|
1917
1: För sångmästaren; av Koras söner; en psalm.
2: Hören detta, alla folk, lyssnen härtill, I alla som leven i världen,
3: både låga och höga, rika såväl som fattiga.
4: Hin mun skall tala visdom, och mitt hjärtas tanke skall vara förstånd.
5: Jag vill böja mitt öra till lärorikt tal, jag vill yppa vid harpan min förborgade kunskap.
6: Varför skulle jag frukta i olyckans dagar, när mina förföljares ondska omgiver mig?
7: De förlita sig på sina ägodelar och berömma sig av sin stora rikedom.
8: Men sin broder kan ingen förlossa eller giva Gud lösepenning för honom.
9: För dyr är lösen för hans själ och kan icke betalas till evig tid,
10: så att han skulle få leva för alltid och undgå att se graven.
11: Nej, man skall se att visa män dö, att dårar och oförnuftiga förgås likasom de; de måste lämna sina ägodelar åt andra.
12: De tänka att deras hus skola bestå evinnerligen, deras boningar från släkte till släkte; de uppkalla jordagods efter sina namn.
13: Men en människa har, mitt i sin härlighet, intet bestånd, hon är lik fänaden, som förgöres.
14: Den vägen gå de, dårar som de äro, och de följas av andra som finna behag i deras tal. Sela.
15: Såsom en fårhjord drivas de ned till dödsriket, där döden bliver deras herde. Så få de redliga makt över dem, när morgonen gryr, medan deras skepnader förtäras av dödsriket och ej få annan boning.
16: Men min själ skall Gud förlossa ifrån dödsrikets våld, ty han skall upptaga mig. Sela.
17: Frukta icke, när en man bliver rik, när hans hus växer till i härlighet.
18: Ty av allt detta får han vid sin död intet med sig, och hans härlighet följer honom icke ditned.
19: Om han ock prisar sig välsignad under sitt liv, ja, om man än berömmer dig, när du gör goda dagar, (49:20) så skall dock vars och ens själ gå till hans fäders släkte, till dem som aldrig mer se ljuset.
20: (49:21) En människa som, mitt i sin härlighet, är utan förstånd, hon är lik fänaden, som förgöres.
|
KJV
1: ((To the chief Musician, A Psalm for the sons of Korah.)) Hear this, all ye people; give ear, all ye inhabitants of the world:
2: Both low and high, rich and poor, together.
3: My mouth shall speak of wisdom; and the meditation of my heart shall be of understanding.
4: I will incline mine ear to a parable: I will open my dark saying upon the harp.
5: Wherefore should I fear in the days of evil, when the iniquity of my heels shall compass me about?
6: They that trust in their wealth, and boast themselves in the multitude of their riches;
7: None of them can by any means redeem his brother, nor give to God a ransom for him:
8: (For the redemption of their soul is precious, and it ceaseth for ever:)
9: That he should still live for ever, and not see corruption.
10: For he seeth that wise men die, likewise the fool and the brutish person perish, and leave their wealth to others.
11: Their inward thought is, that their houses shall continue for ever, and their dwelling places to all generations; they call their lands after their own names.
12: Nevertheless man being in honour abideth not: he is like the beasts that perish.
13: This their way is their folly: yet their posterity approve their sayings. Selah.
14: Like sheep they are laid in the grave; death shall feed on them; and the upright shall have dominion over them in the morning; and their beauty shall consume in the grave from their dwelling.
15: But God will redeem my soul from the power of the grave: for he shall receive me. Selah.
16: Be not thou afraid when one is made rich, when the glory of his house is increased;
17: For when he dieth he shall carry nothing away: his glory shall not descend after him.
18: Though while he lived he blessed his soul: and men will praise thee, when thou doest well to thyself.
19: He shall go to the generation of his fathers; they shall never see light.
20: Man that is in honour, and understandeth not, is like the beasts that perish.
|
PR33.38
1: Veisuunjohtajalle; koorahilaisten virsi.
2: Kuulkaa tämä, kaikki kansat, ottakaa korviinne, maailman asukkaat kaikki,
3: sekä alhaiset että ylhäiset, niin rikkaat kuin köyhät.
4: Minun suuni puhuu viisautta, minun sydämeni ajatus on ymmärrystä.
5: Minä kallistan korvani kuulemaan mietelauseita, minä selitän ongelmani kannelta soittaen.
6: Miksi minä pelkäisin pahoina päivinä, kun minun vainoojani vääryys piirittää minut?
7: He luottavat tavaroihinsa ja kerskaavat suuresta rikkaudestaan.
8: Kukaan ei voi veljeänsä lunastaa eikä hänestä Jumalalle sovitusta maksaa.
9: Sillä hänen sielunsa lunastus on ylen kallis ja jää iäti suorittamatta,
10: että hän saisi elää iankaikkisesti eikä kuolemaa näkisi.
11: Vaan hänen täytyy nähdä, että viisaat kuolevat, että tyhmät ja järjettömät myös hukkuvat ja jättävät toisille tavaransa.
12: He luulevat, että heidän huoneensa pysyvät iäti ja heidän asuntonsa polvesta polveen; he nimittävät maatiloja nimensä mukaan.
13: Mutta ihminen, mahtavinkaan, ei ole pysyväinen: hän on verrattava eläimiin, jotka hukkuvat.
14: Näin käy niiden, jotka itseensä luottavat, ja heidän perässään niiden, jotka mielistyvät heidän puheisiinsa. Sela.
15: Kuin lammaslauma heidät viedään tuonelaan, kuolema heitä kaitsee, jo huomenna oikeamieliset astuvat heidän ylitsensä; tuonela kalvaa heidän hahmoansa, eikä heillä ole asuntoa.
16: Mutta minun sieluni Jumala lunastaa tuonelan vallasta, sillä hän ottaa minut huomaansa. Sela.
17: Älä pelkää, jos joku rikastuu, jos hänen talonsa komeus karttuu.
18: Sillä kuollessaan ei hän ota mitään mukaansa, eikä hänen komeutensa astu alas hänen jäljessänsä.
19: Vaikka hän eläissänsä kiittää itseään siunatuksi, vaikka sinua ylistetään, kun vietät hyviä päiviä,
20: täytyy sinun mennä isiesi suvun tykö, jotka eivät ikinä enää valoa näe. [49:21] Ihminen, mahtavinkin, on ymmärrystä vailla, hän on verrattava eläimiin, jotka hukkuvat.
|
