|
1917
1: Ja, vid sådant förskräckes mitt hjärta, bävande spritter det upp.
2: Hören, hören huru hans röst ljuder vred, hören dånet som går ut ur hans mun.
3: Han sänder det åstad, så långt himmelen når, och sina ljungeldar bort till jordens ändar.
4: Efteråt ryter så dånet, när han dundrar med sin väldiga röst; och på ljungeldarna spar han ej, då hans röst låter höra sig.
5: Ja, underbart dundrar Gud med sin röst, stora ting gör han, utöver vad vi förstå.
6: Se, åt snön giver han bud: "Fall ned till jorden", så ock åt regnskuren, åt sitt regnflödes mäktiga skur.
7: Därmed fjättrar han alla människors händer, så att envar som han har skapat kan lära därav.
8: Då draga sig vilddjuren in i sina gömslen, och i sina kulor lägga de sig till ro.
9: Från Stjärngemaket kommer då storm och köld genom nordanhimmelens stjärnor;
10: med sin andedräkt sänder Gud frost, och de vida vattnen betvingas.
11: Skyarna lastar han ock med väta och sprider omkring sina ljungeldsmoln.
12: De måste sväva än hit, än dit, alltefter hans rådslut och de uppdrag de få, vadhelst han ålägger dem på jordens krets.
13: Än är det som tuktoris, än med hjälp åt hans jord, än är det med nåd som han låter dem komma.
14: Lyssna då härtill, du Job; stanna och betänk Guds under.
15: Förstår du på vad sätt Gud styr deras gång och låter ljungeldarna lysa fram ur sina moln?
16: Förstår du lagen för skyarnas jämvikt, den Allvises underbara verk?
17: Förstår du huru kläderna bliva dig så heta, när han låter jorden domna under sunnanvinden?
18: Kan du välva molnhimmelen så som han, så fast som en spegel av gjuten metall?
19: Lär oss då vad vi skola säga till honom; för vårt mörkers skull hava vi intet att lägga fram.
20: Ej må det bebådas honom att jag vill tala. Månne någon begär sitt eget fördärv?
21: Men synes icke redan skenet? Strålande visar han sig ju mellan skyarna, där vinden har gått fram och sopat dem undan.
22: I guldglans kommer han från norden. Ja, Gud är höljd i fruktansvärt majestät;
23: den Allsmäktige kunna vi icke fatta, honom som är så stor i kraft, honom som ej kränker rätten, ej strängaste rättfärdighet.
24: Fördenskull frukta människorna honom; men de självkloka - dem alla aktar han ej på.
|
KJV
1: At this also my heart trembleth, and is moved out of his place.
2: Hear attentively the noise of his voice, and the sound that goeth out of his mouth.
3: He directeth it under the whole heaven, and his lightning unto the ends of the earth.
4: After it a voice roareth: he thundereth with the voice of his excellency; and he will not stay them when his voice is heard.
5: God thundereth marvellously with his voice; great things doeth he, which we cannot comprehend.
6: For he saith to the snow, Be thou on the earth; likewise to the small rain, and to the great rain of his strength.
7: He sealeth up the hand of every man; that all men may know his work.
8: Then the beasts go into dens, and remain in their places.
9: Out of the south cometh the whirlwind: and cold out of the north.
10: By the breath of God frost is given: and the breadth of the waters is straitened.
11: Also by watering he wearieth the thick cloud: he scattereth his bright cloud:
12: And it is turned round about by his counsels: that they may do whatsoever he commandeth them upon the face of the world in the earth.
13: He causeth it to come, whether for correction, or for his land, or for mercy.
14: Hearken unto this, O Job: stand still, and consider the wondrous works of God.
15: Dost thou know when God disposed them, and caused the light of his cloud to shine?
16: Dost thou know the balancings of the clouds, the wondrous works of him which is perfect in knowledge?
17: How thy garments are warm, when he quieteth the earth by the south wind?
18: Hast thou with him spread out the sky, which is strong, and as a molten looking glass?
19: Teach us what we shall say unto him; for we cannot order our speech by reason of darkness.
20: Shall it be told him that I speak? if a man speak, surely he shall be swallowed up.
21: And now men see not the bright light which is in the clouds: but the wind passeth, and cleanseth them.
22: Fair weather cometh out of the north: with God is terrible majesty.
23: Touching the Almighty, we cannot find him out: he is excellent in power, and in judgment, and in plenty of justice: he will not afflict.
24: Men do therefore fear him: he respecteth not any that are wise of heart.
|
PR33.38
1: "Niin, siitä vapisee sydämeni ja hypähtää paikoiltansa.
2: Kuulkaa, kuulkaa hänen äänensä pauhinaa ja kohinaa, joka käy hänen suustansa.
3: Hän laskee sen kaikumaan kaiken taivaan alla, lähettää leimauksensa maan ääriin asti.
4: Sen kintereillä ärjyy ääni, hän korottaa väkevän äänensä jylinän, eikä hän säästä salamoitaan, äänensä raikuessa.
5: Ihmeellisesti Jumala korottaa äänensä jylinän, hän tekee suuria tekoja, joita emme käsittää taida.
6: Sillä hän sanoo lumelle: `Putoa maahan`, samoin sadekuurolle, rankkasateittensa ryöpylle.
7: Niin hän kytkee jokaiselta kädet, että kaikki ihmiset hänen tekonsa tietäisivät.
8: Pedot vetäytyvät piiloon ja pysyvät luolissansa.
9: Tähtitarhasta tulee tuulispää, pohjan ilmalta pakkanen.
10: Jumalan henkäyksestä syntyy jää, ja aavat vedet ahdistuvat.
11: Hän myös kuormittaa pilvet kosteudella ja hajottaa välähtelevät ukkosvaarunsa.
12: Ne vyöryvät sinne tänne hänen ohjauksestaan, tehdäkseen maanpiirin päällä kaiken, mitä hän niille määrää.
13: Hän antaa niiden osua milloin maalle vitsaukseksi, milloin siunaukseksi.
14: Ota tämä korviisi, Job; pysähdy ja tarkkaa Jumalan ihmetöitä.
15: Tiedätkö, kuinka Jumala niillä tekonsa teettää ja kuinka hän antaa pilviensä leimausten loistaa?
16: Käsitätkö pilvien punnituksen, hänen ihmeensä, joka on kaikkitietävä?
17: Sinä, jonka vaatteet kuumenevat, kun maa on raukeana etelän helletuulesta,
18: kaarrutatko sinä hänen kanssansa taivaan, joka on vahva kuin valettu kuvastin?
19: Neuvo, mitä meidän on hänelle sanottava; pimeydessämme emme voi tuoda esiin mitään.
20: Olisiko hänelle ilmoitettava, että tahtoisin puhua? Kukapa vaatisi omaa tuhoansa!
21: Ja nyt: ei voida katsella valoa, joka kirkkaana loistaa, kun tuuli on puhaltanut puhdistaen taivaan.
22: Pohjoisesta tulee kultainen hohde; Jumalan yllä on peljättävä valtasuuruus.
23: Kaikkivaltiasta emme saata käsittää, häntä, joka on suuri voimassa, joka ei oikeutta ja täydellistä vanhurskautta polje.
24: Sentähden peljätkööt häntä ihmiset; hän ei katso keneenkään, joka on omasta mielestään viisas."
|
