1 Mos 1-11

2: Och jorden var öde och tom, och mörker var över djupet, och Guds Ande svävade över vattnet.
3: Och Gud sade: "Varde ljus"; och det vart ljus.
4: Och Gud såg att ljuset var gott; och Gud skilde ljuset från mörkret.
5: Och Gud kallade ljuset dag, och mörkret kallade han natt. Och det vart afton, och det vart morgon, den första dagen.
6: Och Gud sade: "Varde mitt i vattnet ett fäste som skiljer vatten från vatten."
7: Och Gud gjorde fästet, och skilde vattnet under fästet från vattnet ovan fästet; och det skedde så.
8: Och Gud kallade fästet himmel. Och det vart afton, och det vart morgon, den andra dagen.
9: Och Gud sade: "Samle sig det vatten som är under himmelen till en särskild plats, så att det torra bliver synligt." Och det skedde så.
10: Och Gud kallade det torra jord, och vattensamlingen kallade han hav. Och Gud såg att det var gott.
11: Och Gud sade: "Frambringe jorden grönska, fröbärande örter och fruktträd, som efter sina arter bära frukt, vari de hava sitt frö, på jorden." Och det skedde så;
12: jorden frambragte grönska, fröbärande örter, efter deras arter, och träd som efter sina arter buro frukt, vari de hade sitt frö. Och Gud såg att det var gott.
13: Och det vart afton, och det vart morgon, den tredje dagen.
14: Och Gud sade: "Varde på himmelens fäste ljus som skilja dagen från natten, och vare de till tecken och till att utmärka särskilda tider, dagar och år,
15: och vare de på himmelens fäste till ljus som lysa över jorden." Och det skedde så;
16: Gud gjorde de två stora ljusen, det större ljuset till att råda över dagen, och det mindre ljuset till att råda över natten, så ock stjärnorna.
17: Och Gud satte dem på himmelens fäste till att lysa över jorden,
18: och till att råda över dagen och över natten, och till att skilja ljuset från mörkret. Och Gud såg att det var gott.
19: Och det vart afton, och det vart morgon, den fjärde dagen.
20: Och Gud sade: "Frambringe vattnet ett vimmel av levande varelser; flyge ock fåglar över jorden under himmelens fäste."
21: Och Gud skapade de stora havsdjuren och hela det stim av levande varelser, som vattnet vimlar av, efter deras arter, så ock alla bevingade fåglar, efter deras arter. Och Gud såg att det var gott.
22: Och Gud välsignade dem och sade: "Varen fruktsamma och föröken eder, och uppfyllen vattnet i haven; föröke sig ock fåglarna på jorden."
23: Och det vart afton, och det vart morgon, den femte dagen.
24: Och Gud sade: "Frambringe jorden levande varelser, efter deras arter, boskapsdjur och kräldjur och vilda djur, efter deras arter." Och det skedde så;
25: Gud gjorde de vilda djuren, efter deras arter, och boskapsdjuren, efter deras arter, och alla kräldjur på marken, efter deras arter. Och Gud såg att det var gott.
26: Och Gud sade: "Låt oss göra människor till vår avbild, till att vara oss lika; och må de råda över fiskarna i havet och över fåglarna under himmelen och över boskapsdjuren och över hela jorden och över alla kräldjur som röra sig på jorden."
27: Och Gud skapade människan till sin avbild, till Guds avbild skapade han henne, till man och kvinna skapade han dem.
28: Och Gud välsignade dem; Gud sade till dem: "Varen fruktsamma och föröken eder, och uppfyllen jorden och läggen den under eder; och råden över fiskarna i havet och över fåglarna under himmelen och över alla djur som röra sig på jorden."
29: Och Gud sade: "Se, jag giver eder alla fröbärande örter på hela jorden och alla träd med fröbärande trädfrukt; detta skolen I hava till föda.
30: Men åt alla djur på jorden och åt alla fåglar under himmelen och åt allt som krälar på jorden, vad som i sig har en levande själ, åt dessa giver jag alla gröna örter till föda." Och det skedde så.
31: Och Gud såg på allt som han hade gjort, och se, det var mycket gott. Och det vart afton, och det vart morgon, den sjätte dagen.

 

2: And the earth was without form, and void; and darkness was upon the face of the deep. And the Spirit of God moved upon the face of the waters.
3: And God said, Let there be light: and there was light.
4: And God saw the light, that it was good: and God divided the light from the darkness.
5: And God called the light Day, and the darkness he called Night. And the evening and the morning were the first day.
6: And God said, Let there be a firmament in the midst of the waters, and let it divide the waters from the waters.
7: And God made the firmament, and divided the waters which were under the firmament from the waters which were above the firmament: and it was so.
8: And God called the firmament Heaven. And the evening and the morning were the second day.
9: And God said, Let the waters under the heaven be gathered together unto one place, and let the dry land appear: and it was so.
10: And God called the dry land Earth; and the gathering together of the waters called he Seas: and God saw that it was good.
11: And God said, Let the earth bring forth grass, the herb yielding seed, and the fruit tree yielding fruit after his kind, whose seed is in itself, upon the earth: and it was so.
12: And the earth brought forth grass, and herb yielding seed after his kind, and the tree yielding fruit, whose seed was in itself, after his kind: and God saw that it was good.
13: And the evening and the morning were the third day.
14: And God said, Let there be lights in the firmament of the heaven to divide the day from the night; and let them be for signs, and for seasons, and for days, and years:
15: And let them be for lights in the firmament of the heaven to give light upon the earth: and it was so.
16: And God made two great lights; the greater light to rule the day, and the lesser light to rule the night: he made the stars also.
17: And God set them in the firmament of the heaven to give light upon the earth,
18: And to rule over the day and over the night, and to divide the light from the darkness: and God saw that it was good.
19: And the evening and the morning were the fourth day.
20: And God said, Let the waters bring forth abundantly the moving creature that hath life, and fowl that may fly above the earth in the open firmament of heaven.
21: And God created great whales, and every living creature that moveth, which the waters brought forth abundantly, after their kind, and every winged fowl after his kind: and God saw that it was good.
22: And God blessed them, saying, Be fruitful, and multiply, and fill the waters in the seas, and let fowl multiply in the earth.
23: And the evening and the morning were the fifth day.
24: And God said, Let the earth bring forth the living creature after his kind, cattle, and creeping thing, and beast of the earth after his kind: and it was so.
25: And God made the beast of the earth after his kind, and cattle after their kind, and every thing that creepeth upon the earth after his kind: and God saw that it was good.
26: And God said, Let us make man in our image, after our likeness: and let them have dominion over the fish of the sea, and over the fowl of the air, and over the cattle, and over all the earth, and over every creeping thing that creepeth upon the earth.
27: So God created man in his own image, in the image of God created he him; male and female created he them.
28: And God blessed them, and God said unto them, Be fruitful, and multiply, and replenish the earth, and subdue it: and have dominion over the fish of the sea, and over the fowl of the air, and over every living thing that moveth upon the earth.
29: And God said, Behold, I have given you every herb bearing seed, which is upon the face of all the earth, and every tree, in the which is the fruit of a tree yielding seed; to you it shall be for meat.
30: And to every beast of the earth, and to every fowl of the air, and to every thing that creepeth upon the earth, wherein there is life, I have given every green herb for meat: and it was so.
31: And God saw every thing that he had made, and, behold, it was very good. And the evening and the morning were the sixth day.

 

2: Ja maa oli autio ja tyhjä, ja pimeys oli syvyyden päällä, ja Jumalan Henki liikkui vetten päällä.
3: Ja Jumala sanoi: "Tulkoon valkeus". Ja valkeus tuli.
4: Ja Jumala näki, että valkeus oli hyvä; ja Jumala erotti valkeuden pimeydestä.
5: Ja Jumala kutsui valkeuden päiväksi, ja pimeyden hän kutsui yöksi. Ja tuli ehtoo, ja tuli aamu, ensimmäinen päivä.
6: Ja Jumala sanoi: "Tulkoon taivaanvahvuus vetten välille erottamaan vedet vesistä".
7: Ja Jumala teki taivaanvahvuuden ja erotti vedet, jotka olivat taivaanvahvuuden alla, vesistä, jotka olivat taivaanvahvuuden päällä; ja tapahtui niin.
8: Ja Jumala kutsui vahvuuden taivaaksi. Ja tuli ehtoo, ja tuli aamu, toinen päivä.
9: Ja Jumala sanoi: "Kokoontukoot vedet, jotka ovat taivaan alla, yhteen paikkaan, niin että kuiva tulee näkyviin". Ja tapahtui niin.
10: Ja Jumala kutsui kuivan maaksi, ja paikan, mihin vedet olivat kokoontuneet, hän kutsui mereksi. Ja Jumala näki, että se oli hyvä.
11: Ja Jumala sanoi: "Kasvakoon maa vihantaa, ruohoja, jotka tekevät siementä, ja hedelmäpuita, jotka lajiensa mukaan kantavat maan päällä hedelmää, jossa niiden siemen on". Ja tapahtui niin:
12: maa tuotti vihantaa, ruohoja, jotka tekivät siementä lajiensa mukaan, ja puita, jotka lajiensa mukaan kantoivat hedelmää, jossa niiden siemen oli. Ja Jumala näki, että se oli hyvä.
13: Ja tuli ehtoo, ja tuli aamu, kolmas päivä.
14: Ja Jumala sanoi: "Tulkoot valot taivaanvahvuuteen erottamaan päivää yöstä, ja olkoot ne merkkeinä osoittamassa aikoja, päiviä ja vuosia,
15: ja olkoot valoina taivaanvahvuudella paistamassa maan päälle". Ja tapahtui niin:
16: Jumala teki kaksi suurta valoa, suuremman valon hallitsemaan päivää ja pienemmän valon hallitsemaan yötä, sekä tähdet.
17: Ja Jumala pani ne taivaanvahvuuteen, paistamaan maan päälle
18: ja hallitsemaan päivää ja yötä ja erottamaan valon pimeästä. Ja Jumala näki, että se oli hyvä.
19: Ja tuli ehtoo, ja tuli aamu, neljäs päivä.
20: Ja Jumala sanoi: "Viliskööt vedet eläviä olentoja, ja lentäkööt linnut maan päällä, taivaanvahvuuden alla".
21: Ja Jumala loi suuret merieläimet ja kaikkinaiset liikkuvat, vesissä vilisevät elävät olennot, kunkin lajinsa mukaan, ja kaikkinaiset siivekkäät linnut, kunkin lajinsa mukaan. Ja Jumala näki, että se oli hyvä.
22: Ja Jumala siunasi ne sanoen: "Olkaa hedelmälliset ja lisääntykää ja täyttäkää meren vedet, ja linnut lisääntykööt maan päällä".
23: Ja tuli ehtoo, ja tuli aamu, viides päivä.
24: Ja Jumala sanoi: "Tuottakoon maa elävät olennot, kunkin lajinsa mukaan, karjaeläimet ja matelijat ja metsäeläimet, kunkin lajinsa mukaan". Ja tapahtui niin:
25: Jumala teki metsäeläimet, kunkin lajinsa mukaan, ja karjaeläimet, kunkin lajinsa mukaan, ja kaikki maan matelijat, kunkin lajinsa mukaan. Ja Jumala näki, että se oli hyvä.
26: Ja Jumala sanoi: "Tehkäämme ihminen kuvaksemme, kaltaiseksemme; ja vallitkoot he meren kalat ja taivaan linnut ja karjaeläimet ja koko maan ja kaikki matelijat, jotka maassa matelevat".
27: Ja Jumala loi ihmisen omaksi kuvaksensa, Jumalan kuvaksi hän hänet loi; mieheksi ja naiseksi hän loi heidät.
28: Ja Jumala siunasi heidät, ja Jumala sanoi heille: "Olkaa hedelmälliset ja lisääntykää ja täyttäkää maa ja tehkää se itsellenne alamaiseksi; ja vallitkaa meren kalat ja taivaan linnut ja kaikki maan päällä liikkuvat eläimet".
29: Ja Jumala sanoi: "Katso, minä annan teille kaikkinaiset siementä tekevät ruohot, joita kasvaa kaikkialla maan päällä, ja kaikki puut, joissa on siementä tekevä hedelmä; olkoot ne teille ravinnoksi.
30: Ja kaikille metsäeläimille ja kaikille taivaan linnuille ja kaikille, jotka maassa matelevat ja joissa on elävä henki, minä annan kaikkinaiset viheriät ruohot ravinnoksi". Ja tapahtui niin.
31: Ja Jumala katsoi kaikkea, mitä hän tehnyt oli, ja katso, se oli sangen hyvää. Ja tuli ehtoo, ja tuli aamu, kuudes päivä.
 

2: Och Gud fullbordade på sjunde dagen det verk som han hade gjort; och han vilade på sjunde dagen från allt det verk som han hade gjort.
3: Och Gud välsignade den sjunde dagen och helgade den, därför att han på den dagen vilade från allt sitt verk, det som Gud hade gjort, när han skapade.
4: Detta är berättelsen om den ordning i vilken allt blev till på himmelen och jorden, när de skapades, då när HERREN Gud gjorde jord och himmel.
5: Då bar jorden ännu ingen buske på marken, och ingen ört hade ännu skjutit upp på marken, ty HERREN Gud hade icke låtit regna på jorden, och ingen människa fanns, som kunde bruka jorden;
6: men en dimma steg upp från jorden och vattnade hela marken.
7: Och HERREN Gud danade människan av stoft från jorden och inblåste livsande i hennes näsa, och så blev människan en levande varelse.
8: Och HERREN Gud planterade en lustgård i Eden österut och satte däri människan som han hade danat.
9: HERREN Gud lät nämligen alla slags träd som voro ljuvliga att se på och goda att äta av växa upp ur marken, och livets träd mitt i lustgården, så ock kunskapens träd på gott och ont.
10: Och från Eden gick en flod ut, som vattnade lustgården; sedan delade den sig i fyra grenar.
11: Den första heter Pison; det är den som flyter omkring hela landet Havila, där guld finnes,
12: och det landets guld är gott; där finnes ock bdelliumharts och onyxsten.
13: Den andra floden heter Gihon; det är den som flyter omkring hela landet Kus.
14: Den tredje floden heter Hiddekel; det är den som har sitt lopp öster om Assyrien. Den fjärde floden är Frat.
15: Så tog nu HERREN Gud mannen och satte honom i Edens lustgård, till att bruka och bevara den.
16: Och HERREN Gud bjöd mannen och sade: "Av alla andra träd i lustgården må du fritt äta,
17: men av kunskapens träd på gott och ont skall du icke äta, ty när du äter därav, skall du döden dö."
18: Och HERREN Gud sade: "Det är icke gott att mannen är allena. Jag vill göra åt honom en hjälp, en sådan som honom höves."
19: Och HERREN Gud danade av jord alla markens djur och alla himmelens fåglar, och förde dem fram till mannen för att se huru denne skulle kalla dem; ty såsom mannen kallade var levande varelse, så skulle den heta.
20: Och mannen gav namn åt alla boskapsdjur, åt fåglarna under himmelen och åt alla markens djur. Men för Adam fann han icke någon hjälp, sådan som honom hövdes.
21: Då lät HERREN Gud en tung sömn falla på mannen, och när han hade somnat, tog han ut ett av hans revben och fyllde dess plats med kött.
22: Och HERREN Gud byggde en kvinna av revbenet som han hade tagit av mannen, och förde henne fram till mannen.
23: Då sade mannen: "Ja, denna är nu ben av mina ben och kött av mitt kött. Hon skall heta maninna, ty av man är hon tagen."
24: Fördenskull skall en man övergiva sin fader och sin moder och hålla sig till sin hustru, och de skola varda ett kött.
25: Och mannen och hans hustru voro båda nakna och blygdes icke för varandra.

 

2: And on the seventh day God ended his work which he had made; and he rested on the seventh day from all his work which he had made.
3: And God blessed the seventh day, and sanctified it: because that in it he had rested from all his work which God created and made.
4: These are the generations of the heavens and of the earth when they were created, in the day that the LORD God made the earth and the heavens,
5: And every plant of the field before it was in the earth, and every herb of the field before it grew: for the LORD God had not caused it to rain upon the earth, and there was not a man to till the ground.
6: But there went up a mist from the earth, and watered the whole face of the ground.
7: And the LORD God formed man of the dust of the ground, and breathed into his nostrils the breath of life; and man became a living soul.
8: And the LORD God planted a garden eastward in Eden; and there he put the man whom he had formed.
9: And out of the ground made the LORD God to grow every tree that is pleasant to the sight, and good for food; the tree of life also in the midst of the garden, and the tree of knowledge of good and evil.
10: And a river went out of Eden to water the garden; and from thence it was parted, and became into four heads.
11: The name of the first is Pison: that is it which compasseth the whole land of Havilah, where there is gold;
12: And the gold of that land is good: there is bdellium and the onyx stone.
13: And the name of the second river is Gihon: the same is it that compasseth the whole land of Ethiopia.
14: And the name of the third river is Hiddekel: that is it which goeth toward the east of Assyria. And the fourth river is Euphrates.
15: And the LORD God took the man, and put him into the garden of Eden to dress it and to keep it.
16: And the LORD God commanded the man, saying, Of every tree of the garden thou mayest freely eat:
17: But of the tree of the knowledge of good and evil, thou shalt not eat of it: for in the day that thou eatest thereof thou shalt surely die.
18: And the LORD God said, It is not good that the man should be alone; I will make him an help meet for him.
19: And out of the ground the LORD God formed every beast of the field, and every fowl of the air; and brought them unto Adam to see what he would call them: and whatsoever Adam called every living creature, that was the name thereof.
20: And Adam gave names to all cattle, and to the fowl of the air, and to every beast of the field; but for Adam there was not found an help meet for him.
21: And the LORD God caused a deep sleep to fall upon Adam, and he slept: and he took one of his ribs, and closed up the flesh instead thereof;
22: And the rib, which the LORD God had taken from man, made he a woman, and brought her unto the man.
23: And Adam said, This is now bone of my bones, and flesh of my flesh: she shall be called Woman, because she was taken out of Man.
24: Therefore shall a man leave his father and his mother, and shall cleave unto his wife: and they shall be one flesh.
25: And they were both naked, the man and his wife, and were not ashamed.

 

2: Ja Jumala päätti seitsemäntenä päivänä työnsä, jonka hän oli tehnyt, ja lepäsi seitsemäntenä päivänä kaikesta työstänsä, jonka hän oli tehnyt.
3: Ja Jumala siunasi seitsemännen päivän ja pyhitti sen, koska hän sinä päivänä lepäsi kaikesta luomistyöstänsä, jonka hän oli tehnyt.
4: Tämä on kertomus taivaan ja maan synnystä, kun ne luotiin. Siihen aikaan kun Herra Jumala teki maan ja taivaan,
5: ei ollut vielä yhtään kedon pensasta maan päällä, eikä vielä kasvanut mitään ruohoa kedolla, koska Herra Jumala ei vielä ollut antanut sataa maan päälle eikä ollut ihmistä maata viljelemässä,
6: vaan sumu nousi maasta ja kasteli koko maan pinnan.
7: Silloin Herra Jumala teki maan tomusta ihmisen ja puhalsi hänen sieramiinsa elämän hengen, ja niin ihmisestä tuli elävä sielu.
8: Ja Herra Jumala istutti paratiisin Eedeniin, itään, ja asetti sinne ihmisen, jonka hän oli tehnyt.
9: Ja Herra Jumala kasvatti maasta kaikkinaisia puita, ihania nähdä ja hyviä syödä, ja elämän puun keskelle paratiisia, niin myös hyvän- ja pahantiedon puun.
10: Ja Eedenistä lähti joki, joka kasteli paratiisia, ja se jakaantui sieltä neljään haaraan.
11: Ensimmäisen nimi on Piison; se kiertää koko Havilan maan, jossa on kultaa;
12: ja sen maan kulta on hyvää. Siellä on myös bedellion-pihkaa ja onyks-kiveä.
13: Toisen virran nimi on Giihon; se kiertää koko Kuusin maan.
14: Kolmannen virran nimi on Hiddekel; se juoksee Assurin editse. Ja neljäs virta on Eufrat.
15: Ja Herra Jumala otti ihmisen ja pani hänet Eedenin paratiisiin viljelemään ja varjelemaan sitä.
16: Ja Herra Jumala käski ihmistä sanoen: "Syö vapaasti kaikista muista paratiisin puista,
17: mutta hyvän- ja pahantiedon puusta älä syö, sillä sinä päivänä, jona sinä siitä syöt, pitää sinun kuolemalla kuoleman".
18: Ja Herra Jumala sanoi: "Ei ole ihmisen hyvä olla yksinänsä, minä teen hänelle avun, joka on hänelle sopiva".
19: Ja Herra Jumala teki maasta kaikki metsän eläimet ja kaikki taivaan linnut ja toi ne ihmisen eteen nähdäkseen, kuinka hän ne nimittäisi; ja niinkuin ihminen nimitti kunkin elävän olennon, niin oli sen nimi oleva.
20: Ja ihminen antoi nimet kaikille karjaeläimille ja taivaan linnuille ja kaikille metsän eläimille. Mutta Aadamille ei löytynyt apua, joka olisi hänelle sopinut.
21: Niin Herra Jumala vaivutti ihmisen raskaaseen uneen, ja kun hän nukkui, otti hän yhden hänen kylkiluistaan ja täytti sen paikan lihalla.
22: Ja Herra Jumala rakensi vaimon siitä kylkiluusta, jonka hän oli ottanut miehestä, ja toi hänet miehen luo.
23: Ja mies sanoi: "Tämä on nyt luu minun luistani ja liha minun lihastani; hän kutsuttakoon miehettäreksi, sillä hän on miehestä otettu".
24: Sentähden mies luopukoon isästänsä ja äidistänsä ja liittyköön vaimoonsa, ja he tulevat yhdeksi lihaksi.
25: Ja he olivat molemmat, mies ja hänen vaimonsa, alasti eivätkä hävenneet toisiansa.
 

2: Kvinnan svarade ormen: "Vi få äta av frukten på de andra träden i lustgården,
3: men om frukten på det träd som står mitt i lustgården har Gud sagt: 'I skolen icke äta därav, ej heller komma därvid, på det att I icke mån dö.'"
4: Då sade ormen till kvinnan: "Ingalunda skolen I dö;
5: men Gud vet, att när I äten därav, skola edra ögon öppnas, så att I bliven såsom Gud och förstån vad gott och ont är."
6: Och kvinnan såg att trädet var gott att äta av, och att det var en lust för ögonen, och att det var ett ljuvligt träd, eftersom man därav fick förstånd, och hon tog av dess frukt och åt; och hon gav jämväl åt sin man, som var med henne, och han åt.
7: Då öppnades bådas ögon, och de blevo varse att de voro nakna; och de fäste ihop fikonlöv och bundo omkring sig.
8: Och de hörde HERREN Gud vandra i lustgården, när dagen begynte svalkas; då gömde sig mannen med sin hustru för HERREN Guds ansikte bland träden i lustgården.
9: Men HERREN Gud kallade på mannen och sade till honom: "Var är du?"
10: Han svarade: "Jag hörde dig i lustgården; då blev jag förskräckt, eftersom jag är naken; därför gömde jag mig."
11: Då sade han: "Vem har låtit dig förstå att du är naken? Har du icke ätit av det träd som jag förbjöd dig att äta av?"
12: Mannen svarade: "Kvinnan som du har givit mig till att vara med mig, hon gav mig av trädet, så att jag åt."
13: Då sade HERREN Gud till kvinnan: "Vad är det du har gjort!" Kvinnan svarade: "Ormen bedrog mig, så att jag åt."
14: Då sade HERREN Gud till ormen: "Eftersom du har gjort detta, vare du förbannad bland alla djur, boskapsdjur och vilda djur. På din buk skall du gå, och stoft skall du äta i alla dina livsdagar.
15: Och jag skall sätta fiendskap mellan dig och kvinnan, och mellan din säd och hennes säd. Denna skall söndertrampa ditt huvud, och du skall stinga den i hälen."
16: Och till kvinnan sade han: "Jag skall låta dig utstå mycken vedermöda, när du bliver havande; med smärta skall du föda dina barn. Men till din man skall din åtrå vara, och han skall råda över dig."
17: Och till Adam sade han: "Eftersom du lyssnade till din hustrus ord och åt av det träd om vilket jag hade bjudit dig och sagt: 'Du skall icke äta därav', därför vare marken förbannad för din skull. Med vedermöda skall du nära dig av den i alla dina livsdagar;
18: törne och tistel skall den bära åt dig, men markens örter skola vara din föda.
19: I ditt anletes svett skall du äta ditt bröd, till dess du vänder åter till jorden; ty av den är du tagen. Ty du är stoft, och till stoft skall du åter varda."
20: Och mannen gav sin hustru namnet Eva, ty hon blev en moder åt allt levande.
21: Och HERREN Gud gjorde åt Adam och hans hustru kläder av skinn och satte på dem.
22: Och HERREN Gud sade: "Se, mannen har blivit såsom en av oss, så att han förstår vad gott och ont är. Må han nu icke räcka ut sin hand och taga jämväl av livets träd och äta, och så leva evinnerligen."
23: Och HERREN Gud förvisade honom ur Edens lustgård, för att han skulle bruka jorden, varav han var tagen.
24: Och han drev ut mannen, och satte öster om Edens lustgård keruberna jämte det ljungande svärdets lågor, för att bevaka vägen till livets träd.

 

2: And the woman said unto the serpent, We may eat of the fruit of the trees of the garden:
3: But of the fruit of the tree which is in the midst of the garden, God hath said, Ye shall not eat of it, neither shall ye touch it, lest ye die.
4: And the serpent said unto the woman, Ye shall not surely die:
5: For God doth know that in the day ye eat thereof, then your eyes shall be opened, and ye shall be as gods, knowing good and evil.
6: And when the woman saw that the tree was good for food, and that it was pleasant to the eyes, and a tree to be desired to make one wise, she took of the fruit thereof, and did eat, and gave also unto her husband with her; and he did eat.
7: And the eyes of them both were opened, and they knew that they were naked; and they sewed fig leaves together, and made themselves aprons.
8: And they heard the voice of the LORD God walking in the garden in the cool of the day: and Adam and his wife hid themselves from the presence of the LORD God amongst the trees of the garden.
9: And the LORD God called unto Adam, and said unto him, Where art thou?
10: And he said, I heard thy voice in the garden, and I was afraid, because I was naked; and I hid myself.
11: And he said, Who told thee that thou wast naked? Hast thou eaten of the tree, whereof I commanded thee that thou shouldest not eat?
12: And the man said, The woman whom thou gavest to be with me, she gave me of the tree, and I did eat.
13: And the LORD God said unto the woman, What is this that thou hast done? And the woman said, The serpent beguiled me, and I did eat.
14: And the LORD God said unto the serpent, Because thou hast done this, thou art cursed above all cattle, and above every beast of the field; upon thy belly shalt thou go, and dust shalt thou eat all the days of thy life:
15: And I will put enmity between thee and the woman, and between thy seed and her seed; it shall bruise thy head, and thou shalt bruise his heel.
16: Unto the woman he said, I will greatly multiply thy sorrow and thy conception; in sorrow thou shalt bring forth children; and thy desire shall be to thy husband, and he shall rule over thee.
17: And unto Adam he said, Because thou hast hearkened unto the voice of thy wife, and hast eaten of the tree, of which I commanded thee, saying, Thou shalt not eat of it: cursed is the ground for thy sake; in sorrow shalt thou eat of it all the days of thy life;
18: Thorns also and thistles shall it bring forth to thee; and thou shalt eat the herb of the field;
19: In the sweat of thy face shalt thou eat bread, till thou return unto the ground; for out of it wast thou taken: for dust thou art, and unto dust shalt thou return.
20: And Adam called his wife's name Eve; because she was the mother of all living.
21: Unto Adam also and to his wife did the LORD God make coats of skins, and clothed them.
22: And the LORD God said, Behold, the man is become as one of us, to know good and evil: and now, lest he put forth his hand, and take also of the tree of life, and eat, and live for ever:
23: Therefore the LORD God sent him forth from the garden of Eden, to till the ground from whence he was taken.
24: So he drove out the man; and he placed at the east of the garden of Eden Cherubims, and a flaming sword which turned every way, to keep the way of the tree of life.

 

2: Niin vaimo vastasi käärmeelle: "Me saamme syödä muiden puiden hedelmiä paratiisissa,
3: mutta sen puun hedelmästä, joka on keskellä paratiisia, on Jumala sanonut: `Älkää syökö siitä älkääkä koskeko siihen, ettette kuolisi`."
4: Niin käärme sanoi vaimolle: "Ette suinkaan kuole;
5: vaan Jumala tietää, että sinä päivänä, jona te siitä syötte, aukenevat teidän silmänne, ja te tulette niinkuin Jumala tietämään hyvän ja pahan".
6: Ja vaimo näki, että siitä puusta oli hyvä syödä ja että se oli ihana katsella ja suloinen puu antamaan ymmärrystä; ja hän otti sen hedelmästä ja söi ja antoi myös miehellensä, joka oli hänen kanssansa, ja hänkin söi.
7: Silloin aukenivat heidän molempain silmät, ja he huomasivat olevansa alasti; ja he sitoivat yhteen viikunapuun lehtiä ja tekivät itselleen vyöverhot.
8: Ja he kuulivat, kuinka Herra Jumala käyskenteli paratiisissa illan viileydessä. Ja mies vaimoineen lymysi Herran Jumalan kasvojen edestä paratiisin puiden sekaan.
9: Mutta Herra Jumala huusi miestä ja sanoi hänelle: "Missä olet?"
10: Hän vastasi: "Minä kuulin sinun askeleesi paratiisissa ja pelkäsin, sillä minä olen alasti, ja sentähden minä lymysin".
11: Ja hän sanoi: "Kuka sinulle ilmoitti, että olet alasti? Etkö syönyt siitä puusta, josta minä kielsin sinua syömästä?"
12: Mies vastasi: "Vaimo, jonka annoit olemaan minun kanssani, antoi minulle siitä puusta, ja minä söin".
13: Niin Herra Jumala sanoi vaimolle: "Mitäs olet tehnyt?" Vaimo vastasi: "Käärme petti minut, ja minä söin".
14: Ja Herra Jumala sanoi käärmeelle: "Koska tämän teit, kirottu ole sinä kaikkien karjaeläinten ja kaikkien metsän eläinten joukossa. Vatsallasi sinun pitää käymän ja tomua syömän koko elinaikasi.
15: Ja minä panen vainon sinun ja vaimon välille ja sinun siemenesi ja hänen siemenensä välille; se on polkeva rikki sinun pääsi, ja sinä olet pistävä sitä kantapäähän."
16: Ja vaimolle hän sanoi: "Minä teen suuriksi sinun raskautesi vaivat, kivulla sinun pitää synnyttämän lapsia; mutta mieheesi on sinun halusi oleva, ja hän on sinua vallitseva".
17: Ja Aadamille hän sanoi: "Koska kuulit vaimoasi ja söit puusta, josta minä kielsin sinua sanoen: `Älä syö siitä`, niin kirottu olkoon maa sinun tähtesi. Vaivaa nähden sinun pitää elättämän itseäsi siitä koko elinaikasi;
18: orjantappuroita ja ohdakkeita se on kasvava sinulle, ja kedon ruohoja sinun on syötävä.
19: Otsasi hiessä sinun pitää syömän leipäsi, kunnes tulet maaksi jälleen, sillä siitä sinä olet otettu. Sillä maasta sinä olet, ja maaksi pitää sinun jälleen tuleman."
20: Ja mies antoi vaimolleen nimen Eeva, sillä hänestä tuli kaiken elävän äiti.
21: Ja Herra Jumala teki Aadamille ja hänen vaimollensa puvut nahasta ja puki ne heidän yllensä.
22: Ja Herra Jumala sanoi: "Katso, ihminen on tullut sellaiseksi kuin joku meistä, niin että hän tietää hyvän ja pahan. Kun ei hän nyt vain ojentaisi kättänsä ja ottaisi myös elämän puusta ja söisi ja eläisi iankaikkisesti!"
23: Niin Herra Jumala ajoi hänet pois Eedenin paratiisista viljelemään maata, josta hän oli otettu.
24: Ja hän karkoitti ihmisen ja asetti Eedenin paratiisin itäpuolelle kerubit ynnä välkkyvän, leimuavan miekan vartioitsemaan elämän puun tietä.
 

2: Och hon födde åter en son, Abel, den förres broder. Och Abel blev en fårherde, men Kain blev en åkerman.
3: Och efter någon tid hände sig att Kain av markens frukt bar fram en offergåva åt HERREN.
4: Också Abel bar fram sin gåva, av det förstfödda i hans hjord, av djurens fett. Och HERREN såg till Abel och hans offergåva;
5: men till Kain och hans offergåva såg han icke. Då blev Kain mycket vred, och hans blick blev mörk.
6: Och HERREN sade till Kain: "Varför är du vred, och varför är din blick så mörk?
7: Är det icke så: om du har gott i sinnet, då ser du frimodigt upp; men om du icke har gott i sinnet, då lurar synden vid dörren; till dig står hennes åtrå, men du bör råda över henne."
8: Och Kain talade med sin broder Abel; och när de voro ute på marken, överföll Kain sin broder Abel och dräpte honom.
9: Då sade HERREN till Kain: "Var är din broder Abel?" Han svarade: "Jag vet icke; skall jag taga vara på min broder?"
10: Då sade han: "Vad har du gjort! Hör, din broders blod ropar till mig från jorden.
11: Så vare du nu förbannad och förvisad ifrån åkerjorden, som har öppnat sin mun för att mottaga din broders blod av din hand.
12: När du brukar jorden, skall den icke mer giva dig sin gröda. Ostadig och flyktig skall du bliva på jorden."
13: Då sade Kain till HERREN: "Min missgärning är större än att jag kan bära den.
14: Se, du driver mig nu bort ifrån åkerjorden, och jag måste gömma mig undan för ditt ansikte. Ostadig och flyktig skall jag bliva på jorden, och så skall ske att vemhelst som möter mig, han dräper mig."
15: Men HERREN sade till honom: "Nej, ty Kain skall bliva hämnad sjufalt, vemhelst som dräper honom." Och HERREN satte ett tecken till skydd för Kain, så att ingen som mötte honom skulle slå honom ihjäl.
16: Så gick Kain bort ifrån HERRENS ansikte och bosatte sig i landet Nod, öster om Eden.
17: Och Kain kände sin hustru, och hon blev havande och födde Hanok. Och han byggde en stad och kallade den staden Hanok, efter sin sons namn.
18: Och åt Hanok föddes Irad, och Irad födde Mehujael, och Mehujael födde Metusael, och Metusael födde Lemek.
19: Men Lemek tog sig två hustrur; den ena hette Ada, den andra Silla.
20: Och Ada födde Jabal; han blev stamfader för dem som bo i tält och idka boskapsskötsel.
21: Och hans broder hette Jubal; han blev stamfader för alla dem som hantera harpa och pipa.
22: Men Silla födde ock en son, Tubal-Kain; han var smed och gjorde alla slags redskap av koppar och järn. Och Tubal-Kains syster var Naama.
23: Och Lemek sade till sina hustrur: "Ada och Silla, hören mina ord; I Lemeks hustrur, lyssnen till mitt tal: Se, en man dräper jag för vart sår jag får, och en yngling för var blånad jag får.
24: Ja, sjufalt hämnad bliver Kain, men Lemek sju- och sjuttiofalt."
25: Och Adam kände åter sin hustru, och hon födde en son och gav honom namnet Set, i det hon sade: "Gud har beskärt mig en annan livsfrukt, till ersättning för Abel, eftersom Kain dräpte honom."
26: Men åt Set föddes ock en son, och han gav honom namnet Enos. Vid denna tid begynte man åkalla HERRENS namn.

 

2: And she again bare his brother Abel. And Abel was a keeper of sheep, but Cain was a tiller of the ground.
3: And in process of time it came to pass, that Cain brought of the fruit of the ground an offering unto the LORD.
4: And Abel, he also brought of the firstlings of his flock and of the fat thereof. And the LORD had respect unto Abel and to his offering:
5: But unto Cain and to his offering he had not respect. And Cain was very wroth, and his countenance fell.
6: And the LORD said unto Cain, Why art thou wroth? and why is thy countenance fallen?
7: If thou doest well, shalt thou not be accepted? and if thou doest not well, sin lieth at the door. And unto thee shall be his desire, and thou shalt rule over him.
8: And Cain talked with Abel his brother: and it came to pass, when they were in the field, that Cain rose up against Abel his brother, and slew him.
9: And the LORD said unto Cain, Where is Abel thy brother? And he said, I know not: Am I my brother's keeper?
10: And he said, What hast thou done? the voice of thy brother's blood crieth unto me from the ground.
11: And now art thou cursed from the earth, which hath opened her mouth to receive thy brother's blood from thy hand;
12: When thou tillest the ground, it shall not henceforth yield unto thee her strength; a fugitive and a vagabond shalt thou be in the earth.
13: And Cain said unto the LORD, My punishment is greater than I can bear.
14: Behold, thou hast driven me out this day from the face of the earth; and from thy face shall I be hid; and I shall be a fugitive and a vagabond in the earth; and it shall come to pass, that every one that findeth me shall slay me.
15: And the LORD said unto him, Therefore whosoever slayeth Cain, vengeance shall be taken on him sevenfold. And the LORD set a mark upon Cain, lest any finding him should kill him.
16: And Cain went out from the presence of the LORD, and dwelt in the land of Nod, on the east of Eden.
17: And Cain knew his wife; and she conceived, and bare Enoch: and he builded a city, and called the name of the city, after the name of his son, Enoch.
18: And unto Enoch was born Irad: and Irad begat Mehujael: and Mehujael begat Methusael: and Methusael begat Lamech.
19: And Lamech took unto him two wives: the name of the one was Adah, and the name of the other Zillah.
20: And Adah bare Jabal: he was the father of such as dwell in tents, and of such as have cattle.
21: And his brother's name was Jubal: he was the father of all such as handle the harp and organ.
22: And Zillah, she also bare Tubalcain, an instructer of every artificer in brass and iron: and the sister of Tubalcain was Naamah.
23: And Lamech said unto his wives, Adah and Zillah, Hear my voice; ye wives of Lamech, hearken unto my speech: for I have slain a man to my wounding, and a young man to my hurt.
24: If Cain shall be avenged sevenfold, truly Lamech seventy and sevenfold.
25: And Adam knew his wife again; and she bare a son, and called his name Seth: For God, said she, hath appointed me another seed instead of Abel, whom Cain slew.
26: And to Seth, to him also there was born a son; and he called his name Enos: then began men to call upon the name of the LORD.

 

2: Ja taas hän synnytti pojan, veljen Kainille, Aabelin. Ja Aabelista tuli lampuri, mutta Kainista peltomies.
3: Ja jonkun ajan kuluttua tapahtui, että Kain toi maan hedelmistä uhrilahjan Herralle;
4: ja myöskin Aabel toi uhrilahjan laumansa esikoisista, niiden rasvoista. Ja Herra katsoi Aabelin ja hänen uhrilahjansa puoleen;
5: mutta Kainin ja hänen uhrilahjansa puoleen hän ei katsonut. Silloin Kain vihastui kovin, ja hänen hahmonsa synkistyi.
6: Ja Herra sanoi Kainille: "Miksi olet vihastunut, ja miksi hahmosi synkistyy?
7: Eikö niin: jos teet hyvin, voit kohottaa katseesi; mutta jos et hyvin tee, niin väijyy synti ovella, ja sen halu on sinuun, mutta hallitse sinä sitä!"
8: Ja Kain sanoi veljellensä Aabelille: "Menkäämme kedolle". Ja heidän kedolla ollessansa Kain karkasi veljensä Aabelin kimppuun ja tappoi hänet.
9: Niin Herra sanoi Kainille: "Missä on veljesi Aabel?" Hän vastasi: "En tiedä; olenko minä veljeni vartija?"
10: Ja hän sanoi: "Mitä olet tehnyt? Kuule, veljesi veri huutaa minulle maasta.
11: Ja nyt ole kirottu ja karkoitettu pois tältä vainiolta, joka avasi suunsa ottamaan veljesi veren sinun kädestäsi.
12: Kun maata viljelet, ei se ole enää sinulle satoansa antava; kulkija ja pakolainen pitää sinun oleman maan päällä."
13: Ja Kain sanoi Herralle: "Syyllisyyteni on suurempi, kuin että sen kantaa voisin.
14: Katso, sinä karkoitat minut nyt pois vainiolta, ja minun täytyy lymytä sinun kasvojesi edestä ja olla kulkija ja pakolainen maan päällä; ja kuka ikinä minut kohtaa, se tappaa minut."
15: Mutta Herra sanoi hänelle: "Sentähden, kuka ikinä tappaa Kainin, hänelle se pitää seitsenkertaisesti kostettaman". Ja Herra pani Kainiin merkin, ettei kukaan, joka hänet kohtaisi, tappaisi häntä.
16: Niin Kain poistui Herran kasvojen edestä ja asettui asumaan Noodin maahan, itään päin Eedenistä.
17: Ja Kain yhtyi vaimoonsa, ja tämä tuli raskaaksi ja synnytti Hanokin. Ja hän rakensi kaupungin ja antoi sille kaupungille poikansa nimen Hanok.
18: Ja Hanokille syntyi Iirad, Iiradille syntyi Mehujael, Mehujaelille syntyi Metusael, Metusaelille syntyi Lemek.
19: Lemek otti itselleen kaksi vaimoa, toisen nimi oli Aada ja toisen nimi Silla.
20: Ja Aada synnytti Jaabalin; hänestä tuli niiden kantaisä, jotka teltoissa asuvat ja karjanhoitoa harjoittavat.
21: Ja hänen veljensä nimi oli Juubal; hänestä tuli kaikkien niiden kantaisä, jotka kannelta ja huilua soittavat.
22: Myöskin Silla synnytti pojan, Tuubal-Kainin; hänestä tuli kaikkinaisten vaski- ja rauta-aseiden takoja. Ja Tuubal-Kainin sisar oli Naema.
23: Ja Lemek lausui vaimoillensa: "Aada ja Silla, kuulkaa puhettani, te Lemekin emännät, ottakaa sanani korviinne: minä surmaan miehen haavastani ja nuorukaisen mustelmastani.
24: Niin, Kain kostetaan seitsenkertaisesti, mutta Lemek seitsemänkymmentä seitsemän kertaa."
25: Ja Aadam yhtyi taas vaimoonsa, ja tämä synnytti pojan ja antoi hänelle nimen Seet, sanoen: "Jumala on suonut minulle toisen pojan Aabelin sijaan, koska Kain hänet surmasi".
26: Ja myöskin Seetille syntyi poika, ja hän antoi hänelle nimen Enos. Siihen aikaan ruvettiin avuksi huutamaan Herran nimeä.
 

2: Till man och kvinna skapade han dem; och han välsignade dem och gav dem namnet människa, när de blevo skapade.
3: När Adam var ett hundra trettio år gammal, födde han en son som var honom lik, hans avbild, och gav honom namnet Set.
4: Och sedan Adam hade fött Set, levde han åtta hundra år och födde söner och döttrar.
5: Alltså blev Adams hela levnadsålder nio hundra trettio år; därefter dog han.
6: När Set var ett hundra fem år gammal, födde han Enos.
7: Och sedan Set hade fött Enos, levde han åtta hundra sju år och födde söner och döttrar.
8: Alltså blev Sets hela ålder nio hundra tolv år; därefter dog han.
9: När Enos var nittio år gammal, födde han Kenan.
10: Och sedan Enos hade fött Kenan, levde han åtta hundra femton år och födde söner och döttrar.
11: Alltså blev Enos' hela ålder nio hundra fem år; därefter dog han.
12: När Kenan var sjuttio år gammal, födde han Mahalalel.
13: Och sedan Kenan fött Mahalalel, levde han åtta hundra fyrtio år och födde söner och döttrar.
14: Alltså blev Kenans hela ålder nio hundra tio år; därefter dog han.
15: När Mahalalel var sextiofem år gammal, födde han Jered.
16: Och sedan Mahalalel hade fött Jered, levde han åtta hundra trettio år och födde söner och döttrar.
17: Alltså blev Mahalalels hela ålder åtta hundra nittiofem år; därefter dog han.
18: När Jered var ett hundra sextiotvå år gammal, födde han Hanok.
19: Och sedan Jered hade fött Hanok, levde han åtta hundra år och födde söner och döttrar.
20: Alltså blev Jereds hela ålder nio hundra sextiotvå år; därefter dog han.
21: När Hanok var sextiofem år gammal, födde han Metusela.
22: Och Hanok vandrade i umgängelse med Gud i tre hundra år, sedan han hade fött Metusela, och han födde söner och döttrar.
23: Alltså blev Hanoks hela ålder tre hundra sextiofem år.
24: Sedan Hanok så hade vandrat i umgängelse med Gud, såg man honom icke mer, ty Gud tog honom bort.
25: När Metusela var ett hundra åttiosju år gammal, födde han Lemek.
26: Och sedan Metusela hade fött Lemek, levde han sju hundra åttiotvå år och födde söner och döttrar.
27: Alltså blev Metuselas hela ålder nio hundra sextionio år; därefter dog han.
28: När Lemek var ett hundra åttiotvå år gammal, födde han en son.
29: Och han gav honom namnet Noa, i det han sade: "Denne skall trösta oss vid vårt arbete och våra händers möda, när vi bruka jorden, som HERREN har förbannat."
30: Och sedan Lemek hade fött Noa, levde han fem hundra nittiofem år och födde söner och döttrar.
31: Alltså blev Lemeks hela ålder sju hundra sjuttiosju år; därefter dog han.
32: När Noa var fem hundra år gammal, födde han Sem, Ham och Jafet.

 

2: Male and female created he them; and blessed them, and called their name Adam, in the day when they were created.
3: And Adam lived an hundred and thirty years, and begat a son in his own likeness, after his image; and called his name Seth:
4: And the days of Adam after he had begotten Seth were eight hundred years: and he begat sons and daughters:
5: And all the days that Adam lived were nine hundred and thirty years: and he died.
6: And Seth lived an hundred and five years, and begat Enos:
7: And Seth lived after he begat Enos eight hundred and seven years, and begat sons and daughters:
8: And all the days of Seth were nine hundred and twelve years: and he died.
9: And Enos lived ninety years, and begat Cainan:
10: And Enos lived after he begat Cainan eight hundred and fifteen years, and begat sons and daughters:
11: And all the days of Enos were nine hundred and five years: and he died.
12: And Cainan lived seventy years, and begat Mahalaleel:
13: And Cainan lived after he begat Mahalaleel eight hundred and forty years, and begat sons and daughters:
14: And all the days of Cainan were nine hundred and ten years: and he died.
15: And Mahalaleel lived sixty and five years, and begat Jared:
16: And Mahalaleel lived after he begat Jared eight hundred and thirty years, and begat sons and daughters:
17: And all the days of Mahalaleel were eight hundred ninety and five years: and he died.
18: And Jared lived an hundred sixty and two years, and he begat Enoch:
19: And Jared lived after he begat Enoch eight hundred years, and begat sons and daughters:
20: And all the days of Jared were nine hundred sixty and two years: and he died.
21: And Enoch lived sixty and five years, and begat Methuselah:
22: And Enoch walked with God after he begat Methuselah three hundred years, and begat sons and daughters:
23: And all the days of Enoch were three hundred sixty and five years:
24: And Enoch walked with God: and he was not; for God took him.
25: And Methuselah lived an hundred eighty and seven years, and begat Lamech:
26: And Methuselah lived after he begat Lamech seven hundred eighty and two years, and begat sons and daughters:
27: And all the days of Methuselah were nine hundred sixty and nine years: and he died.
28: And Lamech lived an hundred eighty and two years, and begat a son:
29: And he called his name Noah, saying, This same shall comfort us concerning our work and toil of our hands, because of the ground which the LORD hath cursed.
30: And Lamech lived after he begat Noah five hundred ninety and five years, and begat sons and daughters:
31: And all the days of Lamech were seven hundred seventy and seven years: and he died.
32: And Noah was five hundred years old: and Noah begat Shem, Ham, and Japheth.

 

2: Mieheksi ja naiseksi hän heidät loi ja siunasi heidät ja antoi heille nimen ihminen, silloin kun heidät luotiin.
3: Kun Aadam oli sadan kolmenkymmenen vuoden vanha, syntyi hänelle poika, joka oli hänen kaltaisensa, hänen kuvansa, ja hän antoi hänelle nimen Seet.
4: Ja Aadam eli Seetin syntymän jälkeen kahdeksansataa vuotta, ja hänelle syntyi poikia ja tyttäriä.
5: Niin oli Aadamin koko elinaika yhdeksänsataa kolmekymmentä vuotta; sitten hän kuoli.
6: Kun Seet oli sadan viiden vuoden vanha, syntyi hänelle Enos.
7: Ja Seet eli Enoksen syntymän jälkeen kahdeksansataa seitsemän vuotta, ja hänelle syntyi poikia ja tyttäriä.
8: Niin oli Seetin koko elinaika yhdeksänsataa kaksitoista vuotta; sitten hän kuoli.
9: Kun Enos oli yhdeksänkymmenen vuoden vanha, syntyi hänelle Keenan.
10: Ja Enos eli Keenanin syntymän jälkeen kahdeksansataa viisitoista vuotta, ja hänelle syntyi poikia ja tyttäriä.
11: Niin oli Enoksen koko elinaika yhdeksänsataa viisi vuotta; sitten hän kuoli.
12: Kun Keenan oli seitsemänkymmenen vuoden vanha, syntyi hänelle Mahalalel.
13: Ja Keenan eli Mahalalelin syntymän jälkeen kahdeksansataa neljäkymmentä vuotta, ja hänelle syntyi poikia ja tyttäriä.
14: Niin oli Keenanin koko elinaika yhdeksänsataa kymmenen vuotta; sitten hän kuoli.
15: Kun Mahalalel oli kuudenkymmenen viiden vuoden vanha, syntyi hänelle Jered.
16: Ja Mahalalel eli Jeredin syntymän jälkeen kahdeksansataa kolmekymmentä vuotta, ja hänelle syntyi poikia ja tyttäriä.
17: Niin oli Mahalalelin koko elinaika kahdeksansataa yhdeksänkymmentä viisi vuotta; sitten hän kuoli.
18: Kun Jered oli sadan kuudenkymmenen kahden vuoden vanha, syntyi hänelle Hanok.
19: Ja Jered eli Hanokin syntymän jälkeen kahdeksansataa vuotta, ja hänelle syntyi poikia ja tyttäriä.
20: Niin oli Jeredin koko elinaika yhdeksänsataa kuusikymmentä kaksi vuotta; sitten hän kuoli.
21: Kun Hanok oli kuudenkymmenen viiden vuoden vanha, syntyi hänelle Metusalah.
22: Ja Hanok vaelsi Metusalahin syntymän jälkeen Jumalan yhteydessä kolmesataa vuotta, ja hänelle syntyi poikia ja tyttäriä.
23: Niin oli Hanokin koko elinaika kolmesataa kuusikymmentä viisi vuotta.
24: Ja kun Hanok oli vaeltanut Jumalan yhteydessä, ei häntä enää ollut, sillä Jumala oli ottanut hänet pois.
25: Kun Metusalah oli sadan kahdeksankymmenen seitsemän vuoden vanha, syntyi hänelle Lemek.
26: Ja Metusalah eli Lemekin syntymän jälkeen seitsemänsataa kahdeksankymmentä kaksi vuotta, ja hänelle syntyi poikia ja tyttäriä.
27: Niin oli Metusalahin koko elinaika yhdeksänsataa kuusikymmentä yhdeksän vuotta; sitten hän kuoli.
28: Kun Lemek oli sadan kahdeksankymmenen kahden vuoden vanha, syntyi hänelle poika.
29: Ja hän antoi hänelle nimen Nooa, sanoen: "Tämä lohduttaa meitä työssämme ja kättemme vaivoissa viljellessämme maata, jonka Herra on kironnut".
30: Ja Lemek eli Nooan syntymän jälkeen viisisataa yhdeksänkymmentä viisi vuotta, ja hänelle syntyi poikia ja tyttäriä.
31: Niin oli Lemekin koko elinaika seitsemänsataa seitsemänkymmentä seitsemän vuotta; sitten hän kuoli.
32: Kun Nooa oli viidensadan vuoden vanha, syntyivät hänelle Seem, Haam ja Jaafet.
 

2: sågo Guds söner att människornas döttrar voro fagra, och de togo till hustrur dem som de funno mest behag i.
3: Då sade HERREN: "Min ande skall icke bliva kvar i människorna för beständigt, eftersom de dock äro kött; så vare nu deras tid bestämd till ett hundra tjugu år."
4: Vid den tiden, likasom ock efteråt, levde jättarna på jorden, sedan Guds söner begynte gå in till människornas döttrar och dessa födde barn åt dem; detta var forntidens väldiga män, som voro så namnkunniga.
5: Men när HERREN såg att människornas ondska var stor på jorden, och att deras hjärtans alla uppsåt och tankar beständigt voro allenast onda,
6: då ångrade HERREN att han hade gjort människorna på jorden, och han blev bedrövad i sitt hjärta.
7: Och HERREN sade: "Människorna, som jag skapade, vill jag utplåna från jorden, ja, både människor och fyrfotadjur och kräldjur och himmelens fåglar; ty jag ångrar att jag har gjort dem."
8: Men Noa hade funnit nåd för HERRENS ögon.
9: Detta är berättelsen om Noas släkt. Noa var en rättfärdig man och ostrafflig bland sitt släkte; i umgängelse med Gud vandrade Noa.
10: Och Noa födde tre söner: Sem, Ham och Jafet.
11: Men jorden blev alltmer fördärvad för Guds åsyn, och jorden uppfylldes av våld.
12: Och Gud såg att jorden var fördärvad, eftersom allt kött vandrade i fördärv på jorden.
13: Då sade Gud till Noa: "Jag har beslutit att göra ände på allt kött, ty jorden är uppfylld av våld som de öva; se, jag vill fördärva dem tillika med jorden.
14: Så gör dig nu en ark av goferträ, och inred arken med kamrar, och bestryk den med jordbeck innan och utan.
15: Och så skall du göra arken: Den skall vara tre hundra alnar lång, femtio alnar bred och trettio alnar hög;
16: en öppning för ljuset, en aln hög alltigenom, skall du göra ovantill på arken; och en dörr till arken skall du sätta på dess sida; och du skall inreda den så, att den får en undervåning, en mellanvåning och en övervåning.
17: Ty se, jag skall låta floden komma med vatten över jorden, till att fördärva allt kött som har i sig någon livsande, under himmelen; allt som finnes på jorden skall förgås.
18: Men med dig vill jag upprätta ett förbund: du skall gå in i arken med dina söner och din hustru och dina söners hustrur.
19: Och av allt levande, vad kött det vara må, skall du föra in i arken ett par av vart slag, för att behålla dem vid liv med dig; hankön och honkön skola de vara.
20: Av fåglarna, efter deras arter, av fyrfotadjuren, efter deras arter, av alla kräldjur på marken, efter deras arter, skall ett par av vart slag gå in till dig, för att du må behålla dem vid liv.
21: Och du skall taga till dig alla slags livsmedel, sådant som kan ätas, och samla det till dig, för att det må vara dig och dem till föda.
22: Och Noa gjorde så; han gjorde i alla stycken såsom Gud hade bjudit honom.

 

2: That the sons of God saw the daughters of men that they were fair; and they took them wives of all which they chose.
3: And the LORD said, My spirit shall not always strive with man, for that he also is flesh: yet his days shall be an hundred and twenty years.
4: There were giants in the earth in those days; and also after that, when the sons of God came in unto the daughters of men, and they bare children to them, the same became mighty men which were of old, men of renown.
5: And GOD saw that the wickedness of man was great in the earth, and that every imagination of the thoughts of his heart was only evil continually.
6: And it repented the LORD that he had made man on the earth, and it grieved him at his heart.
7: And the LORD said, I will destroy man whom I have created from the face of the earth; both man, and beast, and the creeping thing, and the fowls of the air; for it repenteth me that I have made them.
8: But Noah found grace in the eyes of the LORD.
9: These are the generations of Noah: Noah was a just man and perfect in his generations, and Noah walked with God.
10: And Noah begat three sons, Shem, Ham, and Japheth.
11: The earth also was corrupt before God, and the earth was filled with violence.
12: And God looked upon the earth, and, behold, it was corrupt; for all flesh had corrupted his way upon the earth.
13: And God said unto Noah, The end of all flesh is come before me; for the earth is filled with violence through them; and, behold, I will destroy them with the earth.
14: Make thee an ark of gopher wood; rooms shalt thou make in the ark, and shalt pitch it within and without with pitch.
15: And this is the fashion which thou shalt make it of: The length of the ark shall be three hundred cubits, the breadth of it fifty cubits, and the height of it thirty cubits.
16: A window shalt thou make to the ark, and in a cubit shalt thou finish it above; and the door of the ark shalt thou set in the side thereof; with lower, second, and third stories shalt thou make it.
17: And, behold, I, even I, do bring a flood of waters upon the earth, to destroy all flesh, wherein is the breath of life, from under heaven; and every thing that is in the earth shall die.
18: But with thee will I establish my covenant; and thou shalt come into the ark, thou, and thy sons, and thy wife, and thy sons' wives with thee.
19: And of every living thing of all flesh, two of every sort shalt thou bring into the ark, to keep them alive with thee; they shall be male and female.
20: Of fowls after their kind, and of cattle after their kind, of every creeping thing of the earth after his kind, two of every sort shall come unto thee, to keep them alive.
21: And take thou unto thee of all food that is eaten, and thou shalt gather it to thee; and it shall be for food for thee, and for them.
22: Thus did Noah; according to all that God commanded him, so did he.

 

2: huomasivat Jumalan pojat ihmisten tyttäret ihaniksi ja ottivat vaimoikseen kaikki, jotka he parhaiksi katsoivat.
3: Silloin Herra sanoi: "Minun Henkeni ei ole vallitseva ihmisessä iankaikkisesti, koska hän on liha. Niin olkoon hänen aikansa sata kaksikymmentä vuotta."
4: Siihen aikaan eli maan päällä jättiläisiä, ja myöhemminkin, kun Jumalan pojat yhtyivät ihmisten tyttäriin ja nämä synnyttivät heille lapsia; nämä olivat noita muinaisajan kuuluisia sankareita.
5: Mutta kun Herra näki, että ihmisten pahuus oli suuri maan päällä ja että kaikki heidän sydämensä aivoitukset ja ajatukset olivat kaiken aikaa ainoastaan pahat,
6: niin Herra katui tehneensä ihmiset maan päälle, ja hän tuli murheelliseksi sydämessänsä.
7: Ja Herra sanoi: "Minä hävitän maan päältä ihmiset, jotka minä loin, sekä ihmiset että karjan, matelijat ja taivaan linnut; sillä minä kadun ne tehneeni".
8: Mutta Nooa sai armon Herran silmien edessä.
9: Tämä on kertomus Nooan suvusta. Nooa oli aikalaistensa keskuudessa hurskas ja nuhteeton mies ja vaelsi Jumalan yhteydessä.
10: Ja Nooalle syntyi kolme poikaa, Seem, Haam ja Jaafet.
11: Mutta maa turmeltui Jumalan edessä, ja maa tuli täyteen väkivaltaa.
12: Niin Jumala näki, että maa oli turmeltunut; sillä kaikki liha oli turmellut vaelluksensa maan päällä.
13: Silloin Jumala sanoi Nooalle: "Minä olen päättänyt tehdä lopun kaikesta lihasta, sillä maa on heidän tähtensä täynnä väkivaltaa; katso, minä hävitän heidät ynnä maan.
14: Tee itsellesi arkki honkapuista, rakenna arkki täyteen kammioita, ja tervaa se sisältä ja ulkoa.
15: Ja näin on sinun se rakennettava: kolmesataa kyynärää olkoon arkin pituus, viisikymmentä kyynärää sen leveys ja kolmekymmentä kyynärää sen korkeus.
16: Tee arkkiin valoaukko, ja tee se kyynärän korkuiseksi, ja sijoita arkin ovi sen kylkeen; rakenna siihen kolme kerrosta, alimmainen, keskimmäinen ja ylimmäinen.
17: Sillä katso, minä annan vedenpaisumuksen tulla yli maan hävittämään taivaan alta kaiken lihan, kaiken, jossa on elämän henki; kaikki, mikä on maan päällä, on hukkuva.
18: Mutta sinun kanssasi minä teen liiton, ja sinun on mentävä arkkiin, sinun ja sinun poikiesi, vaimosi ja miniäisi sinun kanssasi.
19: Ja kaikista eläimistä, kaikesta lihasta, sinun on vietävä arkkiin kaksi kutakin lajia säilyttääksesi ne hengissä kanssasi; niitä olkoon koiras ja naaras.
20: Lintuja lajiensa mukaan, karjaeläimiä lajiensa mukaan ja kaikkia maan matelijoita lajiensa mukaan tulkoon kaksi kutakin lajia sinun luoksesi, säilyttääksesi ne hengissä.
21: Ja hanki itsellesi kaikkinaista ravintoa, syötäväksi kelpaavaa, ja kokoa sitä talteesi, että se olisi ruuaksi sinulle ja heille."
22: Ja Nooa teki näin; aivan niin kuin Jumala hänen käski tehdä, niin hän teki.
 

2: Av alla rena fyrfotadjur skall du taga till dig sju par, hanne och hona, men av sådana fyrfotadjur som icke äro rena ett par, hanne och hona,
3: sammalunda av himmelens fåglar sju par, hankön och honkön, för att behålla deras släkten vid liv på hela jorden.
4: Ty sju dagar härefter skall jag låta det regna på jorden, i fyrtio dagar och fyrtio nätter, och jag skall utplåna från jorden alla varelser som jag har gjort."
5: Och Noa gjorde i alla stycken såsom HERREN hade bjudit honom.
6: Noa var sex hundra år gammal, när floden kom med sitt vatten över jorden.
7: Och Noa gick in i arken med sina söner och sin hustru och sina söners hustrur, undan flodens vatten.
8: Och av fyrfotadjur, både rena och orena, och av fåglar och av allt som krälar på marken
9: gingo två och två, hankön och honkön, in till Noa i arken, såsom Gud hade bjudit Noa.
10: Och efter de sju dagarna kom flodens vatten över jorden.
11: I det år då Noa var sex hundra år gammal, i andra månaden, på sjuttonde dagen i månaden, den dagen bröto alla det stora djupets källor fram, och himmelens fönster öppnade sig,
12: och ett regn kom över jorden i fyrtio dagar och fyrtio nätter.
13: På denna samma dag gick Noa in i arken, så ock Sem, Ham och Jafet, Noas söner, vidare Noas hustru och hans söners tre hustrur med dem,
14: därtill alla vilda djur, efter sina arter, och alla boskapsdjur, efter sina arter, och alla kräldjur som röra sig på jorden, efter sina arter, och alla flygande djur, efter sina arter, allt vad fåglar heter, av alla slag.
15: De gingo in till Noa i arken, två och två av allt kött som hade i sig någon livsande.
16: Och de som gingo ditin voro hankön och honkön av allt slags kött, såsom Gud hade bjudit honom. Och HERREN stängde igen om honom.
17: Och floden kom över jorden i fyrtio dagar, och vattnet förökade sig och lyfte arken, så att den flöt högt uppe över jorden.
18: Och vattnet steg och förökade sig mycket på jorden, och arken drev på vattnet.
19: Och vattnet steg mer och mer över jorden, och alla höga berg allestädes under himmelen övertäcktes.
20: Femton alnar högt steg vattnet över bergen, så att de övertäcktes.
21: Då förgicks allt kött som rörde sig på jorden, fåglar och boskapsdjur och vilda djur och alla smådjur som rörde sig på jorden, så ock alla människor.
22: Allt som fanns på det torra omkom, allt som där hade en fläkt av livsande i sin näsa.
23: Så utplånade han alla varelser på jorden, både människor och fyrfotadjur och kräldjur och himmelens fåglar; de utplånades från jorden, och allenast Noa räddades, jämte det som var med honom i arken.
24: Och vattnet fortfor att stiga över jorden i hundra femtio dagar.

 

2: Of every clean beast thou shalt take to thee by sevens, the male and his female: and of beasts that are not clean by two, the male and his female.
3: Of fowls also of the air by sevens, the male and the female; to keep seed alive upon the face of all the earth.
4: For yet seven days, and I will cause it to rain upon the earth forty days and forty nights; and every living substance that I have made will I destroy from off the face of the earth.
5: And Noah did according unto all that the LORD commanded him.
6: And Noah was six hundred years old when the flood of waters was upon the earth.
7: And Noah went in, and his sons, and his wife, and his sons' wives with him, into the ark, because of the waters of the flood.
8: Of clean beasts, and of beasts that are not clean, and of fowls, and of every thing that creepeth upon the earth,
9: There went in two and two unto Noah into the ark, the male and the female, as God had commanded Noah.
10: And it came to pass after seven days, that the waters of the flood were upon the earth.
11: In the six hundredth year of Noah's life, in the second month, the seventeenth day of the month, the same day were all the fountains of the great deep broken up, and the windows of heaven were opened.
12: And the rain was upon the earth forty days and forty nights.
13: In the selfsame day entered Noah, and Shem, and Ham, and Japheth, the sons of Noah, and Noah's wife, and the three wives of his sons with them, into the ark;
14: They, and every beast after his kind, and all the cattle after their kind, and every creeping thing that creepeth upon the earth after his kind, and every fowl after his kind, every bird of every sort.
15: And they went in unto Noah into the ark, two and two of all flesh, wherein is the breath of life.
16: And they that went in, went in male and female of all flesh, as God had commanded him: and the LORD shut him in.
17: And the flood was forty days upon the earth; and the waters increased, and bare up the ark, and it was lift up above the earth.
18: And the waters prevailed, and were increased greatly upon the earth; and the ark went upon the face of the waters.
19: And the waters prevailed exceedingly upon the earth; and all the high hills, that were under the whole heaven, were covered.
20: Fifteen cubits upward did the waters prevail; and the mountains were covered.
21: And all flesh died that moved upon the earth, both of fowl, and of cattle, and of beast, and of every creeping thing that creepeth upon the earth, and every man:
22: All in whose nostrils was the breath of life, of all that was in the dry land, died.
23: And every living substance was destroyed which was upon the face of the ground, both man, and cattle, and the creeping things, and the fowl of the heaven; and they were destroyed from the earth: and Noah only remained alive, and they that were with him in the ark.
24: And the waters prevailed upon the earth an hundred and fifty days.

 

2: Kaikkia puhtaita eläimiä ota luoksesi seitsemän paria, koiraita ja naaraita, mutta epäpuhtaita eläimiä kutakin yksi pari, koiras ja naaras.
3: Niin myös taivaan lintuja seitsemän paria, koiraita ja naaraita, että siemen säilyisi elossa koko maan päällä.
4: Sillä seitsemän päivän kuluttua minä annan sataa maan päälle neljäkymmentä päivää ja neljäkymmentä yötä ja hävitän maan päältä kaikki olennot, jotka olen tehnyt."
5: Ja Nooa teki näin, aivan niin kuin Herra oli hänen käskenyt tehdä.
6: Nooa oli kuudensadan vuoden vanha, kun vedenpaisumus tuli maan päälle.
7: Ja Nooa ja hänen poikansa, vaimonsa ja miniänsä hänen kanssaan menivät arkkiin vedenpaisumusta pakoon.
8: Puhtaita eläimiä ja epäpuhtaita eläimiä, lintuja ja kaikkia, joita maassa matelee,
9: meni Nooan luo arkkiin kaksittain, koiras ja naaras, niinkuin Jumala oli Nooalle käskyn antanut.
10: Ja niiden seitsemän päivän kuluttua tuli vedenpaisumus maan päälle.
11: Ja sinä vuonna, jona Nooa oli kuudensadan vuoden vanha, sen toisena kuukautena, kuukauden seitsemäntenätoista päivänä, sinä päivänä puhkesivat kaikki suuren syvyyden lähteet, ja taivaan akkunat aukenivat.
12: Ja satoi rankasti maan päälle neljäkymmentä päivää ja neljäkymmentä yötä.
13: Juuri sinä päivänä menivät Nooa sekä Seem, Haam ja Jaafet, Nooan pojat, ja Nooan vaimo ja hänen kolme miniäänsä heidän kanssaan arkkiin;
14: he ja kaikki metsäeläimet lajiensa mukaan ja kaikki karjaeläimet lajiensa mukaan ja kaikki matelijat, jotka maan päällä matelevat, lajiensa mukaan ja kaikki linnut lajiensa mukaan, kaikki lintuset, kaikki, mikä siivekästä on.
15: Ja ne menivät Nooan luo arkkiin kaksittain, kaikki liha, kaikki, jossa oli elämän henki.
16: Ja ne, jotka menivät sisälle, olivat koiras ja naaras kaikesta lihasta, niinkuin Jumala oli hänelle käskyn antanut. Ja Herra sulki oven hänen jälkeensä.
17: Silloin tuli vedenpaisumus maan päälle, tuli neljänäkymmenenä päivänä; ja vedet paisuivat ja nostivat arkin, niin että se kohosi korkealle maasta.
18: Ja vedet saivat vallan ja paisuivat suuresti maan päällä, ja arkki ajelehti veden pinnalla.
19: Ja vedet nousivat nousemistaan maan päällä, niin että kaikki korkeat vuoret kaiken taivaan alla peittyivät.
20: Viisitoista kyynärää vesi nousi vuorten yli, niin että ne peittyivät.
21: Silloin hukkui kaikki liha, joka maan päällä liikkui: linnut, karjaeläimet, metsäeläimet ja kaikki pikkueläimet, joita maassa vilisi, sekä kaikki ihmiset.
22: Kaikki, joiden sieramissa oli elämän hengen henkäys, kaikki, jotka elivät kuivalla maalla, kuolivat.
23: Niin Herra hävitti kaikki olennot, jotka maan päällä olivat, niin hyvin ihmiset kuin myös karjaeläimet, matelijat ja taivaan linnut; ne hävisivät maan päältä. Ainoastaan Nooa sekä ne, jotka olivat hänen kanssansa arkissa, jäivät henkiin.
24: Ja vedet vallitsivat maan päällä sata viisikymmentä päivää.
 

2: och djupets källor och himmelens fönster tillslötos, och regnet från himmelen upphörde.
3: Och vattnet vek bort ifrån jorden mer och mer; efter hundra femtio dagar begynte vattnet avtaga.
4: Och i sjunde månaden, på sjuttonde dagen i månaden, stannade arken på Ararats berg.
5: Och vattnet avtog mer och mer intill tionde månaden. I tionde månaden, på första dagen i månaden, blevo bergstopparna synliga.
6: Och efter fyrtio dagar öppnade Noa fönstret som han hade gjort på arken,
7: och lät en korp flyga ut; denne flög fram och åter, till dess vattnet hade torkat bort ifrån jorden.
8: Sedan lät han en duva flyga ut, för att få se om vattnet hade sjunkit undan från marken.
9: Men duvan fann ingen plats där hon kunde vila sin fot, utan kom tillbaka till honom i arken, ty vatten betäckte hela jorden. Då räckte han ut sin hand och tog henne in till sig i arken.
10: Sedan väntade han ännu ytterligare sju dagar och lät så duvan än en gång flyga ut ur arken.
11: Och duvan kom till honom mot aftonen, och se, då hade hon ett friskt olivlöv i sin näbb. Då förstod Noa att vattnet hade sjunkit undan från jorden.
12: Men han väntade ännu ytterligare sju dagar och lät så duvan åter flyga ut; då kom hon icke mer tillbaka till honom.
13: I det sexhundraförsta året, i första månaden, på första dagen i månaden, hade vattnet sinat bort ifrån jorden. Då tog Noa av taket på arken och såg nu att marken var fri ifrån vatten.
14: Och i andra månaden, på tjugusjunde dagen i månaden, var jorden alldeles torr.
15: Då talade Gud till Noa och sade:
16: "Gå ut ur arken med din hustru och dina söner och dina söners hustrur.
17: Alla djur som du har hos dig, vad slags kött det vara må, både fåglar och fyrfotadjur och alla kräldjur som röra sig på jorden, skall du låta gå ut med dig, för att de må växa till på jorden och vara fruktsamma och föröka sig på jorden."
18: Så gick då Noa ut med sina söner och sin hustru och sina söners hustrur.
19: Och alla fyrfotadjur, alla kräldjur och alla fåglar, alla slags djur som röra sig på jorden, gingo ut ur arken, efter sina släkten.
20: Och Noa byggde ett altare åt HERREN och tog av alla rena fyrfotadjur och av alla rena fåglar och offrade brännoffer på altaret.
21: När HERREN kände den välbehagliga lukten, sade han vid sig själv: "Jag skall härefter icke mer förbanna marken för människans skull, eftersom ju människans hjärtas uppsåt är ont allt ifrån ungdomen. Och jag skall härefter icke mer dräpa allt levande, såsom jag nu har gjort.
22: Så länge jorden består, skola härefter sådd och skörd, köld och värme, sommar och vinter, dag och natt aldrig upphöra."

 

2: The fountains also of the deep and the windows of heaven were stopped, and the rain from heaven was restrained;
3: And the waters returned from off the earth continually: and after the end of the hundred and fifty days the waters were abated.
4: And the ark rested in the seventh month, on the seventeenth day of the month, upon the mountains of Ararat.
5: And the waters decreased continually until the tenth month: in the tenth month, on the first day of the month, were the tops of the mountains seen.
6: And it came to pass at the end of forty days, that Noah opened the window of the ark which he had made:
7: And he sent forth a raven, which went forth to and fro, until the waters were dried up from off the earth.
8: Also he sent forth a dove from him, to see if the waters were abated from off the face of the ground;
9: But the dove found no rest for the sole of her foot, and she returned unto him into the ark, for the waters were on the face of the whole earth: then he put forth his hand, and took her, and pulled her in unto him into the ark.
10: And he stayed yet other seven days; and again he sent forth the dove out of the ark;
11: And the dove came in to him in the evening; and, lo, in her mouth was an olive leaf pluckt off: so Noah knew that the waters were abated from off the earth.
12: And he stayed yet other seven days; and sent forth the dove; which returned not again unto him any more.
13: And it came to pass in the six hundredth and first year, in the first month, the first day of the month, the waters were dried up from off the earth: and Noah removed the covering of the ark, and looked, and, behold, the face of the ground was dry.
14: And in the second month, on the seven and twentieth day of the month, was the earth dried.
15: And God spake unto Noah, saying,
16: Go forth of the ark, thou, and thy wife, and thy sons, and thy sons' wives with thee.
17: Bring forth with thee every living thing that is with thee, of all flesh, both of fowl, and of cattle, and of every creeping thing that creepeth upon the earth; that they may breed abundantly in the earth, and be fruitful, and multiply upon the earth.
18: And Noah went forth, and his sons, and his wife, and his sons' wives with him:
19: Every beast, every creeping thing, and every fowl, and whatsoever creepeth upon the earth, after their kinds, went forth out of the ark.
20: And Noah builded an altar unto the LORD; and took of every clean beast, and of every clean fowl, and offered burnt offerings on the altar.
21: And the LORD smelled a sweet savour; and the LORD said in his heart, I will not again curse the ground any more for man's sake; for the imagination of man's heart is evil from his youth; neither will I again smite any more every thing living, as I have done.
22: While the earth remaineth, seedtime and harvest, and cold and heat, and summer and winter, and day and night shall not cease.

 

2: Ja syvyyden lähteet ja taivaan akkunat sulkeutuivat, ja sade taivaasta taukosi.
3: Ja vesi väistyi väistymistään maan päältä; sadan viidenkymmenen päivän kuluttua alkoi vesi vähentyä.
4: Niin arkki pysähtyi seitsemäntenä kuukautena, kuukauden seitsemäntenätoista päivänä, Araratin vuorille.
5: Ja vesi väheni vähenemistään aina kymmenenteen kuukauteen asti. Kymmenentenä kuukautena, kuukauden ensimmäisenä päivänä, tulivat vuorten huiput näkyviin.
6: Neljänkymmenen päivän kuluttua Nooa avasi arkin ikkunan, jonka hän oli tehnyt,
7: ja laski kaarneen lentoon, ja se lenteli edestakaisin, kunnes vesi maan päältä kuivui.
8: Sitten hän laski luotansa kyyhkysen nähdäksensä, oliko vesi vähentynyt maan pinnalta.
9: Mutta kyyhkynen ei löytänyt paikkaa, missä lepuuttaa jalkaansa, vaan palasi hänen luoksensa arkkiin, sillä koko maa oli vielä veden peitossa; niin hän ojensi kätensä ja otti sen luoksensa arkkiin.
10: Ja hän odotti vielä toiset seitsemän päivää ja laski taas kyyhkysen arkista.
11: Ja kyyhkynen tuli hänen luoksensa ehtoopuolella, ja katso, sen suussa oli tuore öljypuun lehti. Niin Nooa ymmärsi, että vesi oli vähentynyt maan päältä.
12: Mutta hän odotti vielä toiset seitsemän päivää ja laski kyyhkysen lentoon, eikä se enää palannut hänen luoksensa.
13: Ja Nooan kuudentenasadantena yhdentenä ikävuotena, vuoden ensimmäisenä kuukautena, kuukauden ensimmäisenä päivänä, oli vesi kuivunut maan päältä. Niin Nooa poisti katon arkista ja katseli; ja katso, maan pinta oli kuivunut.
14: Ja toisena kuukautena, kuukauden kahdentenakymmenentenä seitsemäntenä päivänä, oli maa aivan kuiva.
15: Ja Jumala puhui Nooalle sanoen:
16: "Lähde arkista, sinä ja vaimosi, poikasi ja miniäsi sinun kanssasi.
17: Ja kaikki eläimet, jotka ovat luonasi, kaikki liha, linnut ja karjaeläimet ja kaikki matelijat, jotka maan päällä matelevat, vie ne ulos kanssasi. Niitä vilisköön maassa, ja ne olkoot hedelmälliset ja lisääntykööt maan päällä."
18: Ja Nooa ja hänen poikansa, vaimonsa ja miniänsä hänen kanssaan lähtivät ulos,
19: niin myös kaikki metsäeläimet, kaikki matelijat ja kaikki linnut, kaikki, mikä liikkuu maan päällä, lähtivät arkista suvuittain.
20: Ja Nooa rakensi alttarin Herralle ja otti kaikkia puhtaita karjaeläimiä ja kaikkia puhtaita lintuja ja uhrasi polttouhreja alttarilla.
21: Ja Herra tunsi suloisen tuoksun ja sanoi sydämessänsä: "En minä koskaan enää kiroa maata ihmisen tähden; sillä ihmisen sydämen aivoitukset ovat pahat nuoruudesta saakka. Enkä minä koskaan enää tuhoa kaikkea, mikä elää, niinkuin nyt olen tehnyt.
22: Niin kauan kuin maa pysyy, ei lakkaa kylväminen eikä leikkaaminen, ei vilu eikä helle, ei kesä eikä talvi, ei päivä eikä yö."
 

2: Och må fruktan och förskräckelse för eder komma över alla djur på jorden och alla fåglar under himmelen; jämte allt som krälar på marken och alla fiskar i havet vare de givna i eder hand.
3: Allt som rör sig och har liv skolen I hava till föda; såsom jag har givit eder gröna örter, så giver jag eder allt detta.
4: Kött som har i sig sin själ, det är sitt blod, skolen I dock icke äta.
5: Men edert eget blod, vari eder själ är, skall jag utkräva. Jag skall utkräva det av vilket djur det vara må. Jag skall ock av den ena människan utkräva den andres själ;
6: den som utgjuter människoblod, hans blod skall av människor bliva utgjutet, ty Gud har gjort människan till sin avbild.
7: Och varen I fruktsamma och föröken eder; växen till på jorden och föröken eder på den."
8: Ytterligare sade Gud till Noa och till hans söner med honom:
9: "Se, jag vill upprätta ett förbund med eder, och med edra efterkommande efter eder,
10: och med alla levande varelser som I haven hos eder: fåglar, boskapsdjur och alla vilda djur hos eder, alla jordens djur som hava gått ut ur arken.
11: Jag vill upprätta ett förbund med eder: härefter skall icke mer ske att allt kött utrotas genom flodens vatten; ingen flod skall mer komma och fördärva jorden."
12: Och Gud sade: "Detta skall vara tecknet till det förbund som jag gör mellan mig och eder, jämte alla levande varelser hos eder, för eviga tider:
13: min båge sätter jag i skyn; den skall vara tecknet till förbundet mellan mig och jorden.
14: Och när jag härefter låter skyar stiga upp över jorden och bågen då synes i skyn,
15: skall jag tänka på det förbund som har blivit slutet mellan mig och eder, jämte alla levande varelser, vad slags kött det vara må; och vattnet skall då icke mer bliva en flod som fördärvar allt kött.
16: När alltså bågen synes i skyn och jag ser på den, skall jag tänka på det eviga förbund som har blivit slutet mellan Gud och alla levande varelser, vad slags kött det vara må på jorden."
17: Så sade nu Gud till Noa: "Detta skall vara tecknet till det förbund som jag har upprättat mellan mig och allt kött på jorden."
18: Noas söner, som gingo ut ur arken, voro Sem, Ham och Jafet; men Ham var Kanaans fader.
19: Dessa tre voro Noas söner och från dessa hava alla jordens folk utgrenat sig.
20: Och Noa var en åkerman och var den förste som planterade en vingård.
21: Men när han drack av vinet, blev han drucken och låg blottad i sitt tält.
22: Och Ham, Kanaans fader, såg då sin faders blygd och berättade det för sina båda bröder, som voro utanför.
23: Men Sem och Jafet togo en mantel och lade den på sina skuldror, båda tillsammans, och gingo så baklänges in och täckte över sin faders blygd; de höllo därvid sina ansikten bortvända, så att de icke sågo sin faders blygd.
24: När sedan Noa vaknade upp från ruset och fick veta vad hans yngste son hade gjort honom, sade han:
25: "Förbannad vare Kanaan, en trälars träl vare han åt sina bröder!"
26: Ytterligare sade han: "Välsignad vare HERREN, Sems Gud, och Kanaan vare deras träl!
27: Gud utvidge Jafet, han tage sin boning i Sems hyddor, och Kanaan vare deras träl."
28: Och Noa levde efter floden tre hundra femtio år;
29: alltså blev Noas hela ålder nio hundra femtio år; därefter dog han.

 

2: And the fear of you and the dread of you shall be upon every beast of the earth, and upon every fowl of the air, upon all that moveth upon the earth, and upon all the fishes of the sea; into your hand are they delivered.
3: Every moving thing that liveth shall be meat for you; even as the green herb have I given you all things.
4: But flesh with the life thereof, which is the blood thereof, shall ye not eat.
5: And surely your blood of your lives will I require; at the hand of every beast will I require it, and at the hand of man; at the hand of every man's brother will I require the life of man.
6: Whoso sheddeth man's blood, by man shall his blood be shed: for in the image of God made he man.
7: And you, be ye fruitful, and multiply; bring forth abundantly in the earth, and multiply therein.
8: And God spake unto Noah, and to his sons with him, saying,
9: And I, behold, I establish my covenant with you, and with your seed after you;
10: And with every living creature that is with you, of the fowl, of the cattle, and of every beast of the earth with you; from all that go out of the ark, to every beast of the earth.
11: And I will establish my covenant with you; neither shall all flesh be cut off any more by the waters of a flood; neither shall there any more be a flood to destroy the earth.
12: And God said, This is the token of the covenant which I make between me and you and every living creature that is with you, for perpetual generations:
13: I do set my bow in the cloud, and it shall be for a token of a covenant between me and the earth.
14: And it shall come to pass, when I bring a cloud over the earth, that the bow shall be seen in the cloud:
15: And I will remember my covenant, which is between me and you and every living creature of all flesh; and the waters shall no more become a flood to destroy all flesh.
16: And the bow shall be in the cloud; and I will look upon it, that I may remember the everlasting covenant between God and every living creature of all flesh that is upon the earth.
17: And God said unto Noah, This is the token of the covenant, which I have established between me and all flesh that is upon the earth.
18: And the sons of Noah, that went forth of the ark, were Shem, and Ham, and Japheth: and Ham is the father of Canaan.
19: These are the three sons of Noah: and of them was the whole earth overspread.
20: And Noah began to be an husbandman, and he planted a vineyard:
21: And he drank of the wine, and was drunken; and he was uncovered within his tent.
22: And Ham, the father of Canaan, saw the nakedness of his father, and told his two brethren without.
23: And Shem and Japheth took a garment, and laid it upon both their shoulders, and went backward, and covered the nakedness of their father; and their faces were backward, and they saw not their father's nakedness.
24: And Noah awoke from his wine, and knew what his younger son had done unto him.
25: And he said, Cursed be Canaan; a servant of servants shall he be unto his brethren.
26: And he said, Blessed be the LORD God of Shem; and Canaan shall be his servant.
27: God shall enlarge Japheth, and he shall dwell in the tents of Shem; and Canaan shall be his servant.
28: And Noah lived after the flood three hundred and fifty years.
29: And all the days of Noah were nine hundred and fifty years: and he died.

 

2: Ja peljätkööt ja vaviskoot teitä kaikki eläimet maan päällä ja kaikki taivaan linnut ja kaikki, jotka maassa matelevat, ja kaikki meren kalat; ne olkoot teidän valtaanne annetut.
3: Kaikki, mikä liikkuu ja elää, olkoon teille ravinnoksi; niinkuin minä olen antanut teille viheriäiset kasvit, niin minä annan teille myös tämän kaiken.
4: Älkää vain syökö lihaa, jossa sen sielu, sen veri, vielä on.
5: Mutta teidän oman verenne minä kostan; jokaiselle eläimelle minä sen kostan, ja myöskin ihmisille minä kostan ihmisen sielun, toiselle toisen sielun.
6: Joka ihmisen veren vuodattaa, hänen verensä on ihminen vuodattava, sillä Jumala on tehnyt ihmisen kuvaksensa.
7: Ja te olkaa hedelmälliset ja lisääntykää, enentykää maassa ja lisääntykää siinä."
8: Ja Jumala puhui Nooalle ja hänen pojillensa, jotka olivat hänen kanssansa, sanoen:
9: "Katso, minä teen liiton teidän ja teidän jälkeläistenne kanssa
10: ja kaikkien elävien olentojen kanssa, jotka luonanne ovat, lintujen, karjaeläinten ja kaikkien metsäeläinten kanssa, jotka luonanne ovat, kaikkien kanssa, jotka arkista lähtivät, kaikkien maan eläinten kanssa.
11: Minä teen liiton teidän kanssanne: ei koskaan enää pidä kaikkea lihaa hukutettaman vedenpaisumuksella, eikä vedenpaisumus koskaan enää maata turmele."
12: Ja Jumala sanoi: "Tämä on sen liiton merkki, jonka minä ikuisiksi ajoiksi teen itseni ja teidän ja kaikkien elävien olentojen välillä, jotka teidän luonanne ovat:
13: minä panen kaareni pilviin, ja se on oleva liiton merkkinä minun ja maan välillä.
14: Ja kun minä kokoan pilviä maan päälle ja kaari näkyy pilvissä,
15: muistan minä liittoni, joka on minun ja teidän ja kaikkien elävien olentojen, kaiken lihan välillä, eikä vesi enää paisu tulvaksi hävittämään kaikkea lihaa.
16: Niin kaari on oleva pilvissä, ja minä katselen sitä muistaakseni iankaikkista liittoa Jumalan ja kaikkien elävien olentojen, kaiken lihan välillä, joka maan päällä on."
17: Ja Jumala sanoi Nooalle: "Tämä on sen liiton merkki, jonka minä olen tehnyt itseni ja kaiken lihan välillä, joka maan päällä on".
18: Ja Nooan pojat, jotka lähtivät arkista, olivat Seem, Haam ja Jaafet. Ja Haam oli Kanaanin isä.
19: Nämä kolme ovat Nooan pojat, ja heistä kaikki maan asukkaat polveutuvat.
20: Ja Nooa oli peltomies ja ensimmäinen, joka istutti viinitarhan.
21: Mutta kun hän joi viiniä, niin hän juopui ja makasi alasti majassansa.
22: Ja Haam, Kanaanin isä, näki isänsä hävyn ja kertoi siitä molemmille veljillensä ulkona.
23: Niin Seem ja Jaafet ottivat vaipan ja panivat molemmat sen hartioilleen ja menivät selin sisään ja peittivät isänsä hävyn; ja heidän kasvonsa olivat käännetyt toisaalle, niin etteivät he nähneet isänsä häpyä.
24: Kun Nooa heräsi päihtymyksestänsä ja sai tietää, mitä hänen nuorin poikansa oli hänelle tehnyt,
25: niin hän sanoi: "Kirottu olkoon Kanaan, olkoon hän veljiensä orjain orja".
26: Vielä hän sanoi: "Kiitetty olkoon Herra, Seemin Jumala, ja olkoon Kanaan heidän orjansa.
27: Jumala laajentakoon Jaafetin, ja asukoon hän Seemin majoissa, ja Kanaan olkoon heidän orjansa."
28: Ja Nooa eli vedenpaisumuksen jälkeen kolmesataa viisikymmentä vuotta.
29: Niin Nooan koko ikä oli yhdeksänsataa viisikymmentä vuotta; sitten hän kuoli.
 

2: Jafets söner voro Gomer, Magog, Madai, Javan, Tubal, Mesek och Tiras.
3: Gomers söner voro Askenas, Rifat och Togarma.
4: Javans söner voro Elisa och Tarsis, kittéerna och dodanéerna.
5: Från dessa hava inbyggarna i hedningarnas Havsländer utbrett sig i sina länder, var efter sitt tungomål, efter sina släkter, i sina folk.
6: Hams söner voro Kus, Misraim, Put och Kanaan.
7: Kus' söner voro Seba, Havila, Sabta, Raema och Sabteka. Raemas söner voro Saba och Dedan.
8: Men Kus födde Nimrod; han var den förste som upprättade ett välde på jorden.
9: Han var ock en väldig jägare inför HERREN; därför plägar man säga: "En väldig jägare inför HERREN såsom Nimrod."
10: Och hans rike hade sin begynnelse i Babel, Erek, Ackad och Kalne, i Sinears land.
11: Från det landet drog han sedan ut till Assyrien och byggde Nineve, Rehobot-Ir och Kela,
12: och därtill Resen mellan Nineve och Kela; detta är "den stora staden".
13: Och Misraim födde ludéerna, anaméerna, lehabéerna, naftuhéerna,
14: patroséerna, kasluhéerna, från vilka filistéerna hava utgått, och kaftoréerna.
15: Och Kanaan födde Sidon, som var hans förstfödde, och Het,
16: så ock jebuséerna, amoréerna, girgaséerna,
17: hivéerna, arkéerna, sinéerna,
18: arvadéerna, semaréerna och hamatéerna. Sedan utgrenade sig kananéernas släkter allt vidare,
19: så att kananéernas område sträckte sig från Sidon fram emot Gerar ända till Gasa, och fram emot Sodom, Gomorra, Adma och Seboim ända till Lesa.
20: Dessa voro Hams söner, efter deras släkter och tungomål, i deras länder och folk.
21: Söner föddes ock åt Sem, Jafets äldre broder, som blev stamfader för alla Ebers söner.
22: Sems söner voro Elam, Assur, Arpaksad, Lud och Aram.
23: Arams söner voro Us, Hul, Geter och Mas.
24: Arpaksad födde Sela, och Sela födde Eber.
25: Men åt Eber föddes två söner; den ene hette Peleg, ty i hans tid blev jorden fördelad; och hans broder hette Joktan.
26: Och Joktan födde Almodad, Selef, Hasarmavet, Jera,
27: Hadoram, Usal, Dikla,
28: Obal, Abimael, Saba,
29: Ofir, Havila och Jobab; alla dessa voro Joktans söner.
30: Och de hade sina boningsorter från Mesa fram emot Sefar, emot Östra berget.
31: Dessa voro Sems söner, efter deras släkter och tungomål, i deras länder, efter deras folk.
32: Dessa voro Noas söners släkter, efter deras ättföljd, i deras folk. Och från dem hava folken efter floden utbrett sig på jorden.

 

2: The sons of Japheth; Gomer, and Magog, and Madai, and Javan, and Tubal, and Meshech, and Tiras.
3: And the sons of Gomer; Ashkenaz, and Riphath, and Togarmah.
4: And the sons of Javan; Elishah, and Tarshish, Kittim, and Dodanim.
5: By these were the isles of the Gentiles divided in their lands; every one after his tongue, after their families, in their nations.
6: And the sons of Ham; Cush, and Mizraim, and Phut, and Canaan.
7: And the sons of Cush; Seba, and Havilah, and Sabtah, and Raamah, and Sabtecha: and the sons of Raamah; Sheba, and Dedan.
8: And Cush begat Nimrod: he began to be a mighty one in the earth.
9: He was a mighty hunter before the LORD: wherefore it is said, Even as Nimrod the mighty hunter before the LORD.
10: And the beginning of his kingdom was Babel, and Erech, and Accad, and Calneh, in the land of Shinar.
11: Out of that land went forth Asshur, and builded Nineveh, and the city Rehoboth, and Calah,
12: And Resen between Nineveh and Calah: the same is a great city.
13: And Mizraim begat Ludim, and Anamim, and Lehabim, and Naphtuhim,
14: And Pathrusim, and Casluhim, (out of whom came Philistim,) and Caphtorim.
15: And Canaan begat Sidon his firstborn, and Heth,
16: And the Jebusite, and the Amorite, and the Girgasite,
17: And the Hivite, and the Arkite, and the Sinite,
18: And the Arvadite, and the Zemarite, and the Hamathite: and afterward were the families of the Canaanites spread abroad.
19: And the border of the Canaanites was from Sidon, as thou comest to Gerar, unto Gaza; as thou goest, unto Sodom, and Gomorrah, and Admah, and Zeboim, even unto Lasha.
20: These are the sons of Ham, after their families, after their tongues, in their countries, and in their nations.
21: Unto Shem also, the father of all the children of Eber, the brother of Japheth the elder, even to him were children born.
22: The children of Shem; Elam, and Asshur, and Arphaxad, and Lud, and Aram.
23: And the children of Aram; Uz, and Hul, and Gether, and Mash.
24: And Arphaxad begat Salah; and Salah begat Eber.
25: And unto Eber were born two sons: the name of one was Peleg; for in his days was the earth divided; and his brother's name was Joktan.
26: And Joktan begat Almodad, and Sheleph, and Hazarmaveth, and Jerah,
27: And Hadoram, and Uzal, and Diklah,
28: And Obal, and Abimael, and Sheba,
29: And Ophir, and Havilah, and Jobab: all these were the sons of Joktan.
30: And their dwelling was from Mesha, as thou goest unto Sephar a mount of the east.
31: These are the sons of Shem, after their families, after their tongues, in their lands, after their nations.
32: These are the families of the sons of Noah, after their generations, in their nations: and by these were the nations divided in the earth after the flood.

 

2: Jaafetin pojat olivat Goomer, Maagog, Maadai, Jaavan, Tuubal, Mesek ja Tiiras.
3: Ja Goomerin pojat olivat Askenas, Riifat ja Toogarma.
4: Ja Jaavanin pojat olivat Elisa, Tarsis, kittiläiset ja doodanilaiset;
5: heistä haarautuivat pakanoiden saarten asukkaat maittensa, eri kieltensä, heimojensa ja kansakuntiensa mukaan.
6: Ja Haamin pojat olivat Kuus, Misraim, Puut ja Kanaan.
7: Ja Kuusin pojat olivat Seba, Havila, Sabta, Raema ja Sabteka. Ja Raeman pojat olivat Saba ja Dedan.
8: Ja Kuusille syntyi Nimrod. Hän oli ensimmäinen valtias maan päällä.
9: Hän oli mahtava metsämies Herran edessä. Siitä on sananparsi: "Mahtava metsämies Herran edessä niinkuin Nimrod".
10: Ja hänen valtakuntansa alkuna olivat Baabel, Erek, Akkad ja Kalne Sinearin maassa.
11: Siitä maasta hän lähti Assuriin ja rakensi Niiniven, Rehobot-Iirin ja Kelahin,
12: sekä Resenin Niiniven ja Kelahin välille; se on tuo suuri kaupunki.
13: Ja Misraimille syntyivät luudilaiset, anamilaiset, lehabilaiset, naftuhilaiset,
14: patrokselaiset, kasluhilaiset, joista filistealaiset ovat lähteneet, sekä kaftorilaiset.
15: Ja Kanaanille syntyivät Siidon, hänen esikoisensa, ja Heet,
16: sekä jebusilaiset, amorilaiset, girgasilaiset,
17: hivviläiset, arkilaiset, siiniläiset,
18: arvadilaiset, semarilaiset ja hamatilaiset. Sittemmin hajaantuivat kanaanilaisten heimot.
19: Ja kanaanilaisten alue ulottui Siidonista Gerariin päin aina Gassaan asti sekä Sodomaan, Gomorraan, Admaan ja Seboimiin päin aina Lesaan asti.
20: Nämä olivat Haamin pojat heimojensa, kieltensä, maittensa ja kansakuntiensa mukaan.
21: Myöskin Seemille, Jaafetin vanhimmalle veljelle, josta tuli kaikkien Eeberin poikien kantaisä, syntyi poikia.
22: Seemin pojat olivat Eelam, Assur, Arpaksad, Luud ja Aram.
23: Ja Aramin pojat olivat Uus, Huul, Geter ja Mas.
24: Arpaksadille syntyi Selah, ja Selahille syntyi Eeber.
25: Ja Eeberille syntyi kaksi poikaa: toisen nimi oli Peleg, sillä hänen aikanansa jakaantuivat maan asukkaat, ja hänen veljensä nimi oli Joktan.
26: Ja Joktanille syntyi Almodad, Selef, Hasarmavet, Jerah,
27: Hadoram, Uusal, Dikla,
28: Oobal, Abimael, Saba,
29: Oofir, Havila ja Joobab. Kaikki nämä olivat Joktanin poikia.
30: Ja heidän asumasijansa ulottuivat Meesasta aina Sefariin, Itävuorelle asti.
31: Nämä olivat Seemin pojat heimojensa, kieltensä, maittensa ja kansakuntiensa mukaan.
32: Nämä olivat Nooan poikien heimot sukukuntiensa ja kansakuntiensa mukaan; ja niistä haarautuivat kansat maan päälle vedenpaisumuksen jälkeen.
 

2: Men när de bröto upp och drogo österut, funno de en lågslätt i Sinears land och bosatte sig där.
3: Och de sade till varandra: "Kom, låt oss slå tegel och bränna det." Och teglet begagnade de såsom sten, och såsom murbruk begagnade de jordbeck.
4: Och de sade: "Kom, låt oss bygga en stad åt oss och ett torn vars spets räcker upp i himmelen, och så göra oss ett namn; vi kunde eljest bliva kringspridda över hela jorden."
5: Då steg HERREN ned för att se staden och tornet som människobarnen byggde.
6: Och HERREN sade: "Se, de äro ett enda folk och hava alla enahanda tungomål, och detta är deras första tilltag; härefter skall intet bliva dem omöjligt, vad de än besluta att göra.
7: Välan, låt oss stiga dit ned och förbistra deras tungomål, så att den ene icke förstår den andres tungomål."
8: Och så spridde HERREN dem därifrån ut över hela jorden, så att de måste upphöra att bygga på staden.
9: Därav fick den namnet Babel, eftersom HERREN där förbistrade hela jordens tungomål; därifrån spridde ock HERREN ut dem över hela jorden.
10: Detta är berättelsen om Sems släkt. När Sem var hundra år gammal, födde han Arpaksad, två år efter floden.
11: Och sedan Sem hade fött Arpaksad, levde han fem hundra år och födde söner och döttrar.
12: När Arpaksad var trettiofem år gammal, födde han Sela.
13: Och sedan Arpaksad hade fött Sela, levde han fyra hundra tre år och födde söner och döttrar.
14: När Sela var trettio år gammal, födde han Eber.
15: Och sedan Sela hade fött Eber, levde han fyra hundra tre år och födde söner och döttrar.
16: När Eber var trettiofyra år gammal, födde han Peleg.
17: Och sedan Eber hade fött Peleg, levde han fyra hundra trettio år och födde söner och döttrar.
18: När Peleg var trettio år gammal, födde han Regu.
19: Och sedan Peleg hade fött Regu, levde han två hundra nio år och födde söner och döttrar.
20: När Regu var trettiotvå år gammal, födde han Serug.
21: Och sedan Regu hade fött Serug, levde han två hundra sju år och födde söner och döttrar.
22: När Serug var trettio år gammal, födde han Nahor.
23: Och sedan Serug hade fött Nahor, levde han två hundra år och födde söner och döttrar.
24: När Nahor var tjugunio år gammal, födde han Tera.
25: Och sedan Nahor hade fött Tera, levde han ett hundra nitton år och födde söner och döttrar.
26: När Tera var sjuttio år gammal, födde han Abram, Nahor och Haran.
27: Och detta är berättelsen om Teras släkt. Tera födde Abram, Nahor och Haran. Och Haran födde Lot.
28: Och Haran dog hos sin fader Tera i sitt fädernesland, i det kaldeiska Ur.
29: Och Abram och Nahor togo sig hustrur; Abrams hustru hette Sarai, och Nahors hustru hette Milka, dotter till Haran, som var fader till Milka och Jiska.
30: Men Sarai var ofruktsam och hade inga barn.
31: Och Tera tog med sig sin son Abram och sin sonson Lot, Harans son, och sin sonhustru Sarai, som var hans son Abrams hustru; och de drogo tillsammans ut från det kaldeiska Ur på väg till Kanaans land; men när de kommo till Haran, bosatte de sig där.
32: Och Teras ålder blev två hundra fem år; därefter dog Tera i Haran.

 

2: And it came to pass, as they journeyed from the east, that they found a plain in the land of Shinar; and they dwelt there.
3: And they said one to another, Go to, let us make brick, and burn them throughly. And they had brick for stone, and slime had they for morter.
4: And they said, Go to, let us build us a city and a tower, whose top may reach unto heaven; and let us make us a name, lest we be scattered abroad upon the face of the whole earth.
5: And the LORD came down to see the city and the tower, which the children of men builded.
6: And the LORD said, Behold, the people is one, and they have all one language; and this they begin to do: and now nothing will be restrained from them, which they have imagined to do.
7: Go to, let us go down, and there confound their language, that they may not understand one another's speech.
8: So the LORD scattered them abroad from thence upon the face of all the earth: and they left off to build the city.
9: Therefore is the name of it called Babel; because the LORD did there confound the language of all the earth: and from thence did the LORD scatter them abroad upon the face of all the earth.
10: These are the generations of Shem: Shem was an hundred years old, and begat Arphaxad two years after the flood:
11: And Shem lived after he begat Arphaxad five hundred years, and begat sons and daughters.
12: And Arphaxad lived five and thirty years, and begat Salah:
13: And Arphaxad lived after he begat Salah four hundred and three years, and begat sons and daughters.
14: And Salah lived thirty years, and begat Eber:
15: And Salah lived after he begat Eber four hundred and three years, and begat sons and daughters.
16: And Eber lived four and thirty years, and begat Peleg:
17: And Eber lived after he begat Peleg four hundred and thirty years, and begat sons and daughters.
18: And Peleg lived thirty years, and begat Reu:
19: And Peleg lived after he begat Reu two hundred and nine years, and begat sons and daughters.
20: And Reu lived two and thirty years, and begat Serug:
21: And Reu lived after he begat Serug two hundred and seven years, and begat sons and daughters.
22: And Serug lived thirty years, and begat Nahor:
23: And Serug lived after he begat Nahor two hundred years, and begat sons and daughters.
24: And Nahor lived nine and twenty years, and begat Terah:
25: And Nahor lived after he begat Terah an hundred and nineteen years, and begat sons and daughters.
26: And Terah lived seventy years, and begat Abram, Nahor, and Haran.
27: Now these are the generations of Terah: Terah begat Abram, Nahor, and Haran; and Haran begat Lot.
28: And Haran died before his father Terah in the land of his nativity, in Ur of the Chaldees.
29: And Abram and Nahor took them wives: the name of Abram's wife was Sarai; and the name of Nahor's wife, Milcah, the daughter of Haran, the father of Milcah, and the father of Iscah.
30: But Sarai was barren; she had no child.
31: And Terah took Abram his son, and Lot the son of Haran his son's son, and Sarai his daughter in law, his son Abram's wife; and they went forth with them from Ur of the Chaldees, to go into the land of Canaan; and they came unto Haran, and dwelt there.
32: And the days of Terah were two hundred and five years: and Terah died in Haran.

 

2: Kun he lähtivät liikkeelle itään päin, löysivät he lakeuden Sinearin maassa ja asettuivat sinne.
3: Ja he sanoivat toisillensa: "Tulkaa, tehkäämme tiiliä ja polttakaamme ne koviksi". Ja tiiltä he käyttivät kivenä, ja maapihkaa he käyttivät laastina.
4: Ja he sanoivat: "Tulkaa, rakentakaamme itsellemme kaupunki ja torni, jonka huippu ulottuu taivaaseen, ja tehkäämme itsellemme nimi, ettemme hajaantuisi yli kaiken maan".
5: Niin Herra astui alas katsomaan kaupunkia ja tornia, jonka ihmislapset olivat rakentaneet.
6: Ja Herra sanoi: "Katso, he ovat yksi kansa, ja heillä kaikilla on yksi kieli, ja tämä on heidän ensimmäinen yrityksensä. Ja nyt ei heille ole mahdotonta mikään, mitä aikovatkin tehdä.
7: Tulkaa, astukaamme alas ja sekoittakaamme siellä heidän kielensä, niin ettei toinen ymmärrä toisen kieltä."
8: Ja niin Herra hajotti heidät sieltä yli kaiken maan, niin että he lakkasivat kaupunkia rakentamasta.
9: Siitä tuli sen nimeksi Baabel, koska Herra siellä sekoitti kaiken maan kielen; ja sieltä Herra hajotti heidät yli kaiken maan.
10: Tämä on kertomus Seemin suvusta. Kun Seem oli sadan vuoden vanha, syntyi hänelle Arpaksad kaksi vuotta vedenpaisumuksen jälkeen.
11: Ja Seem eli Arpaksadin syntymän jälkeen viisisataa vuotta, ja hänelle syntyi poikia ja tyttäriä.
12: Kun Arpaksad oli kolmenkymmenen viiden vuoden vanha, syntyi hänelle Selah.
13: Ja Arpaksad eli Selahin syntymän jälkeen neljäsataa kolme vuotta, ja hänelle syntyi poikia ja tyttäriä.
14: Kun Selah oli kolmenkymmenen vuoden vanha, syntyi hänelle Eeber.
15: Ja Selah eli Eeberin syntymän jälkeen neljäsataa kolme vuotta, ja hänelle syntyi poikia ja tyttäriä.
16: Kun Eeber oli kolmenkymmenen neljän vuoden vanha, syntyi hänelle Peleg.
17: Ja Eeber eli Pelegin syntymän jälkeen neljäsataa kolmekymmentä vuotta, ja hänelle syntyi poikia ja tyttäriä.
18: Kun Peleg oli kolmenkymmenen vuoden vanha, syntyi hänelle Regu.
19: Ja Peleg eli Regun syntymän jälkeen kaksisataa yhdeksän vuotta, ja hänelle syntyi poikia ja tyttäriä.
20: Kun Regu oli kolmenkymmenen kahden vuoden vanha, syntyi hänelle Serug.
21: Ja Regu eli Serugin syntymän jälkeen kaksisataa seitsemän vuotta, ja hänelle syntyi poikia ja tyttäriä.
22: Kun Serug oli kolmenkymmenen vuoden vanha, syntyi hänelle Naahor.
23: Ja Serug eli Naahorin syntymän jälkeen kaksisataa vuotta, ja hänelle syntyi poikia ja tyttäriä.
24: Kun Naahor oli kahdenkymmenen yhdeksän vuoden vanha, syntyi hänelle Terah.
25: Ja Naahor eli Terahin syntymän jälkeen sata yhdeksäntoista vuotta, ja hänelle syntyi poikia ja tyttäriä.
26: Kun Terah oli seitsemänkymmenen vuoden vanha, syntyivät hänelle Abram, Naahor ja Haaran.
27: Ja tämä on kertomus Terahin suvusta. Terahille syntyivät Abram, Naahor ja Haaran. Ja Haaranille syntyi Loot.
28: Ja Haaran kuoli ennen isäänsä Terahia synnyinmaassansa, Kaldean Uurissa.
29: Ja Abram ja Naahor ottivat itsellensä vaimot; Abramin vaimon nimi oli Saarai, ja Naahorin vaimon nimi oli Milka, Haaranin tytär; Haaran oli Milkan ja Jiskan isä.
30: Mutta Saarai oli hedelmätön, hänellä ei ollut lasta.
31: Ja Terah otti poikansa Abramin ja poikansa pojan Lootin, Haaranin pojan, ja miniänsä Saarain, poikansa Abramin vaimon, ja he lähtivät heidän kanssaan Kaldean Uurista mennäksensä Kanaanin maahan, ja he saapuivat Harraniin asti ja asuivat siellä.
32: Ja Terahin ikä oli kaksisataa viisi vuotta; sitten Terah kuoli Harranissa.