Job 15

2: Skall en vis man tala så i vädret och fylla upp sitt bröst med östanvind?
3: Skall han försvara sin sak med haltlöst tal, med ord som ingenting bevisa?
4: Än mer, du gör gudsfruktan om intet och kommer med klagolåt inför Gud.
5: Ty din ondska lägger dig orden i munnen, och ditt behag står till illfundigt tal.
6: Så dömes du nu skyldig av din mun, ej av mig, dina egna läppar vittna emot dig.
7: Var du den första människa som föddes, och fick du liv, förrän höjderna funnos?
8: Blev du åhörare i Guds hemliga råd och fick så visheten i ditt våld?
9: Vad vet du då, som vi icke veta? Vad förstår du, som ej är oss kunnigt?
10: Gråhårsman och åldring finnes också bland oss, ja, en som övergår din fader i ålder.
11: Försmår du den tröst som Gud har att bjuda, och det ord som i saktmod talas med dig?
12: Vart föres du hän av ditt sinne, och varför välva dina ögon så,
13: i det du vänder ditt raseri mot Gud och öser ut ord ur din mun?
14: Vad är en människa, att hon skulle vara ren? Vad en av kvinna född, att han skulle vara rättfärdig?
15: Se, ej ens på sina heliga kan han förlita sig, och himlarna äro icke rena inför hans ögon;
16: huru mycket mindre då den som är ond och fördärvad, den man som läskar sig med orättfärdighet såsom med vatten!
17: Jag vill kungöra dig något, så hör nu mig; det som jag har skådat vill jag förtälja,
18: vad visa män hava gjort kunnigt, lagt fram såsom ett arv ifrån sina fäder,
19: ifrån dem som allena fingo landet till gåva, och bland vilka ingen främling ännu hade trängt in:
20: Den ogudaktige har ångest i alla sina dagar, under de år, helt få, som beskäras en våldsverkare.
21: Skräckröster ljuda i hans öron; när han är som tryggast, kommer förhärjaren över honom.
22: Han har intet hopp om räddning ur mörkret, ty svärdet lurar på honom.
23: Såsom flykting söker han sitt bröd: var är det? Han förnimmer att mörkrets dag är för handen.
24: Ångest och trångmål förskräcka honom, han nedslås av dem såsom av en stridsrustad konung.
25: Ty mot Gud räckte han ut sin hand, och mot den Allsmäktige förhävde han sig;
26: han stormade mot honom med trotsig hals, med sina sköldars ryggar i sluten hop;
27: han höljde sitt ansikte med fetma och samlade hull på sin länd;
28: han bosatte sig i städer, dömda till förstöring, i hus som ej fingo bebos, ty till stenhopar voro de bestämda.
29: Därför bliver han ej rik, och hans gods består ej, hans skördar luta ej tunga mot jorden.
30: Han kan icke undslippa mörkret; hans telningar skola förtorka av hetta, och själv skall han förgås genom Guds muns anda.
31: I sin förvillelse må han ej lita på vad fåfängligt är, ty fåfänglighet måste bliva hans lön.
32: I förtid skall hans mått varda fyllt, och hans krona skall ej grönska mer.
33: Han bliver lik ett vinträd som i förtid mister sina druvor, lik ett olivträd som fäller sina blommor.
34: Ty den gudlöses hus förbliver ofruktsamt, såsom eld förtär hyddor där mutor tagas.
35: Man går havande med olycka och föder fördärv; den livsfrukt man alstrar är ett sviket hopp.

 

2: Should a wise man utter vain knowledge, and fill his belly with the east wind?
3: Should he reason with unprofitable talk? or with speeches wherewith he can do no good?
4: Yea, thou castest off fear, and restrainest prayer before God.
5: For thy mouth uttereth thine iniquity, and thou choosest the tongue of the crafty.
6: Thine own mouth condemneth thee, and not I: yea, thine own lips testify against thee.
7: Art thou the first man that was born? or wast thou made before the hills?
8: Hast thou heard the secret of God? and dost thou restrain wisdom to thyself?
9: What knowest thou, that we know not? what understandest thou, which is not in us?
10: With us are both the grayheaded and very aged men, much elder than thy father.
11: Are the consolations of God small with thee? is there any secret thing with thee?
12: Why doth thine heart carry thee away? and what do thy eyes wink at,
13: That thou turnest thy spirit against God, and lettest such words go out of thy mouth?
14: What is man, that he should be clean? and he which is born of a woman, that he should be righteous?
15: Behold, he putteth no trust in his saints; yea, the heavens are not clean in his sight.
16: How much more abominable and filthy is man, which drinketh iniquity like water?
17: I will shew thee, hear me; and that which I have seen I will declare;
18: Which wise men have told from their fathers, and have not hid it:
19: Unto whom alone the earth was given, and no stranger passed among them.
20: The wicked man travaileth with pain all his days, and the number of years is hidden to the oppressor.
21: A dreadful sound is in his ears: in prosperity the destroyer shall come upon him.
22: He believeth not that he shall return out of darkness, and he is waited for of the sword.
23: He wandereth abroad for bread, saying, Where is it? he knoweth that the day of darkness is ready at his hand.
24: Trouble and anguish shall make him afraid; they shall prevail against him, as a king ready to the battle.
25: For he stretcheth out his hand against God, and strengtheneth himself against the Almighty.
26: He runneth upon him, even on his neck, upon the thick bosses of his bucklers:
27: Because he covereth his face with his fatness, and maketh collops of fat on his flanks.
28: And he dwelleth in desolate cities, and in houses which no man inhabiteth, which are ready to become heaps.
29: He shall not be rich, neither shall his substance continue, neither shall he prolong the perfection thereof upon the earth.
30: He shall not depart out of darkness; the flame shall dry up his branches, and by the breath of his mouth shall he go away.
31: Let not him that is deceived trust in vanity: for vanity shall be his recompence.
32: It shall be accomplished before his time, and his branch shall not be green.
33: He shall shake off his unripe grape as the vine, and shall cast off his flower as the olive.
34: For the congregation of hypocrites shall be desolate, and fire shall consume the tabernacles of bribery.
35: They conceive mischief, and bring forth vanity, and their belly prepareth deceit.

 

2: "Vastaako viisas tuulta pieksämällä, täyttääkö hän rintansa itätuulella?
3: Puolustautuuko hän puheella, joka ei auta, ja sanoilla, joista ei ole hyötyä?
4: Itse jumalanpelonkin sinä teet tyhjäksi ja rikot hartauden Jumalaa rukoilevilta.
5: Sillä sinun pahuutesi panee sanat suuhusi, ja sinä valitset viekasten kielen.
6: Oma suusi julistaa sinut syylliseksi, enkä minä; omat huulesi todistavat sinua vastaan.
7: Sinäkö synnyit ihmisistä ensimmäisenä, luotiinko sinut ennenkuin kukkulat?
8: Oletko sinä kuulijana Jumalan neuvottelussa ja anastatko viisauden itsellesi?
9: Mitä sinä tiedät, jota me emme tietäisi? Mitä sinä ymmärrät, jota me emme tuntisi?
10: Onpa meidänkin joukossamme harmaapää ja vanhus, isääsi iällisempi.
11: Vähäksytkö Jumalan lohdutuksia ja sanaa, joka sinua piteli hellävaroin?
12: Miksi sydämesi tempaa sinut mukaansa, miksi pyörivät silmäsi,
13: niin että käännät kiukkusi Jumalaa vastaan ja syydät suustasi sanoja?
14: Kuinka voisi ihminen olla puhdas, kuinka vaimosta syntynyt olla vanhurskas!
15: Katso, pyhiinsäkään hän ei luota, eivät taivaatkaan ole puhtaat hänen silmissänsä,
16: saati sitten ihminen, inhottava ja kelvoton, joka juo vääryyttä niinkuin vettä.
17: Minä julistan sinulle, kuule minua, minä kerron, mitä olen nähnyt,
18: mitä viisaat ilmoittavat, salaamatta, mitä olivat isiltänsä saaneet,
19: niiltä, joille yksin maa oli annettuna ja joiden seassa ei muukalainen liikkunut:
20: `Jumalattomalla on tuska koko elämänsä ajan, ne vähät vuodet, jotka väkivaltaiselle on määrätty.
21: Kauhun äänet kuuluvat hänen korvissansa, keskellä rauhaakin hänet yllättää hävittäjä.
22: Ei usko hän pääsevänsä pimeydestä, ja hän on miekalle määrätty.
23: Hän harhailee leivän haussa: missä sitä on? Hän tuntee, että hänen vierellään on valmiina pimeyden päivä.
24: Tuska ja ahdistus kauhistuttavat häntä, masentavat hänet niinkuin kuningas valmiina hyökkäykseen.
25: Koska hän ojensi kätensä Jumalaa vastaan ja pöyhkeili Kaikkivaltiasta vastaan,
26: ryntäsi häntä vastaan niska jäykkänä, taajain kilvenkupurainsa suojassa;
27: koska hän kasvatti ihraa kasvoihinsa ja teki lanteensa lihaviksi,
28: asui hävitetyissä kaupungeissa, taloissa, joissa ei ollut lupa asua,
29: jotka olivat määrätyt jäämään raunioiksi, sentähden hän ei rikastu, eikä hänen omaisuutensa ole pysyväistä, eikä hänen viljansa notkistu maata kohden.
30: Ei hän pääse pimeydestä; tulen liekki kuivuttaa hänen vesansa, ja hän hukkuu hänen suunsa henkäyksestä.
31: Älköön hän turvatko turhuuteen - hän pettyy; sillä hänen voittonsa on oleva turhuus.
32: Mitta täyttyy ennen aikojaan, eikä hänen lehvänsä vihannoi.
33: Hän on niinkuin viinipuu, joka pudottaa raakaleensa, niinkuin öljypuu, joka varistaa kukkansa.
34: Sillä jumalattoman joukkio on hedelmätön, ja tuli kuluttaa lahjustenottajan majat.
35: He kantavat tuhoa ja synnyttävät turmiota, ja heidän kohtunsa valmistaa petosta.`"