|
1917
1: När de nu nalkades Jerusalem och voro nära Betfage och Betania vid Oljeberget, sände han åstad två av sina lärjungar
2: och sade till dem: "Gån in i byn som ligger mitt framför eder, så skolen I, strax då I kommen ditin, finna en åsnefåle stå där bunden, som ännu ingen människa har suttit på; lösen den och fören den hit.
3: Och om någon frågar eder varför I gören detta, så skolen I svara: 'Herren behöver den, men han skall strax sända den tillbaka hit."
4: Då gingo de åstad och funno en åsnefåle stå där bunden utanför en port vid vägen, och de löste den.
5: Och några som stodo där bredvid sade till dem: "Vad gören I? Varför lösen I fålen?"
6: Men de svarade dem såsom Jesus hade bjudit. Då lät man dem vara.
7: Och de förde fålen till Jesus och lade sina mantlar på den, och han satte sig upp på den.
8: Och många bredde ut sina mantlar på vägen, andra åter skuro av kvistar och löv på fälten och strödde på vägen.
9: Och de som gingo före och de som följde efter ropade: "Hosianna! Välsignad vare han som kommer, i Herrens namn.
10: Välsignat vare vår fader Davids rike, som nu kommer. Hosianna i höjden!"
11: Så drog han in i Jerusalem och kom in i helgedomen; och när han hade sett sig omkring överallt och det redan var sent på dagen, gick han med de tolv ut till Betania.
12: När de dagen därefter voro på väg tillbaka från Betania, blev han hungrig.
13: Och då han på avstånd fick se ett fikonträd som hade löv, gick han dit för att se om han till äventyrs skulle finna något därpå; men när han kom fram till det, fann han intet annat än löv, det var icke då fikonens tid.
14: Då talade han och sade till trädet: "Aldrig någonsin mer äte någon frukt av dig." Och hans lärjungar hörde detta.
15: När de sedan kommo fram till Jerusalem, gick han in i helgedomen och begynte driva ut dem som sålde och köpte i helgedomen. Och han stötte omkull växlarnas bord och duvomånglarnas säten;
16: han tillstadde icke heller att man bar någonting genom helgedomen.
17: Och han undervisade dem och sade: "Det är ju skrivet: 'Mitt hus skall kallas ett bönehus för alla folk.' Men I haven gjort det till en rövarkula."
18: Då översteprästerna och de skriftlärde fingo höra härom, sökte de efter tillfälle att förgöra honom; ty de fruktade för honom, eftersom allt folket häpnade över hans undervisning.
19: När det blev afton, begåvo de sig ut ur staden.
20: Men då de nu på morgonen åter gingo där fram, fingo de se fikonträdet vara förtorkat ända från roten.
21: Då kom Petrus ihåg vad som hade skett och sade till honom: "Rabbi, se, fikonträdet som du förbannade är förtorkat."
22: Jesus svarade och sade till dem: "Haven tro på Gud.
23: Sannerligen säger jag eder: Om någon säger till detta berg: 'Häv dig upp, och kasta dig i havet' och därvid icke tvivlar i sitt hjärta, utan tror att det han säger skall ske, då skall det ske honom så.
24: Därför säger jag eder: Allt vad I bedjen om och begären, tron att det är eder givet; och det skall ske eder så.
25: Och när I stån och bedjen, så förlåten, om I haven något emot någon, för att också eder Fader, som är i himmelen, må förlåta eder edra försyndelser."
26: Men om I icke förlåten, så skall ej heller eder Fader, som är i himmelen, förlåta edra försyndelser.
27: Så kommo de åter till Jerusalem. Och medan han gick omkring i helgedomen, kommo översteprästerna och de skriftlärde och de äldste fram till honom;
28: och de sade till honom: "Med vad myndighet gör du detta? Och vem har givit dig myndighet att göra detta?"
29: Jesus svarade dem: "Jag vill ställa en fråga till eder; svaren mig på den, så skall ock jag säga eder med vad myndighet jag gör detta.
30: Johannes' döpelse, var den från himmelen eller från människor? Svaren mig härpå."
31: Då överlade de med varandra och sade: "Om vi svara: 'Från himmelen', så frågar han: 'Varför trodden I honom då icke?'
32: Eller skola vi svara: 'Från människor'?" - det vågade de icke av fruktan för folket, ty alla höllo före att Johannes verkligen var en profet.
33: De svarade alltså Jesus och sade: "Vi veta det icke." Då sade Jesus till dem: "Så säger icke heller jag eder med vad myndighet jag gör detta."
|
KJV
1: And when they came nigh to Jerusalem, unto Bethphage and Bethany, at the mount of Olives, he sendeth forth two of his disciples,
2: And saith unto them, Go your way into the village over against you: and as soon as ye be entered into it, ye shall find a colt tied, whereon never man sat; loose him, and bring him.
3: And if any man say unto you, Why do ye this? say ye that the Lord hath need of him; and straightway he will send him hither.
4: And they went their way, and found the colt tied by the door without in a place where two ways met; and they loose him.
5: And certain of them that stood there said unto them, What do ye, loosing the colt?
6: And they said unto them even as Jesus had commanded: and they let them go.
7: And they brought the colt to Jesus, and cast their garments on him; and he sat upon him.
8: And many spread their garments in the way: and others cut down branches off the trees, and strawed them in the way.
9: And they that went before, and they that followed, cried, saying, Hosanna; Blessed is he that cometh in the name of the Lord:
10: Blessed be the kingdom of our father David, that cometh in the name of the Lord: Hosanna in the highest.
11: And Jesus entered into Jerusalem, and into the temple: and when he had looked round about upon all things, and now the eventide was come, he went out unto Bethany with the twelve.
12: And on the morrow, when they were come from Bethany, he was hungry:
13: And seeing a fig tree afar off having leaves, he came, if haply he might find any thing thereon: and when he came to it, he found nothing but leaves; for the time of figs was not yet.
14: And Jesus answered and said unto it, No man eat fruit of thee hereafter for ever. And his disciples heard it.
15: And they come to Jerusalem: and Jesus went into the temple, and began to cast out them that sold and bought in the temple, and overthrew the tables of the moneychangers, and the seats of them that sold doves;
16: And would not suffer that any man should carry any vessel through the temple.
17: And he taught, saying unto them, Is it not written, My house shall be called of all nations the house of prayer? but ye have made it a den of thieves.
18: And the scribes and chief priests heard it, and sought how they might destroy him: for they feared him, because all the people was astonished at his doctrine.
19: And when even was come, he went out of the city.
20: And in the morning, as they passed by, they saw the fig tree dried up from the roots.
21: And Peter calling to remembrance saith unto him, Master, behold, the fig tree which thou cursedst is withered away.
22: And Jesus answering saith unto them, Have faith in God.
23: For verily I say unto you, That whosoever shall say unto this mountain, Be thou removed, and be thou cast into the sea; and shall not doubt in his heart, but shall believe that those things which he saith shall come to pass; he shall have whatsoever he saith.
24: Therefore I say unto you, What things soever ye desire, when ye pray, believe that ye receive them, and ye shall have them.
25: And when ye stand praying, forgive, if ye have ought against any: that your Father also which is in heaven may forgive you your trespasses.
26: But if ye do not forgive, neither will your Father which is in heaven forgive your trespasses.
27: And they come again to Jerusalem: and as he was walking in the temple, there come to him the chief priests, and the scribes, and the elders,
28: And say unto him, By what authority doest thou these things? and who gave thee this authority to do these things?
29: And Jesus answered and said unto them, I will also ask of you one question, and answer me, and I will tell you by what authority I do these things.
30: The baptism of John, was it from heaven, or of men? answer me.
31: And they reasoned with themselves, saying, If we shall say, From heaven; he will say, Why then did ye not believe him?
32: But if we shall say, Of men; they feared the people: for all men counted John, that he was a prophet indeed.
33: And they answered and said unto Jesus, We cannot tell. And Jesus answering saith unto them, Neither do I tell you by what authority I do these things.
|
PR33.38
1: Ja kun he lähestyivät Jerusalemia, tullen Beetfageen ja Betaniaan Öljymäelle, lähetti hän kaksi opetuslastaan
2: ja sanoi heille: "Menkää kylään, joka on edessänne, niin te kohta, kun sinne tulette, löydätte sidottuna varsan, jonka selässä ei yksikään ihminen vielä ole istunut; päästäkää se ja tuokaa tänne.
3: Ja jos joku teille sanoo: 'Miksi te noin teette?', niin sanokaa: 'Herra tarvitsee sitä ja lähettää sen kohta tänne takaisin'."
4: Niin he menivät ja löysivät oven eteen ulos kujalle sidotun varsan ja päästivät sen.
5: Ja muutamat niistä, jotka siellä seisoivat, sanoivat heille: "Mitä te teette, kun päästätte varsan?"
6: Niin he sanoivat heille, niinkuin Jeesus oli käskenyt; ja he antoivat heidän mennä.
7: Ja he toivat varsan Jeesuksen luo ja heittivät vaatteensa sen päälle, ja hän istui sen selkään.
8: Ja monet levittivät vaatteensa tielle, ja toiset lehviä, joita katkoivat kedoilta.
9: Ja ne, jotka kulkivat edellä, ja jotka seurasivat, huusivat: "Hoosianna, siunattu olkoon hän, joka tulee Herran nimeen!
10: Siunattu olkoon isämme Daavidin valtakunta, joka tulee. Hoosianna korkeuksissa!"
11: Ja hän kulki sisälle Jerusalemiin ja meni pyhäkköön; ja katseltuaan kaikkea hän lähti niiden kahdentoista kanssa Betaniaan, sillä aika oli jo myöhäinen.
12: Kun he seuraavana päivänä lähtivät Betaniasta, oli hänen nälkä.
13: Ja kun hän kaukaa näki viikunapuun, jossa oli lehtiä, meni hän katsomaan, löytäisikö ehkä jotakin siitä; mutta tultuaan sen luo hän ei löytänyt muuta kuin lehtiä. Sillä silloin ei ollut viikunain aika.
14: Niin hän puhui ja sanoi sille: "Älköön ikinä enää kukaan sinusta hedelmää syökö". Ja hänen opetuslapsensa kuulivat sen.
15: Ja he tulivat Jerusalemiin. Ja hän meni pyhäkköön ja rupesi ajamaan ulos niitä, jotka myivät ja ostivat pyhäkössä, ja kaatoi kumoon rahanvaihtajain pöydät ja kyyhkysten myyjäin istuimet,
16: eikä sallinut kenenkään kantaa mitään astiaa pyhäkön kautta.
17: Ja hän opetti ja sanoi heille: "Eikö ole kirjoitettu: 'Minun huoneeni on kutsuttava kaikkien kansojen rukoushuoneeksi'? Mutta te olette tehneet siitä ryövärien luolan."
18: Ja ylipapit ja kirjanoppineet kuulivat sen ja miettivät, kuinka saisivat hänet surmatuksi; sillä he pelkäsivät häntä, koska kaikki kansa oli hämmästyksissään hänen opetuksestansa.
19: Illan tultua he menivät kaupungin ulkopuolelle.
20: Ja kun he varhain aamulla kulkivat ohi, näkivät he viikunapuun kuivettuneen juuria myöten.
21: Silloin Pietari muisti Jeesuksen sanat ja sanoi hänelle: "Rabbi, katso, viikunapuu, jonka sinä kirosit, on kuivettunut".
22: Jeesus vastasi ja sanoi heille: "Pitäkää usko Jumalaan.
23: Totisesti minä sanon teille: jos joku sanoisi tälle vuorelle: 'Kohoa ja heittäydy mereen', eikä epäilisi sydämessään, vaan uskoisi sen tapahtuvan, minkä hän sanoo, niin se hänelle tapahtuisi.
24: Sentähden minä sanon teille: kaikki, mitä te rukoilette ja anotte, uskokaa saaneenne, niin se on teille tuleva.
25: Ja kun te seisotte ja rukoilette, niin antakaa anteeksi, jos kenellä teistä on jotakin toistansa vastaan, että myös teidän Isänne, joka on taivaissa, antaisi teille anteeksi teidän rikkomuksenne."
PR33-38:Mark 11:26
27: Ja he tulivat taas Jerusalemiin. Ja kun hän käveli pyhäkössä, tulivat ylipapit ja kirjanoppineet ja vanhimmat hänen luoksensa
28: ja sanoivat hänelle: "Millä vallalla sinä näitä teet? Tahi kuka sinulle on antanut vallan näitä tehdä?"
29: Mutta Jeesus vastasi heille: "Minä myös teen teille yhden kysymyksen; vastatkaa te minulle, niin minä sanon teille, millä vallalla minä näitä teen.
30: Oliko Johanneksen kaste taivaasta vai ihmisistä? Vastatkaa minulle."
31: Niin he neuvottelivat keskenään sanoen: "Jos sanomme: 'Taivaasta', niin hän sanoo: 'Miksi ette siis uskoneet häntä?'
32: Vai sanommeko: 'Ihmisistä'?" - sitä he kansan tähden pelkäsivät sanoa, sillä kaikkien mielestä Johannes totisesti oli profeetta.
33: Ja he vastasivat ja sanoivat Jeesukselle: "Emme tiedä". Silloin Jeesus sanoi heille: "Niinpä en minäkään sano teille, millä vallalla minä näitä teen".
|
