|
1917
1: Varför larma hedningarna och tänka folken fåfänglighet?
2: Jordens konungar resa sig upp, och furstarna rådslå med varandra, mot HERREN och hans smorde:
3: "Låt oss slita sönder deras bojor och kasta deras band ifrån oss."
4: Han som bor i himmelen ler, HERREN bespottar dem.
5: Då talar han till dem i sin vrede, och i sin förgrymmelse förskräcker han dem:
6: "Jag själv har insatt min konung på Sion, mitt heliga berg."
7: Jag vill förtälja om vad beslutet är; HERREN sade till mig: "Du är min son, jag har i dag fött dig.
8: Begär av mig, så skall jag giva dig hedningarna till arvedel och jordens ändar till egendom.
9: Du skall sönderslå dem med järnspira, såsom lerkärl skall du krossa dem."
10: Så kommen nu till förstånd, I konungar; låten varna eder, I domare på jorden.
11: Tjänen HERREN med fruktan, och fröjden eder med bävan.
12: Hyllen sonen, så att han icke vredgas och I förgåns på eder väg; ty snart kunde hans vrede upptändas. Saliga äro alla de som taga sin tillflykt till honom.
|
KJV
1: Why do the heathen rage, and the people imagine a vain thing?
2: The kings of the earth set themselves, and the rulers take counsel together, against the LORD, and against his anointed, saying,
3: Let us break their bands asunder, and cast away their cords from us.
4: He that sitteth in the heavens shall laugh: the Lord shall have them in derision.
5: Then shall he speak unto them in his wrath, and vex them in his sore displeasure.
6: Yet have I set my king upon my holy hill of Zion.
7: I will declare the decree: the LORD hath said unto me, Thou art my Son; this day have I begotten thee.
8: Ask of me, and I shall give thee the heathen for thine inheritance, and the uttermost parts of the earth for thy possession.
9: Thou shalt break them with a rod of iron; thou shalt dash them in pieces like a potter's vessel.
10: Be wise now therefore, O ye kings: be instructed, ye judges of the earth.
11: Serve the LORD with fear, and rejoice with trembling.
12: Kiss the Son, lest he be angry, and ye perish from the way, when his wrath is kindled but a little. Blessed are all they that put their trust in him.
|
PR33.38
1: Miksi pakanat pauhaavat ja kansat turhia ajattelevat?
2: Maan kuninkaat nousevat, ruhtinaat yhdessä neuvottelevat Herraa ja hänen voideltuansa vastaan:
3: "Katkaiskaamme heidän kahleensa, heittäkäämme päältämme heidän köytensä".
4: Hän, joka taivaassa asuu, nauraa; Herra pilkkaa heitä.
5: Kerran hän on puhuva heille vihassansa, peljättävä heitä hirmuisuudessaan:
6: "Minä olen asettanut kuninkaani Siioniin, pyhälle vuorelleni".
7: Minä ilmoitan, mitä Herra on säätänyt. Hän lausui minulle: "Sinä olet minun poikani, tänä päivänä minä sinut synnytin.
8: Ano minulta, niin minä annan pakanakansat sinun perinnöksesi ja maan ääret sinun omiksesi.
9: Rautaisella valtikalla sinä heidät muserrat, niinkuin saviastian sinä särjet heidät."
10: Tulkaa siis järkiinne, kuninkaat, maan tuomarit, ottakaa nuhteesta vaari.
11: Palvelkaa Herraa pelvolla ja iloitkaa vavistuksella.
12: Antakaa suuta pojalle, ettei hän vihastuisi ettekä te hukkuisi tiellänne. Sillä hänen vihansa syttyy äkisti. Autuaat ovat kaikki, jotka häneen turvaavat.
|
