Job 21

2: Hören åtminstone på mina ord; låten det vara den tröst som I given mig.
3: Haven fördrag med mig, så att jag får tala; sedan jag har talat, må du bespotta.
4: Är då min klagan, såsom när människor eljest klaga? Eller huru skulle jag kunna vara annat än otålig?
5: Akten på mig, så skolen I häpna och nödgas lägga handen på munnen.
6: Ja, när jag tänker därpå, då förskräckes jag själv, och förfäran griper mitt kött.
7: Varför få de ogudaktiga leva, ja, med åldern växa till i rikedom?
8: De se sina barn leva kvar hos sig, och sin avkomma hava de inför sina ögon.
9: Deras hus stå trygga, ej hemsökta av förskräckelse; Gud låter sitt ris icke komma vid dem.
10: När deras boskap parar sig, är det icke förgäves; lätt kalva deras kor, och icke i otid.
11: Sina barn släppa de ut såsom en hjord, deras piltar hoppa lustigt omkring.
12: De stämma upp med pukor och harpor, och glädja sig vid pipors ljud.
13: De förnöta sina dagar i lust, och ned till dödsriket fara de i frid.
14: Och de sade dock till Gud: "Vik ifrån oss, dina vägar vilja vi icke veta av.
15: Vad är den Allsmäktige, att vi skulle tjäna honom? och vad skulle det hjälpa oss att åkalla honom?"
16: Det är sant, i deras egen hand står ej deras lycka, och de ogudaktigas rådslag vare fjärran ifrån mig!
17: Men huru ofta utslocknar väl de ogudaktigas lampa, huru ofta händer det att ofärd kommer över dem, och att han tillskiftar dem lotter i vrede?
18: De borde ju bliva såsom halm för vinden, lika agnar som stormen rycker bort.
19: "Gud spar åt hans barn att lida för hans ondska." Ja, men honom själv borde han vedergälla, så att han finge känna det.
20: Med egna ögon borde han se sitt fall, och av den Allsmäktiges vrede borde han få dricka.
21: Ty vad frågar han efter sitt hus, när han själv är borta, när hans månaders antal har nått sin ände?
22: "Skall man då lära Gud förstånd, honom som dömer över de högsta?"
23: Ja, den ene får dö i sin välmaktstid, där han sitter i allsköns frid och ro;
24: hans stävor hava fått stå fulla med mjölk, och märgen i hans ben har bevarat sin saft.
25: Den andre måste dö med bedrövad själ, och aldrig fick han njuta av någon lycka.
26: Tillsammans ligga de så i stoftet, och förruttnelsens maskar övertäcka dem.
27: Se, jag känner väl edra tankar och de funder med vilka I viljen nedslå mig.
28: I spörjen ju: "Vad har blivit av de höga herrarnas hus, av hyddorna när de ogudaktiga bodde?"
29: Haven I då ej frågat dem som vida foro, och akten I ej på deras vittnesbörd:
30: att den onde bliver sparad på ofärdens dag och bärgad undan på vredens dag?
31: Vem vågar ens förehålla en sådan hans väg? Vem vedergäller honom, vad han än må göra?
32: Och när han har blivit bortförd till graven, så vakar man sedan där vid kullen.
33: Ljuvligt får han vilja under dalens torvor. I hans spår drager hela världen fram; före honom har och otaliga gått.
34: Huru kunnen I då bjuda mig så fåfänglig tröst? Av edra svar står allenast trolösheten kvar.

 

2: Hear diligently my speech, and let this be your consolations.
3: Suffer me that I may speak; and after that I have spoken, mock on.
4: As for me, is my complaint to man? and if it were so, why should not my spirit be troubled?
5: Mark me, and be astonished, and lay your hand upon your mouth.
6: Even when I remember I am afraid, and trembling taketh hold on my flesh.
7: Wherefore do the wicked live, become old, yea, are mighty in power?
8: Their seed is established in their sight with them, and their offspring before their eyes.
9: Their houses are safe from fear, neither is the rod of God upon them.
10: Their bull gendereth, and faileth not; their cow calveth, and casteth not her calf.
11: They send forth their little ones like a flock, and their children dance.
12: They take the timbrel and harp, and rejoice at the sound of the organ.
13: They spend their days in wealth, and in a moment go down to the grave.
14: Therefore they say unto God, Depart from us; for we desire not the knowledge of thy ways.
15: What is the Almighty, that we should serve him? and what profit should we have, if we pray unto him?
16: Lo, their good is not in their hand: the counsel of the wicked is far from me.
17: How oft is the candle of the wicked put out! and how oft cometh their destruction upon them! God distributeth sorrows in his anger.
18: They are as stubble before the wind, and as chaff that the storm carrieth away.
19: God layeth up his iniquity for his children: he rewardeth him, and he shall know it.
20: His eyes shall see his destruction, and he shall drink of the wrath of the Almighty.
21: For what pleasure hath he in his house after him, when the number of his months is cut off in the midst?
22: Shall any teach God knowledge? seeing he judgeth those that are high.
23: One dieth in his full strength, being wholly at ease and quiet.
24: His breasts are full of milk, and his bones are moistened with marrow.
25: And another dieth in the bitterness of his soul, and never eateth with pleasure.
26: They shall lie down alike in the dust, and the worms shall cover them.
27: Behold, I know your thoughts, and the devices which ye wrongfully imagine against me.
28: For ye say, Where is the house of the prince? and where are the dwelling places of the wicked?
29: Have ye not asked them that go by the way? and do ye not know their tokens,
30: That the wicked is reserved to the day of destruction? they shall be brought forth to the day of wrath.
31: Who shall declare his way to his face? and who shall repay him what he hath done?
32: Yet shall he be brought to the grave, and shall remain in the tomb.
33: The clods of the valley shall be sweet unto him, and every man shall draw after him, as there are innumerable before him.
34: How then comfort ye me in vain, seeing in your answers there remaineth falsehood?

 

2: "Kuulkaa, kuulkaa minun sanojani ja suokaa minulle se lohdutus!
3: Kärsikää minua, että saan puhua. Kun olen puhunut, pilkatkaa sitten.
4: Ihmisiäkö vastaan minä valitan? Tahi kuinka en kävisi kärsimättömäksi?
5: Kääntykää minuun, niin tyrmistytte ja panette kätenne suullenne.
6: Kun käyn ajattelemaan, niin kauhistun, ja vavistus valtaa ruumiini:
7: Miksi jumalattomat saavat elää, vanheta, jopa voimassa vahvistua?
8: Heidän sukunsa on vankkana heidän edessään, heidän jälkeläisensä heidän silmäinsä alla.
9: Heidän kotinsa ovat rauhassa, kauhuista kaukana; ei satu heihin Jumalan vitsa.
10: Hänen sonninsa polkee eikä turhaan, hänen lehmänsä poikii eikä kesken.
11: Poikansa he laskevat ulos niinkuin lammaslauman, heidän lapsensa hyppelevät leikiten.
12: He virittävät laulujaan vaskirummun ja kanteleen kaikuessa ja iloitsevat huilun soidessa.
13: He viettävät päivänsä onnessa, mutta äkkiä heidät säikähytetään alas tuonelaan.
14: Ja kuitenkin he sanoivat Jumalalle: `Mene pois meidän luotamme, sinun teistäsi emme tahdo tietää.
15: Mikä on Kaikkivaltias, että häntä palvelisimme? Ja mitä hyötyä meillä on siitä, että häntä rukoilemme?`
16: Katso, heidän onnensa ei ole heidän omassa kädessänsä. Jumalattomain neuvo olkoon minusta kaukana.
17: Kuinkapa usein jumalattomain lamppu sammuu ja heidät yllättää heidän turmionsa? Kuinkapa usein hän jakelee arpaosat vihassansa?
18: Ovatko he niinkuin tuulen vietävät oljet, niinkuin akanat, jotka tuulispää tempaa mukaansa?
19: Jumala muka säästää hänen lapsilleen hänen onnettomuutensa. Kostakoon hän hänelle itselleen, niin että hän sen tuntee.
20: Nähköön hän perikatonsa omin silmin, juokoon itse Kaikkivaltiaan vihan.
21: Sillä mitä hän välittää perheestänsä, jälkeensä jäävistä, kun hänen kuukausiensa luku on täysi!
22: Onko opetettava ymmärrystä Jumalalle, hänelle, joka taivaallisetkin tuomitsee?
23: Toinen kuolee täydessä onnessansa, kaikessa rauhassa ja levossa;
24: hänen astiansa ovat maitoa täynnä, ja hänen luunsa juotetaan ytimellä.
25: Toinen kuolee katkeralla mielellä, saamatta onnea maistaa.
26: Yhdessä he panevat maata multaan, ja madot peittävät heidät.
27: Katso, minä tunnen teidän ajatuksenne ja juonet, joilla mielitte sortaa minut.
28: Kun sanotte: `Missä on nyt mahtimiehen talo, missä maja, jossa jumalattomat asuivat?`
29: niin ettekö ole kysyneet maita kulkeneilta? Ette voi kieltää, mitä he ovat todeksi nähneet,
30: että paha säästetään onnettomuuden päivältä, vihan päivältä hänet saatetaan suojaan.
31: Kuka puhuu hänelle vasten kasvoja hänen vaelluksestaan, kuka kostaa hänelle, mitä hän on tehnyt?
32: Hänet saatetaan kalmistoon, ja hänen hautakumpuansa vaalitaan.
33: Kepeät ovat hänelle laakson turpeet. Kaikki ihmiset seuraavat hänen jäljessänsä, niinkuin epälukuiset ovat kulkeneet hänen edellänsä.
34: Kuinka tuotte minulle niin turhaa lohdutusta? Entä vastauksenne - niistä jää pelkkä petollisuus jäljelle."