|
1917
1: En sång av Asaf. Varför, o Gud, har du så alldeles förkastat oss, varför ryker din vredes eld mot fåren i din hjord?
2: Tänk på din menighet, som du i fordom tid förvärvade, som du förlossade, till att bliva din arvedels stam; tänk på Sions berg, där du har din boning.
3: Vänd dina steg till den plats där evig förödelse råder; allt har ju fienden fördärvat i helgedomen.
4: Dina ovänner hava skränat inne i ditt församlingshus, de hava satt upp sina tecken såsom rätta tecken.
5: Det var en syn, såsom när man höjer yxor mot en tjock skog.
6: Och alla dess snidverk hava de nu krossat med yxa och bila.
7: De hava satt eld på din helgedom och oskärat ända till grunden ditt namns boning.
8: De hava sagt i sina hjärtan: "Vi vilja alldeles kuva dem." Alla Guds församlingshus hava de bränt upp här i landet.
9: Våra tecken se vi icke; ingen profet finnes mer, och hos oss är ingen som vet för huru länge.
10: Huru länge, och Gud, skall ovännen få smäda och fienden oavlåtligen få förakta ditt namn?
11: Varför håller du tillbaka din hand, din högra hand? Drag den fram ur din barm och förgör dem.
12: Gud, du är ju min konung av ålder, du är den som skaffar frälsning på jorden.
13: Det var du som delade havet genom din makt; du krossade drakarnas huvuden mot vattnet.
14: Det var du som bräckte Leviatans huvuden och gav honom till mat åt öknens skaror.
15: Det var du som lät källa och bäck bryta fram; du lät ock starka strömmar uttorka.
16: Din är dagen, din är ock natten, du har berett ljuset och solen.
17: Det är du som har fastställt alla jordens gränser; sommar och vinter äro skapade av dig.
18: Så tänk nu på huru fienden smädar HERREN, och huru ett dåraktigt folk föraktar ditt namn.
19: Lämna ej ut åt vilddjuren din turturduvas själ; förgät icke för alltid dina betrycktas liv.
20: Tänk på förbundet; ty i landets smygvrår finnes fullt upp av våldsnästen.
21: Låt icke den förtryckte vika tillbaka med blygd, låt den betryckte och den fattige lova ditt namn.
22: Stå upp, o Gud; utför din sak. Betänk huru du varder smädad hela dagen av dåren.
23: Glöm icke bort dina ovänners rop, dina motståndares larm, som alltjämt höjes.
|
KJV
1: ((Maschil of Asaph.)) O God, why hast thou cast us off for ever? why doth thine anger smoke against the sheep of thy pasture?
2: Remember thy congregation, which thou hast purchased of old; the rod of thine inheritance, which thou hast redeemed; this mount Zion, wherein thou hast dwelt.
3: Lift up thy feet unto the perpetual desolations; even all that the enemy hath done wickedly in the sanctuary.
4: Thine enemies roar in the midst of thy congregations; they set up their ensigns for signs.
5: A man was famous according as he had lifted up axes upon the thick trees.
6: But now they break down the carved work thereof at once with axes and hammers.
7: They have cast fire into thy sanctuary, they have defiled by casting down the dwelling place of thy name to the ground.
8: They said in their hearts, Let us destroy them together: they have burned up all the synagogues of God in the land.
9: We see not our signs: there is no more any prophet: neither is there among us any that knoweth how long.
10: O God, how long shall the adversary reproach? shall the enemy blaspheme thy name for ever?
11: Why withdrawest thou thy hand, even thy right hand? pluck it out of thy bosom.
12: For God is my King of old, working salvation in the midst of the earth.
13: Thou didst divide the sea by thy strength: thou brakest the heads of the dragons in the waters.
14: Thou brakest the heads of leviathan in pieces, and gavest him to be meat to the people inhabiting the wilderness.
15: Thou didst cleave the fountain and the flood: thou driedst up mighty rivers.
16: The day is thine, the night also is thine: thou hast prepared the light and the sun.
17: Thou hast set all the borders of the earth: thou hast made summer and winter.
18: Remember this, that the enemy hath reproached, O LORD, and that the foolish people have blasphemed thy name.
19: O deliver not the soul of thy turtledove unto the multitude of the wicked: forget not the congregation of thy poor for ever.
20: Have respect unto the covenant: for the dark places of the earth are full of the habitations of cruelty.
21: O let not the oppressed return ashamed: let the poor and needy praise thy name.
22: Arise, O God, plead thine own cause: remember how the foolish man reproacheth thee daily.
23: Forget not the voice of thine enemies: the tumult of those that rise up against thee increaseth continually.
|
PR33.38
1: Aasafin mietevirsi. Miksi sinä, Jumala, hylkäsit meidät ainiaaksi, miksi suitsuaa sinun vihasi laitumesi lampaita vastaan?
2: Muista seurakuntaasi, jonka muinoin omaksesi otit, jonka lunastit perintösuvuksesi. Muista Siionin vuorta, jolla sinä asut.
3: Ohjaa askeleesi ikuisille raunioille. Vihollinen on raiskannut kaiken pyhäkössä.
4: Sinun vihollisesi huusivat kokoushuoneessasi, he pystyttivät omat merkkinsä merkeiksi sinne.
5: Näytti, kuin olisi tiheässä metsässä kirveitä heilutettu korkealle.
6: Niin he löivät kaikki sen veistokset kirveillä ja nuijilla rikki.
7: He pistivät sinun pyhäkkösi tuleen, he häväisivät, panivat maan tasalle sinun nimesi asumuksen.
8: He sanoivat sydämessään: "Me hävitämme heidät kaikki tyynni". He polttivat kaikki jumalanpalvelushuoneet maasta.
9: Merkkejämme me emme näe, ei ole enää profeettaa, eikä ole joukossamme ketään, joka tietäisi, kuinka kauan -.
10: Kuinka kauan, Jumala, vihollinen saa herjata, vihamies pilkata sinun nimeäsi lakkaamatta?
11: Miksi pidätät kättäsi, oikeata kättäsi? Vedä se povestasi ja hävitä heidät.
12: Jumala on minun kuninkaani ammoisista ajoista, hän toimittaa pelastuksen maan päällä.
13: Sinä voimallasi halkaisit meren, sinä musersit lohikäärmeitten päät vetten päällä.
14: Sinä ruhjoit rikki Leviatanin päät, sinä annoit hänet ruuaksi erämaan eläinten laumalle.
15: Sinä puhkaisit kuohumaan lähteen ja puron, sinä kuivasit väkevät virrat.
16: Sinun on päivä, sinun on yö, sinä valmistit valon ja auringon.
17: Sinä määräsit kaikki maan rajat, sinä asetit kesän ja talven.
18: Niin muista tämä: vihollinen herjaa Herraa, houkkiokansa pilkkaa sinun nimeäsi.
19: Älä anna pedolle alttiiksi metsäkyyhkysesi sielua, älä iäksi unhota kurjiesi elämää.
20: Katso liittoasi. Sillä maan pimennot ovat väkivallan pesiä täynnä.
21: Älä salli sorretun kääntyä häväistynä takaisin. Kurja ja köyhä saakoot ylistää sinun nimeäsi.
22: Nouse, Jumala, aja asiasi. Muista, miten houkat herjaavat sinua kaiken aikaa.
23: Älä unhota vihollistesi huutoa, älä vastustajaisi melua, joka kohoaa lakkaamatta.
|
