|
1917
1: För sångmästaren, med strängaspel, till Seminit; en psalm av David. (6:2) HERRE, straffa mig icke i din vrede, och tukta mig icke i din förtörnelse.
2: (6:3) Var mig nådig, HERRE, ty jag försmäktar; hela mig, HERRE, ty ända in i mitt innersta är jag förskräckt.
3: (6:4) Ja, min själ är storligen förskräckt; ack HERRE, huru länge?
4: (6:5) Vänd åter, HERRE, rädda min själ, fräls mig för din nåds skull.
5: (6:6) Ty i döden tänker man icke på dig; vem tackar dig i dödsriket?
6: (6:7) Jag är så trött av suckande; var natt fuktar jag min säng och väter mitt läger med mina tårar.
7: (6:8) Av sorg är mitt öga förmörkat; det har åldrats för alla mina ovänners skull.
8: (6:9) Viken bort ifrån mig, alla I ogärningsmän; ty HERREN har hört min högljudda gråt.
9: (6:10) HERREN har hört min åkallan, min bön upptager HERREN.
10: (6:11) Alla mina fiender skola komma på skam och storligen förskräckas; de skola vika tillbaka och komma på skam med hast.
|
KJV
1: ((To the chief Musician on Neginoth upon Sheminith, A Psalm of David.)) O LORD, rebuke me not in thine anger, neither chasten me in thy hot displeasure.
2: Have mercy upon me, O LORD; for I am weak: O LORD, heal me; for my bones are vexed.
3: My soul is also sore vexed: but thou, O LORD, how long?
4: Return, O LORD, deliver my soul: oh save me for thy mercies' sake.
5: For in death there is no remembrance of thee: in the grave who shall give thee thanks?
6: I am weary with my groaning; all the night make I my bed to swim; I water my couch with my tears.
7: Mine eye is consumed because of grief; it waxeth old because of all mine enemies.
8: Depart from me, all ye workers of iniquity; for the LORD hath heard the voice of my weeping.
9: The LORD hath heard my supplication; the LORD will receive my prayer.
10: Let all mine enemies be ashamed and sore vexed: let them return and be ashamed suddenly.
|
PR33.38
1: Veisuunjohtajalle; kielisoittimilla; matalassa äänialassa; Daavidin virsi.
2: Herra, älä rankaise minua vihassasi, älä kiivastuksessasi minua kurita.
3: Herra, armahda minua, sillä minä olen näännyksissä; paranna minut, Herra, sillä minun luuni ovat peljästyneet,
4: ja minun sieluni on kovin peljästynyt. Voi, Herra, kuinka kauan?
5: Käänny, Herra, vapahda minun sieluni, pelasta minut armosi tähden.
6: Sillä kuolemassa ei sinua muisteta; kuka ylistää sinua tuonelassa?
7: Minä olen uupunut huokaamisesta; joka yö minä itken vuoteeni vesille ja kastelen leposijani kyyneleilläni.
8: Minun silmäni ovat huienneet surusta, vanhenneet kaikkien vastustajaini tähden.
9: Väistykää minusta, kaikki väärintekijät, sillä Herra kuulee minun itkuni äänen.
10: Herra kuulee minun anomiseni, Herra ottaa minun rukoukseni vastaan. [6:11] Kaikki minun viholliseni joutuvat häpeään ja suuren pelon valtaan; äkisti he joutuvat häpeään, kääntyvät pois.
|
