|
1917
1: För sångmästaren; av HERRENS tjänare David, som talade till HERREN denna sångs ord, när HERREN hade räddat honom från alla hans fienders hand och ur Sauls våld. (18:2) Han sade: Hjärtligen kär har jag dig, HERRE, min starkhet,
2: (18:3) HERRE, mitt bergfäste, min borg och min räddare, min Gud, min klippa, till vilken jag tager min tillflykt, min sköld och min frälsnings horn, mitt värn.
3: (18:4) HERREN, den högtlovade, åkallar jag, och från mina fiender bliver jag frälst.
4: (18:5) Dödens band omvärvde mig, och fördärvets strömmar förskräckte mig.
5: (18:6) Dödsrikets band omslöto mig, dödens snaror föllo över mig.
6: (18:7) Men jag åkallade HERREN i min nöd och ropade till min Gud. Han hörde från sin himmelska boning min röst, och mitt rop inför honom kom till hans öron.
7: (18:8) Då skalv jorden och bävade, och bergens grundvalar darrade; de skakades, ty hans vrede var upptänd.
8: (18:9) Rök steg upp från hans näsa och förtärande eld från hans mun; eldsglöd ljungade från honom.
9: (18:10) Och han sänkte himmelen och for ned, och töcken var under hans fötter.
10: (18:11) Han for på keruben och flög, han svävade på vindens vingar.
11: (18:12) Han gjorde mörker till sitt täckelse, till en hydda som omslöt honom; mörka vatten, tjocka moln.
12: (18:13) Av glansen framför honom veko molnen undan; hagel föll, och eldsglöd for ned.
13: (18:14) Och HERREN dundrade i himmelen, den Högste lät höra sin röst; hagel föll, och eldsglöd for ned.
14: (18:15) Han sköt sina pilar och förskingrade dem, ljungeldar i mängd och förvirrade dem.
15: (18:16) Vattnens bäddar kommo i dagen, och jordens grundvalar blottades, för din näpst, o HERRE, för din vredes stormvind.
16: (18:17) Han räckte ut sin hand från höjden och fattade mig, han drog mig upp ur de stora vattnen.
17: (18:18) Han räddade mig från min starke fiende och från mina ovänner, ty de voro mig övermäktiga.
18: (18:19) De överföllo mig på min olyckas dag, men HERREN blev mitt stöd.
19: (18:20) Han förde mig ut på rymlig plats; han räddade mig, ty han hade behag till mig.
20: (18:21) HERREN lönar mig efter min rättfärdighet; efter mina händers renhet vedergäller han mig.
21: (18:22) Ty jag höll mig på HERRENS vägar och avföll icke från min Gud i ogudaktighet;
22: (18:23) nej, alla hans rätter hade jag för ögonen, och hans stadgar lät jag icke vika ifrån mig.
23: (18:24) Så var jag ostrafflig inför honom och tog mig till vara för missgärning.
24: (18:25) Därför vedergällde mig HERREN efter min rättfärdighet, efter mina händers renhet inför hans ögon.
25: (18:26) Mot den fromme bevisar du dig from, mot en ostrafflig man bevisar du dig ostrafflig.
26: (18:27) Mot den rene bevisar du dig ren, men mot den vrånge bevisar du dig avog.
27: (18:28) Ty du frälsar ett betryckt folk, men stolta ögon ödmjukar du.
28: (18:29) Ja, du låter min lampa brinna klart; HERREN, min Gud, gör mitt mörker ljuset.
29: (18:30) Ja, med dig kan jag nedslå härskaror, och med min Gud stormar jag murar.
30: (18:31) Guds väg är ostrafflig; HERRENS tal är luttrat. En sköld är han för alla som taga sin tillflykt till honom.
31: (18:32) Ty vem är Gud förutom HERREN, och vem är en klippa utom vår Gud?
32: (18:33) Gud, du som omgjordade mig med kraft och lät min väg vara lyckosam,
33: (18:34) du som gjorde mina fötter såsom hindens och ställde mig på mina höjder,
34: (18:35) du som lärde mina händer att strida och mina armar att spänna kopparbågen!
35: (18:36) Du gav mig din frälsnings sköld, och din högra hand stödde mig, och ditt saktmod gjorde mig stor;
36: (18:37) du skaffade rum för mina steg, där jag gick, och mina fötter vacklade icke.
37: (18:38) Jag förföljde mina fiender och hann upp dem; jag vände icke tillbaka, förrän jag hade gjort ände på dem.
38: (18:39) Jag slog dem, så att de icke mer kunde resa sig; de föllo under mina fötter.
39: (18:40) Du omgjordade mig med kraft till striden, du böjde mina motståndare under mig.
40: (18:41) Mina fiender drev du på flykten för mig, och dem som hatade mig förgjorde jag.
41: (18:42) De ropade, men det fanns ingen som frälste; till HERREN, men han svarade dem icke.
42: (18:43) Och jag stötte dem sönder till stoft för vinden, jag kastade ut dem såsom orenlighet på gatan.
43: (18:44) Du räddade mig ur folkets strider, du satte mig till ett huvud över hedningar; folkslag som jag ej kände blevo mina tjänare.
44: (18:45) Vid blotta ryktet hörsammade de mig; främlingar visade mig underdånighet.
45: (18:46) Ja, främlingarnas mod vissnade bort; med bävan övergåvo de sina borgar.
46: (18:47) HERREN lever! Lovad vare min klippa, och upphöjd vare min frälsnings Gud!
47: (18:48) Gud, som har givit mig hämnd och tvingat folken under mig;
48: (18:49) du som har befriat mig från mina fiender och upphöjt mig över mina motståndare, räddat mig från våldets man!
49: (18:50) Fördenskull vill jag tacka dig bland hedningarna, HERRE, och lovsjunga ditt namn.
50: (18:51) Ty du giver din konung stor seger och gör nåd mot din smorde, mot David och hans säd till evig tid.
|
KJV
1: ((To the chief Musician, A Psalm of David, the servant of the LORD, who spake unto the LORD the words of this song in the day that the LORD delivered him from the hand of all his enemies, and from the hand of Saul: And he said,)) I will love thee, O LORD, my strength.
2: The LORD is my rock, and my fortress, and my deliverer; my God, my strength, in whom I will trust; my buckler, and the horn of my salvation, and my high tower.
3: I will call upon the LORD, who is worthy to be praised: so shall I be saved from mine enemies.
4: The sorrows of death compassed me, and the floods of ungodly men made me afraid.
5: The sorrows of hell compassed me about: the snares of death prevented me.
6: In my distress I called upon the LORD, and cried unto my God: he heard my voice out of his temple, and my cry came before him, even into his ears.
7: Then the earth shook and trembled; the foundations also of the hills moved and were shaken, because he was wroth.
8: There went up a smoke out of his nostrils, and fire out of his mouth devoured: coals were kindled by it.
9: He bowed the heavens also, and came down: and darkness was under his feet.
10: And he rode upon a cherub, and did fly: yea, he did fly upon the wings of the wind.
11: He made darkness his secret place; his pavilion round about him were dark waters and thick clouds of the skies.
12: At the brightness that was before him his thick clouds passed, hail stones and coals of fire.
13: The LORD also thundered in the heavens, and the Highest gave his voice; hail stones and coals of fire.
14: Yea, he sent out his arrows, and scattered them; and he shot out lightnings, and discomfited them.
15: Then the channels of waters were seen, and the foundations of the world were discovered at thy rebuke, O LORD, at the blast of the breath of thy nostrils.
16: He sent from above, he took me, he drew me out of many waters.
17: He delivered me from my strong enemy, and from them which hated me: for they were too strong for me.
18: They prevented me in the day of my calamity: but the LORD was my stay.
19: He brought me forth also into a large place; he delivered me, because he delighted in me.
20: The LORD rewarded me according to my righteousness; according to the cleanness of my hands hath he recompensed me.
21: For I have kept the ways of the LORD, and have not wickedly departed from my God.
22: For all his judgments were before me, and I did not put away his statutes from me.
23: I was also upright before him, and I kept myself from mine iniquity.
24: Therefore hath the LORD recompensed me according to my righteousness, according to the cleanness of my hands in his eyesight.
25: With the merciful thou wilt shew thyself merciful; with an upright man thou wilt shew thyself upright;
26: With the pure thou wilt shew thyself pure; and with the froward thou wilt shew thyself froward.
27: For thou wilt save the afflicted people; but wilt bring down high looks.
28: For thou wilt light my candle: the LORD my God will enlighten my darkness.
29: For by thee I have run through a troop; and by my God have I leaped over a wall.
30: As for God, his way is perfect: the word of the LORD is tried: he is a buckler to all those that trust in him.
31: For who is God save the LORD? or who is a rock save our God?
32: It is God that girdeth me with strength, and maketh my way perfect.
33: He maketh my feet like hinds' feet, and setteth me upon my high places.
34: He teacheth my hands to war, so that a bow of steel is broken by mine arms.
35: Thou hast also given me the shield of thy salvation: and thy right hand hath holden me up, and thy gentleness hath made me great.
36: Thou hast enlarged my steps under me, that my feet did not slip.
37: I have pursued mine enemies, and overtaken them: neither did I turn again till they were consumed.
38: I have wounded them that they were not able to rise: they are fallen under my feet.
39: For thou hast girded me with strength unto the battle: thou hast subdued under me those that rose up against me.
40: Thou hast also given me the necks of mine enemies; that I might destroy them that hate me.
41: They cried, but there was none to save them: even unto the LORD, but he answered them not.
42: Then did I beat them small as the dust before the wind: I did cast them out as the dirt in the streets.
43: Thou hast delivered me from the strivings of the people; and thou hast made me the head of the heathen: a people whom I have not known shall serve me.
44: As soon as they hear of me, they shall obey me: the strangers shall submit themselves unto me.
45: The strangers shall fade away, and be afraid out of their close places.
46: The LORD liveth; and blessed be my rock; and let the God of my salvation be exalted.
47: It is God that avengeth me, and subdueth the people under me.
48: He delivereth me from mine enemies: yea, thou liftest me up above those that rise up against me: thou hast delivered me from the violent man.
49: Therefore will I give thanks unto thee, O LORD, among the heathen, and sing praises unto thy name.
50: Great deliverance giveth he to his king; and sheweth mercy to his anointed, to David, and to his seed for evermore.
|
PR33.38
1: Veisuunjohtajalle; Herran palvelijan Daavidin virsi, jonka sanat hän puhui Herralle sinä päivänä, jona Herra oli pelastanut hänet kaikkien hänen vihollistensa vallasta ja Saulin kädestä.
2: Hän sanoi: Sydämestäni minä rakastan sinua, Herra, minun voimani,
3: Herra, minun kallioni, linnani ja pelastajani, minun Jumalani, vuoreni, jonka turviin minä pakenen, minun kilpeni, autuuteni sarvi ja varustukseni.
4: Ylistetty olkoon Herra! - niin minä huudan, ja vihollisistani minä pelastun.
5: Kuoleman paulat piirittivät minut, turmion virrat peljästyttivät minut.
6: Tuonelan paulat kietoivat minut, kuoleman ansat yllättivät minut.
7: Ahdistuksessani minä rukoilin Herraa ja huusin avuksi Jumalaani; hän kuuli minun ääneni temppelistänsä, ja minun huutoni hänen edessään kohosi hänen korviinsa.
8: Silloin maa huojui ja järisi, vuorten perustukset järkkyivät; ne horjuivat, sillä hänen vihansa syttyi.
9: Savu suitsusi hänen sieraimistaan, kuluttava tuli hänen suustansa, palavat hiilet hehkuivat hänestä.
10: Hän notkisti taivaat ja astui alas, synkkä pilvi jalkojensa alla.
11: Ja hän ajoi kerubin kannattamana ja lensi, ja hän liiti tuulen siivillä;
12: hän pani pimeyden verhoksensa, majaksensa yltympäri: mustat vedet, paksut pilvet.
13: Hohteesta, joka kävi hänen edellänsä, purkautuivat pilvet rakeiksi ja palaviksi hiiliksi.
14: Ja Herra jylisi taivaassa, Korkein antoi äänensä kaikua, tulla rakeita ja palavia hiiliä.
15: Hän lennätti nuolensa ja hajotti heidät, paljon salamoita ja kauhistutti heidät.
16: Silloin vetten syvyydet tulivat näkyviin, ja maanpiirin perustukset paljastuivat sinun nuhtelustasi, Herra, sinun vihasi hengen puuskauksesta.
17: Hän ojensi kätensä korkeudesta ja tarttui minuun, veti minut ylös suurista vesistä;
18: hän pelasti minut voimallisesta vihollisestani, minun vihamiehistäni, sillä he olivat minua väkevämmät.
19: He hyökkäsivät minun kimppuuni hätäni päivänä, mutta Herra tuli minun tuekseni.
20: Hän toi minut avaraan paikkaan, hän vapautti minut, sillä hän oli mielistynyt minuun.
21: Herra tekee minulle minun vanhurskauteni mukaan, minun kätteni puhtauden mukaan hän minulle maksaa.
22: Sillä minä olen noudattanut Herran teitä enkä ole luopunut pois Jumalastani, jumalattomuuteen.
23: Kaikki hänen oikeutensa ovat minun silmieni edessä, enkä minä hänen käskyjänsä syrjään sysää.
24: Minä olen vilpitön häntä kohtaan ja varon itseni pahoista teoista.
25: Sentähden Herra palkitsee minulle minun vanhurskauteni mukaan, sen mukaan kuin käteni ovat puhtaat hänen silmiensä edessä.
26: Hurskasta kohtaan sinä olet hurskas, nuhteetonta kohtaan nuhteeton;
27: puhdasta kohtaan sinä olet puhdas, mutta kieroa kohtaan nurja.
28: Sillä sinä pelastat nöyrän kansan, mutta ylpeät silmät sinä painat alas.
29: Sillä sinä annat minun lamppuni loistaa; Herra, minun Jumalani, valaisee minun pimeyteni.
30: Sinun avullasi minä hyökkään rosvojoukkoa vastaan; Jumalani avulla minä ryntään ylitse muurin.
31: Jumalan tie on nuhteeton, Herran sana tulessa koeteltu. Hän on kaikkien kilpi, jotka häneen turvaavat.
32: Sillä kuka muu on Jumala kuin Herra, ja kuka pelastuksen kallio, paitsi meidän Jumalamme -
33: se Jumala, joka minut voimalla vyöttää ja tekee minun tieni nuhteettomaksi,
34: tekee minun jalkani nopeiksi niinkuin peurat ja asettaa minut kukkuloilleni,
35: joka opettaa minun käteni sotimaan ja käsivarteni vaskijousta jännittämään!
36: Sinä annat minulle pelastuksen kilven, ja sinun oikea kätesi minua tukee; sinun laupeutesi tekee minut suureksi.
37: Sinä annat minun askeleilleni avaran tilan, ja minun jalkani eivät horju.
38: Minä ajan vihollisiani takaa ja saavutan heidät enkä palaja, ennenkuin teen heistä lopun;
39: minä murskaan heidät, niin etteivät voi nousta, he sortuvat minun jalkojeni alle.
40: Sinä vyötät minut voimalla sotaan, sinä painat vastustajani minun alleni.
41: Sinä ajat minun viholliseni pakoon, ja vihamieheni minä hukutan.
42: He huutavat, mutta pelastajaa ei ole, huutavat Herraa, mutta hän ei heille vastaa.
43: Minä survon heidät tomuksi tuuleen, viskaan heidät niinkuin loan kadulle.
44: Sinä pelastat minut kansan riidoista, sinä asetat minut pakanain pääksi, kansat, joita minä en tunne, palvelevat minua.
45: Jo korvan kuulemalta he minua tottelevat; muukalaiset matelevat minun edessäni.
46: Muukalaiset masentuvat ja tulevat vavisten varustuksistansa.
47: Herra elää! Kiitetty olkoon minun kallioni ja ylistetty minun pelastukseni Jumala,
48: Jumala, joka hankkii minulle koston ja saattaa kansat minun valtani alle;
49: sinä, joka pelastat minut vihollisistani ja korotat minut vastustajaini ylitse ja päästät minut väkivaltaisesta miehestä.
50: Sentähden minä ylistän sinua, Herra, kansojen keskuudessa ja veisaan sinun nimesi kiitosta, [18:51] sinun, joka annat kuninkaallesi suuren avun ja teet laupeuden voidellullesi, Daavidille ja hänen jälkeläisilleen, iankaikkisesti.
|
