|
1917
1: För sångmästaren, till Mahalát; en sång av David. (53:2) Dårarna säga i sina hjärtan: "Det finnes ingen Gud." Fördärv och styggelse är deras onda verk; ingen finnes, som gör vad gott är.
2: (53:3) Gud skådar ned från himmelen på människors barn, för att se om det finnes någon förståndig, någon som söker Gud.
3: (53:4) Nej, alla hava de avfallit, allasammans äro de fördärvade; ingen finnes, som gör vad gott är, det finnes icke en enda.
4: (53:5) Hava de då intet fått förnimma, dessa ogärningsmän, dessa som uppäta mitt folk, likasom åte de bröd, och som icke åkalla Gud?
5: (53:6) Jo, där överföll dem förskräckelse, varest intet förskräckligt var; ty Gud förströdde deras ben, när de lägrade sig mot dig. Så lät du dem komma på skam, ja, Gud förkastade dem.
6: (53:7) Ack att från Sion komme frälsning för Israel! När Gud vill åter upprätta sitt folk, då skall Jakob fröjda sig, då skall Israel vara glad.
|
KJV
1: ((To the chief Musician upon Mahalath, Maschil, A Psalm of David.)) The fool hath said in his heart, There is no God. Corrupt are they, and have done abominable iniquity: there is none that doeth good.
2: God looked down from heaven upon the children of men, to see if there were any that did understand, that did seek God.
3: Every one of them is gone back: they are altogether become filthy; there is none that doeth good, no, not one.
4: Have the workers of iniquity no knowledge? who eat up my people as they eat bread: they have not called upon God.
5: There were they in great fear, where no fear was: for God hath scattered the bones of him that encampeth against thee: thou hast put them to shame, because God hath despised them.
6: Oh that the salvation of Israel were come out of Zion! When God bringeth back the captivity of his people, Jacob shall rejoice, and Israel shall be glad.
|
PR33.38
1: Veisuunjohtajalle; veisataan kuin: "Sairaus"; Daavidin mietevirsi.
2: Hullu sanoo sydämessänsä: "Ei ole Jumalaa". Turmiollinen ja iljettävä on heidän väärä menonsa; ei ole ketään, joka tekee sitä, mikä hyvä on.
3: Jumala katsoo taivaasta ihmislapsiin nähdäksensä, onko ketään ymmärtäväistä, ketään, joka etsii Jumalaa.
4: Mutta kaikki he ovat poikenneet pois, kaikki tyynni kelvottomiksi käyneet; ei ole ketään, joka tekee sitä, mikä hyvä on, ei yhden yhtäkään.
5: Eivätkö he mitään käsitä, nuo väärintekijät, jotka saavat leipänsä syömällä minun kansaani, eivätkä avuksensa huuda Jumalaa?
6: Siinä heidät valtaa kauhu, missä ei kauhistavaa ole; sillä Jumala hajottaa niiden luut, jotka sinua saartavat. Sinä saatat heidät häpeään, sillä Jumala hylkää heidät. [53:7] Oi, että Israelille tulisi pelastus Siionista! Kun Jumala kääntää kansansa kohtalon, silloin Jaakob riemuitsee, Israel iloitsee.
|
