|
1917
1: Till dig, HERRE, tager jag min tillflykt; låt mig aldrig komma på skam.
2: Rädda mig och befria mig genom din rättfärdighet; böj ditt öra till mig och fräls mig.
3: Var mig en klippa där jag får bo, och dit jag alltid kan fly, du som beskär mig frälsning. Ty du är mitt bergfäste och min borg.
4: Min Gud, befria mig ur den ogudaktiges våld, ur den orättfärdiges och förtryckarens hand.
5: Ty du är mitt hopp, o Herre, HERRE, du är min förtröstan allt ifrån min ungdom.
6: Du har varit mitt stöd allt ifrån moderlivet, ja, du har förlöst mig ur min moders liv; dig gäller ständigt mitt lov.
7: Jag har blivit såsom ett vidunder för många; men du är min starka tillflykt.
8: Låt min mun vara full av ditt lov, hela dagen av din ära.
9: Förkasta mig icke i min ålderdoms tid, övergiv mig ej, när min kraft försvinner.
10: Ty mina fiender säga så om mig, och de som vakta på min själ rådslå så med varandra:
11: "Gud har övergivit honom; förföljen och gripen honom, ty det finnes ingen som räddar."
12: Gud, var icke långt ifrån mig; min Gud, skynda till min hjälp.
13: Må de komma på skam och förgås, som stå emot min själ; må de höljas med smälek och blygd, som söka min ofärd.
14: Men jag skall alltid hoppas och än mer föröka allt ditt lov.
15: Min mun skall förtälja din rättfärdighet, hela dagen din frälsning, ty jag känner intet mått därpå.
16: Jag skall frambära Herrens, HERRENS väldiga gärningar; jag skall prisa din rättfärdighet, ja, din allenast.
17: Gud, du har undervisat mig allt ifrån min ungdom; och intill nu förkunnar jag dina under.
18: Så övergiv mig ej heller, o Gud, i min ålderdom, när jag varder grå, till dess jag får förtälja om din arm för ett annat släkte, om din makt för alla dem som skola komma.
19: Din rättfärdighet når till himmelen, o Gud. Du som har gjort så stora ting, o Gud, vem är dig lik?
20: Du som har låtit oss pröva så mycken nöd och olycka, du skall åter göra oss levande och föra oss upp igen du jordens djup.
21: Ja, låt mig växa till alltmer; och trösta mig igen.
22: Så vill ock jag tacka dig med psaltarspel för din trofasthet, min Gud; jag vill lovsjunga dig till harpa, du Israels Helige.
23: Mina läppar skola jubla, ty jag vill lovsjunga dig; ja, jubla skall min själ, som du har förlossat.
24: Och min tunga skall hela dagen tala om din rättfärdighet; ty de som sökte min ofärd hava kommit på skam och måst blygas.
|
KJV
1: In thee, O LORD, do I put my trust: let me never be put to confusion.
2: Deliver me in thy righteousness, and cause me to escape: incline thine ear unto me, and save me.
3: Be thou my strong habitation, whereunto I may continually resort: thou hast given commandment to save me; for thou art my rock and my fortress.
4: Deliver me, O my God, out of the hand of the wicked, out of the hand of the unrighteous and cruel man.
5: For thou art my hope, O Lord GOD: thou art my trust from my youth.
6: By thee have I been holden up from the womb: thou art he that took me out of my mother's bowels: my praise shall be continually of thee.
7: I am as a wonder unto many; but thou art my strong refuge.
8: Let my mouth be filled with thy praise and with thy honour all the day.
9: Cast me not off in the time of old age; forsake me not when my strength faileth.
10: For mine enemies speak against me; and they that lay wait for my soul take counsel together,
11: Saying, God hath forsaken him: persecute and take him; for there is none to deliver him.
12: O God, be not far from me: O my God, make haste for my help.
13: Let them be confounded and consumed that are adversaries to my soul; let them be covered with reproach and dishonour that seek my hurt.
14: But I will hope continually, and will yet praise thee more and more.
15: My mouth shall shew forth thy righteousness and thy salvation all the day; for I know not the numbers thereof.
16: I will go in the strength of the Lord GOD: I will make mention of thy righteousness, even of thine only.
17: O God, thou hast taught me from my youth: and hitherto have I declared thy wondrous works.
18: Now also when I am old and grayheaded, O God, forsake me not; until I have shewed thy strength unto this generation, and thy power to every one that is to come.
19: Thy righteousness also, O God, is very high, who hast done great things: O God, who is like unto thee!
20: Thou, which hast shewed me great and sore troubles, shalt quicken me again, and shalt bring me up again from the depths of the earth.
21: Thou shalt increase my greatness, and comfort me on every side.
22: I will also praise thee with the psaltery, even thy truth, O my God: unto thee will I sing with the harp, O thou Holy One of Israel.
23: My lips shall greatly rejoice when I sing unto thee; and my soul, which thou hast redeemed.
24: My tongue also shall talk of thy righteousness all the day long: for they are confounded, for they are brought unto shame, that seek my hurt.
|
PR33.38
1: Sinuun, Herra, minä turvaan, älä salli minun joutua häpeään iankaikkisesti.
2: Pelasta minut, vapahda minut vanhurskaudessasi, kallista korvasi minun puoleeni ja auta minua.
3: Ole minulle kallio, jolla saan asua ja jonne aina saan mennä, sinä, joka olet säätänyt minulle pelastuksen. Sillä sinä olet minun kallioni ja linnani.
4: Jumalani, vapauta minut jumalattoman kädestä, väärän ja väkivaltaisen kourista.
5: Sillä sinä olet minun toivoni, Herra, Herra, minun turvani hamasta nuoruudestani.
6: Sinä olet minun tukeni syntymästäni saakka, sinä päästit minut äitini kohdusta; sinua minä alati ylistän.
7: Monelle minä olen kuin kummitus, mutta sinä olet minun vahva suojani.
8: Minun suuni on täynnä sinun kiitostasi, täynnä sinun ylistystäsi kaiken päivää.
9: Älä heitä minua pois minun vanhalla iälläni, älä hylkää minua, kun voimani loppuu.
10: Sillä minun viholliseni puhuvat minusta; ne, jotka väijyvät minun henkeäni, neuvottelevat keskenänsä:
11: "Jumala on hänet hyljännyt; ajakaa häntä takaa ja ottakaa kiinni, sillä auttajaa ei ole".
12: Jumala, älä ole minusta kaukana, Jumalani, riennä minun avukseni.
13: Joutukoot häpeään ja hukkukoot ne, jotka vainoavat minun sieluani; peittäköön häpeä ja pilkka ne, jotka hankkivat minulle onnettomuutta.
14: Mutta minä odotan alati, ja yhäti minä sinua kiitän.
15: Minun suuni on julistava sinun vanhurskauttasi, sinun pelastustekojasi kaiken päivää, sillä niiden määrää en minä tunne.
16: Herran, Herran väkeviä tekoja minä tuon julki, minä ylistän sinun vanhurskauttasi, sinun ainoan.
17: Jumala, sinä olet opettanut minua hamasta nuoruudestani, ja yhä vielä minä sinun ihmeitäsi julistan.
18: Älä, Jumala, minua hylkää vanhaksi ja harmaaksi tultuani, niin minä julistan sinun käsivartesi voimaa nousevalle polvelle, sinun väkevyyttäsi kaikille vielä tuleville.
19: Jumala, sinun vanhurskautesi ulottuu hamaan korkeuksiin, sinun, joka teet niin suuria. Jumala, kuka on sinun vertaisesi?
20: Sinä, joka olet antanut meidän kokea paljon ahdistusta ja onnettomuutta, sinä virvoitat meidät jälleen henkiin, ja maan syvyyksistä sinä tuot meidät takaisin.
21: Anna minun arvoni kasvaa ja lohduta minua jälleen.
22: Niin minä myös ylistän harpulla sinua, sinun uskollisuuttasi, minun Jumalani, soitan kanteleella kiitosta sinulle, sinä Israelin Pyhä.
23: Minun huuleni riemuitsevat, kun minä sinulle soitan, ja myös minun sieluni, jonka sinä olet lunastanut.
24: Minun kieleni julistaa sinun vanhurskauttasi kaiken päivää, sillä häpeään ja pilkkaan ovat joutuneet ne, jotka hankkivat minulle onnettomuutta.
|
