|
1917
1: Därefter bjöd han sin hovmästare och sade: "Fyll männens säckar med säd, så mycket de kunna rymma, och lägg vars och ens penningar överst i hans säck.
2: Och min bägare, silverbägaren, skall du lägga överst i den yngstes säck, tillika med penningarna för hans säd." Och han gjorde såsom Josef hade sagt.
3: Om morgonen, då det blev dager, fingo männen fara med sina åsnor.
4: Men när de hade kommit ett litet stycke utom staden, sade Josef till sin hovmästare: "Stå upp och sätt efter männen; och när du hinner upp dem, så säg till dem: 'Varför haven I lönat gott med ont?
5: Det är ju just den bägaren som min herre dricker ur, och som han plägar spå med. Det är en ond gärning I haven gjort.'"
6: När han nu hann upp dem, sade han detta till dem.
7: Då svarade de honom: "Varför talar min herre så? Bort det, att dina tjänare skulle göra sådant!
8: De penningar som vi funno överst i våra säckar hava vi ju fört tillbaka till dig från Kanaans land. Huru skulle vi då kunna vilja stjäla silver eller guld ur din herres hus?
9: Den bland dina tjänare, som den finnes hos, han må dö; därtill vilja vi andra bliva min herres trälar."
10: Han svarade: "Ja, vare det såsom I haven sagt; den som den finnes hos, han skall bliva min träl. Men I andra skolen vara utan skuld."
11: Och de skyndade sig att lyfta ned var och en sin säck på jorden, och öppnade var och en sin säck.
12: Och han begynte att söka hos den äldste och slutade hos den yngste; och bägaren fanns i Benjamins säck.
13: Då revo de sönder sina kläder och lastade åter var och en sin åsna och vände tillbaka till staden.
14: Och Juda och hans bröder gingo in i Josefs hus, där denne ännu var kvar; och de föllo ned till jorden för honom.
15: Då sade Josef till dem: "Vad haven I gjort! Förstoden I icke att en man sådan som jag kan spå?"
16: Juda svarade: Vad skola vi säga till min herre, vad skola vi tala, och huru skola vi rättfärdiga oss? Gud har funnit dina tjänares missgärning. Se, vi äro min herres trälar, vi andra såväl som den som bägaren har blivit funnen hos."
17: Men han sade: "Bort det, att jag skulle så göra! Den som bägaren har blivit funnen hos, han skall bliva min träl. Men I andra mån i frid fara hem till eder fader."
18: Då trädde Juda fram till honom och sade: "Hör mig, herre; låt din tjänare tala ett ord inför min herre, och må din vrede icke upptändas mot din tjänare; ty du är såsom Farao.
19: Min herre frågade sina tjänare och sade: 'Haven I eder fader eller någon broder ännu därhemma?'
20: Och vi svarade min herre: 'Vi hava en åldrig fader och en son till honom, en som är född på hans ålderdom och ännu är ung; men en broder till denne är död, så att han allena är kvar efter sin moder, och hans fader har honom kär.'
21: Då sade du till dina tjänare: 'Fören honom hitned till mig, så att jag kan låta mitt öga vila på honom.'
22: Och vi svarade min herre: 'Ynglingen kan icke lämna sin fader, ty om han lämnade sin fader, så skulle denne dö.'
23: Men du sade till dina tjänare: 'Om eder yngste broder icke följer med eder hitned, så fån I icke mer komma inför mitt ansikte.'
24: När vi därefter hade kommit hem till din tjänare, min fader, berättade vi för honom vad min herre hade sagt.
25: Och när sedan vår fader sade: 'Faren tillbaka och köpen litet säd till föda åt oss',
26: svarade vi: 'Vi kunna icke fara ditned; allenast på det villkoret vilja vi fara, att vår yngste broder följer med oss; ty vi få icke komma inför mannens ansikte om vår yngste broder icke är med oss.
27: Men din tjänare, min fader, sade till oss: 'I veten själva att min hustru har fött åt mig två söner,
28: och den ene gick bort ifrån mig, och jag sade: förvisso är han ihjälriven. Och jag har icke sett honom sedan den tiden.
29: Om I nu tagen också denne ifrån mig och någon olycka händer honom, så skolen I bringa mina grå hår med jämmer ned i dödsriket.'
30: Om jag alltså kommer hem till din tjänare, min fader, utan att vi hava med oss ynglingen, som vår faders hjärta är så fäst vid,
31: då bliver det hans död, när han ser att ynglingen icke är med; och dina tjänare skulle så bringa din tjänares, vår faders, grå hår med sorg ned i dödsriket.
32: Ty jag, din tjänare, har lovat min fader att ansvara för ynglingen och har sagt, att om jag icke för denne till honom igen, så vill jag vara en syndare inför min fader i all min tid.
33: Låt nu därför din tjänare stanna kvar hos min herre såsom träl, i ynglingens ställe, men låt ynglingen fara hem med sina bröder.
34: Ty huru skulle jag kunna fara hem till min fader utan att hava ynglingen med mig? Jag förmår icke se den jämmer som då skulle komma över min fader."
|
KJV
1: And he commanded the steward of his house, saying, Fill the men's sacks with food, as much as they can carry, and put every man's money in his sack's mouth.
2: And put my cup, the silver cup, in the sack's mouth of the youngest, and his corn money. And he did according to the word that Joseph had spoken.
3: As soon as the morning was light, the men were sent away, they and their asses.
4: And when they were gone out of the city, and not yet far off, Joseph said unto his steward, Up, follow after the men; and when thou dost overtake them, say unto them, Wherefore have ye rewarded evil for good?
5: Is not this it in which my lord drinketh, and whereby indeed he divineth? ye have done evil in so doing.
6: And he overtook them, and he spake unto them these same words.
7: And they said unto him, Wherefore saith my lord these words? God forbid that thy servants should do according to this thing:
8: Behold, the money, which we found in our sacks' mouths, we brought again unto thee out of the land of Canaan: how then should we steal out of thy lord's house silver or gold?
9: With whomsoever of thy servants it be found, both let him die, and we also will be my lord's bondmen.
10: And he said, Now also let it be according unto your words: he with whom it is found shall be my servant; and ye shall be blameless.
11: Then they speedily took down every man his sack to the ground, and opened every man his sack.
12: And he searched, and began at the eldest, and left at the youngest: and the cup was found in Benjamin's sack.
13: Then they rent their clothes, and laded every man his ass, and returned to the city.
14: And Judah and his brethren came to Joseph's house; for he was yet there: and they fell before him on the ground.
15: And Joseph said unto them, What deed is this that ye have done? wot ye not that such a man as I can certainly divine?
16: And Judah said, What shall we say unto my lord? what shall we speak? or how shall we clear ourselves? God hath found out the iniquity of thy servants: behold, we are my lord's servants, both we, and he also with whom the cup is found.
17: And he said, God forbid that I should do so: but the man in whose hand the cup is found, he shall be my servant; and as for you, get you up in peace unto your father.
18: Then Judah came near unto him, and said, Oh my lord, let thy servant, I pray thee, speak a word in my lord's ears, and let not thine anger burn against thy servant: for thou art even as Pharaoh.
19: My lord asked his servants, saying, Have ye a father, or a brother?
20: And we said unto my lord, We have a father, an old man, and a child of his old age, a little one; and his brother is dead, and he alone is left of his mother, and his father loveth him.
21: And thou saidst unto thy servants, Bring him down unto me, that I may set mine eyes upon him.
22: And we said unto my lord, The lad cannot leave his father: for if he should leave his father, his father would die.
23: And thou saidst unto thy servants, Except your youngest brother come down with you, ye shall see my face no more.
24: And it came to pass when we came up unto thy servant my father, we told him the words of my lord.
25: And our father said, Go again, and buy us a little food.
26: And we said, We cannot go down: if our youngest brother be with us, then will we go down: for we may not see the man's face, except our youngest brother be with us.
27: And thy servant my father said unto us, Ye know that my wife bare me two sons:
28: And the one went out from me, and I said, Surely he is torn in pieces; and I saw him not since:
29: And if ye take this also from me, and mischief befall him, ye shall bring down my gray hairs with sorrow to the grave.
30: Now therefore when I come to thy servant my father, and the lad be not with us; seeing that his life is bound up in the lad's life;
31: It shall come to pass, when he seeth that the lad is not with us, that he will die: and thy servants shall bring down the gray hairs of thy servant our father with sorrow to the grave.
32: For thy servant became surety for the lad unto my father, saying, If I bring him not unto thee, then I shall bear the blame to my father for ever.
33: Now therefore, I pray thee, let thy servant abide instead of the lad a bondman to my lord; and let the lad go up with his brethren.
34: For how shall I go up to my father, and the lad be not with me? lest peradventure I see the evil that shall come on my father.
|
PR33.38
1: Sen jälkeen Joosef käski huoneenhaltijaansa sanoen: "Täytä miesten säkit viljalla, niin paljon kuin he voivat kuljettaa, ja pane itsekunkin raha hänen säkkinsä suuhun.
2: Ja nuorimman säkin suuhun pane minun maljani, tuo hopeamalja, ynnä hänen viljarahansa." Ja hän teki, niinkuin Joosef käski.
3: Aamulla päivän valjetessa miehet saivat aaseinensa lähteä matkalle.
4: Mutta kun he olivat ehtineet vähän matkaa kaupungin ulkopuolelle, sanoi Joosef huoneenhaltijalleen: "Nouse ja aja miehiä takaa, ja kun saavutat heidät, sano heille: `Minkätähden olette palkinneet hyvän pahalla?
5: Onhan se juuri se, josta isäntäni juo ja josta hän salaisia tiedustelee. Te olette pahoin tehneet menetellessänne näin.`"
6: Kun hän sitten saavutti heidät, puhui hän heille nämä sanat.
7: He vastasivat hänelle: "Minkätähden herramme puhuu näin? Pois se, että palvelijasi tekisivät niin!
8: Katso, rahan, jonka löysimme säkkiemme suusta, me olemme tuoneet takaisin sinulle Kanaanin maasta; kuinka siis olisimme varastaneet hopeata tai kultaa herrasi talosta?
9: Se palvelijoistasi, jolta se löydetään, kuolkoon; ja me muut tulemme herramme orjiksi."
10: Hän vastasi: "Olkoon niin, kuin olette puhuneet; se, jolta se löydetään, olkoon minun orjani. Mutta te muut pääsette vapaiksi."
11: Ja he laskivat nopeasti säkkinsä maahan, ja jokainen avasi säkkinsä.
12: Ja hän etsi, alkaen vanhimmasta ja lopettaen nuorimpaan, ja malja löytyi Benjaminin säkistä.
13: Silloin he repäisivät vaatteensa, kuormasivat kukin tavaransa aasinsa selkään ja palasivat kaupunkiin.
14: Ja Juuda meni veljinensä Joosefin taloon, jossa tämä vielä oli, ja he lankesivat maahan hänen eteensä.
15: Silloin Joosef sanoi heille: "Mitä olettekaan tehneet! Ettekö tienneet, että minun kaltaiseni mies saa salatut ilmi?"
16: Juuda vastasi: "Mitä sanoisimmekaan herralleni, mitä puhuisimme ja millä puolustautuisimme! Jumala on paljastanut palvelijaisi syyllisyyden. Katso, me olemme herrani orjat, niin hyvin me muut kuin se, jolta malja löytyi."
17: Hän sanoi: "Pois se, että minä tekisin niin! Se, jolta malja löytyi, olkoon minun orjani, mutta te muut menkää rauhassa kotiin isänne luo."
18: Silloin Juuda astui hänen eteensä ja sanoi: "Oi herrani, salli palvelijasi puhua sananen herrani kuullen, älköönkä vihasi syttykö palvelijaasi kohtaan, sillä sinä olet niinkuin itse farao!
19: Herrani kysyi palvelijoiltaan sanoen: `Onko teillä isää tai veljeä?`
20: Me vastasimme herralleni: `Meillä on kotona vanha isä ja veli, joka on syntynyt hänen vanhoilla päivillänsä ja on vielä nuori; mutta tämän veli on kuollut, ja niin hän on jäänyt yksin äidistänsä, ja hänen isänsä rakastaa häntä`.
21: Niin sinä sanoit palvelijoillesi: `Tuokaa hänet tänne minun luokseni, että silmäni saisivat katsella häntä`.
22: Me vastasimme herralleni: `Nuorukainen ei saata jättää isäänsä, sillä jos hän jättäisi isänsä, niin tämä kuolisi`.
23: Mutta sinä sanoit palvelijoillesi: `Jos nuorin veljenne ei tule tänne teidän kanssanne, niin älkää enää näyttäytykö minun kasvojeni edessä`.
24: Ja me menimme kotiin palvelijasi, minun isäni, luo ja kerroimme hänelle herrani sanat.
25: Niin isämme sanoi: `Menkää jälleen ostamaan meille vähän elintarpeita`.
26: Me sanoimme: `Emme voi lähteä sinne; ainoastaan jos nuorin veljemme seuraa mukanamme, me lähdemme, sillä me emme voi näyttäytyä sen miehen kasvojen edessä, jollei nuorin veljemme ole mukanamme`.
27: Niin palvelijasi, minun isäni, sanoi meille: `Tiedättehän itse, että vaimoni synnytti minulle kaksi poikaa.
28: Toinen lähti pois luotani, ja minä sanoin: Varmaan hänet on raadeltu kuoliaaksi, enkä minä ole häntä siitä päivin nähnyt.
29: Jos te nyt viette minulta tämänkin ja jos onnettomuus kohtaa häntä, niin te saatatte minun harmaat hapseni vaipumaan tuskalla tuonelaan.`
30: Jos minä siis tulisin kotiin palvelijasi, isäni, luo eikä meillä olisi mukanamme nuorukaista, johon hän on kaikesta sielustaan kiintynyt,
31: niin hän nähdessään, ettei nuorukainen ole kanssamme, kuolisi, ja me, sinun palvelijasi, saattaisimme palvelijasi, isämme, harmaat hapset vaipumaan murheella tuonelaan.
32: Sillä palvelijasi on luvannut isälleen vastata nuorukaisesta ja sanonut: `Jos en tuo häntä takaisin luoksesi, niin minä olen syyllinen isäni edessä kaiken elinaikani`.
33: Ja jääköön siis palvelijasi herralleni orjaksi nuorukaisen sijaan, ja nuorukainen menköön kotiin veljiensä kanssa.
34: Sillä kuinka minä voisin mennä kotiin isäni luo, jollei nuorukainen olisi kanssani? En voisi nähdä sitä surkeutta, joka tulisi isäni osaksi."
|
