Ps 106

2: Vem kan uttala HERRENS väldiga gärningar och förkunna allt hans lov?
3: Saliga äro de som akta på vad rätt är, de som alltid öva rättfärdighet.
4: Tänk på mig, HERRE, efter din nåd mot ditt folk, besök mig med din frälsning,
5: så att jag med lust får se dina utvaldas lycka, glädja mig med ditt folks glädje, berömma mig med din arvedel.
6: Vi hava syndat likasom våra fäder, vi hava gjort illa, vi hava varit ogudaktiga.
7: Våra fäder i Egypten aktade icke på dina under; de tänkte icke på dina många nådegärningar, utan voro gensträviga vid havet, invid Röda havet.
8: Men han frälste dem för sitt namns skull, för att göra sin makt kunnig.
9: Han näpste Röda havet, så att det blev torrt, och förde dem genom djupen såsom genom en öken.
10: Han frälste dem från deras motståndares hand och förlossade dem ifrån fiendens hand.
11: Vattnet övertäckte deras ovänner; icke en enda av dem blev kvar.
12: Då trodde de på hans ord, då sjöngo de hans lov.
13: Men snart glömde de hans gärningar, de förbidade icke hans råd.
14: De grepos av lystnad i öknen och frestade Gud i ödemarken.
15: Då gav han dem vad de begärde, men sände tärande sjukdom över dem.
16: Och de upptändes av avund mot Mose i lägret, mot Aron, HERRENS helige.
17: Men jorden öppnade sig och uppslukade Datan och övertäckte Abirams hop.
18: Och eld begynte brinna i deras hop, en låga brände upp de ogudaktiga.
19: De gjorde en kalv vid Horeb och tillbådo ett gjutet beläte;
20: sin ära bytte de bort mot bilden av en oxe, som äter gräs.
21: De glömde Gud, sin frälsare, som hade gjort så stora ting i Egypten,
22: så underbara verk i Hams land, så fruktansvärda gärningar vid Röda havet.
23: Då hotade han att förgöra dem; men Mose, den man som han hade utvalt, trädde fram såsom medlare inför honom till att avvända hans vrede, så att den icke skulle fördärva.
24: De föraktade det ljuvliga landet och trodde icke på hans ord.
25: De knorrade i sina tält och lyssnade icke till HERRENS röst.
26: Då lyfte han upp sin hand mot dem och svor att slå ned dem i öknen,
27: att slå ned deras barn ibland hedningarna och förströ dem i länderna.
28: Och de slöto sig till Baal-Peor och åto det som var offrat åt döda.
29: De förtörnade Gud med sina gärningar, och en hemsökelse bröt in över dem.
30: Men Pinehas trädde fram och skipade rätt, och så upphörde hemsökelsen;
31: det vart honom räknat till rättfärdighet från släkte till släkte, för evig tid.
32: De förtörnade honom ock vid Meribas vatten, och det gick Mose illa för deras skull.
33: Ty de voro gensträviga mot hans Ande, och han talade obetänksamt med sina läppar.
34: De förgjorde icke de folk om vilka HERREN hade givit dem befallning,
35: utan beblandade sig med hedningarna och lärde sig deras gärningar.
36: De tjänade deras avgudar, och dessa blevo dem till en snara.
37: Och de offrade sina söner och döttrar till offer åt onda andar.
38: Ja, de utgöto oskyldigt blod, sina söners och döttrars blod och offrade dessa åt Kanaans avgudar; och landet vart ohelgat genom blodskulder.
39: Så blevo de orena genom sina gärningar och betedde sig trolöst i sina verk.
40: Då upptändes HERRENS vrede mot hans folk, och hans arvedel blev honom en styggelse.
41: Och han gav dem i hedningars hand, så att de som hatade dem fingo råda över dem.
42: Deras fiender trängde dem, och de blevo kuvade under deras hand.
43: Många gånger räddade han dem, men de voro gensträviga i sin egenvilja och förgingos så genom sin missgärning.
44: Men han såg till dem i deras nöd, när han hörde deras rop.
45: Och han tänkte, dem till fromma, på sitt förbund och ömkade sig efter sin stora nåd.
46: Och han lät dem finna barmhärtighet inför alla dem som hade fört dem i fångenskap.
47: Fräls oss, HERRE, vår Gud, och församla oss från hedningarna, så att vi få prisa ditt heliga namn och berömma oss av ditt lov.
48: Lovad vare HERREN, Israels Gud, från evighet till evighet! Och allt folket säge: "Amen, Halleluja!"

 

2: Who can utter the mighty acts of the LORD? who can shew forth all his praise?
3: Blessed are they that keep judgment, and he that doeth righteousness at all times.
4: Remember me, O LORD, with the favour that thou bearest unto thy people: O visit me with thy salvation;
5: That I may see the good of thy chosen, that I may rejoice in the gladness of thy nation, that I may glory with thine inheritance.
6: We have sinned with our fathers, we have committed iniquity, we have done wickedly.
7: Our fathers understood not thy wonders in Egypt; they remembered not the multitude of thy mercies; but provoked him at the sea, even at the Red sea.
8: Nevertheless he saved them for his name's sake, that he might make his mighty power to be known.
9: He rebuked the Red sea also, and it was dried up: so he led them through the depths, as through the wilderness.
10: And he saved them from the hand of him that hated them, and redeemed them from the hand of the enemy.
11: And the waters covered their enemies: there was not one of them left.
12: Then believed they his words; they sang his praise.
13: They soon forgat his works; they waited not for his counsel:
14: But lusted exceedingly in the wilderness, and tempted God in the desert.
15: And he gave them their request; but sent leanness into their soul.
16: They envied Moses also in the camp, and Aaron the saint of the LORD.
17: The earth opened and swallowed up Dathan, and covered the company of Abiram.
18: And a fire was kindled in their company; the flame burned up the wicked.
19: They made a calf in Horeb, and worshipped the molten image.
20: Thus they changed their glory into the similitude of an ox that eateth grass.
21: They forgat God their saviour, which had done great things in Egypt;
22: Wondrous works in the land of Ham, and terrible things by the Red sea.
23: Therefore he said that he would destroy them, had not Moses his chosen stood before him in the breach, to turn away his wrath, lest he should destroy them.
24: Yea, they despised the pleasant land, they believed not his word:
25: But murmured in their tents, and hearkened not unto the voice of the LORD.
26: Therefore he lifted up his hand against them, to overthrow them in the wilderness:
27: To overthrow their seed also among the nations, and to scatter them in the lands.
28: They joined themselves also unto Baalpeor, and ate the sacrifices of the dead.
29: Thus they provoked him to anger with their inventions: and the plague brake in upon them.
30: Then stood up Phinehas, and executed judgment: and so the plague was stayed.
31: And that was counted unto him for righteousness unto all generations for evermore.
32: They angered him also at the waters of strife, so that it went ill with Moses for their sakes:
33: Because they provoked his spirit, so that he spake unadvisedly with his lips.
34: They did not destroy the nations, concerning whom the LORD commanded them:
35: But were mingled among the heathen, and learned their works.
36: And they served their idols: which were a snare unto them.
37: Yea, they sacrificed their sons and their daughters unto devils,
38: And shed innocent blood, even the blood of their sons and of their daughters, whom they sacrificed unto the idols of Canaan: and the land was polluted with blood.
39: Thus were they defiled with their own works, and went a whoring with their own inventions.
40: Therefore was the wrath of the LORD kindled against his people, insomuch that he abhorred his own inheritance.
41: And he gave them into the hand of the heathen; and they that hated them ruled over them.
42: Their enemies also oppressed them, and they were brought into subjection under their hand.
43: Many times did he deliver them; but they provoked him with their counsel, and were brought low for their iniquity.
44: Nevertheless he regarded their affliction, when he heard their cry:
45: And he remembered for them his covenant, and repented according to the multitude of his mercies.
46: He made them also to be pitied of all those that carried them captives.
47: Save us, O LORD our God, and gather us from among the heathen, to give thanks unto thy holy name, and to triumph in thy praise.
48: Blessed be the LORD God of Israel from everlasting to everlasting: and let all the people say, Amen. Praise ye the LORD.

 

2: Kuka voi kertoa Herran voimalliset teot, julistaa kaiken hänen ylistyksensä?
3: Autuaat ne, jotka noudattavat oikeutta, jotka aina tekevät vanhurskauden!
4: Muista minua, Herra, armolla, jota kansallesi osoitat, etsi minua avullasi,
5: että minä näkisin sinun valittujesi onnen, iloitsisin sinun kansasi ilolla, kerskaisin sinun perintöosasi kanssa.
6: Me olemme tehneet syntiä isäimme kanssa, me olemme pahoin tehneet ja olleet jumalattomat.
7: Eivät meidän isämme Egyptissä painaneet mieleensä sinun ihmeitäsi, eivät muistaneet sinun monia armotekojasi, vaan niskoittelivat meren rannalla, Kaislameren rannalla.
8: Kuitenkin hän pelasti heidät nimensä tähden, tehdäkseen voimansa tiettäväksi.
9: Hän nuhteli Kaislamerta, ja se kuivui. Hän kuljetti heitä syvyyksissä niinkuin erämaassa.
10: Hän pelasti heidät vihamiehen kädestä ja lunasti heidät vihollisen vallasta.
11: Vedet peittivät heidän ahdistajansa, ei yhtäkään niistä jäänyt jäljelle.
12: Silloin he uskoivat hänen sanansa, veisasivat hänen ylistystään.
13: Mutta pian he unhottivat hänen tekonsa eivätkä odottaneet hänen neuvoansa.
14: Heissä syttyi himo erämaassa, ja he kiusasivat Jumalaa autiossa maassa.
15: Ja hän antoi heille, mitä he pyysivät, mutta lähetti heihin hivuttavan taudin.
16: Ja heissä syttyi leirissä kateus Moosesta vastaan ja Aaronia, Herran pyhää, vastaan.
17: Mutta maa aukeni ja nieli Daatanin ja peitti Abiramin joukkion.
18: Ja heidän joukkiossaan syttyi tuli, liekki poltti jumalattomat.
19: He tekivät vasikan Hoorebin juurella ja kumarsivat valettua kuvaa;
20: he vaihtoivat Kunniansa ruohoa syövän härän kuvaan.
21: He unhottivat Jumalan, pelastajansa, joka oli tehnyt Egyptissä suuria tekoja,
22: ihmeitä Haamin maassa, peljättäviä tekoja Kaislameren rannalla.
23: Silloin hän aikoi hävittää heidät, mutta Mooses, hänen valittunsa, seisoi suojana hänen edessään ja käänsi pois hänen vihansa tuhoa tuottamasta.
24: He pitivät halpana ihanan maan eivätkä uskoneet hänen sanaansa.
25: He napisivat teltoissansa eivätkä kuulleet Herran ääntä.
26: Silloin hän nosti kätensä heitä vastaan kaataakseen heidät erämaassa,
27: kaataakseen heidän jälkeläisensä pakanain seassa ja hajottaakseen heidät pakanamaihin.
28: He antautuivat palvelemaan Baal-Peoria ja söivät kuolleitten jumalien uhreja.
29: He vihoittivat hänet teoillansa, ja niin vitsaus alkoi riehua heidän keskuudessaan.
30: Mutta Piinehas astui esiin ja pani tuomion toimeen, ja vitsaus taukosi.
31: Ja se luettiin hänelle vanhurskaudeksi, polvesta polveen, iankaikkisesti.
32: He vihoittivat hänet Meriban vetten luona, ja Mooseksen kävi pahoin heidän tähtensä.
33: Sillä he niskoittelivat Jumalan Henkeä vastaan, ja hän puhui huulillaan ajattelemattomasti.
34: He eivät hävittäneet niitä kansoja, jotka Herra oli käskenyt heidän hävittää,
35: vaan pitivät yhteyttä pakanain kanssa ja oppivat heidän tekonsa.
36: He palvelivat heidän jumalankuviansa, ja niistä tuli heille paula.
37: Ja he uhrasivat poikiansa ja tyttäriänsä riivaajille.
38: He vuodattivat viatonta verta, poikiensa ja tyttäriensä verta, uhraten heidät Kanaanin epäjumalille, ja maa saastui veriveloista.
39: Näin he saastuttivat itsensä töillään ja olivat haureelliset teoissansa.
40: Ja Herran viha syttyi hänen kansaansa vastaan, ja hän kyllästyi perintöosaansa.
41: Ja hän jätti heidät pakanain käsiin, ja heidän vihamiehensä vallitsivat heitä.
42: Heidän vihollisensa ahdistivat heitä, ja heidän täytyi painua niiden käden alle.
43: Monet kerrat hän pelasti heidät, mutta he olivat uppiniskaiset omassa neuvossaan ja sortuivat pahain tekojensa tähden.
44: Mutta hän katsoi heihin heidän ahdistuksessaan, kun hän kuuli heidän valitushuutonsa.
45: Ja hän muisti heidän hyväkseen liittonsa ja armahti heitä suuressa laupeudessansa.
46: Ja hän salli heidän saada armon kaikilta, jotka olivat vieneet heidät vankeuteen.
47: Pelasta meidät, Herra, meidän Jumalamme, ja kokoa meidät pakanain seasta, että me kiittäisimme sinun pyhää nimeäsi ja kerskauksemme olisi, että me sinua ylistämme.
48: Kiitetty olkoon Herra, Israelin Jumala, iankaikkisesta iankaikkiseen. Ja kaikki kansa sanokoon: "Amen. Halleluja!"