|
1917
1: För sångmästaren, till Gittít; av Asaf. (81:2) Höjen glädjerop till Gud, vår starkhet, höjen jubel till Jakobs Gud.
2: (81:3) Stämmen upp lovsång och låten pukor ljuda, ljuvliga harpor tillsammans med psaltare.
3: (81:4) Stöten i basun vid nymånaden, vid fullmånen, på vår högtidsdag.
4: (81:5) Ty detta är en stadga för Israel, en Jakobs Guds rätt.
5: (81:6) Det bestämde han till ett vittnesbörd i Josef, när han drog ut mot Egyptens land. Jag hör ett tal som är mig nytt:
6: (81:7) "Jag lyfte bördan från hans skuldra, hans händer blevo fria ifrån lastkorgen.
7: (81:8) I nöden ropade du, och jag räddade dig; jag svarade dig, höljd i tordön, jag prövade dig vid Meribas vatten. Sela.
8: (81:9) Hör, mitt folk, och låt mig varna dig; Israel, o att du ville höra mig!
9: (81:10) Hos dig skall icke finnas någon annan gud, och du skall ej tillbedja någon främmande gud.
10: (81:11) Jag är HERREN, din Gud, som har fört dig upp ur Egyptens land; låt din mun vitt upp, så att jag får uppfylla den.
11: (81:12) Men mitt folk ville ej höra min röst, och Israel var mig icke till viljes.
12: (81:13) Då lät jag dem gå i deras hjärtans hårdhet, det fingo vandra efter sina egna rådslag.
13: (81:14) O att mitt folk ville höra mig, och att Israel ville vandra på mina vägar!
14: (81:15) Då skulle jag snart kuva deras fiender och vända min hand mot deras ovänner.
15: (81:16) De som hata HERREN skulle då visa honom underdånighet, och hans folks tid skulle vara evinnerligen.
16: (81:17) Och han skulle bespisa det med bästa vete; ja, med honung ur klippan skulle jag mätta dig."
|
KJV
1: ((To the chief Musician upon Gittith, A Psalm of Asaph.)) Sing aloud unto God our strength: make a joyful noise unto the God of Jacob.
2: Take a psalm, and bring hither the timbrel, the pleasant harp with the psaltery.
3: Blow up the trumpet in the new moon, in the time appointed, on our solemn feast day.
4: For this was a statute for Israel, and a law of the God of Jacob.
5: This he ordained in Joseph for a testimony, when he went out through the land of Egypt: where I heard a language that I understood not.
6: I removed his shoulder from the burden: his hands were delivered from the pots.
7: Thou calledst in trouble, and I delivered thee; I answered thee in the secret place of thunder: I proved thee at the waters of Meribah. Selah.
8: Hear, O my people, and I will testify unto thee: O Israel, if thou wilt hearken unto me;
9: There shall no strange god be in thee; neither shalt thou worship any strange god.
10: I am the LORD thy God, which brought thee out of the land of Egypt: open thy mouth wide, and I will fill it.
11: But my people would not hearken to my voice; and Israel would none of me.
12: So I gave them up unto their own hearts' lust: and they walked in their own counsels.
13: Oh that my people had hearkened unto me, and Israel had walked in my ways!
14: I should soon have subdued their enemies, and turned my hand against their adversaries.
15: The haters of the LORD should have submitted themselves unto him: but their time should have endured for ever.
16: He should have fed them also with the finest of the wheat: and with honey out of the rock should I have satisfied thee.
|
PR33.38
1: Veisuunjohtajalle; veisataan kuin viininkorjuulaulu; Aasafin virsi.
2: Nostakaa ilohuuto Jumalalle, joka on meidän väkevyytemme; nostakaa riemuhuuto Jaakobin Jumalalle.
3: Virittäkää kiitosvirsi, lyökää vaskirumpuja, soittakaa suloisesti kanteleita ynnä harppuja.
4: Puhaltakaa pasunaa uudenkuun aikana, täyden kuun aikana, meidän juhlapäivämme kunniaksi.
5: Sillä tämä on käsky Israelille, Jaakobin Jumalan säädös.
6: Hän asetti sen todistukseksi Joosefille käydessään Egyptin maata vastaan. Minä kuulen puheen, joka on minulle outo:
7: "Minä nostin taakan hänen hartioiltansa, hänen kätensä pääsivät kantokorin kuormasta.
8: Hädässäsi sinä huusit, ja minä vapautin sinut; ukkospilven peitosta minä vastasin sinulle, minä koettelin sinua Meriban veden luona." Sela.
9: "Kuule, kansani, minä varoitan sinua; Israel, jospa sinä minua kuulisit!
10: Älköön sinulla olko muukalaista jumalaa, äläkä kumarra vierasta jumalaa.
11: Minä olen Herra, sinun Jumalasi, joka toin sinut Egyptin maasta; avaa suusi, niin minä sen täytän.
12: Mutta minun kansani ei kuullut minun ääntäni, eikä Israel noudattanut minun mieltäni.
13: Niin minä annoin heidän mennä pois sydämensä paatumuksessa, he saivat vaeltaa omien neuvojensa mukaan.
14: Oi, jospa minun kansani minua kuulisi ja Israel vaeltaisi minun teilläni,
15: niin minä pian masentaisin heidän vihollisensa ja kääntäisin käteni heidän vihamiehiänsä vastaan.
16: Ne, jotka Herraa vihaavat, matelisivat hänen edessään, ja heidän kohtalonsa kestäisi iankaikkisesti. [81:17] Mutta kansaansa hän ruokkisi parhaalla nisulla; minä ravitsisin sinua hunajalla kalliosta."
|
