1917
1: Åter hov Job upp sin röst och kvad:
2: Så sant Gud lever, han som har förhållit mig min rätt, den Allsmäktige, som har vållat min själs bedrövelse:
3: aldrig, så länge ännu min ande är i mig och Guds livsfläkt är kvar i min näsa,
4: aldrig skola mina läppar tala vad orättfärdigt är, och min tunga bära fram oärligt tal.
5: Bort det, att jag skulle giva eder rätt! Intill min död låter jag min ostrafflighet ej tagas ifrån mig.
6: Vid min rättfärdighet håller jag fast och släpper den icke, mitt hjärta förebrår mig ej för någon av mina dagar.
7: Nej, såsom ogudaktig må min fiende stå där och min motståndare såsom orättfärdig.
8: Ty vad hopp har den gudlöse när hans liv avskäres, när hans själ ryckes bort av Gud?
9: Månne Gud skall höra hans rop, när nöden kommer över honom?
10: Eller kan en sådan hava sin lust i den Allsmäktige, kan han åkalla Gud alltid?
11: Jag vill undervisa eder om huru Gud går till väga; huru den Allsmäktige tänker, vill jag icke fördölja.
12: Dock, I haven ju själva allasammans skådat det; huru kunnen I då hängiva eder åt så fåfängliga tankar?
13: Hören vad den ogudaktiges lott bliver hos Gud, vilken arvedel våldsverkaren får av den Allsmäktige:
14: Om hans barn bliva många, så är vinningen svärdets; hans avkomlingar få ej bröd att mätta sig med.
15: De som slippa undan läggas i graven genom pest, och hans änkor kunna icke hålla sin klagogråt.
16: Om han ock hopar silver såsom stoft och lägger kläder på hög såsom lera,
17: så är det den rättfärdige som får kläda sig i vad han lägger på hög, och den skuldlöse kommer att utskifta silvret.
18: Det hus han bygger bliver så förgängligt som malen, det skall likna skjulet som vaktaren gör sig.
19: Rik lägger han sig och menar att intet skall tagas bort; men när han öppnar sina ögon, är ingenting kvar.
20: Såsom vattenfloder taga förskräckelser honom fatt, om natten rövas han bort av stormen.
21: Östanvinden griper honom, så att han far sin kos, den rycker honom undan från hans plats.
22: Utan förskoning skjuter Gud sina pilar mot honom; för hans hand måste han flykta med hast.
23: Då slår man ihop händerna, honom till hån; man visslar åt honom på platsen där han var.
|
KJV
1: Moreover Job continued his parable, and said,
2: As God liveth, who hath taken away my judgment; and the Almighty, who hath vexed my soul;
3: All the while my breath is in me, and the spirit of God is in my nostrils;
4: My lips shall not speak wickedness, nor my tongue utter deceit.
5: God forbid that I should justify you: till I die I will not remove mine integrity from me.
6: My righteousness I hold fast, and will not let it go: my heart shall not reproach me so long as I live.
7: Let mine enemy be as the wicked, and he that riseth up against me as the unrighteous.
8: For what is the hope of the hypocrite, though he hath gained, when God taketh away his soul?
9: Will God hear his cry when trouble cometh upon him?
10: Will he delight himself in the Almighty? will he always call upon God?
11: I will teach you by the hand of God: that which is with the Almighty will I not conceal.
12: Behold, all ye yourselves have seen it; why then are ye thus altogether vain?
13: This is the portion of a wicked man with God, and the heritage of oppressors, which they shall receive of the Almighty.
14: If his children be multiplied, it is for the sword: and his offspring shall not be satisfied with bread.
15: Those that remain of him shall be buried in death: and his widows shall not weep.
16: Though he heap up silver as the dust, and prepare raiment as the clay;
17: He may prepare it, but the just shall put it on, and the innocent shall divide the silver.
18: He buildeth his house as a moth, and as a booth that the keeper maketh.
19: The rich man shall lie down, but he shall not be gathered: he openeth his eyes, and he is not.
20: Terrors take hold on him as waters, a tempest stealeth him away in the night.
21: The east wind carrieth him away, and he departeth: and as a storm hurleth him out of his place.
22: For God shall cast upon him, and not spare: he would fain flee out of his hand.
23: Men shall clap their hands at him, and shall hiss him out of his place.
|
PR33.38
1: Job jatkoi lausuen julki mietelmiään ja sanoi:
2: "Niin totta kuin Jumala elää, joka on ottanut minulta oikeuteni, ja Kaikkivaltias, joka on sieluni murehuttanut:
3: niin kauan kuin minussa vielä henkeä on ja Jumalan henkäystä sieramissani,
4: eivät minun huuleni puhu petosta, eikä kieleni vilppiä lausu.
5: Pois se! En myönnä teidän oikeassa olevan. Siihen asti kunnes henkeni heitän, en luovu hurskaudestani.
6: Minä pidän kiinni vanhurskaudestani, en hellitä; yhdestäkään elämäni päivästä omatuntoni ei minua soimaa.
7: Käyköön viholliseni niinkuin jumalattoman ja vastustajani niinkuin väärän.
8: Mitä toivoa on riettaalla, kun Jumala katkaisee hänen elämänsä, kun hän tempaa pois hänen sielunsa?
9: Kuuleeko Jumala hänen huutonsa, kun ahdistus häntä kohtaa?
10: Tahi saattaako hän iloita Kaikkivaltiaasta, huutaa Jumalaa joka aika?
11: Minä opetan teille, mitä tekee Jumalan käsi; en salaa, mitä Kaikkivaltiaalla on mielessä.
12: Katso, itse olette kaikki sen nähneet; miksi te turhia kuvittelette?
13: Tämä on jumalattoman ihmisen osa, Jumalan varaama, tämä on perintöosa, jonka väkivaltaiset Kaikkivaltiaalta saavat.
14: Jos hänellä on paljonkin lapsia, ovat ne miekan omia; eikä hänen jälkeläisillään ole leipää ravinnoksi.
15: Jotka häneltä jäävät, ne saattaa rutto hautaan, eivätkä hänen leskensä pidä itkiäisiä.
16: Jos hän kokoaa hopeata kuin multaa ja kasaa vaatteita kuin savea,
17: kasatkoon: vanhurskas pukee ne päällensä, ja viaton perii hopean.
18: Hän rakentaa talonsa niinkuin kointoukka, se on kuin suojus, jonka vartija kyhää.
19: Rikkaana hän menee levolle: `Ei häviä mitään`; hän avaa silmänsä, ja kaikki on mennyttä.
20: Kauhut yllättävät hänet kuin tulvavedet, yöllä tempaa hänet mukaansa rajuilma.
21: Itätuuli vie hänet, niin että hän menee menojaan, ja puhaltaa hänet pois paikaltansa.
22: Jumala ampuu häneen nuolensa säälimättä; hänen täytyy paeta hänen kättänsä, minkä voi.
23: Silloin paukutetaan hänelle kämmeniä ja vihelletään hänelle hänen asuinpaikaltansa."
|