Mark 10

2: Då ville några fariséer snärja honom, och de trädde fram och frågade honom om det vore lovligt för en man att skilja sig från sin hustru.
3: Men han svarade och sade till dem: "Vad har Moses bjudit eder?"
4: De sade: "Moses tillstadde att en man fick skriva skiljebrev åt sin hustru och så skilja sig från henne."
5: Då sade Jesus till dem: "För edra hjärtans hårdhets skull skrev han åt eder detta bud.
6: Men redan vid världens begynnelse 'gjorde Gud dem till man och kvinna'.
7: 'Fördenskull skall en man övergiva sin fader och sin moder.
8: Och de tu skola varda ett kött.' Så äro de icke mer två, utan ett kött.
9: Vad nu Gud har sammanfogat, det må människan icke åtskilja."
10: När de sedan hade kommit hem, frågade hans lärjungar honom åter om detsamma.
11: Och han svarade dem: "Den som skiljer sig från sin hustru och tager sig en annan hustru, han begår äktenskapsbrott mot henne.
12: Och om en hustru skiljer sig från sin man och tager sig en annan man, då begår hon äktenskapsbrott.
13: Och man bar fram barn till honom, för att han skulle röra vid dem; men lärjungarna visade bort dem.
14: När Jesus såg detta, blev han misslynt och sade till dem: "Låten barnen komma till mig, och förmenen dem det icke; ty Guds rike hör sådana till.
15: Sannerligen säger jag eder: Den som icke tager emot Guds rike såsom ett barn, han kommer aldrig ditin."
16: Och han tog dem upp i famnen och lade händerna på dem och välsignade dem.
17: När han sedan begav sig åstad för att fortsätta sin väg, skyndade en man fram och föll på knä för honom och frågade honom: "Gode Mästare, vad skall jag göra för att få evigt liv till arvedel?"
18: Jesus sade till honom: "Varför kallar du mig god? Ingen är god utom Gud allena.
19: Buden känner du: 'Du skall icke dräpa', 'Du skall icke begå äktenskapsbrott', 'Du skall icke stjäla', 'Du skall icke bära falskt vittnesbörd', 'Du skall icke undanhålla någon vad honom tillkommer', Hedra din fader och din moder.'"
20: Då svarade han honom: "Mästare, allt detta har jag hållit från min ungdom."
21: Då såg Jesus på honom och fick kärlek till honom och sade till honom: "Ett fattas dig: gå bort och sälj allt vad du äger och giv åt de fattiga; då skall du få en skatt i himmelen. Och kom sedan och följ mig."
22: Men han blev illa till mods vid det talet och gick bedrövad bort, ty han hade många ägodelar.
23: Då såg Jesus sig omkring och sade till sina lärjungar: "Huru svårt är det icke för dem som hava penningar att komma in i Guds rike!"
24: Men lärjungarna häpnade vid hans ord. Då tog Jesus åter till orda och sade till dem: "Ja, mina barn, huru svårt är det icke att komma in i Guds rike!
25: Det är lättare för en kamel att komma igenom ett nålsöga, än för den som är rik att komma in i Guds rike."
26: Då blevo de ännu mer häpna och sade till varandra: "Vem kan då bliva frälst?"
27: Jesus såg på dem och sade: "För människor är det omöjligt, men icke för Gud, ty för Gud är allting möjligt."
28: Då tog Petrus till orda och sade till honom: "Se, vi hava övergivit allt och följt dig."
29: Jesus svarade: "Sannerligen säger jag eder: Ingen som för min och evangelii skull har övergivit hus, eller bröder eller systrar, eller moder eller fader, eller barn, eller jordagods,
30: ingen sådan finnes, som icke skall få hundrafalt igen: redan här i tiden hus, och bröder och systrar, och mödrar och barn, och jordagods, mitt under förföljelser, och i den tillkommande tidsåldern evigt liv.
31: Men många som äro de första skola bliva de sista, medan de sista bliva de första."
32: Och de voro på vägen upp till Jerusalem. Och Jesus gick före dem, och de gingo där bävande; och de som följde med dem voro uppfyllda av fruktan. Då tog han åter till sig de tolv och begynte tala till dem om vad som skulle övergå honom:
33: "Se, vi gå nu upp till Jerusalem, och Människosonen skall bliva överlämnad åt översteprästerna och de skriftlärde, och de skola döma honom till döden och överlämna honom åt hedningarna,
34: och dessa skola begabba honom och bespotta honom och gissla honom och döda honom; men tre dagar därefter skall han uppstå igen."
35: Då trädde Jakob och Johannes, Sebedeus' söner, fram till honom och sade till honom: "Mästare, vi skulle vilja att du läte oss få vad vi nu tänka begära av dig."
36: Han frågade dem: "Vad viljen I då att jag skall låta eder få?"
37: De svarade honom: "Låt den ene av oss i din härlighet få sitta på din högra sida, och den andre på din vänstra."
38: Men Jesus sade till dem: "I veten icke vad I begären. Kunnen I dricka den kalk som jag dricker, eller genomgå det dop som jag genomgår?"
39: De svarade honom: "Det kunna vi." Då sade Jesus till dem: "Ja, den kalk jag dricker skolen I få dricka, och det dop jag genomgår skolen I genomgå,
40: men platsen på min högra sida och platsen på min vänstra tillkommer det icke mig att bortgiva, utan de skola tillfalla dem för vilka så är bestämt."
41: När de tio andra hörde detta, blevo de misslynta på Jakob och Johannes.
42: Då kallade Jesus dem till sig och sade till dem: "I veten att de som räknas för folkens furstar uppträda mot dem såsom herrar, och att deras mäktige låta dem känna sin myndighet.
43: Men så är det icke bland eder; utan den som vill bliva störst bland eder, han vare de andras tjänare,
44: och den som vill vara främst bland eder, han vare allas dräng.
45: Också Människosonen har ju kommit, icke för att låta tjäna sig, utan för att tjäna och giva sitt liv till lösen för många."
46: Och de kommo till Jeriko. Men när han åter gick ut ifrån Jeriko, följd av sina lärjungar och en ganska stor hop folk, satt där vid vägen en blind tiggare, Bartimeus, Timeus' son.
47: När denne hörde att det var Jesus från Nasaret, begynte han ropa och säga: "Jesus, Davids son, förbarma dig över mig."
48: Och många tillsade honom strängeligen att han skulle tiga; men han ropade ännu mycket mer: "Davids son, förbarma dig över mig."
49: Då stannade Jesus och sade: "Kallen honom hit." Och de kallade på den blinde och sade till honom: "Var vid gott mod, stå upp; han kallar dig till sig."
50: Då kastade han av sig sin mantel och stod upp med hast och kom fram till Jesus.
51: Och Jesus talade till honom och sade: "Vad vill du att jag skall göra dig?" Den blinde svarade honom: "Rabbuni, låt mig få min syn."
52: Jesus sade till honom: "Gå; din tro har hjälpt dig." Och strax fick han sin syn och följde honom på vägen.

 

2: And the Pharisees came to him, and asked him, Is it lawful for a man to put away his wife? tempting him.
3: And he answered and said unto them, What did Moses command you?
4: And they said, Moses suffered to write a bill of divorcement, and to put her away.
5: And Jesus answered and said unto them, For the hardness of your heart he wrote you this precept.
6: But from the beginning of the creation God made them male and female.
7: For this cause shall a man leave his father and mother, and cleave to his wife;
8: And they twain shall be one flesh: so then they are no more twain, but one flesh.
9: What therefore God hath joined together, let not man put asunder.
10: And in the house his disciples asked him again of the same matter.
11: And he saith unto them, Whosoever shall put away his wife, and marry another, committeth adultery against her.
12: And if a woman shall put away her husband, and be married to another, she committeth adultery.
13: And they brought young children to him, that he should touch them: and his disciples rebuked those that brought them.
14: But when Jesus saw it, he was much displeased, and said unto them, Suffer the little children to come unto me, and forbid them not: for of such is the kingdom of God.
15: Verily I say unto you, Whosoever shall not receive the kingdom of God as a little child, he shall not enter therein.
16: And he took them up in his arms, put his hands upon them, and blessed them.
17: And when he was gone forth into the way, there came one running, and kneeled to him, and asked him, Good Master, what shall I do that I may inherit eternal life?
18: And Jesus said unto him, Why callest thou me good? there is none good but one, that is, God.
19: Thou knowest the commandments, Do not commit adultery, Do not kill, Do not steal, Do not bear false witness, Defraud not, Honour thy father and mother.
20: And he answered and said unto him, Master, all these have I observed from my youth.
21: Then Jesus beholding him loved him, and said unto him, One thing thou lackest: go thy way, sell whatsoever thou hast, and give to the poor, and thou shalt have treasure in heaven: and come, take up the cross, and follow me.
22: And he was sad at that saying, and went away grieved: for he had great possessions.
23: And Jesus looked round about, and saith unto his disciples, How hardly shall they that have riches enter into the kingdom of God!
24: And the disciples were astonished at his words. But Jesus answereth again, and saith unto them, Children, how hard is it for them that trust in riches to enter into the kingdom of God!
25: It is easier for a camel to go through the eye of a needle, than for a rich man to enter into the kingdom of God.
26: And they were astonished out of measure, saying among themselves, Who then can be saved?
27: And Jesus looking upon them saith, With men it is impossible, but not with God: for with God all things are possible.
28: Then Peter began to say unto him, Lo, we have left all, and have followed thee.
29: And Jesus answered and said, Verily I say unto you, There is no man that hath left house, or brethren, or sisters, or father, or mother, or wife, or children, or lands, for my sake, and the gospel's,
30: But he shall receive an hundredfold now in this time, houses, and brethren, and sisters, and mothers, and children, and lands, with persecutions; and in the world to come eternal life.
31: But many that are first shall be last; and the last first.
32: And they were in the way going up to Jerusalem; and Jesus went before them: and they were amazed; and as they followed, they were afraid. And he took again the twelve, and began to tell them what things should happen unto him,
33: Saying, Behold, we go up to Jerusalem; and the Son of man shall be delivered unto the chief priests, and unto the scribes; and they shall condemn him to death, and shall deliver him to the Gentiles:
34: And they shall mock him, and shall scourge him, and shall spit upon him, and shall kill him: and the third day he shall rise again.
35: And James and John, the sons of Zebedee, come unto him, saying, Master, we would that thou shouldest do for us whatsoever we shall desire.
36: And he said unto them, What would ye that I should do for you?
37: They said unto him, Grant unto us that we may sit, one on thy right hand, and the other on thy left hand, in thy glory.
38: But Jesus said unto them, Ye know not what ye ask: can ye drink of the cup that I drink of? and be baptized with the baptism that I am baptized with?
39: And they said unto him, We can. And Jesus said unto them, Ye shall indeed drink of the cup that I drink of; and with the baptism that I am baptized withal shall ye be baptized:
40: But to sit on my right hand and on my left hand is not mine to give; but it shall be given to them for whom it is prepared.
41: And when the ten heard it, they began to be much displeased with James and John.
42: But Jesus called them to him, and saith unto them, Ye know that they which are accounted to rule over the Gentiles exercise lordship over them; and their great ones exercise authority upon them.
43: But so shall it not be among you: but whosoever will be great among you, shall be your minister:
44: And whosoever of you will be the chiefest, shall be servant of all.
45: For even the Son of man came not to be ministered unto, but to minister, and to give his life a ransom for many.
46: And they came to Jericho: and as he went out of Jericho with his disciples and a great number of people, blind Bartimaeus, the son of Timaeus, sat by the highway side begging.
47: And when he heard that it was Jesus of Nazareth, he began to cry out, and say, Jesus, thou Son of David, have mercy on me.
48: And many charged him that he should hold his peace: but he cried the more a great deal, Thou Son of David, have mercy on me.
49: And Jesus stood still, and commanded him to be called. And they call the blind man, saying unto him, Be of good comfort, rise; he calleth thee.
50: And he, casting away his garment, rose, and came to Jesus.
51: And Jesus answered and said unto him, What wilt thou that I should do unto thee? The blind man said unto him, Lord, that I might receive my sight.
52: And Jesus said unto him, Go thy way; thy faith hath made thee whole. And immediately he received his sight, and followed Jesus in the way.

 

2: Ja fariseuksia tuli hänen luoksensa, ja kiusaten häntä he kysyivät häneltä, oliko miehen lupa hyljätä vaimonsa.
3: Hän vastasi ja sanoi heille: "Mitä Mooses on teille säätänyt?"
4: He sanoivat: "Mooses salli kirjoittaa erokirjan ja hyljätä vaimon".
5: Niin Jeesus sanoi heille: "Teidän sydämenne kovuuden tähden hän kirjoitti teille tämän säädöksen.
6: Mutta luomakunnan alusta Jumala 'on luonut heidät mieheksi ja naiseksi.
7: Sentähden mies luopukoon isästänsä ja äidistänsä ja liittyköön vaimoonsa.
8: Ja ne kaksi tulevat yhdeksi lihaksi.' Niin eivät he enää ole kaksi, vaan yksi liha.
9: Minkä siis Jumala on yhdistänyt, sitä älköön ihminen erottako."
10: Ja heidän mentyään huoneeseen opetuslapset taas kysyivät häneltä tätä asiaa.
11: Ja hän sanoi heille: "Joka hylkää vaimonsa ja nai toisen, se tekee huorin häntä vastaan.
12: Ja jos vaimo hylkää miehensä ja menee naimisiin toisen kanssa, niin hän tekee huorin."
13: Ja he toivat hänen tykönsä lapsia, että hän koskisi heihin; mutta opetuslapset nuhtelivat tuojia.
14: Mutta kun Jeesus sen näki, närkästyi hän ja sanoi heille: "Sallikaa lasten tulla minun tyköni, älkääkä estäkö heitä, sillä senkaltaisten on Jumalan valtakunta.
15: Totisesti minä sanon teille: joka ei ota vastaan Jumalan valtakuntaa niinkuin lapsi, se ei pääse sinne sisälle."
16: Ja hän otti heitä syliinsä, pani kätensä heidän päällensä ja siunasi heitä.
17: Ja hänen sieltä tielle mennessään juoksi muuan hänen luoksensa, polvistui hänen eteensä ja kysyi häneltä: "Hyvä opettaja, mitä minun pitää tekemän, että minä iankaikkisen elämän perisin?"
18: Mutta Jeesus sanoi hänelle: "Miksi sanot minua hyväksi? Ei kukaan ole hyvä paitsi Jumala yksin.
19: Käskyt sinä tiedät: 'Älä tapa', 'Älä tee huorin', 'Älä varasta', 'Älä sano väärää todistusta', 'Älä toiselta anasta', 'Kunnioita isääsi ja äitiäsi'."
20: Mutta hän sanoi hänelle: "Opettaja, niitä kaikkia minä olen noudattanut nuoruudestani asti".
21: Niin Jeesus katsoi häneen ja rakasti häntä ja sanoi hänelle: "Yksi sinulta puuttuu: mene, myy kaikki, mitä sinulla on, ja anna köyhille, niin sinulla on oleva aarre taivaassa; ja tule ja seuraa minua".
22: Mutta hän synkistyi siitä puheesta ja meni pois murheellisena, sillä hänellä oli paljon omaisuutta.
23: Silloin Jeesus katsoi ympärilleen ja sanoi opetuslapsillensa: "Kuinka vaikea onkaan niiden, joilla on tavaraa, päästä Jumalan valtakuntaan!"
24: Niin opetuslapset hämmästyivät hänen sanoistaan. Mutta Jeesus rupesi taas puhumaan ja sanoi heille: "Lapset, kuinka vaikea onkaan niiden, jotka luottavat tavaraansa, päästä Jumalan valtakuntaan!
25: Helpompi on kamelin käydä neulansilmän läpi kuin rikkaan päästä Jumalan valtakuntaan."
26: Niin he hämmästyivät yhä enemmän ja sanoivat toisillensa: "Kuka sitten voi pelastua?"
27: Jeesus katsoi heihin ja sanoi: "Ihmisille se on mahdotonta, mutta ei Jumalalle; sillä Jumalalle on kaikki mahdollista".
28: Niin Pietari rupesi puhumaan sanoen hänelle: "Katso, me olemme luopuneet kaikesta ja seuranneet sinua".
29: Jeesus sanoi: "Totisesti minä sanon teille: ei ole ketään, joka minun tähteni ja evankeliumin tähden on luopunut talosta tai veljistä tai sisarista tai äidistä tai isästä tai lapsista tai pelloista,
30: ja joka ei saisi satakertaisesti: nyt tässä ajassa taloja ja veljiä ja sisaria ja äitejä ja lapsia ja peltoja, vainojen keskellä, ja tulevassa maailmassa iankaikkista elämää.
31: Mutta monet ensimmäiset tulevat viimeisiksi ja viimeiset ensimmäisiksi."
32: Ja he olivat matkalla, menossa ylös Jerusalemiin, ja Jeesus kulki heidän edellään; ja heidät valtasi hämmästys, ja ne, jotka seurasivat, olivat peloissaan. Ja hän otti taas tykönsä ne kaksitoista ja rupesi heille puhumaan, mitä hänelle oli tapahtuva:
33: "Katso, me menemme ylös Jerusalemiin, ja Ihmisen Poika annetaan ylipappien ja kirjanoppineitten käsiin, ja he tuomitsevat hänet kuolemaan ja antavat hänet pakanain käsiin;
34: ja ne pilkkaavat häntä ja sylkevät häntä ja ruoskivat häntä ja tappavat hänet; ja kolmen päivän perästä hän on nouseva ylös".
35: Ja Jaakob ja Johannes, Sebedeuksen pojat, menivät hänen luoksensa ja sanoivat hänelle: "Opettaja, me tahtoisimme, että tekisit meille, mitä sinulta anomme".
36: Hän sanoi heille: "Mitä tahdotte, että minä teille tekisin?"
37: Niin he sanoivat hänelle: "Anna meidän istua, toisen oikealla ja toisen vasemmalla puolellasi, sinun kirkkaudessasi".
38: Mutta Jeesus sanoi heille: "Te ette tiedä, mitä anotte. Voitteko juoda sen maljan, jonka minä juon, tahi tulla kastetuiksi sillä kasteella, jolla minut kastetaan?"
39: He sanoivat hänelle: "Voimme". Niin Jeesus sanoi heille: "Sen maljan, jonka minä juon, te tosin juotte, ja sillä kasteella, jolla minut kastetaan, kastetaan teidätkin;
40: mutta minun oikealla tai vasemmalla puolellani istuminen ei ole minun annettavissani, vaan se annetaan niille, joille se on valmistettu".
41: Kun ne kymmenen sen kuulivat, alkoivat he närkästyä Jaakobiin ja Johannekseen.
42: Mutta Jeesus kutsui heidät tykönsä ja sanoi heille: "Te tiedätte, että ne, joita kansojen ruhtinaiksi katsotaan, herroina niitä hallitsevat, ja että kansojen mahtavat käyttävät valtaansa niitä kohtaan.
43: Mutta näin ei ole teidän kesken, vaan joka teidän keskuudessanne tahtoo suureksi tulla, se olkoon teidän palvelijanne;
44: ja joka teidän keskuudessanne tahtoo olla ensimmäinen, se olkoon kaikkien orja.
45: Sillä ei Ihmisen Poikakaan tullut palveltavaksi, vaan palvelemaan ja antamaan henkensä lunnaiksi monen edestä."
46: Ja he tulivat Jerikoon. Ja kun hän vaelsi Jerikosta opetuslastensa ja suuren väkijoukon seuraamana, istui sokea kerjäläinen, Bartimeus, Timeuksen poika, tien vieressä.
47: Ja kun hän kuuli, että se oli Jeesus Nasaretilainen, rupesi hän huutamaan ja sanomaan: "Jeesus, Daavidin poika, armahda minua".
48: Ja monet nuhtelivat häntä saadakseen hänet vaikenemaan. Mutta hän huusi vielä enemmän: "Daavidin poika, armahda minua".
49: Silloin Jeesus seisahtui ja sanoi: "Kutsukaa hänet tänne". Ja he kutsuivat sokean, sanoen hänelle: "Ole turvallisella mielellä, nouse; hän kutsuu sinua".
50: Niin hän heitti vaippansa päältään, kavahti seisomaan ja tuli Jeesuksen tykö.
51: Ja Jeesus puhutteli häntä sanoen: "Mitä tahdot, että minä sinulle tekisin?" Niin sokea sanoi hänelle: "Rabbuuni, että saisin näköni jälleen".
52: Niin Jeesus sanoi hänelle: "Mene, sinun uskosi on sinut pelastanut". Ja kohta hän sai näkönsä ja seurasi häntä tiellä.