|
1917
1: En tid härefter kom HERRENS ord i en syn till Abram; han sade: "Frukta icke, Abram, jag är din sköld, din lön skall bliva mycket stor."
2: Men Abram sade: "Herre, HERRE, vad vill du då giva mig? Jag går ju barnlös bort, och arvinge till mitt hus bliver en man från Damaskus, Elieser."
3: Och Abram sade ytterligare: "Mig har du icke givit någon livsfrukt; en av mitt husfolk skall bliva min arvinge."
4: Men se, HERRENS ord kom till honom; han sade: "Nej, denne skall icke bliva din arvinge, utan en som utgår från ditt eget liv skall bliva din arvinge."
5: Och han förde honom ut och sade: "Skåda upp till himmelen, och räkna stjärnorna, om du kan räkna dem." Och han sade till honom: "Så skall din säd bliva."
6: Och han trodde på HERREN; och han räknade honom det till rättfärdighet.
7: Och han sade till honom: "Jag är HERREN, som har fört dig ut från det kaldeiska Ur för att giva dig detta land till besittning."
8: Han svarade: "Herre, HERRE, varav skall jag veta att jag skall besitta det?"
9: Då sade han till honom: "Tag åt mig en treårig kviga, en treårig get och en treårig vädur, därtill en turturduva och en ung duva."
10: Och han tog åt honom alla dessa djur och styckade dem mitt itu och lade styckena mitt emot varandra; dock styckade han icke fåglarna.
11: Och rovfåglarna slogo ned på de döda kropparna, men Abram drev bort dem.
12: När nu solen var nära att gå ned och en tung sömn hade fallit på Abram, se, då kom en förskräckelse över honom och ett stort mörker.
13: Och han sade till Abram: "Det skall du veta, att din säd skall komma att leva såsom främlingar i ett land som icke tillhör dem, och de skola där vara trälar, och man skall förtrycka dem; så skall ske i fyra hundra år."
14: Men det folk vars trälar de bliva skall jag ock döma. Sedan skola de draga ut med stora ägodelar.
15: Men du själv skall gå till dina fäder i frid och bliva begraven i en god ålder.
16: Och i det fjärde släktet skall din säd komma hit tillbaka. Ty ännu hava icke amoréerna fyllt sin missgärnings mått."
17: Då nu solen hade gått ned och det hade blivit alldeles mörkt, syntes en rykande ugn med flammande låga, som for fram mellan styckena.
18: På den dagen slöt HERREN ett förbund med Abram och sade: "Åt din säd skall jag giva detta land, från Egyptens flod ända till den stora floden, till floden Frat:
19: kainéernas, kenaséernas, kadmonéernas,
20: hetiternas, perisséernas, rafaéernas,
21: amoréernas, kananéernas, girgaséernas och jebuséernas land."
|
KJV
1: After these things the word of the LORD came unto Abram in a vision, saying, Fear not, Abram: I am thy shield, and thy exceeding great reward.
2: And Abram said, Lord GOD, what wilt thou give me, seeing I go childless, and the steward of my house is this Eliezer of Damascus?
3: And Abram said, Behold, to me thou hast given no seed: and, lo, one born in my house is mine heir.
4: And, behold, the word of the LORD came unto him, saying, This shall not be thine heir; but he that shall come forth out of thine own bowels shall be thine heir.
5: And he brought him forth abroad, and said, Look now toward heaven, and tell the stars, if thou be able to number them: and he said unto him, So shall thy seed be.
6: And he believed in the LORD; and he counted it to him for righteousness.
7: And he said unto him, I am the LORD that brought thee out of Ur of the Chaldees, to give thee this land to inherit it.
8: And he said, Lord GOD, whereby shall I know that I shall inherit it?
9: And he said unto him, Take me an heifer of three years old, and a she goat of three years old, and a ram of three years old, and a turtledove, and a young pigeon.
10: And he took unto him all these, and divided them in the midst, and laid each piece one against another: but the birds divided he not.
11: And when the fowls came down upon the carcases, Abram drove them away.
12: And when the sun was going down, a deep sleep fell upon Abram; and, lo, an horror of great darkness fell upon him.
13: And he said unto Abram, Know of a surety that thy seed shall be a stranger in a land that is not theirs, and shall serve them; and they shall afflict them four hundred years;
14: And also that nation, whom they shall serve, will I judge: and afterward shall they come out with great substance.
15: And thou shalt go to thy fathers in peace; thou shalt be buried in a good old age.
16: But in the fourth generation they shall come hither again: for the iniquity of the Amorites is not yet full.
17: And it came to pass, that, when the sun went down, and it was dark, behold a smoking furnace, and a burning lamp that passed between those pieces.
18: In the same day the LORD made a covenant with Abram, saying, Unto thy seed have I given this land, from the river of Egypt unto the great river, the river Euphrates:
19: The Kenites, and the Kenizzites, and the Kadmonites,
20: And the Hittites, and the Perizzites, and the Rephaims,
21: And the Amorites, and the Canaanites, and the Girgashites, and the Jebusites.
|
PR33.38
1: Näiden tapausten jälkeen tuli Abramille näyssä tämä Herran sana: "Älä pelkää, Abram! Minä olen sinun kilpesi; sinun palkkasi on oleva sangen suuri."
2: Mutta Abram sanoi: "Oi Herra, Herra, mitä sinä minulle annat? Minä lähden täältä lapsetonna, ja omaisuuteni haltijaksi tulee damaskolainen mies, Elieser."
3: Ja Abram sanoi vielä: "Sinä et ole antanut minulle jälkeläistä; katso, talossani syntynyt palvelija on minut perivä".
4: Mutta katso, hänelle tuli tämä Herran sana: "Hän ei ole sinua perivä, vaan joka lähtee sinun omasta ruumiistasi, hän on sinut perivä".
5: Ja hän vei hänet ulos ja sanoi: "Katso taivaalle ja lue tähdet, jos ne taidat lukea". Ja hän sanoi hänelle: "Niin paljon on sinulla oleva jälkeläisiä".
6: Ja Abram uskoi Herraan, ja Herra luki sen hänelle vanhurskaudeksi.
7: Ja hän sanoi hänelle: "Minä olen Herra, joka toin sinut Kaldean Uurista, antaakseni sinulle tämän maan omaksesi".
8: Mutta hän sanoi: "Oi Herra, Herra, mistä minä tiedän, että saan sen omakseni?"
9: Ja hän sanoi hänelle: "Tuo minulle kolmivuotias hieho, kolmivuotias vuohi ja kolmivuotias oinas sekä metsäkyyhkynen ja nuori kyyhkynen".
10: Ja hän toi nämä kaikki ja halkaisi ne ja asetti puolikkaat vastakkain; lintuja hän ei kuitenkaan halkaissut.
11: Niin laskeutui petolintuja ruumiiden päälle, mutta Abram karkoitti ne pois.
12: Kun aurinko oli laskemaisillaan, valtasi raskas uni Abramin, ja katso, kauhu ja suuri pimeys valtasi hänet.
13: Ja Herra sanoi Abramille: "Niin tiedä totisesti, että sinun jälkeläisesi tulevat elämään muukalaisina maassa, joka ei ole heidän omansa, ja heidän on niitä palveleminen, ja ne sortavat heitä neljäsataa vuotta.
14: Mutta myös sen kansan, jota he palvelevat, minä tuomitsen; ja sitten he pääsevät lähtemään, mukanaan paljon tavaraa.
15: Mutta sinä saat mennä isiesi tykö rauhassa, ja sinut haudataan päästyäsi korkeaan ikään.
16: Ja neljännessä polvessa sinun jälkeläisesi palaavat tänne takaisin; sillä amorilaisten syntivelka ei ole vielä täysi."
17: Ja kun aurinko oli laskenut ja oli tullut pilkkopimeä, näkyi suitsuava pätsi ja liekehtivä tuli, joka liikkui uhrikappaleiden välissä.
18: Sinä päivänä Herra teki Abramin kanssa liiton, sanoen: "Sinun jälkeläisillesi minä annan tämän maan, Egyptin virrasta aina suureen virtaan, Eufrat-virtaan saakka:
19: keeniläiset, kenissiläiset, kadmonilaiset,
20: heettiläiset, perissiläiset, refalaiset,
21: amorilaiset, kanaanilaiset, girgasilaiset ja jebusilaiset".
|
