|
1917
1: Varför har den Allsmäktige inga räfstetider i förvar? varför få hans vänner ej skåda hans hämndedagar?
2: Se, råmärken flyttar man undan, rövade hjordar driver man i bet;
3: de faderlösas åsna för man bort och tager änkans ko i pant.
4: Man tränger de fattiga undan från vägen, de betryckta i landet måste gömma sig med varandra.
5: Ja, såsom vildåsnor måste de leva i öknen; dit gå de och möda sig och söka något till täring; hedmarken är det bröd de hava åt sina barn.
6: På fältet få de till skörd vad boskap plägar äta, de hämta upp det sista i den ogudaktiges vingård.
7: Nakna ligga de om natten, berövade sina kläder; de hava intet att skyla sig med i kölden.
8: Av störtskurar från bergen genomdränkas de; de famna klippan, ty de äga ej annan tillflykt.
9: Den faderlöse slites från sin moders bröst, och den betryckte drabbas av utpantning.
10: Nakna måste de gå omkring, berövade sina kläder, hungrande nödgas de bära på kärvar.
11: Inom sina förtryckares murar måste de bereda olja, de få trampa vinpressar och därvid lida törst.
12: Utstötta ur människors samfund jämra de sig, ja, från dödsslagnas själar uppstiger ett rop. Men Gud aktar ej på vad förvänt som sker.
13: Andra hava blivit fiender till ljuset; de känna icke dess vägar och hålla sig ej på dess stigar.
14: Vid dagningen står mördaren upp för att dräpa den betryckte och fattige; och om natten gör han sig till tjuvars like.
15: Äktenskapsbrytarens öga spejar efter skymningen, han tänker: "Intet öga får känna igen mig", och sätter så ett täckelse framför sitt ansikte.
16: När det är mörkt, bryta sådana sig in i husen, men under dagen stänga de sig inne; ljuset vilja de icke veta av.
17: Ty det svarta mörkret räknas av dem alla såsom morgon, med mörkrets förskräckelser äro de ju förtrogna.
18: "Men hastigt", menen I, "ryckes en sådan bort av strömmen, förbannad bliver hans del i landet; till vingårdarna får han ej mer styra sina steg.
19: Såsom snövatten förtäres av torka och hetta, så förtär dödsriket den som har syndat.
20: Hans moders liv förgäter honom, maskar frossa på honom, ingen finnes, som bevarar hans minne; såsom ett träd brytes orättfärdigheten av.
21: Så går det, när någon plundrar den ofruktsamma, som intet föder, och när någon icke gör gott mot änkan."
22: Ja, men han uppehåller ock våldsmännen genom sin kraft, de få stå upp, när de redan hade förlorat hoppet om livet;
23: han giver dem trygghet, så att de få vila, och hans ögon vaka över deras vägar.
24: När de hava stigit till sin höjd, beskäres dem en snar hädanfärd, de sjunka då ned och dö som alla andra; likasom axens toppar vissna de bort.
25: Är det ej så, vem vill då vederlägga mig, vem kan göra mina ord om intet?
|
KJV
1: Why, seeing times are not hidden from the Almighty, do they that know him not see his days?
2: Some remove the landmarks; they violently take away flocks, and feed thereof.
3: They drive away the ass of the fatherless, they take the widow's ox for a pledge.
4: They turn the needy out of the way: the poor of the earth hide themselves together.
5: Behold, as wild asses in the desert, go they forth to their work; rising betimes for a prey: the wilderness yieldeth food for them and for their children.
6: They reap every one his corn in the field: and they gather the vintage of the wicked.
7: They cause the naked to lodge without clothing, that they have no covering in the cold.
8: They are wet with the showers of the mountains, and embrace the rock for want of a shelter.
9: They pluck the fatherless from the breast, and take a pledge of the poor.
10: They cause him to go naked without clothing, and they take away the sheaf from the hungry;
11: Which make oil within their walls, and tread their winepresses, and suffer thirst.
12: Men groan from out of the city, and the soul of the wounded crieth out: yet God layeth not folly to them.
13: They are of those that rebel against the light; they know not the ways thereof, nor abide in the paths thereof.
14: The murderer rising with the light killeth the poor and needy, and in the night is as a thief.
15: The eye also of the adulterer waiteth for the twilight, saying, No eye shall see me: and disguiseth his face.
16: In the dark they dig through houses, which they had marked for themselves in the daytime: they know not the light.
17: For the morning is to them even as the shadow of death: if one know them, they are in the terrors of the shadow of death.
18: He is swift as the waters; their portion is cursed in the earth: he beholdeth not the way of the vineyards.
19: Drought and heat consume the snow waters: so doth the grave those which have sinned.
20: The womb shall forget him; the worm shall feed sweetly on him; he shall be no more remembered; and wickedness shall be broken as a tree.
21: He evil entreateth the barren that beareth not: and doeth not good to the widow.
22: He draweth also the mighty with his power: he riseth up, and no man is sure of life.
23: Though it be given him to be in safety, whereon he resteth; yet his eyes are upon their ways.
24: They are exalted for a little while, but are gone and brought low; they are taken out of the way as all other, and cut off as the tops of the ears of corn.
25: And if it be not so now, who will make me a liar, and make my speech nothing worth?
|
PR33.38
1: "Miksi ei Kaikkivaltias ole varannut tuomion aikoja, ja miksi eivät saa ne, jotka hänet tuntevat, nähdä hänen päiviänsä?
2: Jumalattomat siirtävät rajoja, ryöstävät laumoja ja laskevat ne laitumelle.
3: Orpojen aasin he vievät, ottavat pantiksi lesken lehmän.
4: He työntävät tieltä köyhät, kaikkien maan kurjain täytyy piileskellä.
5: Katso, nämä ovat kuin villiaasit erämaassa: lähtevät työhönsä saalista etsien, aro on heidän lastensa leipä.
6: Kedolta he korjaavat rehuviljaa ruuakseen, ja jumalattoman viinitarhasta he kärkkyvät tähteitä.
7: Alastomina, ilman vaatteita, he viettävät yönsä, eikä heillä ole peittoa kylmässä.
8: He ovat likomärkiä vuorilla vuotavasta sateesta, ja vailla suojaa he syleilevät kalliota.
9: Äidin rinnoilta riistetään orpo, ja kurjalta otetaan pantti.
10: He kuljeskelevat alastomina, ilman vaatteita, ja nälkäisinä he kantavat lyhteitä.
11: Jumalattomain muuritarhoissa he pusertavat öljyä, he polkevat viinikuurnaa ja ovat itse janoissansa.
12: Kaupungista kuuluu miesten voihkina, ja haavoitettujen sielu huutaa; mutta Jumala ei piittaa nurjuudesta.
13: Nuo ovat valon vihaajia, eivät tunne sen teitä eivätkä pysy sen poluilla.
14: Ennen päivän valkenemista nousee murhaaja, tappaa kurjan ja köyhän; ja yöllä hän hiipii kuin varas.
15: Avionrikkojan silmä tähyilee hämärää, hän arvelee: `Ei yksikään silmä minua näe`, ja hän panee peiton kasvoillensa.
16: He murtautuvat pimeässä taloihin, päivällä he sulkeutuvat sisään, tahtomatta tietää valosta.
17: Sillä pimeys on heille kaikille aamun vertainen, koska pimeyden kauhut ovat heille tutut." -
18: "Hän kiitää pois vetten viemänä, kirottu on hänen peltopalstansa maassa, hän ei enää poikkea viinimäkien tielle.
19: Kuivuus ja kuumuus ahmaisevat lumiveden, samoin tuonela ne, jotka syntiä tekevät.
20: Äidin kohtu unhottaa hänet, madot syövät hänet herkkunaan, ei häntä enää muisteta; niin murskataan vääryys kuin puu.
21: Hän ryösti hedelmättömältä, joka ei synnytä, ja leskelle hän ei hyvää tehnyt." -
22: "Väkivaltaiset Jumala ylläpitää voimallansa; he pysyvät pystyssä, vaikka jo olivat epätoivossa hengestään.
23: Hän antaa heidän olla turvassa, ja heillä on vahva tuki; ja hänen silmänsä valvovat heidän teitänsä.
24: He ovat kohonneet korkealle - ei aikaakaan, niin ei heitä enää ole; he vaipuvat kokoon, kuolevat kuin kaikki muutkin, he taittuvat kuin vihneet tähkäpäästä.
25: Eikö ole niin? Kuka tekee minut valhettelijaksi ja saattaa sanani tyhjiksi?"
|
