|
1917
1: En psalm, en sång av David, vid templets invigning. (30:2) Jag vill upphöja dig, HERRE, ty du har dragit mig ur djupet, du har icke låtit mina fiender glädja sig över mig.
2: (30:3) HERRE, min Gud, jag ropade till dig, och du helade mig.
3: (30:4) HERRE, du förde min själ upp ur dödsriket, du tog mig levande ut från dem som foro ned i graven.
4: (30:5) Lovsjungen HERREN, I hans fromme, och prisen hans heliga namn.
5: (30:6) Ty ett ögonblick varar hans vrede, men hela livet hans nåd; om aftonen gästar gråt, men om morgonen kommer jubel.
6: (30:7) Jag sade, när det gick mig väl: "Jag skall aldrig vackla."
7: (30:8) HERRE, i din nåd hade du gjort mitt berg starkt; men du fördolde ditt ansikte, då förskräcktes jag.
8: (30:9) Till dig, HERRE, ropade jag, och till Herren bad jag:
9: (30:10) "Vad vinning har du av mitt blod, eller därav att jag far ned i graven? Kan stoftet tacka dig, kan det förkunna din trofasthet?
10: (30:11) Hör, o HERRE, och var mig nådig; HERRE, var min hjälpare."
11: (30:12) Då förvandlade du min klagan i fröjdesprång; du klädde av mig sorgens dräkt och omgjordade mig med glädje.
12: (30:13) Därför skall min ära lovsjunga dig, utan att tystna; HERRE, min Gud, jag vill tacka dig evinnerligen.
|
KJV
1: ((A Psalm and Song at the dedication of the house of David.)) I will extol thee, O LORD; for thou hast lifted me up, and hast not made my foes to rejoice over me.
2: O LORD my God, I cried unto thee, and thou hast healed me.
3: O LORD, thou hast brought up my soul from the grave: thou hast kept me alive, that I should not go down to the pit.
4: Sing unto the LORD, O ye saints of his, and give thanks at the remembrance of his holiness.
5: For his anger endureth but a moment; in his favour is life: weeping may endure for a night, but joy cometh in the morning.
6: And in my prosperity I said, I shall never be moved.
7: LORD, by thy favour thou hast made my mountain to stand strong: thou didst hide thy face, and I was troubled.
8: I cried to thee, O LORD; and unto the LORD I made supplication.
9: What profit is there in my blood, when I go down to the pit? Shall the dust praise thee? shall it declare thy truth?
10: Hear, O LORD, and have mercy upon me: LORD, be thou my helper.
11: Thou hast turned for me my mourning into dancing: thou hast put off my sackcloth, and girded me with gladness;
12: To the end that my glory may sing praise to thee, and not be silent. O LORD my God, I will give thanks unto thee for ever.
|
PR33.38
1: Daavidin virsi; temppelin vihkimislaulu.
2: Minä ylistän sinua, Herra, sillä sinä pelastit minut etkä sallinut viholliseni iloita minusta.
3: Herra, minun Jumalani, sinua minä huusin, ja sinä paransit minut.
4: Herra, sinä nostit minun sieluni tuonelasta, sinä herätit minut henkiin hautaan vaipuvien joukosta.
5: Veisatkaa kiitosta Herralle, te hänen hurskaansa, ylistäkää hänen pyhää nimeänsä.
6: Sillä silmänräpäyksen kestää hänen vihansa, eliniän hänen armonsa; ehtoolla on itku vieraana, mutta aamulla ilo.
7: Minä sanoin menestykseni päivinä: "En minä ikinä horju".
8: Herra, sinä armossasi vahvistit minun vuoreni. Mutta kun sinä kätkit kasvosi, niin minä peljästyin.
9: Sinua, Herra, minä huusin ja Herraa minä rukoilin:
10: "Mitä etua on minun verestäni, jos minä hautaan vaivun? Ylistääkö tomu sinua, julistaako se sinun uskollisuuttasi?
11: Kuule, Herra, ja armahda minua, Herra, ole minun auttajani."
12: Sinä muutit minun murheeni ilokarkeloksi, sinä riisuit minun surupukuni ja vyötit minut riemulla, [30:13] että minun sieluni veisaisi sinulle kiitosta, eikä vaikenisi. Herra, minun Jumalani, sinua minä ylistän iankaikkisesti.
|
