Mark 14

2: De sade nämligen: "Icke under högtiden, för att ej oroligheter skola uppstå bland folket."
3: Men när han var i Betania, i Simon den spetälskes hus, och där låg till bords, kom en kvinna som hade med sig en alabasterflaska med smörjelse av dyrbar äkta nardus. Och hon bröt sönder flaskan och göt ut smörjelsen över hans huvud.
4: Några som voro där blevo då misslynta och sade till varandra: "Varför skulle denna smörjelse förspillas?
5: Man hade ju kunnat sälja den för mer än tre hundra silverpenningar och giva dessa åt de fattiga." Och de talade hårda ord till henne.
6: Men Jesus sade: "Låten henne vara. Varför oroen I henne? Det är en god gärning som hon har gjort mot mig.
7: De fattiga haven I ju alltid ibland eder, och närhelst I viljen kunnen I göra dem gott, men mig haven I icke alltid.
8: Vad hon kunde, det gjorde hon. Hon har i förväg smort min kropp såsom en tillredelse till min begravning.
9: Och sannerligen säger jag eder: Varhelst i hela världen evangelium bliver predikat, där skall ock det som hon nu har gjort bliva omtalat, henne till åminnelse."
10: Och Judas Iskariot, han som var en av de tolv, gick bort till översteprästerna och ville förråda honom åt dem.
11: När de hörde detta, blevo de glada och lovade att giva honom en summa penningar. Sedan sökte han efter tillfälle att förråda honom, då lägligt var.
12: På första dagen i det osyrade brödets högtid, när man slaktade påskalammet, sade hans lärjungar till honom: "Vart vill du att vi skola gå och reda till, så att du kan äta påskalammet?"
13: Då sände han åstad två av sina lärjungar och sade till dem: "Gån in i staden; där skolen I möta en man som bär en kruka vatten. Följen honom.
14: Och sägen till husbonden i det hus där han går in: 'Mästaren frågar: Var finnes härbärget där jag skall äta påskalammet med mina lärjungar?'
15: Då skall han visa eder en stor sal i övre våningen, tillredd och ordnad för måltid; reden till åt oss där."
16: Och lärjungarna begåvo sig i väg och kommo in i staden och funno det så som han hade sagt dem; och de redde till påskalammet.
17: När det sedan hade blivit afton, kom han dit med de tolv.
18: Och medan de lågo till bords och åto, sade Jesus: "Sannerligen säger jag eder: En av eder skall förråda mig, 'den som äter med mig'."
19: Då begynte de bedrövas och fråga honom, den ene efter den andre: "Icke är det väl jag?"
20: Och han sade till dem: "Det är en av de tolv, den som jämte mig doppar i fatet.
21: Ja, Människosonen skall gå bort, såsom det är skrivet om honom; men ve den människa genom vilken Människosonen bliver förrådd! Det hade varit bättre för den människan, om hon icke hade blivit född."
22: Medan de nu åto, tog han ett bröd och välsignade det och bröt det och gav åt dem och sade: "Tagen detta; detta är min lekamen."
23: Och han tog en kalk och tackade Gud ock gav åt dem; och de drucko alla därav.
24: Och han sade till dem: "Detta är mitt blod, förbundsblodet, som varder utgjutet för många.
25: Sannerligen säger jag eder: Jag skall icke mer dricka av det som kommer från vinträd, förrän på den dag då jag dricker det nytt i Guds rike."
26: När de sedan hade sjungit lovsången, gingo de ut till Oljeberget.
27: Då sade Jesus till dem: "I skolen alla komma på fall; ty det är skrivet: 'Jag skall slå herden, och fåren skola förskingras.'
28: Men efter min uppståndelse skall jag före eder gå till Galileen."
29: Då svarade Petrus honom: "Om än alla andra komma på fall, så skall dock jag det icke."
30: Jesus sade till honom: "Sannerligen säger jag dig: Redan i denna natt, förrän hanen har galit två gånger, skall du tre gånger förneka mig."
31: Då försäkrade han ännu ivrigare: "Om jag än måste dö med dig, så skall jag dock icke förneka dig." Sammalunda sade ock alla de andra. Och de kommo till ett ställe som kallades Getsemane.
32: Då sade han till sina lärjungar: "Bliven kvar här, medan jag beder."
33: Och han tog med sig Petrus och Jakob och Johannes; och han begynte bäva och ängslas.
34: Och han sade till dem: "Min själ är djupt bedrövad, ända till döds; stannen kvar här och vaken."
35: Därefter gick han litet längre bort och föll ned på jorden och bad, att om möjligt vore, den stunden skulle bliva honom besparad.
36: Och han sade: "Abba, Fader, allt är möjligt för dig. Tag denna kalk ifrån mig. Dock icke vad jag vill, utan vad du vill!"
37: Sedan kom han tillbaka och fann dem sovande. Då sade han till Petrus: "Simon, sover du? Förmådde du då icke vaka en kort stund?
38: Vaken, och bedjen att I icke mån komma i frestelse. Anden är villig, men köttet är svagt."
39: Och han gick åter bort och bad och sade samma ord.
40: När han sedan kom tillbaka, fann han dem åter sovande, ty deras ögon voro förtyngda. Och de visste icke vad de skulle svara honom.
41: För tredje gången kom han tillbaka och sade då till dem: "Ja, I soven ännu alltjämt och vilen eder! Det är nog. Stunden är kommen. Människosonen skall nu bliva överlämnad i syndarnas händer.
42: Stån upp, låt oss gå; se, den som förråder mig är nära."
43: Och i detsamma, medan han ännu talade, kom Judas, en av de tolv, och jämte honom en folkskara med svärd och stavar, utsänd från översteprästerna och de skriftlärde och de äldste.
44: Men förrädaren hade kommit överens med dem om ett tecken och sagt: "Den som jag kysser, den är det; honom skolen I gripa och föra bort under säker bevakning."
45: Och när han nu kom dit, trädde han strax fram till honom och sade: "Rabbi!" och kysste honom häftigt.
46: Då grepo de Jesus och togo honom fången.
47: Men en av dem som stodo där bredvid drog sitt svärd och högg till översteprästens tjänare och högg så av honom örat.
48: Och Jesus talade till dem och sade: "Såsom mot en rövare haven I gått ut med svärd och stavar för att fasttaga mig.
49: Var dag har jag varit ibland eder i helgedomen och undervisat, utan att I haven gripit mig. Men skrifterna skulle ju fullbordas."
50: Då övergåvo de honom alla och flydde.
51: Och bland dem som hade följt med honom var en ung man, höljd i ett linnekläde, som var kastat över blotta kroppen; honom grepo de.
52: Men han lämnade linneklädet kvar och flydde undan naken.
53: Så förde de nu Jesus bort till översteprästen, och där församlade sig alla översteprästerna och de äldste och de skriftlärde.
54: Och Petrus följde honom på avstånd ända in på översteprästens gård; där satt han sedan tillsammans med tjänarna och värmde sig vid elden.
55: Och översteprästerna och hela Stora rådet sökte efter något vittnesbörd mot Jesus, för att kunna döda honom; men de funno intet.
56: Ty väl vittnade många falskt mot honom, men vittnesbörden stämde icke överens.
57: Och några stodo upp och vittnade falskt mot honom och sade:
58: "Vi hava själva hört honom säga: 'Jag skall bryta ned detta tempel, som är gjort med händer, och skall sedan på tre dagar bygga upp ett annat, som icke är gjort med händer.'"
59: Men icke ens i det stycket stämde deras vittnesbörd överens.
60: Då stod översteprästen upp ibland dem och frågade Jesus och sade: "Svarar du intet? Huru är det med det som dessa vittna mot dig?"
61: Men han teg och svarade intet. Åter frågade översteprästen honom och sade till honom: "Är du Messias, den Högtlovades Son?"
62: Jesus svarade: "Jag är det. Och I skolen få se Människosonen sitta på Maktens högra sida och komma med himmelens skyar."
63: Då rev översteprästen sönder sina kläder och sade: "Vad behöva vi mer några vittnen?
64: I hörden hädelsen. Vad synes eder?" Då dömde de alla honom skyldig till döden.
65: Och några begynte spotta på honom; och sedan de hade höljt över hans ansikte, slogo de honom på kinderna med knytnävarna och sade till honom: "Profetera." Också rättstjänarna slogo honom på kinderna.
66: Medan nu Petrus befann sig därnere på gården, kom en av översteprästens tjänstekvinnor dit.
67: Och när hon fick se Petrus, där han satt och värmde sig, såg hon på honom och sade: "Också du var med nasaréen, denne Jesus."
68: Men han nekade och sade: "Jag varken vet eller förstår vad du menar." Sedan gick han ut på den yttre gården.
69: När tjänstekvinnan då fick se honom där, begynte hon åter säga till dem som stodo bredvid: "Denne är en av dem."
70: Då nekade han åter. Litet därefter sade återigen de som stodo där bredvid till Petrus: "Förvisso är du en av dem; du är ju också en galilé."
71: Då begynte han förbanna sig och svärja: "Jag känner icke den man som I talen om."
72: Och i detsamma gol hanen för andra gången. Då kom Petrus ihåg Jesu ord, huru han hade sagt till honom: "Förrän hanen har galit två gånger, skall du tre gånger förneka mig." Och han brast ut i gråt.

 

2: But they said, Not on the feast day, lest there be an uproar of the people.
3: And being in Bethany in the house of Simon the leper, as he sat at meat, there came a woman having an alabaster box of ointment of spikenard very precious; and she brake the box, and poured it on his head.
4: And there were some that had indignation within themselves, and said, Why was this waste of the ointment made?
5: For it might have been sold for more than three hundred pence, and have been given to the poor. And they murmured against her.
6: And Jesus said, Let her alone; why trouble ye her? she hath wrought a good work on me.
7: For ye have the poor with you always, and whensoever ye will ye may do them good: but me ye have not always.
8: She hath done what she could: she is come aforehand to anoint my body to the burying.
9: Verily I say unto you, Wheresoever this gospel shall be preached throughout the whole world, this also that she hath done shall be spoken of for a memorial of her.
10: And Judas Iscariot, one of the twelve, went unto the chief priests, to betray him unto them.
11: And when they heard it, they were glad, and promised to give him money. And he sought how he might conveniently betray him.
12: And the first day of unleavened bread, when they killed the passover, his disciples said unto him, Where wilt thou that we go and prepare that thou mayest eat the passover?
13: And he sendeth forth two of his disciples, and saith unto them, Go ye into the city, and there shall meet you a man bearing a pitcher of water: follow him.
14: And wheresoever he shall go in, say ye to the goodman of the house, The Master saith, Where is the guestchamber, where I shall eat the passover with my disciples?
15: And he will shew you a large upper room furnished and prepared: there make ready for us.
16: And his disciples went forth, and came into the city, and found as he had said unto them: and they made ready the passover.
17: And in the evening he cometh with the twelve.
18: And as they sat and did eat, Jesus said, Verily I say unto you, One of you which eateth with me shall betray me.
19: And they began to be sorrowful, and to say unto him one by one, Is it I? and another said, Is it I?
20: And he answered and said unto them, It is one of the twelve, that dippeth with me in the dish.
21: The Son of man indeed goeth, as it is written of him: but woe to that man by whom the Son of man is betrayed! good were it for that man if he had never been born.
22: And as they did eat, Jesus took bread, and blessed, and brake it, and gave to them, and said, Take, eat: this is my body.
23: And he took the cup, and when he had given thanks, he gave it to them: and they all drank of it.
24: And he said unto them, This is my blood of the new testament, which is shed for many.
25: Verily I say unto you, I will drink no more of the fruit of the vine, until that day that I drink it new in the kingdom of God.
26: And when they had sung an hymn, they went out into the mount of Olives.
27: And Jesus saith unto them, All ye shall be offended because of me this night: for it is written, I will smite the shepherd, and the sheep shall be scattered.
28: But after that I am risen, I will go before you into Galilee.
29: But Peter said unto him, Although all shall be offended, yet will not I.
30: And Jesus saith unto him, Verily I say unto thee, That this day, even in this night, before the cock crow twice, thou shalt deny me thrice.
31: But he spake the more vehemently, If I should die with thee, I will not deny thee in any wise. Likewise also said they all.
32: And they came to a place which was named Gethsemane: and he saith to his disciples, Sit ye here, while I shall pray.
33: And he taketh with him Peter and James and John, and began to be sore amazed, and to be very heavy;
34: And saith unto them, My soul is exceeding sorrowful unto death: tarry ye here, and watch.
35: And he went forward a little, and fell on the ground, and prayed that, if it were possible, the hour might pass from him.
36: And he said, Abba, Father, all things are possible unto thee; take away this cup from me: nevertheless not what I will, but what thou wilt.
37: And he cometh, and findeth them sleeping, and saith unto Peter, Simon, sleepest thou? couldest not thou watch one hour?
38: Watch ye and pray, lest ye enter into temptation. The spirit truly is ready, but the flesh is weak.
39: And again he went away, and prayed, and spake the same words.
40: And when he returned, he found them asleep again, (for their eyes were heavy,) neither wist they what to answer him.
41: And he cometh the third time, and saith unto them, Sleep on now, and take your rest: it is enough, the hour is come; behold, the Son of man is betrayed into the hands of sinners.
42: Rise up, let us go; lo, he that betrayeth me is at hand.
43: And immediately, while he yet spake, cometh Judas, one of the twelve, and with him a great multitude with swords and staves, from the chief priests and the scribes and the elders.
44: And he that betrayed him had given them a token, saying, Whomsoever I shall kiss, that same is he; take him, and lead him away safely.
45: And as soon as he was come, he goeth straightway to him, and saith, Master, master; and kissed him.
46: And they laid their hands on him, and took him.
47: And one of them that stood by drew a sword, and smote a servant of the high priest, and cut off his ear.
48: And Jesus answered and said unto them, Are ye come out, as against a thief, with swords and with staves to take me?
49: I was daily with you in the temple teaching, and ye took me not: but the scriptures must be fulfilled.
50: And they all forsook him, and fled.
51: And there followed him a certain young man, having a linen cloth cast about his naked body; and the young men laid hold on him:
52: And he left the linen cloth, and fled from them naked.
53: And they led Jesus away to the high priest: and with him were assembled all the chief priests and the elders and the scribes.
54: And Peter followed him afar off, even into the palace of the high priest: and he sat with the servants, and warmed himself at the fire.
55: And the chief priests and all the council sought for witness against Jesus to put him to death; and found none.
56: For many bare false witness against him, but their witness agreed not together.
57: And there arose certain, and bare false witness against him, saying,
58: We heard him say, I will destroy this temple that is made with hands, and within three days I will build another made without hands.
59: But neither so did their witness agree together.
60: And the high priest stood up in the midst, and asked Jesus, saying, Answerest thou nothing? what is it which these witness against thee?
61: But he held his peace, and answered nothing. Again the high priest asked him, and said unto him, Art thou the Christ, the Son of the Blessed?
62: And Jesus said, I am: and ye shall see the Son of man sitting on the right hand of power, and coming in the clouds of heaven.
63: Then the high priest rent his clothes, and saith, What need we any further witnesses?
64: Ye have heard the blasphemy: what think ye? And they all condemned him to be guilty of death.
65: And some began to spit on him, and to cover his face, and to buffet him, and to say unto him, Prophesy: and the servants did strike him with the palms of their hands.
66: And as Peter was beneath in the palace, there cometh one of the maids of the high priest:
67: And when she saw Peter warming himself, she looked upon him, and said, And thou also wast with Jesus of Nazareth.
68: But he denied, saying, I know not, neither understand I what thou sayest. And he went out into the porch; and the cock crew.
69: And a maid saw him again, and began to say to them that stood by, This is one of them.
70: And he denied it again. And a little after, they that stood by said again to Peter, Surely thou art one of them: for thou art a Galilaean, and thy speech agreeth thereto.
71: But he began to curse and to swear, saying, I know not this man of whom ye speak.
72: And the second time the cock crew. And Peter called to mind the word that Jesus said unto him, Before the cock crow twice, thou shalt deny me thrice. And when he thought thereon, he wept.

 

2: Sillä he sanoivat: "Ei juhlan aikana, ettei syntyisi meteliä kansassa".
3: Ja kun hän oli Betaniassa, pitalisen Simonin asunnossa, tuli hänen aterialla ollessaan nainen, mukanaan alabasteripullo täynnä oikeata, kallista nardusvoidetta. Hän rikkoi alabasteripullon ja vuodatti voiteen hänen päähänsä.
4: Niin oli muutamia, jotka närkästyivät ja sanoivat keskenään: "Mitä varten tämä voiteen haaskaus?
5: Olisihan voinut myydä tämän voiteen enempään kuin kolmeensataan denariin ja antaa ne köyhille." Ja he toruivat häntä.
6: Mutta Jeesus sanoi: "Antakaa hänen olla. Miksi pahoitatte hänen mieltään? Hän teki hyvän työn minulle.
7: Köyhät teillä on aina keskuudessanne, ja milloin tahdotte, voitte heille tehdä hyvää, mutta minua teillä ei ole aina.
8: Hän teki, minkä voi. Edeltäkäsin hän voiteli minun ruumiini hautaamista varten.
9: Totisesti minä sanon teille: missä ikinä kaikessa maailmassa evankeliumia saarnataan, siellä sekin, minkä tämä teki, on mainittava hänen muistoksensa."
10: Ja Juudas Iskariot, yksi niistä kahdestatoista, meni ylipappien luo kavaltaakseen hänet heille.
11: Kun nämä sen kuulivat, ihastuivat he ja lupasivat antaa hänelle rahaa. Ja hän mietti, kuinka hänet sopivassa tilaisuudessa kavaltaisi.
12: Ja ensimmäisenä happamattoman leivän päivänä, kun pääsiäislammas teurastettiin, hänen opetuslapsensa sanoivat hänelle: "Mihin tahdot, että menemme valmistamaan pääsiäislampaan sinun syödäksesi?"
13: Niin hän lähetti kaksi opetuslastaan ja sanoi heille: "Menkää kaupunkiin, niin teitä vastaan tulee mies kantaen vesiastiaa; seuratkaa häntä.
14: Ja mihin hän menee, sen talon isännälle sanokaa: 'Opettaja sanoo: Missä on minun vierashuoneeni, syödäkseni siinä pääsiäislampaan opetuslasteni kanssa?'
15: Ja hän näyttää teille suuren huoneen yläkerrassa, valmiiksi laitetun; valmistakaa meille sinne."
16: Niin opetuslapset lähtivät ja tulivat kaupunkiin ja havaitsivat niin olevan, kuin Jeesus oli heille sanonut, ja valmistivat pääsiäislampaan.
17: Ja kun ehtoo tuli, saapui hän sinne niiden kahdentoista kanssa.
18: Ja kun he olivat aterialla ja söivät, sanoi Jeesus: "Totisesti minä sanon teille: yksi teistä kavaltaa minut, yksi, joka syö minun kanssani".
19: He tulivat murheellisiksi ja rupesivat toinen toisensa perästä sanomaan hänelle: "En kaiketi minä?"
20: Hän sanoi heille: "Yksi teistä kahdestatoista, se, joka kastaa vatiin minun kanssani.
21: Niin, Ihmisen Poika tosin menee pois, niinkuin hänestä on kirjoitettu, mutta voi sitä ihmistä, jonka kautta Ihmisen Poika kavalletaan! Parempi olisi sille ihmiselle, että hän ei olisi syntynyt."
22: Ja heidän syödessään Jeesus otti leivän, siunasi, mursi ja antoi heille ja sanoi: "Ottakaa, tämä on minun ruumiini".
23: Ja hän otti maljan, kiitti ja antoi heille; ja he kaikki joivat siitä.
24: Ja hän sanoi heille: "Tämä on minun vereni, liiton veri, joka vuodatetaan monen edestä.
25: Totisesti minä sanon teille: minä en juo enää viinipuun antia, ennenkuin sinä päivänä, jona juon sitä uutena Jumalan valtakunnassa."
26: Ja veisattuaan kiitosvirren he lähtivät Öljymäelle.
27: Ja Jeesus sanoi heille: "Kaikki te loukkaannutte, sillä kirjoitettu on: 'Minä lyön paimenta, ja lampaat hajotetaan'.
28: Mutta ylösnoustuani minä menen teidän edellänne Galileaan."
29: Niin Pietari sanoi hänelle: "Vaikka kaikki loukkaantuisivat, en kuitenkaan minä".
30: Jeesus sanoi hänelle: "Totisesti minä sanon sinulle: tänään, tänä yönä, ennenkuin kukko kahdesti laulaa, sinä kolmesti minut kiellät".
31: Mutta hän vakuutti vielä lujemmin: "Vaikka minun pitäisi kuolla sinun kanssasi, en sittenkään minä sinua kiellä". Ja samoin sanoivat kaikki muutkin.
32: Ja he tulivat maatilalle, jonka nimi on Getsemane; ja hän sanoi opetuslapsillensa: "Istukaa tässä, sillä aikaa kuin minä rukoilen".
33: Ja hän otti mukaansa Pietarin ja Jaakobin ja Johanneksen; ja hän alkoi kauhistua ja tulla tuskaan.
34: Ja hän sanoi heille: "Minun sieluni on syvästi murheellinen, kuolemaan asti; olkaa tässä ja valvokaa".
35: Ja hän meni vähän edemmäksi, lankesi maahan ja rukoili, että, jos mahdollista, se hetki menisi häneltä ohi,
36: ja sanoi: "Abba, Isä, kaikki on mahdollista sinulle; ota pois minulta tämä malja. Mutta ei, mitä minä tahdon, vaan mitä sinä!"
37: Ja hän tuli ja tapasi heidät nukkumasta ja sanoi Pietarille: "Simon, nukutko? Etkö jaksanut yhtä hetkeä valvoa?
38: Valvokaa ja rukoilkaa, ettette joutuisi kiusaukseen; henki tosin on altis, mutta liha on heikko."
39: Ja taas hän meni pois ja rukoili sanoen samat sanat.
40: Ja tullessaan hän taas tapasi heidät nukkumasta, sillä heidän silmänsä olivat käyneet kovin raukeiksi; ja he eivät tienneet, mitä hänelle vastaisivat.
41: Ja hän tuli kolmannen kerran ja sanoi heille: "Te nukutte vielä ja lepäätte! Jo riittää! Hetki on tullut; katso, Ihmisen Poika annetaan syntisten käsiin.
42: Nouskaa, lähtekäämme; katso, se, joka kavaltaa minut, on lähellä."
43: Ja heti, hänen vielä puhuessaan, Juudas, yksi niistä kahdestatoista, saapui, ja hänen mukanaan joukko ylipappien ja kirjanoppineiden ja vanhinten luota, miekat ja seipäät käsissä.
44: Mutta se, joka hänet kavalsi, oli sopinut heidän kanssaan merkistä, sanoen: "Se, jolle minä suuta annan, hän se on; ottakaa hänet kiinni ja viekää tarkasti vartioituna pois".
45: Ja tultuaan hän kohta astui hänen luoksensa ja sanoi: "Rabbi!" ja antoi hänelle suuta.
46: Silloin he kävivät häneen käsiksi ja ottivat hänet kiinni.
47: Mutta eräs niistä, jotka lähellä seisoivat, veti miekkansa, iski ylimmäisen papin palvelijaa ja sivalsi häneltä pois korvan.
48: Niin Jeesus puhui heille ja sanoi: "Niinkuin ryöväriä vastaan te olette lähteneet minua miekoilla ja seipäillä vangitsemaan.
49: Joka päivä minä olen ollut teidän luonanne opettaen pyhäkössä, ettekä ole ottaneet minua kiinni. Mutta tämä tapahtuu, että kirjoitukset kävisivät toteen."
50: Niin he kaikki jättivät hänet ja pakenivat.
51: Ja häntä seurasi eräs nuorukainen, jolla oli ympärillään liinavaate paljaalle iholle heitettynä; ja he ottivat hänet kiinni.
52: Mutta hän jätti liinavaatteen ja pakeni alastonna.
53: Ja he veivät Jeesuksen ylimmäisen papin eteen, jonne kaikki ylipapit ja vanhimmat ja kirjanoppineet kokoontuivat.
54: Ja Pietari seurasi häntä taampana ylimmäisen papin palatsin esipihaan asti ja istui palvelijain joukkoon ja lämmitteli tulen ääressä.
55: Mutta ylipapit ja koko neuvosto etsivät todistusta Jeesusta vastaan tappaaksensa hänet, mutta eivät löytäneet.
56: Useat kyllä todistivat väärin häntä vastaan, mutta todistukset eivät olleet yhtäpitäviä.
57: Niin muutamat nousivat ja todistivat väärin häntä vastaan, sanoen:
58: "Me olemme kuulleet hänen sanovan: 'Minä hajotan maahan tämän käsillä tehdyn temppelin ja rakennan kolmessa päivässä toisen, joka ei ole käsillä tehty'."
59: Mutta eivät näinkään heidän todistuksensa olleet yhtäpitäviä.
60: Silloin ylimmäinen pappi nousi ja astui esille ja kysyi Jeesukselta sanoen: "Etkö vastaa mitään? Mitä nämä todistavat sinua vastaan?"
61: Mutta hän oli vaiti eikä vastannut mitään. Taas ylimmäinen pappi kysyi häneltä ja sanoi hänelle: "Oletko sinä Kristus, sen Ylistetyn Poika?"
62: Jeesus sanoi: "Olen; ja te saatte nähdä Ihmisen Pojan istuvan Voiman oikealla puolella ja tulevan taivaan pilvissä".
63: Niin ylimmäinen pappi repäisi vaatteensa ja sanoi: "Mitä me enää todistajia tarvitsemme?
64: Te kuulitte hänen pilkkaamisensa. Mitä arvelette?" Niin he kaikki tuomitsivat hänet vikapääksi kuolemaan.
65: Ja muutamat rupesivat sylkemään häntä ja peittivät hänen kasvonsa ja löivät häntä nyrkillä ja sanoivat hänelle: "Profetoi!" Oikeudenpalvelijatkin löivät häntä poskelle.
66: Kun nyt Pietari oli alhaalla esipihassa, tuli sinne muuan ylimmäisen papin palvelijattarista;
67: ja nähdessään Pietarin lämmittelevän hän katsoi häneen ja sanoi: "Sinäkin olit Nasaretilaisen, tuon Jeesuksen, kanssa".
68: Mutta hän kielsi sanoen: "En tiedä enkä käsitä, mitä sanot". Ja hän meni ulos pihalle. Ja kukko lauloi.
69: Ja nähdessään hänet siellä palvelijatar rupesi taas sanomaan lähellä seisoville: "Tämä on yksi niistä".
70: Mutta hän kielsi uudestaan. Ja vähän sen jälkeen lähellä seisovat taas sanoivat Pietarille: "Totisesti, sinä olet yksi niistä, sillä olethan sinä galilealainenkin".
71: Mutta hän rupesi sadattelemaan itseänsä ja vannomaan: "En tunne sitä miestä, josta te puhutte".
72: Ja samassa kukko lauloi toisen kerran. Niin Pietari muisti Jeesuksen sanat, jotka hän oli sanonut hänelle: "Ennenkuin kukko kahdesti laulaa, sinä kolmesti minut kiellät". Ja hän ratkesi itkuun.