|
1917
1: För sångmästaren, efter "Morgonrodnadens hind"; en psalm av David. (22:2) Min Gud, min Gud, varför har du övergivit mig? Jag brister ut och klagar, men min frälsning är fjärran.
2: (22:3) Men Gud, jag ropar om dagen, men du svarar icke, så ock om natten, men jag får ingen ro.
3: (22:4) Och dock är du den Helige, den som tronar på Israels lovsånger.
4: (22:5) På dig förtröstade våra fäder; de förtröstade, och du räddade dem.
5: (22:6) Till dig ropade de och blevo hulpna; på dig förtröstade de och kommo icke på skam.
6: (22:7) Men jag är en mask, och icke en människa, till smälek bland män, föraktad av folket.
7: (22:8) Alla som se mig bespotta mig; de spärra upp munnen, de skaka huvudet:
8: (22:9) "Befall dig åt HERREN! Han befrie honom, han rädde honom, ty han har ju behag till honom."
9: (22:10) Ja, det var du som hämtade mig ut ur moderlivet och lät mig vila trygg vid min moders bröst.
10: (22:11) På dig är jag kastad allt ifrån modersskötet; du är min Gud allt ifrån min moders liv.
11: (22:12) Var icke långt ifrån mig, ty nöd är nära, och det finnes ingen hjälpare.
12: (22:13) Tjurar i mängd omgiva mig, Basans oxar omringa mig.
13: (22:14) Såsom glupande och rytande lejon spärrar man upp gapet mot mig.
14: (22:15) Jag är lik vatten som utgjutes, alla mina leder hava skilts åt; mitt hjärta är såsom vax, det smälter i mitt liv.
15: (22:16) Min kraft är förtorkad och lik en lerskärva, min tunga låder vid min gom, och du lägger mig i dödens stoft.
16: (22:17) Ty hundar omgiva mig; de ondas hop har kringränt mig, mina händer och fötter hava de genomborrat.
17: (22:18) Jag kan räkna alla mina ben; de skåda därpå, de se med lust på mig.
18: (22:19) De dela mina kläder mellan sig och kasta lott om min klädnad.
19: (22:20) Men du, HERRE, var icke fjärran; du min starkhet, skynda till min hjälp.
20: (22:21) Rädda min själ från svärdet, mitt liv ur hundarnas våld.
21: (22:22) Fräls mig från lejonets gap. Ja, du bönhör mig och räddar mig undan vildoxarnas horn.
22: (22:23) Då skall jag förkunna ditt namn för mina bröder, mitt i församlingen skall jag prisa dig:
23: (22:24) I som frukten HERREN, loven honom; ären honom, alla Jakobs barn, och bäven för honom, alla Israels barn.
24: (22:25) Ty han föraktade icke den betrycktes elände och höll det icke för en styggelse; han fördolde icke sitt ansikte för honom, och när han ropade, lyssnade han till honom.
25: (22:26) Genom dig skall min lovsång ljuda i den stora församlingen; mina löften får jag infria inför dem som frukta honom.
26: (22:27) De ödmjuka skola äta och bliva mätta, de som söka HERREN skola få lova honom; ja, edra hjärtan skola leva evinnerligen.
27: (22:28) Alla jordens ändar skola betänka det och omvända sig till HERREN. Hedningarnas alla släkter skola tillbedja inför dig.
28: (22:29) Ty riket är HERRENS, och han råder över hedningarna.
29: (22:30) Ja, alla mäktiga på jorden skola äta och tillbedja; inför honom skola knäböja alla de som måste fara ned i graven, de som icke kunna behålla sin själv vid liv.
30: (22:31) Kommande ättled skola tjäna honom; man skall förtälja om Herren för ett annat släkte.
31: (22:32) Man skall träda upp och förkunna hans rättfärdighet, ja, bland folk som skola födas att han har gjort det.
|
KJV
1: ((To the chief Musician upon Aijeleth Shahar, A Psalm of David.)) My God, my God, why hast thou forsaken me? why art thou so far from helping me, and from the words of my roaring?
2: O my God, I cry in the daytime, but thou hearest not; and in the night season, and am not silent.
3: But thou art holy, O thou that inhabitest the praises of Israel.
4: Our fathers trusted in thee: they trusted, and thou didst deliver them.
5: They cried unto thee, and were delivered: they trusted in thee, and were not confounded.
6: But I am a worm, and no man; a reproach of men, and despised of the people.
7: All they that see me laugh me to scorn: they shoot out the lip, they shake the head, saying,
8: He trusted on the LORD that he would deliver him: let him deliver him, seeing he delighted in him.
9: But thou art he that took me out of the womb: thou didst make me hope when I was upon my mother's breasts.
10: I was cast upon thee from the womb: thou art my God from my mother's belly.
11: Be not far from me; for trouble is near; for there is none to help.
12: Many bulls have compassed me: strong bulls of Bashan have beset me round.
13: They gaped upon me with their mouths, as a ravening and a roaring lion.
14: I am poured out like water, and all my bones are out of joint: my heart is like wax; it is melted in the midst of my bowels.
15: My strength is dried up like a potsherd; and my tongue cleaveth to my jaws; and thou hast brought me into the dust of death.
16: For dogs have compassed me: the assembly of the wicked have inclosed me: they pierced my hands and my feet.
17: I may tell all my bones: they look and stare upon me.
18: They part my garments among them, and cast lots upon my vesture.
19: But be not thou far from me, O LORD: O my strength, haste thee to help me.
20: Deliver my soul from the sword; my darling from the power of the dog.
21: Save me from the lion's mouth: for thou hast heard me from the horns of the unicorns.
22: I will declare thy name unto my brethren: in the midst of the congregation will I praise thee.
23: Ye that fear the LORD, praise him; all ye the seed of Jacob, glorify him; and fear him, all ye the seed of Israel.
24: For he hath not despised nor abhorred the affliction of the afflicted; neither hath he hid his face from him; but when he cried unto him, he heard.
25: My praise shall be of thee in the great congregation: I will pay my vows before them that fear him.
26: The meek shall eat and be satisfied: they shall praise the LORD that seek him: your heart shall live for ever.
27: All the ends of the world shall remember and turn unto the LORD: and all the kindreds of the nations shall worship before thee.
28: For the kingdom is the LORD'S: and he is the governor among the nations.
29: All they that be fat upon earth shall eat and worship: all they that go down to the dust shall bow before him: and none can keep alive his own soul.
30: A seed shall serve him; it shall be accounted to the Lord for a generation.
31: They shall come, and shall declare his righteousness unto a people that shall be born, that he hath done this.
|
PR33.38
1: Veisuunjohtajalle; veisataan kuin: "Aamuruskon peura"; Daavidin virsi.
2: Jumalani, Jumalani, miksi minut hylkäsit? Miksi olet kaukana, et auta minua, et kuule valitukseni sanoja?
3: Jumalani, minä huudan päivällä, mutta sinä et vastaa, ja yöllä, enkä voi vaieta.
4: Ja kuitenkin sinä olet Pyhä, jonka istuin on Israelin kiitosvirtten keskellä.
5: Meidän isämme luottivat sinuun, he luottivat, ja sinä pelastit heidät.
6: He huusivat sinua ja pelastuivat; he luottivat sinuun eivätkä tulleet häpeään.
7: Mutta minä olen mato enkä ihminen, ihmisten pilkka ja kansan hylky.
8: Kaikki, jotka minut näkevät, pilkkaavat minua, levittelevät suutansa, nyökyttävät ilkkuen päätään:
9: "Jätä asiasi Herran haltuun. Hän vapahtakoon hänet, hän pelastakoon hänet, koska on häneen mielistynyt."
10: Sinähän vedit minut äitini kohdusta, sinä annoit minun olla turvassa äitini rinnoilla;
11: sinun huomaasi minä olen jätetty syntymästäni saakka, sinä olet minun Jumalani hamasta äitini kohdusta.
12: Älä ole minusta kaukana, sillä ahdistus on läsnä, eikä auttajaa ole.
13: Minua saartavat väkevät sonnit, Baasanin härät piirittävät minut,
14: avaavat kitansa minua vastaan, niinkuin raatelevat, kiljuvat leijonat.
15: Niinkuin vesi minä olen maahan vuodatettu; kaikki minun luuni ovat irti toisistansa; minun sydämeni on niinkuin vaha, se on sulanut minun rinnassani.
16: Minun voimani on kuivettunut kuin saviastian siru, ja kieleni tarttuu suuni lakeen, ja sinä lasket minut alas kuoleman tomuun.
17: Sillä koirat minua piirittävät, pahain parvi saartaa minut, minun käteni ja jalkani, niinkuin jalopeurat.
18: Minä voin lukea kaikki luuni; he katselevat minua ilkkuen;
19: he jakavat keskenänsä minun vaatteeni ja heittävät minun puvustani arpaa.
20: Mutta sinä, Herra, älä ole kaukana, sinä, minun väkevyyteni, riennä avukseni.
21: Vapahda minun sieluni miekasta, minun ainokaiseni koirain kynsistä.
22: Pelasta minut jalopeuran kidasta, villihärkäin sarvista - vastaa minulle.
23: Minä julistan sinun nimeäsi veljilleni, ylistän sinua seurakunnan keskellä.
24: Te, jotka pelkäätte Herraa, ylistäkää häntä. Kunnioittakaa häntä, kaikki Jaakobin siemen, kaikki Israelin siemen, peljätkää häntä.
25: Sillä hän ei halveksi kurjan kärsimystä, ei katso sitä ylen, eikä kätke häneltä kasvojansa, vaan kuulee hänen avuksihuutonsa.
26: Sinusta on minun ylistyslauluni suuressa seurakunnassa; minä täytän lupaukseni häntä pelkääväisten edessä.
27: Nöyrät saavat syödä ja tulevat ravituiksi; ne, jotka etsivät Herraa, ylistävät häntä. Teidän sydämenne on elävä iankaikkisesti.
28: Kaikki maan ääret muistavat tämän ja palajavat Herran tykö; kaikki pakanain sukukunnat kumartavat häntä;
29: sillä Herran on kuninkuus, ja hän on hallitseva pakanoita.
30: Kaikki maan mahtavat syövät ja kumartavat; hänen edessään polvistuvat kaikki, jotka mullan alle astuvat eivätkä voi elossa pysyä.
31: Jälkeentulevaiset palvelevat häntä, tuleville polville kerrotaan Herrasta. [22:32] He tulevat ja julistavat vastedes syntyvälle kansalle hänen vanhurskauttaan, että hän on tämän tehnyt.
|
