Ps 104

2: Du höljer dig i ljus såsom i en mantel, du spänner ut himmelen såsom ett tält;
3: du timrar på vattnen dina salar, molnen gör du till din vagn, och du far fram på vindens vingar.
4: Du gör vindar till dina sändebud, eldslågor till dina tjänare.
5: Du grundade jorden på hennes fästen, så att hon icke vacklar till evig tid.
6: Med djupet betäckte du henne såsom med en klädnad; uppöver bergen stodo vattnen.
7: Men för din näpst flydde de; för ljudet av ditt dunder hastade de undan.
8: Berg höjde sig, och dalar sänkte sig, på den plats som du hade bestämt för dem.
9: En gräns satte du, som vattnen ej fingo överskrida, så att de icke åter skulle betäcka jorden.
10: Du lät källor flyta fram i dalarna, mellan bergen togo de sin väg.
11: De vattna alla markens djur, vildåsnorna släcka i dem sin törst.
12: Vid dem bo himmelens fåglar, från trädens grenar höja de sin röst.
13: Du vattnar bergen från dina salar, jorden mättas av den frukt du skapar.
14: Du låter gräs skjuta upp för djuren och örter till människans tjänst. Så framalstrar du bröd ur jorden
15: och vin, som gläder människans hjärta; så gör du hennes ansikte glänsande av olja, och brödet styrker människans hjärta.
16: HERRENS träd varda ock mättade, Libanons cedrar, som han har planterat;
17: fåglarna bygga där sina nästen, hägern gör sitt bo i cypresserna.
18: Stenbockarna hava fått de höga bergen, klyftorna är klippdassarnas tillflykt.
19: Du gjorde månen till att bestämma tiderna; solen vet stunden då den skall gå ned.
20: Du sänder mörker, och det bliver natt; då komma alla skogens djur i rörelse,
21: de unga lejonen ryta efter rov och begära sin föda av Gud.
22: Solen går upp; då draga de sig tillbaka och lägga sig ned i sina kulor.
23: Människan går då ut till sin gärning och till sitt arbete intill aftonen.
24: Huru mångfaldiga äro icke dina verk, o HERRE! Med vishet har du gjort dem alla. Jorden är full av vad du har skapat.
25: Se ock havet, det stora ock vida: ett tallöst vimmel rör sig däri, djur både stora och små.
26: Där gå skeppen sin väg fram, Leviatan, som du har skapat att leka däri.
27: Alla vänta de efter dig, att du skall giva dem deras mat i rätt tid.
28: Du giver dem, då samla de in; du upplåter din hand, då varda de mättade med goda håvor.
29: Du fördöljer ditt ansikte, då förskräckas de; du tager bort deras ande, då förgås de och vända åter till sitt stoft igen.
30: Du sänder ut din ande, då varda de skapade, och du förnyar jordens anlete.
31: HERRENS ära förblive evinnerligen; må HERREN glädja sig över sina verk,
32: han som skådar på jorden, och hon bävar, han som rör vid bergen, och de ryka.
33: Jag vill sjunga till HERRENS ära, så länge jag lever; jag vill lovsjunga min Gud, så länge jag är till.
34: Mitt tal behage honom väl; må jag själv få glädja mig i HERREN.
35: Men må syndare försvinna ifrån jorden och inga ogudaktiga mer vara till. Lova HERREN, min själ Halleluja!

 

2: Who coverest thyself with light as with a garment: who stretchest out the heavens like a curtain:
3: Who layeth the beams of his chambers in the waters: who maketh the clouds his chariot: who walketh upon the wings of the wind:
4: Who maketh his angels spirits; his ministers a flaming fire:
5: Who laid the foundations of the earth, that it should not be removed for ever.
6: Thou coveredst it with the deep as with a garment: the waters stood above the mountains.
7: At thy rebuke they fled; at the voice of thy thunder they hasted away.
8: They go up by the mountains; they go down by the valleys unto the place which thou hast founded for them.
9: Thou hast set a bound that they may not pass over; that they turn not again to cover the earth.
10: He sendeth the springs into the valleys, which run among the hills.
11: They give drink to every beast of the field: the wild asses quench their thirst.
12: By them shall the fowls of the heaven have their habitation, which sing among the branches.
13: He watereth the hills from his chambers: the earth is satisfied with the fruit of thy works.
14: He causeth the grass to grow for the cattle, and herb for the service of man: that he may bring forth food out of the earth;
15: And wine that maketh glad the heart of man, and oil to make his face to shine, and bread which strengtheneth man's heart.
16: The trees of the LORD are full of sap; the cedars of Lebanon, which he hath planted;
17: Where the birds make their nests: as for the stork, the fir trees are her house.
18: The high hills are a refuge for the wild goats; and the rocks for the conies.
19: He appointed the moon for seasons: the sun knoweth his going down.
20: Thou makest darkness, and it is night: wherein all the beasts of the forest do creep forth.
21: The young lions roar after their prey, and seek their meat from God.
22: The sun ariseth, they gather themselves together, and lay them down in their dens.
23: Man goeth forth unto his work and to his labour until the evening.
24: O LORD, how manifold are thy works! in wisdom hast thou made them all: the earth is full of thy riches.
25: So is this great and wide sea, wherein are things creeping innumerable, both small and great beasts.
26: There go the ships: there is that leviathan, whom thou hast made to play therein.
27: These wait all upon thee; that thou mayest give them their meat in due season.
28: That thou givest them they gather: thou openest thine hand, they are filled with good.
29: Thou hidest thy face, they are troubled: thou takest away their breath, they die, and return to their dust.
30: Thou sendest forth thy spirit, they are created: and thou renewest the face of the earth.
31: The glory of the LORD shall endure for ever: the LORD shall rejoice in his works.
32: He looketh on the earth, and it trembleth: he toucheth the hills, and they smoke.
33: I will sing unto the LORD as long as I live: I will sing praise to my God while I have my being.
34: My meditation of him shall be sweet: I will be glad in the LORD.
35: Let the sinners be consumed out of the earth, and let the wicked be no more. Bless thou the LORD, O my soul. Praise ye the LORD.

 

2: Sinä verhoudut valoon niinkuin viittaan, sinä levität taivaat niinkuin teltan;
3: sinä rakennat salisi vetten päälle, teet pilvet vaunuiksesi ja kuljet tuulen siivillä.
4: Sinä teet tuulet sanasi saattajiksi, palvelijoiksesi tulen liekit.
5: Sinä asetit maan perustuksillensa, niin että se pysyy horjumatta iankaikkisesti.
6: Sinä peitit sen syvyyden vesillä kuin vaatteella: vuoria ylempänä seisoivat vedet.
7: Mutta ne pakenivat sinun nuhteluasi, sinun jylinääsi ne juoksivat pakoon;
8: vuoret kohosivat ja laaksot laskeutuivat paikkoihin, jotka sinä olit niille valmistanut.
9: Sinä panit rajan, jonka yli vedet eivät käy eivätkä palaja peittämään maata.
10: Sinä kuohutit laaksoista lähteet, jotka vuorten välillä vuotavat.
11: Ne antavat juoman kaikille metsän eläimille, villiaasit niistä janonsa sammuttavat.
12: Niiden partailla asuvat taivaan linnut ja visertävät lehvien välissä.
13: Saleistasi sinä kastelet vuoret, sinun töittesi hedelmistä maa saa ravintonsa.
14: Sinä kasvatat ruohon karjalle ja kasvit ihmisen tarpeeksi. Niin sinä tuotat maasta leivän
15: ja viinin, joka ilahuttaa ihmisen sydämen; niin sinä saatat kasvot öljystä kiiltäviksi, ja leipä vahvistaa ihmisen sydäntä.
16: Ravintonsa saavat myös Herran puut, Libanonin setrit, jotka hän on istuttanut.
17: Niissä lintuset pesivät, ja haikaroilla on majansa kypresseissä.
18: Korkeat vuoret ovat kauristen hallussa, kallionkolot ovat tamaanien suoja.
19: Kuun sinä olet tehnyt näyttämään aikoja; aurinko tietää laskunsa.
20: Sinä teet pimeän, niin tulee yö; silloin lähtevät liikkeelle kaikki metsän eläimet.
21: Nuoret jalopeurat kiljuvat saalista ja pyytävät Jumalalta elatustansa.
22: Aurinko nousee, ne vetäytyvät pois ja laskeutuvat luoliinsa maata.
23: Silloin ihminen menee töihinsä ja askaroitsee iltaan asti.
24: Kuinka moninaiset ovat sinun tekosi, Herra! Sinä olet ne kaikki viisaasti tehnyt, maa on täynnä sinun luotujasi.
25: Merikin, suuri ja aava - siinä vilisee lukemattomat laumat pieniä ja suuria eläviä.
26: Siellä kulkevat laivat, siellä Leviatan, jonka sinä olet luonut siinä leikitsemään.
27: Ne kaikki odottavat sinua, että antaisit heille ruuan ajallansa.
28: Sinä annat niille, ja ne kokoavat, sinä avaat kätesi, ja ne ravitaan hyvyydellä.
29: Sinä peität kasvosi, ja ne peljästyvät, sinä otat pois niiden hengen, ne kuolevat ja palajavat tomuun jälleen.
30: Sinä lähetät henkesi, ja ne luodaan; ja sinä uudistat maan muodon.
31: Pysyköön Herran kunnia iankaikkisesti. Saakoon Herra teoistansa iloita,
32: hän, joka katsahtaa maahan, ja se vapisee, joka koskettaa vuoria, ja ne suitsuavat.
33: Kaiken ikäni minä ylistän Herraa, minä veisaan Jumalani kiitosta, niin kauan kuin elän.
34: Olkoot minun tutkisteluni hänelle otolliset; minä iloitsen Herrassa.
35: Hävitkööt syntiset maasta, älköön jumalattomia enää olko. Kiitä Herraa, minun sieluni. Halleluja!