|
1917
1: Därefter tog Job till orda och sade:
2: Också i dag vill min klaga göra uppror. Min hand kännes matt för min suckans skull.
3: Om jag blott visste huru jag skulle finna honom, huru jag kunde komma dit där han bor!
4: Jag skulle då lägga fram för honom min sak och fylla min mun med bevis.
5: Jag ville väl höra vad han kunde svara mig, och förnimma vad han skulle säga till mig.
6: Icke med övermakt finge han bekämpa mig, nej, han borde allenast lyssna till mig.
7: Då skulle hans motpart stå här såsom en redlig man, ja, då skulle jag för alltid komma undan min domare.
8: Men går jag mot öster, så är han icke där; går jag mot väster, så varsnar jag honom ej;
9: har han något att skaffa i norr, jag skådar honom icke; döljer han sig i söder, jag ser honom ej heller där.
10: Han vet ju vilken väg jag har vandrat; han har prövat mig, och jag har befunnits lik guld.
11: Vid hans spår har min for hållit fast, hans väg har jag följt, utan att vika av.
12: Från hans läppars bud har jag icke gjort något avsteg; mer än egna rådslut har jag aktat hans muns tal.
13: Men hans vilja är orygglig; vem kan hindra honom? Vad honom lyster, det gör han ock.
14: Ja, han giver mig fullt upp min beskärda del, och mycket av samma slag har han ännu i förvar.
15: Därför gripes jag av förskräckelse för hans ansikte; när jag betänker det, fruktar jag för honom.
16: Det är Gud som har gjort mitt hjärta försagt, den Allsmäktige är det som har vållat min förskräckelse,
17: ty jag fick icke förgås, innan mörkret kom, dödsnatten undanhöll han mig.
|
KJV
1: Then Job answered and said,
2: Even to day is my complaint bitter: my stroke is heavier than my groaning.
3: Oh that I knew where I might find him! that I might come even to his seat!
4: I would order my cause before him, and fill my mouth with arguments.
5: I would know the words which he would answer me, and understand what he would say unto me.
6: Will he plead against me with his great power? No; but he would put strength in me.
7: There the righteous might dispute with him; so should I be delivered for ever from my judge.
8: Behold, I go forward, but he is not there; and backward, but I cannot perceive him:
9: On the left hand, where he doth work, but I cannot behold him: he hideth himself on the right hand, that I cannot see him:
10: But he knoweth the way that I take: when he hath tried me, I shall come forth as gold.
11: My foot hath held his steps, his way have I kept, and not declined.
12: Neither have I gone back from the commandment of his lips; I have esteemed the words of his mouth more than my necessary food.
13: But he is in one mind, and who can turn him? and what his soul desireth, even that he doeth.
14: For he performeth the thing that is appointed for me: and many such things are with him.
15: Therefore am I troubled at his presence: when I consider, I am afraid of him.
16: For God maketh my heart soft, and the Almighty troubleth me:
17: Because I was not cut off before the darkness, neither hath he covered the darkness from my face.
|
PR33.38
1: Job vastasi ja sanoi:
2: "Tänäänkin on valitukseni niskoittelua! Minun käteni on raskas huokaukseni tähden.
3: Oi, jospa tietäisin, kuinka löytää hänet, jospa pääsisin hänen asunnolleen!
4: Minä esittäisin hänelle riita-asian ja täyttäisin suuni todisteilla.
5: Tahtoisinpa tietää, mitä hän minulle vastaisi, ja kuulla, mitä hän minulle sanoisi.
6: Riitelisikö hän kanssani suurella voimallansa? Ei, hän vain tarkkaisi minua.
7: Silloin käräjöisi hänen kanssaan rehellinen mies, ja minä pelastuisin tuomaristani ainiaaksi.
8: Katso, minä menen itään, mutta ei ole hän siellä; menen länteen, enkä häntä huomaa;
9: jos hän pohjoisessa toimii, en häntä erota, jos hän kääntyy etelään, en häntä näe.
10: Sillä hän tietää, kussa minä kuljen. Jos hän tutkisi minut, kullan kaltaisena minä selviäisin.
11: Hänen askeleissaan on minun jalkani pysynyt, hänen tietänsä olen noudattanut siltä poikkeamatta.
12: Hänen huultensa käskystä en ole luopunut, hänen suunsa sanat minä olen kätkenyt tarkemmin kuin omat päätökseni.
13: Mutta hän pysyy samana, kuka voi häntä estää? Mitä hän tahtoo, sen hän tekee.
14: Niin, hän antaa täydellisesti minulle määrätyn osan, ja sellaista on hänellä vielä tallella paljon.
15: Sentähden valtaa minut kauhu hänen kasvojensa edessä; kun sitä ajattelen, peljästyn häntä.
16: Jumala on lannistanut minun rohkeuteni, Kaikkivaltias on minut kauhistuttanut.
17: Sillä en menehdy pimeän tähden, en oman itseni tähden, jonka pimeys peittää."
|
