Mark 7

2: och de fingo då se några av hans lärjungar äta med "orena", det är otvagna, händer.
3: Nu är det så med fariséerna och alla andra judar, att de icke äta något utan att förut, till åtlydnad av de äldstes stadgar, noga hava tvagit sina händer,
4: likasom de icke heller, när de komma från torget, äta något utan att förut hava tvagit sig; många andra stadgar finnas ock, som de av ålder pläga hålla, såsom att skölja bägare och träkannor och kopparskålar.
5: Därför frågade honom nu fariséerna och de skriftlärde: "Varför vandra icke dina lärjungar efter de äldstes stadgar, utan äta med orena händer?"
6: Men han svarade dem: "Rätt profeterade Esaias om eder, I skrymtare, såsom det är skrivet: 'Detta folk ärar mig med sina läppar, men deras hjärtan äro långt ifrån mig;
7: och fåfängt dyrka de mig, eftersom de läror de förkunna äro människobud.'
8: I sätten Guds bud å sido och hållen människors stadgar."
9: Ytterligare sade han till dem: "Rätt så; I upphäven Guds bud för att hålla edra egna stadgar!
10: Moses har ju sagt: 'Hedra din fader och din moder' och 'Den som smädar sin fader eller sin moder, han skall döden dö.'
11: Men I sägen: om en son säger till sin fader eller sin moder: 'Vad du av mig kunde hava fått till hjälp, det giver jag i stället såsom korban' (det betyder offergåva),
12: då kunnen I icke tillstädja honom att vidare göra något för sin fader eller sin moder.
13: På detta sätt gören I Guds budord om intet genom edra fäderneärvda stadgar. Och mycket annat sådant gören I."
14: Därefter kallade han åter folket till sig och sade till dem: "Hören mig alla och förstån.
15: Intet som utifrån går in i människan kan orena henne, men vad som går ut ifrån människan, detta är det som orenar henne."
16: Den som har öron till att höra, han höre.
17: När han sedan hade lämnat folket och kommit inomhus, frågade hans lärjungar honom om detta bildliga tal.
18: Han svarade dem: "Ären då också I så utan förstånd? Insen I icke att intet som utifrån går in i människan kan orena henne,
19: eftersom det icke går in i hennes hjärta, utan ned i buken, och har sin naturliga utgång?" Härmed förklarade han all mat för ren.
20: Och han tillade: "Vad som går ut ifrån människan, detta är det som orenar människan.
21: Ty inifrån, från människornas hjärtan, utgå deras onda tankar, otukt, tjuveri, mord,
22: äktenskapsbrott, girighet, ondska, svek, lösaktighet, avund, hädelse, övermod, oförsynt väsende.
23: Allt detta onda går inifrån ut, och det orenar människan."
24: Och han stod upp och begav sig bort därifrån till Tyrus' område. Där gick han in i ett hus och ville icke att någon skulle få veta det. Dock kunde han icke förbliva obemärkt,
25: utan en kvinna, vilkens dotter var besatt av en oren ande, kom, strax då hon hade fått höra om honom, och föll ned för hans fötter;
26: det var en grekisk kvinna av syrofenicisk härkomst. Och hon bad honom att han skulle driva ut den onde anden ur hennes dotter.
27: Men han sade till henne: "Låt barnen först bliva mättade; det är ju otillbörligt att taga brödet från barnen och kasta det åt hundarna."
28: Hon svarade och sade till honom: "Ja, Herre; också äta hundarna under bordet allenast av barnens smulor."
29: Då sade han till henne: "För det ordets skull säger jag dig: Gå; den onde anden har farit ut ur din dotter."
30: Och när hon kom hem, fann hon flickan ligga på sängen och såg att den onde anden hade farit ut.
31: Sedan begav han sig åter bort ifrån Tyrus' område och tog vägen över Sidon och kom, genom Dekapolis' område, till Galileiska sjön.
32: Och man förde till honom en som var döv och nästan stum och bad honom att lägga handen på denne.
33: Då tog han honom avsides ifrån folket och satte sina fingrar i hans öron och spottade och rörde vid hans tunga
34: och såg upp till himmelen, suckade och sade till honom: "Effata" (det betyder: "Upplåt dig").
35: Då öppnades hans öron, och hans tungas band löstes, och han talade redigt och klart.
36: Och Jesus förbjöd dem att omtala detta för någon; men ju mer han förbjöd dem, dess mer förkunnade de det.
37: Och folket häpnade övermåttan och sade: "Allt har han väl beställt: de döva låter han höra och de stumma tala."

 

2: And when they saw some of his disciples eat bread with defiled, that is to say, with unwashen, hands, they found fault.
3: For the Pharisees, and all the Jews, except they wash their hands oft, eat not, holding the tradition of the elders.
4: And when they come from the market, except they wash, they eat not. And many other things there be, which they have received to hold, as the washing of cups, and pots, brasen vessels, and of tables.
5: Then the Pharisees and scribes asked him, Why walk not thy disciples according to the tradition of the elders, but eat bread with unwashen hands?
6: He answered and said unto them, Well hath Esaias prophesied of you hypocrites, as it is written, This people honoureth me with their lips, but their heart is far from me.
7: Howbeit in vain do they worship me, teaching for doctrines the commandments of men.
8: For laying aside the commandment of God, ye hold the tradition of men, as the washing of pots and cups: and many other such like things ye do.
9: And he said unto them, Full well ye reject the commandment of God, that ye may keep your own tradition.
10: For Moses said, Honour thy father and thy mother; and, Whoso curseth father or mother, let him die the death:
11: But ye say, If a man shall say to his father or mother, It is Corban, that is to say, a gift, by whatsoever thou mightest be profited by me; he shall be free.
12: And ye suffer him no more to do ought for his father or his mother;
13: Making the word of God of none effect through your tradition, which ye have delivered: and many such like things do ye.
14: And when he had called all the people unto him, he said unto them, Hearken unto me every one of you, and understand:
15: There is nothing from without a man, that entering into him can defile him: but the things which come out of him, those are they that defile the man.
16: If any man have ears to hear, let him hear.
17: And when he was entered into the house from the people, his disciples asked him concerning the parable.
18: And he saith unto them, Are ye so without understanding also? Do ye not perceive, that whatsoever thing from without entereth into the man, it cannot defile him;
19: Because it entereth not into his heart, but into the belly, and goeth out into the draught, purging all meats?
20: And he said, That which cometh out of the man, that defileth the man.
21: For from within, out of the heart of men, proceed evil thoughts, adulteries, fornications, murders,
22: Thefts, covetousness, wickedness, deceit, lasciviousness, an evil eye, blasphemy, pride, foolishness:
23: All these evil things come from within, and defile the man.
24: And from thence he arose, and went into the borders of Tyre and Sidon, and entered into an house, and would have no man know it: but he could not be hid.
25: For a certain woman, whose young daughter had an unclean spirit, heard of him, and came and fell at his feet:
26: The woman was a Greek, a Syrophenician by nation; and she besought him that he would cast forth the devil out of her daughter.
27: But Jesus said unto her, Let the children first be filled: for it is not meet to take the children's bread, and to cast it unto the dogs.
28: And she answered and said unto him, Yes, Lord: yet the dogs under the table eat of the children's crumbs.
29: And he said unto her, For this saying go thy way; the devil is gone out of thy daughter.
30: And when she was come to her house, she found the devil gone out, and her daughter laid upon the bed.
31: And again, departing from the coasts of Tyre and Sidon, he came unto the sea of Galilee, through the midst of the coasts of Decapolis.
32: And they bring unto him one that was deaf, and had an impediment in his speech; and they beseech him to put his hand upon him.
33: And he took him aside from the multitude, and put his fingers into his ears, and he spit, and touched his tongue;
34: And looking up to heaven, he sighed, and saith unto him, Ephphatha, that is, Be opened.
35: And straightway his ears were opened, and the string of his tongue was loosed, and he spake plain.
36: And he charged them that they should tell no man: but the more he charged them, so much the more a great deal they published it;
37: And were beyond measure astonished, saying, He hath done all things well: he maketh both the deaf to hear, and the dumb to speak.

 

2: Ja he näkivät, että muutamat hänen opetuslapsistaan söivät leipää epäpuhtailla, se on pesemättömillä, käsillä.
3: Sillä eivät fariseukset eivätkä ketkään juutalaiset syö, ennenkuin ovat tarkoin pesseet kätensä, noudattaen vanhinten perinnäissääntöä,
4: ja torilta tultuaan he eivät syö, ennenkuin ovat itseään vedellä vihmoneet; ja paljon muuta on, mitä he ovat ottaneet noudattaakseen, niinkuin maljain ja kiviastiain ja vaskiastiain pesemisiä.
5: Niin fariseukset ja kirjanoppineet kysyivät häneltä: "Miksi sinun opetuslapsesi eivät vaella vanhinten perinnäissäännön mukaan, vaan syövät leipää epäpuhtailla käsillä?"
6: Mutta hän sanoi heille: "Oikein Esaias on ennustanut teistä, ulkokullatuista, niinkuin kirjoitettu on: 'Tämä kansa kunnioittaa minua huulillaan, mutta heidän sydämensä on minusta kaukana;
7: mutta turhaan he palvelevat minua opettaen oppeja, jotka ovat ihmiskäskyjä'.
8: Te hylkäätte Jumalan käskyn ja noudatatte ihmisten perinnäissääntöä."
9: Ja hän sanoi heille: "Hyvin te kumoatte Jumalan käskyn noudattaaksenne omaa perinnäissääntöänne.
10: Sillä Mooses on sanonut: 'Kunnioita isääsi ja äitiäsi', ja: 'Joka kiroaa isäänsä tai äitiänsä, sen pitää kuolemalla kuoleman'.
11: Mutta te sanotte, että jos ihminen sanoo isälleen tai äidilleen: 'Se, minkä sinä olisit saava minulta hyväksesi, on korban' - se on uhrilahja --
12: ja niin te ette enää salli hänen antaa mitään avustusta isälleen tai äidilleen.
13: Te teette Jumalan sanan tyhjäksi perinnäissäännöllänne, jonka olette säätäneet. Ja paljon muuta samankaltaista te teette."
14: Ja hän kutsui taas kansan tykönsä ja sanoi heille: "Kuulkaa minua kaikki ja ymmärtäkää:
15: ei mikään, mikä ihmisen ulkopuolelta menee hänen sisäänsä, voi häntä saastuttaa, vaan mikä ihmisestä lähtee ulos, se saastuttaa ihmisen.
16: Jos jollakin on korvat kuulla, hän kuulkoon."
17: Ja kun hän kansasta erottuaan oli mennyt erääseen taloon, kysyivät hänen opetuslapsensa häneltä sitä vertausta.
18: Ja hän sanoi heille: "Niinkö ymmärtämättömiä tekin olette? Ettekö käsitä, ettei mikään, mikä ulkoapäin menee ihmiseen, voi häntä saastuttaa?
19: Sillä se ei mene hänen sydämeensä, vaan vatsaan, ja ulostuu." Näin hän sanoi kaikki ruuat puhtaiksi.
20: Ja hän sanoi: "Mikä ihmisestä lähtee ulos, se saastuttaa ihmisen.
21: Sillä sisästä, ihmisten sydämestä, lähtevät pahat ajatukset, haureudet, varkaudet, murhat,
22: aviorikokset, ahneus, häijyys, petollisuus, irstaus, pahansuonti, jumalanpilkka, ylpeys, mielettömyys.
23: Kaikki tämä paha lähtee sisästä ulos ja saastuttaa ihmisen."
24: Ja hän nousi ja lähti sieltä Tyyron ja Siidonin alueelle. Ja hän meni erääseen taloon eikä tahtonut, että kukaan saisi sitä tietää; mutta hän ei saanut olla salassa,
25: vaan heti kun eräs vaimo, jonka pienessä tyttäressä oli saastainen henki, kuuli hänestä, tuli hän ja lankesi hänen jalkojensa juureen.
26: Ja se vaimo oli kreikatar, syntyään syyrofoinikialainen; ja hän pyysi häntä ajamaan ulos riivaajan hänen tyttärestään.
27: Niin Jeesus sanoi hänelle: "Anna ensin lasten tulla ravituiksi; sillä ei ole soveliasta ottaa lasten leipää ja heittää penikoille".
28: Mutta hän vastasi ja sanoi hänelle: "Niin, Herra; mutta syöväthän penikatkin pöydän alla lasten muruja".
29: Ja hän sanoi vaimolle: "Tämän sanan tähden, mene; riivaaja on lähtenyt sinun tyttärestäsi".
30: Ja vaimo meni kotiinsa ja havaitsi lapsen makaavan vuoteella ja riivaajan lähteneen hänestä.
31: Ja hän lähti jälleen Tyyron alueelta ja kulkien Siidonin kautta tuli Galilean järven ääreen Dekapolin alueen keskitse.
32: Ja hänen tykönsä tuotiin kuuro, joka oli melkein mykkä, ja he pyysivät häntä panemaan kätensä hänen päälleen.
33: Niin hän otti hänet erilleen kansasta, pisti sormensa hänen korviinsa, sylki ja koski hänen kieleensä
34: ja katsahti ylös taivaaseen, huokasi ja sanoi hänelle: "Effata", se on: aukene.
35: Niin hänen korvansa aukenivat, ja hänen kielensä side irtautui, ja hän puhui selkeästi.
36: Ja Jeesus kielsi heitä sitä kenellekään sanomasta; mutta mitä enemmän hän heitä kielsi, sitä enemmän he julistivat.
37: Ja ihmiset hämmästyivät ylenmäärin ja sanoivat: "Hyvin hän on kaikki tehnyt: kuurot hän saa kuulemaan ja mykät puhumaan".