|
1917
1: Ja, alltsammans har mitt öga sett, mitt öra har hört det och nogsamt givit akt.
2: Vad I veten, det vet också jag; icke står jag tillbaka för eder.
3: Men till den Allsmäktige vill jag nu tala, det lyster mig att gå till rätta med Gud.
4: Dock, I ären män som spinna ihop lögn, allasammans hopsätten I fåfängligt tal.
5: Om I ändå villen alldeles tiga! Det kunde tillräknas eder som vishet.
6: Hören nu likväl mitt klagomål, och akten på mina läppars gensagor.
7: Viljen I försvara Gud med orättfärdigt tal och honom till förmån bruka oärligt tal?
8: Skolen I visa eder partiska för honom eller göra eder till sakförare för Gud?
9: Icke kan sådant ändas väl, när han håller räfst med eder? Eller kunnen I gäckas med honom, såsom man kan gäckas med en människa?
10: Nej, förvisso skall han straffa eder, om I visen en hemlig partiskhet.
11: Sannerligen, hans majestät skall då förskräcka eder, och fruktan för honom skall falla över eder.
12: Edra tänkespråk skola då bliva visdomsord av aska, edra försvarsverk varda såsom vallar av ler.
13: Tigen nu för min, så skall jag tala, gånge så över mig vad det vara må.
14: Ja, huru det än går, vill jag fatta mitt kött mellan tänderna och taga min själ i min hand.
15: Må han dräpa mig, jag hoppas intet annat; min vandel vill jag ändå hålla fram inför honom.
16: Redan detta skall lända mig till frälsning, ty ingen gudlös dristar komma inför honom.
17: Hören, hören då mina ord, och låten min förklaring tränga in i edra öron.
18: Se, här lägger jag saken fram; jag vet att jag skall befinnas hava rätt.
19: Eller gives det någon som kan vederlägga mig? Ja, då vill jag tiga - och dö.
20: Allenast två ting må du ej göra mot mig, så behöver jag ej dölja mig inför ditt ansikte:
21: din hand må du ej låta komma mig när, och fruktan för dig må icke förskräcka mig.
22: Sedan må du åklaga, och jag vill svara, eller ock skall jag tala, och du må gendriva mig.
23: Huru är det alltså med mina missgärningar och synder? Låt mig få veta min överträdelse och synd.
24: Varför döljer du ditt ansikte och aktar mig såsom din fiende?
25: Vill du skrämma ett löv som drives av vinden, vill du förfölja ett borttorkat strå?
26: Du skriver ju bedrövelser på min lott och giver mig till arvedel min ungdoms missgärningar;
27: du sätter mina fötter i stocken, du vaktar på alla vägar, för mina fotsulor märker du ut stegen.
28: Och detta mot en som täres bort lik murket trä, en som liknar en klädnad sönderfrätt av mal!
|
KJV
1: Lo, mine eye hath seen all this, mine ear hath heard and understood it.
2: What ye know, the same do I know also: I am not inferior unto you.
3: Surely I would speak to the Almighty, and I desire to reason with God.
4: But ye are forgers of lies, ye are all physicians of no value.
5: O that ye would altogether hold your peace! and it should be your wisdom.
6: Hear now my reasoning, and hearken to the pleadings of my lips.
7: Will ye speak wickedly for God? and talk deceitfully for him?
8: Will ye accept his person? will ye contend for God?
9: Is it good that he should search you out? or as one man mocketh another, do ye so mock him?
10: He will surely reprove you, if ye do secretly accept persons.
11: Shall not his excellency make you afraid? and his dread fall upon you?
12: Your remembrances are like unto ashes, your bodies to bodies of clay.
13: Hold your peace, let me alone, that I may speak, and let come on me what will.
14: Wherefore do I take my flesh in my teeth, and put my life in mine hand?
15: Though he slay me, yet will I trust in him: but I will maintain mine own ways before him.
16: He also shall be my salvation: for an hypocrite shall not come before him.
17: Hear diligently my speech, and my declaration with your ears.
18: Behold now, I have ordered my cause; I know that I shall be justified.
19: Who is he that will plead with me? for now, if I hold my tongue, I shall give up the ghost.
20: Only do not two things unto me: then will I not hide myself from thee.
21: Withdraw thine hand far from me: and let not thy dread make me afraid.
22: Then call thou, and I will answer: or let me speak, and answer thou me.
23: How many are mine iniquities and sins? make me to know my transgression and my sin.
24: Wherefore hidest thou thy face, and holdest me for thine enemy?
25: Wilt thou break a leaf driven to and fro? and wilt thou pursue the dry stubble?
26: For thou writest bitter things against me, and makest me to possess the iniquities of my youth.
27: Thou puttest my feet also in the stocks, and lookest narrowly unto all my paths; thou settest a print upon the heels of my feet.
28: And he, as a rotten thing, consumeth, as a garment that is moth eaten.
|
PR33.38
1: "Katso, kaikkea tätä on silmäni nähnyt, korvani kuullut ja sitä tarkannut.
2: Mitä te tiedätte, sen tiedän minäkin; en ole minä teitä huonompi.
3: Mutta minä mielin puhua Kaikkivaltiaalle, minä tahdon tuoda todistukseni Jumalaa vastaan.
4: Sillä te laastaroitte valheella, olette puoskareita kaikki tyynni.
5: Jospa edes osaisitte visusti vaieta, niin se olisi teille viisaudeksi luettava!
6: Kuulkaa siis, mitä minä todistan, ja tarkatkaa, mitä huuleni väittävät vastaan.
7: Tahdotteko puolustaa Jumalaa väärällä puheella ja puhua vilppiä hänen puolestaan;
8: tahdotteko olla puolueellisia hänen hyväksensä tahi ajaa Jumalan asiaa?
9: Koituuko siitä silloin hyvää, kun hän käy teitä tutkimaan; tahi voitteko pettää hänet, niinkuin ihminen petetään?
10: Hän teitä ankarasti rankaisee, jos salassa olette puolueellisia.
11: Eikö hänen korkeutensa peljästytä teitä ja hänen kauhunsa teitä valtaa?
12: Tuhkalauselmia ovat teidän mietelauseenne, savivarustuksia silloin teidän varustuksenne.
13: Vaietkaa, antakaa minun olla, niin minä puhun, käyköön minun miten tahansa.
14: Miksi minä otan lihani hampaisiini ja panen henkeni kämmenelleni?
15: Katso, hän surmaa minut, en minä enää mitään toivo; tahdon vain vaellustani puolustaa häntä vastaan.
16: Jo sekin on minulle voitoksi; sillä jumalaton ei voi käydä hänen kasvojensa eteen.
17: Kuulkaa tarkasti minun puhettani, ja mitä minä lausun korvienne kuullen.
18: Katso, olen ryhtynyt käymään oikeutta; minä tiedän, että olen oikeassa.
19: Kuka saattaa käräjöidä minua vastaan? Silloin minä vaikenen ja kuolen.
20: Kahta vain älä minulle tee, niin en lymyä sinun kasvojesi edestä:
21: ota pois kätesi minun päältäni, ja älköön kauhusi minua peljättäkö;
22: sitten haasta, niin minä vastaan, tahi minä puhun, ja vastaa sinä minulle.
23: Mikä on minun pahain tekojeni ja syntieni luku? Ilmaise minulle rikkomukseni ja syntini.
24: Miksi peität kasvosi ja pidät minua vihollisenasi?
25: Lentävää lehteäkö peljätät, kuivunutta korttako vainoat,
26: koskapa määräät katkeruuden minun osakseni ja perinnökseni nuoruuteni pahat teot,
27: koska panet jalkani jalkapuuhun, vartioitset kaikkia minun polkujani ja piirrät rajan jalkapohjieni ääreen?" -
28: "Hän hajoaa kuin lahopuu, kuin koinsyömä vaate."
|
