|
1917
1: Därefter tog Job till orda och sade:
2: Ja, förvisso vet jag att så är; huru skulle en människa kunna hava rätt mot Gud?
3: Vill han gå till rätta med henne, så kan hon ej svara honom på en sak bland tusen.
4: Han som är så vis i förstånd och så väldig i kraft, vem kan trotsa honom och dock slippa undan;
5: honom som oförtänkt flyttar bort berg och omstörtar dem i sin vrede;
6: honom som kommer jorden att vackla från sin plats, och dess pelare bäva därvid;
7: honom som befaller solen, så går hon icke upp, och som sätter stjärnorna under försegling;
8: honom som helt allena spänner ut himmelen och skrider fram över havets toppar;
9: honom som har gjort Karlavagnen och Orion, Sjustjärnorna och söderns Stjärngemak;
10: honom som gör stora och outrannsakliga ting och under, flera än någon kan räkna?
11: Se, han far förbi mig, innan jag hinner att se det, han drager framom mig, förrän jag bliver honom varse.
12: Se, han griper sitt rov; vem kan hindra honom? Vem kan säga till honom: "Vad gör du?"
13: Gud, han ryggar icke sin vrede; för honom har Rahabs följe måst böja sig;
14: huru skulle jag då våga svara honom, välja ut ord till att tala med honom?
15: Nej, om jag än hade rätt, tordes jag dock ej svara; jag finge anropa min motpart om misskund.
16: Och om han än svarade mig på mitt rop, så kunde jag ej tro att han lyssnade till min röst.
17: Ty med storm hemsöker han mig och slår mig med sår på sår, utan sak.
18: Han unnar mig icke att hämta andan; nej, med bedrövelser mättar han mig.
19: Gäller det försteg i kraft: "Välan, jag är redo!", gäller det rätt: "Vem ställer mig till ansvar?"
20: Ja, hade jag än rätt, så dömde min mun mig skyldig; vore jag än ostrafflig, så läte han mig synas vrång.
21: Men ostrafflig är jag! Jag aktar ej mitt liv, jag frågar icke efter, om jag får leva.
22: Det må gå som det vill, nu vare det sagt: han förgör den ostrafflige jämte den ogudaktige.
23: Om en landsplåga kommer med plötslig död, så bespottar han de oskyldigas förtvivlan.
24: Jorden är given i de ogudaktigas hand, och täckelse sätter han för dess domares ögon. Är det ej han som gör det, vem är det då?
25: Min dagar hasta undan snabbare än någon löpare, de fly bort utan att hava sett någon lycka;
26: de ila åstad såsom en farkost av rör, såsom en örn, när han störtar sig ned på sitt byte.
27: Om jag än besluter att förgäta mitt bekymmer, att låta min sorgsenhet fara och göra mig glad,
28: Så måste jag dock bäva för alla mina kval; jag vet ju att du icke skall döma mig fri.
29: Nej, såsom skyldig måste jag stå där; varför skulle jag då göra mig fåfäng möda?
30: Om jag än tvår mig i snö och renar mina händer i lutsalt,
31: så skall du dock sänka mig ned i pölen, så att mina kläder måste vämjas vid mig.
32: Ty han är ej min like, så att jag vågar svara honom, ej en sådan, att vi kunna gå till doms med varandra;
33: ingen skiljeman finnes mellan oss, ingen som har myndighet över oss båda.
34: Må han blott vända av från mig sitt ris, och må fruktan för honom ej förskräcka mig;
35: då skall jag tala utan att rädas för honom, ty jag vet med min själv att jag icke är en sådan.
|
KJV
1: Then Job answered and said,
2: I know it is so of a truth: but how should man be just with God?
3: If he will contend with him, he cannot answer him one of a thousand.
4: He is wise in heart, and mighty in strength: who hath hardened himself against him, and hath prospered?
5: Which removeth the mountains, and they know not: which overturneth them in his anger.
6: Which shaketh the earth out of her place, and the pillars thereof tremble.
7: Which commandeth the sun, and it riseth not; and sealeth up the stars.
8: Which alone spreadeth out the heavens, and treadeth upon the waves of the sea.
9: Which maketh Arcturus, Orion, and Pleiades, and the chambers of the south.
10: Which doeth great things past finding out; yea, and wonders without number.
11: Lo, he goeth by me, and I see him not: he passeth on also, but I perceive him not.
12: Behold, he taketh away, who can hinder him? who will say unto him, What doest thou?
13: If God will not withdraw his anger, the proud helpers do stoop under him.
14: How much less shall I answer him, and choose out my words to reason with him?
15: Whom, though I were righteous, yet would I not answer, but I would make supplication to my judge.
16: If I had called, and he had answered me; yet would I not believe that he had hearkened unto my voice.
17: For he breaketh me with a tempest, and multiplieth my wounds without cause.
18: He will not suffer me to take my breath, but filleth me with bitterness.
19: If I speak of strength, lo, he is strong: and if of judgment, who shall set me a time to plead?
20: If I justify myself, mine own mouth shall condemn me: if I say, I am perfect, it shall also prove me perverse.
21: Though I were perfect, yet would I not know my soul: I would despise my life.
22: This is one thing, therefore I said it, He destroyeth the perfect and the wicked.
23: If the scourge slay suddenly, he will laugh at the trial of the innocent.
24: The earth is given into the hand of the wicked: he covereth the faces of the judges thereof; if not, where, and who is he?
25: Now my days are swifter than a post: they flee away, they see no good.
26: They are passed away as the swift ships: as the eagle that hasteth to the prey.
27: If I say, I will forget my complaint, I will leave off my heaviness, and comfort myself:
28: I am afraid of all my sorrows, I know that thou wilt not hold me innocent.
29: If I be wicked, why then labour I in vain?
30: If I wash myself with snow water, and make my hands never so clean;
31: Yet shalt thou plunge me in the ditch, and mine own clothes shall abhor me.
32: For he is not a man, as I am, that I should answer him, and we should come together in judgment.
33: Neither is there any daysman betwixt us, that might lay his hand upon us both.
34: Let him take his rod away from me, and let not his fear terrify me:
35: Then would I speak, and not fear him; but it is not so with me.
|
PR33.38
1: Job vastasi ja sanoi:
2: "Totisesti minä tiedän, että niin on; kuinka voisi ihminen olla oikeassa Jumalaa vastaan!
3: Jos ihminen tahtoisi riidellä hänen kanssaan, ei hän voisi vastata hänelle yhteen tuhannesta.
4: Hän on viisas mieleltään ja väkevä voimaltaan kuka on niskoitellut häntä vastaan ja jäänyt rankaisematta?
5: Hän siirtää vuoret äkkiarvaamatta, hän kukistaa ne vihassansa;
6: hän järkyttää maan paikaltaan, ja sen patsaat vapisevat;
7: hän kieltää aurinkoa, ja se ei nouse, ja hän lukitsee tähdet sinetillään;
8: hän yksinänsä levittää taivaat ja tallaa meren kuohun kukkuloita;
9: hän loi Seulaset ja Kalevanmiekan, Otavan ja eteläiset tähtitarhat;
10: hän tekee suuria, tutkimattomia tekoja, ihmeitä ilman määrää.
11: Katso, hän käy ohitseni, enkä minä häntä näe; hän liitää ohi, enkä minä häntä huomaa.
12: Katso, hän tempaa saaliinsa, kuka voi häntä estää, kuka sanoa hänelle: `Mitä sinä teet?`
13: Jumala ei taltu vihastansa; hänen allensa vaipuvat Rahabin auttajat.
14: Minäkö sitten voisin vastata hänelle, valita sanojani häntä vastaan?
15: Vaikka oikeassakin olisin, en saisi vastatuksi; minun täytyisi tuomariltani armoa anoa.
16: Jos minä huutaisin ja hän minulle vastaisikin, en usko, että hän ottaisi korviinsa huutoani,
17: hän, joka ajaa minua takaa myrskytuulessa ja lisää haavojeni lukua syyttömästi,
18: joka ei anna minun vetää henkeäni, vaan täyttää minut katkeralla tuskalla.
19: Jos väkevän voimaa kysytään, niin hän sanoo: `Tässä olen!` mutta jos oikeutta, niin: `Kuka vetää minut tilille?`
20: Vaikka olisin oikeassa, niin oma suuni tuomitsisi minut syylliseksi; vaikka olisin syytön, niin hän kuitenkin minut vääräksi tekisi.
21: Syytön minä olen. En välitä hengestäni, elämäni on minulle halpa.
22: Yhdentekevää kaikki; sentähden minä sanon: hän lopettaa niin syyttömän kuin syyllisenkin.
23: Jos ruoska äkkiä surmaa, niin hän pilkkaa viattomain epätoivoa.
24: Maa on jätetty jumalattoman valtaan, hän peittää sen tuomarien kasvot - ellei hän, kuka sitten?
25: Minun päiväni rientävät juoksijata nopeammin, pakenevat onnea näkemättä,
26: ne kiitävät pois niinkuin ruokovenheet, niinkuin kotka, joka iskee saaliiseen.
27: Jos ajattelen: tahdon unhottaa tuskani, muuttaa muotoni ja ilostua,
28: niin minä kauhistun kaikkia kipujani, tiedän, ettet julista minua viattomaksi.
29: Syyllisenä täytyy minun olla; miksi turhaan itseäni vaivaan?
30: Jos vaikka lumessa peseytyisin ja puhdistaisin käteni lipeällä,
31: silloinkin sinä upottaisit minut likakuoppaan, niin että omat vaatteeni minua inhoisivat.
32: Sillä ei ole hän ihminen niinkuin minä, voidakseni vastata hänelle ja käydäksemme oikeutta keskenämme.
33: Ei ole meillä riidanratkaisijaa, joka laskisi kätensä meidän molempien päälle
34: ja ottaisi hänen vitsansa pois minun päältäni, niin ettei hänen kauhunsa peljättäisi minua;
35: silloin minä puhuisin enkä häntä pelkäisi, sillä ei ole mitään sellaista tunnollani."
|
