaries; because I follow the thing that good is.
21: Forsake me not, O LORD: O my God, be not far from me.
22: Make haste to help me, O Lord my salvation.
|
PR33.38
1: Daavidin virsi; syntiä tunnustettaessa.
2: Herra, älä rankaise minua vihassasi, älä kiivastuksessasi kurita minua.
3: Sillä sinun nuolesi ovat uponneet minuun, sinun kätesi painaa minua.
4: Ei ole lihassani tervettä paikkaa sinun vihastuksesi tähden eikä luissani rauhaa minun syntieni tähden.
5: Sillä minun pahat tekoni käyvät pääni ylitse, niinkuin raskas kuorma ne ovat minulle liian raskaat.
6: Minun haavani haisevat ja märkivät minun hulluuteni tähden.
7: Minä käyn kumarassa, aivan kyyryssä, kuljen murheellisena kaiken päivää.
8: Sillä minun lanteeni ovat polttoa täynnä, eikä ole lihassani tervettä paikkaa.
9: Minä olen voimaton ja peräti runneltu, minä parun sydämeni tuskassa.
10: Herra, sinun edessäsi on kaikki minun halajamiseni, eikä minun huokaukseni ole sinulta salassa.
11: Minun sydämeni värisee, minun voimani on minusta luopunut, minun silmieni valo - sekin on minulta mennyt.
12: Minun ystäväni ja läheiseni pysyvät syrjässä minun vitsauksestani, ja minun omaiseni seisovat kaukana.
13: Jotka minun henkeäni etsivät, ne virittävät pauloja; ja jotka minulle pahaa suovat, ne puhuvat turmion puheita ja miettivät petosta kaiket päivät.
14: Mutta minä olen kuin kuuro, en mitään kuule, kuin mykkä, joka ei suutansa avaa.
15: Minä olen kuin mies, joka ei mitään kuule ja jonka suussa ei vastausta ole.
16: Sillä sinua, Herra, minä odotan, sinä vastaat, Herra, minun Jumalani.
17: Minä sanon: älkööt iloitko minusta, älkööt ylvästelkö minua vastaan, kun jalkani horjuu.
18: Sillä minä olen kaatumaisillani, ja minun tuskani on aina edessäni;
19: sillä minä tunnustan pahat tekoni, murehdin syntieni tähden.
20: Mutta minun viholliseni elävät ja ovat väkevät, ja paljon on niitä, jotka minua syyttä vihaavat,
21: jotka hyvän pahalla palkitsevat ja vihaavat minua, koska minä hyvään pyrin.
22: Älä hylkää minua, Herra, minun Jumalani, älä ole kaukana minusta. [38:23] Riennä avukseni, Herra, minun pelastukseni.
|
