|
1917
1: En vallfartssång. Tänk, HERRE, David till godo, på allt vad han fick lida,
2: han som svor HERREN en ed och gjorde ett löfte åt den Starke i Jakob;
3: "Jag skall icke gå in i den hydda där jag bor, ej heller bestiga mitt viloläger,
4: jag skall icke unna mina ögon sömn eller mina ögonlock slummer,
5: förrän jag har funnit en plats åt HERREN, en boning åt den Starke i Jakob."
6: Ja, vi hörde därom i Efrata, vi förnummo det i skogsbygden.
7: Låtom oss gå in i hans boning, tillbedja vid hans fotapall.
8: Stå upp, HERRE, och kom till din vilostad, du och din makts ark.
9: Dina präster vare klädda i rättfärdighet, och dina fromma juble.
10: För din tjänare Davids skull må du icke visa tillbaka din smorde.
11: HERREN har svurit David en osviklig ed, som han icke skall rygga: "Av ditt livs frukt skall jag sätta konungar på din tron.
12: Om dina barn hålla mitt förbund och hålla mitt vittnesbörd, som jag skall lära dem, så skola ock deras barn till evig tid få sitta på din tron.
13: Ty HERREN har utvalt Sion, där vill han hava sin boning.
14: Detta är min vilostad till evig tid; här skall jag bo, ty till detta ställe har jag lust.
15: Dess förråd skall jag rikligen välsigna, åt dess fattiga skall jag giva bröd till fyllest.
16: Dess präster skall jag kläda i frälsning, och dess fromma skola jubla högt.
17: Där skall jag låta ett horn skjuta upp åt David; där har jag rett till en lampa åt min smorde.
18: Hans fiender skall jag kläda i skam, men på honom skall hans krona glänsa."
|
KJV
1: A Song of degrees. LORD, remember David, and all his afflictions:
2: How he sware unto the LORD, and vowed unto the mighty God of Jacob;
3: Surely I will not come into the tabernacle of my house, nor go up into my bed;
4: I will not give sleep to mine eyes, or slumber to mine eyelids,
5: Until I find out a place for the LORD, an habitation for the mighty God of Jacob.
6: Lo, we heard of it at Ephratah: we found it in the fields of the wood.
7: We will go into his tabernacles: we will worship at his footstool.
8: Arise, O LORD, into thy rest; thou, and the ark of thy strength.
9: Let thy priests be clothed with righteousness; and let thy saints shout for joy.
10: For thy servant David's sake turn not away the face of thine anointed.
11: The LORD hath sworn in truth unto David; he will not turn from it; Of the fruit of thy body will I set upon thy throne.
12: If thy children will keep my covenant and my testimony that I shall teach them, their children shall also sit upon thy throne for evermore.
13: For the LORD hath chosen Zion; he hath desired it for his habitation.
14: This is my rest for ever: here will I dwell; for I have desired it.
15: I will abundantly bless her provision: I will satisfy her poor with bread.
16: I will also clothe her priests with salvation: and her saints shall shout aloud for joy.
17: There will I make the horn of David to bud: I have ordained a lamp for mine anointed.
18: His enemies will I clothe with shame: but upon himself shall his crown flourish.
|
PR33.38
1: Matkalaulu. Muista, Herra, Daavidin hyväksi kaikkia hänen vaivojansa,
2: hänen, joka vannoi valan Herralle ja teki lupauksen Jaakobin Väkevälle:
3: "Minä en mene majaan, joka on minun kotini, enkä nouse vuoteeseeni, joka on minun leposijani,
4: minä en suo silmilleni unta enkä silmäluomilleni lepoa,
5: ennenkuin löydän sijan Herralle, asumuksen Jaakobin Väkevälle".
6: Katso, me kuulimme sen olevan Efratassa, me löysimme sen Jaarin kedoilta.
7: Menkäämme hänen asumukseensa, kumartukaamme hänen jalkainsa astinlaudan eteen.
8: Nouse, Herra, leposijaasi, sinä ja sinun väkevyytesi arkki.
9: Sinun pappisi olkoot puetut vanhurskaudella, ja sinun hurskaasi riemuitkoot.
10: Palvelijasi Daavidin tähden älä torju pois voideltusi kasvoja.
11: Herra on vannonut Daavidille totisen valan, jota hän ei peruuta: "Sinun ruumiisi hedelmän minä asetan sinun valtaistuimellesi.
12: Jos sinun poikasi pitävät minun liittoni ja minun todistukseni, jotka minä heille opetan, niin saavat heidänkin poikansa istua sinun valtaistuimellasi iankaikkisesti."
13: Sillä Herra on valinnut Siionin, halunnut sen asunnoksensa:
14: "Tämä on minun leposijani iankaikkisesti; tässä minä asun, sillä tänne on minun haluni ollut.
15: Siionin ravinnon minä runsaasti siunaan, sen köyhät minä leivällä ruokin.
16: Sen papit minä puetan autuudella, ja sen hurskaat riemuiten riemuitkoot.
17: Siellä minä annan yletä Daavidille sarven, sytytän voidellulleni lampun.
18: Hänen vihollisensa minä puetan häpeällä, mutta hänen päässänsä loistaa hänen kruununsa."
|
