1917
1: Du hämndens Gud, o HERRE, du hämndens Gud, träd fram i glans.
2: Res dig, du jordens domare, vedergäll de högmodiga vad de hava gjort.
3: Huru länge skola de ogudaktiga, o HERRE, huru länge skola de ogudaktiga triumfera?
4: Deras mun flödar över av fräckt tal; de förhäva sig, alla ogärningsmännen.
5: Ditt folk, o HERRE, krossa de, och din arvedel förtrycka de.
6: Änkor och främlingar dräpa de, och faderlösa mörda de.
7: Och de säga: "HERREN ser det icke, Jakobs Gud märker det icke."
8: Märken själva, I oförnuftiga bland folket; I dårar, när kommen I till förstånd?
9: Den som har planterat örat, skulle han icke höra? Den som har danat ögat, skulle han icke se?
10: Den som håller hedningarna i tukt, skulle han icke straffa, han som lär människorna förstånd?
11: HERREN känner människornas tankar, han vet att de själva äro fåfänglighet.
12: Säll är den man som du, HERRE, undervisar, och som du lär genom din lag,
13: för att skaffa honom ro för olyckans dagar, till dess de ogudaktigas grav varder grävd.
14: Ty HERREN förskjuter icke sitt folk, och sin arvedel övergiver han icke.
15: Nej, rättfärdighet skall åter gälla i rätten, och alla rättsinniga skola hålla sig därtill.
16: Vem står upp till att försvara mig mot de onda, vem bistår mig mot ogärningsmännen?
17: Om HERREN icke vore min hjälp, så bodde min själ snart i det tysta.
18: När jag tänkte: "Min fot vacklar", då stödde mig din når, o HERRE:
19: När jag hade mycket bekymmer i mitt hjärta, då gladde din tröst min själ.
20: Kan fördärvets domarsäte hava gemenskap med dig, det säte där man över våld i lagens namn,
21: där de tränga den rättfärdiges själ och fördöma oskyldigt blod?
22: Men HERREN bliver för mig en borg, min Gud bliver min tillflykts klippa.
23: Och han låter deras fördärv vända tillbaka över dem och förgör dem för deras ondskas skull. Ja, HERREN, vår Gud, förgör dem.
|
KJV
1: O LORD God, to whom vengeance belongeth; O God, to whom vengeance belongeth, shew thyself.
2: Lift up thyself, thou judge of the earth: render a reward to the proud.
3: LORD, how long shall the wicked, how long shall the wicked triumph?
4: How long shall they utter and speak hard things? and all the workers of iniquity boast themselves?
5: They break in pieces thy people, O LORD, and afflict thine heritage.
6: They slay the widow and the stranger, and murder the fatherless.
7: Yet they say, The LORD shall not see, neither shall the God of Jacob regard it.
8: Understand, ye brutish among the people: and ye fools, when will ye be wise?
9: He that planted the ear, shall he not hear? he that formed the eye, shall he not see?
10: He that chastiseth the heathen, shall not he correct? he that teacheth man knowledge, shall not he know?
11: The LORD knoweth the thoughts of man, that they are vanity.
12: Blessed is the man whom thou chastenest, O LORD, and teachest him out of thy law;
13: That thou mayest give him rest from the days of adversity, until the pit be digged for the wicked.
14: For the LORD will not cast off his people, neither will he forsake his inheritance.
15: But judgment shall return unto righteousness: and all the upright in heart shall follow it.
16: Who will rise up for me against the evildoers? or who will stand up for me against the workers of iniquity?
17: Unless the LORD had been my help, my soul had almost dwelt in silence.
18: When I said, My foot slippeth; thy mercy, O LORD, held me up.
19: In the multitude of my thoughts within me thy comforts delight my soul.
20: Shall the throne of iniquity have fellowship with thee, which frameth mischief by a law?
21: They gather themselves together against the soul of the righteous, and condemn the innocent blood.
22: But the LORD is my defence; and my God is the rock of my refuge.
23: And he shall bring upon them their own iniquity, and shall cut them off in their own wickedness; yea, the LORD our God shall cut them off.
|
PR33.38
1: Sinä koston Jumala, Herra, sinä koston Jumala, ilmesty kirkkaudessa.
2: Nouse, maan tuomari, kosta ylpeille heidän tekonsa.
3: Kuinka kauan jumalattomat, Herra, kuinka kauan jumalattomat saavat riemuita?
4: Ne syytävät suustaan julkeita sanoja, ne röyhkeilevät, kaikki nuo väärintekijät.
5: Sinun kansaasi, Herra, he runtelevat, ja sinun perintöosaasi he rasittavat.
6: He tappavat leskiä ja muukalaisia ja murhaavat orpoja.
7: Ja he sanovat: "Ei Herra sitä näe, ei Jaakobin Jumala sitä huomaa".
8: Ymmärtäkää, te kansan järjettömät, ja te tomppelit - milloin te tulette järkiinne?
9: Joka on korvan istuttanut, hänkö ei kuulisi? Joka on silmän luonut, hänkö ei näkisi?
10: Joka kansat kasvattaa, hänkö ei rankaisisi, hän, joka ihmisille opettaa tiedon?
11: Herra tuntee ihmisten ajatukset; sillä he ovat kuin tuulen henkäys.
12: Autuas se mies, jota sinä, Herra, kuritat ja jolle sinä opetat lakisi,
13: antaaksesi hänelle rauhan pahoilta päiviltä, kunnes jumalattomalle on kaivettu hauta!
14: Sillä Herra ei hylkää kansaansa eikä perintöosaansa heitä,
15: vaan oikeus on vielä noudattava vanhurskautta, ja kaikki oikeamieliset seuraavat sitä.
16: Kuka nousee minun puolelleni pahoja vastaan, kuka asettuu minun rinnalleni väärintekijöitä vastaan?
17: Ellei Herra olisi minun apuni, pian minun sieluni asuisi hiljaisuuden maassa.
18: Kun minä ajattelen: "Minun jalkani horjuu", niin sinun armosi, Herra, minua tukee.
19: Kun minulla on sydämessäni paljon murheita, niin sinun lohdutuksesi ilahuttaa minun sieluni.
20: Onko yhteyttä sinun kanssasi turmion tuomioistuimella, jossa väkivaltaa tehdään lain varjolla,
21: ahdistetaan vanhurskaan sielua ja tuomitaan syylliseksi viaton veri?
22: Mutta Herra on minun linnani, Jumalani on minun suojakallioni.
23: Hän kostaa heille heidän ilkityönsä ja hukuttaa heidät heidän pahuutensa tähden. Herra, meidän Jumalamme, hukuttaa heidät.
|