1917
1: Därefter tog Bildad från Sua till orda och sade:
2: Huru länge skolen I gå på jakt efter ord? Kommen till förstånd; sedan må vi talas vid.
3: Varför skola vi aktas såsom oskäliga djur, räknas i edra ögon såsom ett förstockat folk?
4: Du som i din vrede sliter sönder dig själv, menar du att dör din skull jorden skall bliva öde och klippan flyttas bort från sin plats?
5: Nej, den ogudaktiges ljus skall slockna ut, och lågan av hans eld icke giva något sken.
6: Ljuset skall förmörkas i hans hydda, och lampan slockna ut för honom.
7: Hans väldiga steg skola stäckas, hans egna rådslag bringa honom på fall.
8: Ty han rusar med sina fötter in i nätet, försåten lura, där han vandrar fram;
9: snaran griper honom om hälen, och gillret tager honom fatt;
10: garn till att fånga honom äro lagda på marken och snärjande band på hans stig.
11: Från alla sidor ängsla honom förskräckelser, de jaga honom, varhelst han går fram.
12: Olyckan vill uppsluka honom, och ofärd står redo, honom till fall.
13: Under hans hud frätas hans lemmar bort, ja, av dödens förstfödde bortfrätas hans lemmar.
14: Ur sin hydda, som han förtröstar på, ryckes han bort, och till förskräckelsernas konung vandrar han hän.
15: I hans hydda får främlingar bo, och svavel utströs över hans boning.
16: Nedantill förtorkas hans rötter, och ovantill vissnar hans krona bort.
17: Hans åminnelse förgås ifrån jorden, hans namn lever icke kvar i världen.
18: Från ljus stötes han ned i mörker och förjagas ifrån jordens krets.
19: Utan barn och avkomma bliver han i sitt folk, och ingen i hans boningar skall slippa undan.
20: Över hans ofärdsdag häpna västerns folk, och österns män gripas av rysning.
21: Ja, så sker det med den orättfärdiges hem, så går det dens hus, som ej vill veta av Gud.
|
KJV
1: Then answered Bildad the Shuhite, and said,
2: How long will it be ere ye make an end of words? mark, and afterwards we will speak.
3: Wherefore are we counted as beasts, and reputed vile in your sight?
4: He teareth himself in his anger: shall the earth be forsaken for thee? and shall the rock be removed out of his place?
5: Yea, the light of the wicked shall be put out, and the spark of his fire shall not shine.
6: The light shall be dark in his tabernacle, and his candle shall be put out with him.
7: The steps of his strength shall be straitened, and his own counsel shall cast him down.
8: For he is cast into a net by his own feet, and he walketh upon a snare.
9: The gin shall take him by the heel, and the robber shall prevail against him.
10: The snare is laid for him in the ground, and a trap for him in the way.
11: Terrors shall make him afraid on every side, and shall drive him to his feet.
12: His strength shall be hungerbitten, and destruction shall be ready at his side.
13: It shall devour the strength of his skin: even the firstborn of death shall devour his strength.
14: His confidence shall be rooted out of his tabernacle, and it shall bring him to the king of terrors.
15: It shall dwell in his tabernacle, because it is none of his: brimstone shall be scattered upon his habitation.
16: His roots shall be dried up beneath, and above shall his branch be cut off.
17: His remembrance shall perish from the earth, and he shall have no name in the street.
18: He shall be driven from light into darkness, and chased out of the world.
19: He shall neither have son nor nephew among his people, nor any remaining in his dwellings.
20: They that come after him shall be astonied at his day, as they that went before were affrighted.
21: Surely such are the dwellings of the wicked, and this is the place of him that knoweth not God.
|
PR33.38
1: Sitten suuhilainen Bildad lausui ja sanoi:
2: "Kuinka kauan te asetatte sanoille ansoja? Tulkaa järkiinne, sitten puhelemme.
3: Miksi meitä pidetään elukkain veroisina, olemmeko teidän silmissänne tylsät?
4: Sinä, joka raivossasi raatelet itseäsi - sinunko tähtesi jätettäisiin maa autioksi ja kallio siirtyisi sijaltansa?
5: Ei, jumalattomain valo sammuu, eikä hänen tulensa liekki loista.
6: Valo pimenee hänen majassansa, ja hänen lamppunsa sammuu hänen päänsä päältä.
7: Hänen väkevät askeleensa supistuvat ahtaalle, ja hänen oma neuvonsa kaataa hänet maahan.
8: Sillä hänen omat jalkansa vievät hänet verkkoon, hän käyskentelee katetun pyyntihaudan päällä.
9: Paula tarttuu hänen kantapäähänsä, ansa käy häneen kiinni;
10: hänelle on maahan kätketty pyydys, polulle häntä varten silmukka.
11: Kauhut peljättävät häntä kaikkialta ja ajavat häntä kintereillä kiitäen.
12: Nälkäiseksi käy hänen vaivansa, ja turmio vartoo hänen kaatumistaan.
13: Hänen ruumiinsa jäseniä kalvaa, hänen jäseniänsä kalvaa kuoleman esikoinen.
14: Hänet temmataan pois majastansa, turvastansa; hänet pannaan astumaan kauhujen kuninkaan tykö.
15: Hänen majassansa asuu outoja, hänen asuinpaikallensa sirotetaan tulikiveä.
16: Alhaalta kuivuvat hänen juurensa, ylhäältä kuihtuvat hänen oksansa.
17: Hänen muistonsa katoaa maasta, eikä hänen nimeänsä kadulla mainita.
18: Hänet sysätään valosta pimeyteen ja karkoitetaan maan piiristä.
19: Ei sukua, ei jälkeläistä ole hänellä kansansa seassa, eikä ketään jää jäljelle hänen asuntoihinsa.
20: Lännen asujat hämmästyvät hänen tuhopäiväänsä, idän asujat valtaa vavistus.
21: Näin käy väärintekijän huoneelle, näin sen asuinpaikalle, joka ei Jumalasta välitä."
|