Mark 8

2: "Jag ömkar mig över folket, ty det är redan tre dagar som de hava dröjt kvar hos mig, och de hava intet att äta.
3: Om jag nu låter dem fastande gå ifrån mig hem, så uppgivas de på vägen; somliga av dem hava ju kommit långväga ifrån."
4: Då svarade hans lärjungar honom: "Varifrån skall man här i en öken kunna få bröd till att mätta dessa med?"
5: Han frågade dem: "Huru många bröd haven I?" De svarade: "Sju."
6: Då tillsade han folket att lägra sig på marken. Ock han tog de sju bröden, tackade Gud och bröt dem och gav åt sina lärjungar, för att de skulle lägga fram dem; och de lade fram åt folket.
7: De hade ock några få småfiskar; och när han hade välsignat dessa, bjöd han att man likaledes skulle lägga fram dem.
8: Så åto de och blevo mätta. Och man samlade sedan upp sju korgar med överblivna stycken.
9: Men antalet av dem som voro tillstädes var vid pass fyra tusen. Sedan lät han dem skiljas åt.
10: Och strax därefter steg han i båten med sina lärjungar och for till trakten av Dalmanuta.
11: Och fariséerna kommo ditut och begynte disputera med honom; de ville sätta honom på prov och begärde av honom något tecken från himmelen.
12: Då suckade han ur sin andes djup och sade: "Varför begär detta släkte ett tecken? Sannerligen säger jag eder: Åt detta släkte skall intet tecken givas."
13: Så lämnade han dem och steg åter i båten och for över till andra stranden.
14: Och de hade förgätit att taga med sig bröd; icke mer än ett enda bröd hade de med sig i båten.
15: Och han bjöd dem och sade: "Sen till, att I tagen eder till vara för fariséernas surdeg och för Herodes' surdeg."
16: Då talade de med varandra om att de icke hade bröd med sig.
17: Men när han märkte detta, sade han till dem: "Varför talen I om att I icke haven bröd med eder? Fatten och förstån I då ännu ingenting? Äro edra hjärtan så förstockade?
18: I haven ju ögon; sen I då icke? I haven ju öron; hören I då icke?
19: Och kommen I icke ihåg huru många korgar fulla av stycken I samladen upp, när jag bröt de fem bröden åt de fem tusen?" De svarade honom: "Tolv."
20: "Och när jag bröt de sju bröden åt de fyra tusen, huru många korgar fulla av stycken samladen I då upp?" De svarade: "Sju."
21: Då sade han till dem: "Förstån I då ännu ingenting?"
22: Därefter kommo de till Betsaida. Och man förde till honom en som var blind och bad honom att han skulle röra vid denne.
23: Då tog han den blinde vid handen och ledde honom utanför byn; sedan spottade han på hans ögon och lade händerna på honom och frågade honom: "Ser du något?"
24: Han såg då upp och svarade: "Jag kan urskilja människorna; jag ser dem gå omkring, men de likna träd."
25: Därefter lade han åter händerna på hans ögon, och nu såg han tydligt och var botad och kunde jämväl på långt håll se allting klart.
26: Och Jesus bjöd honom gå hem och sade: "Gå icke ens in i byn."
27: Och Jesus gick med sina lärjungar bort till byarna vid Cesarea Filippi. På vägen dit frågade han sina lärjungar och sade till dem: "Vem säger folket mig vara?"
28: De svarade och sade: "Johannes döparen; andra säga dock Elias, andra åter säga: 'Det är en av profeterna.'"
29: Då frågade han dem: "Vem sägen då I mig vara?" Petrus svarade och sade till honom: "Du är Messias."
30: Då förbjöd han dem strängeligen att för någon säga detta om honom.
31: Sedan begynte han undervisa dem om att Människosonen måste lida mycket, och att han skulle bliva förkastad av de äldste och översteprästerna och de skriftlärde, och att han skulle bliva dödad, men att han tre dagar därefter skulle uppstå igen.
32: Och han talade detta i oförtäckta ordalag. Då tog Petrus honom avsides och begynte ivrigt motsäga honom.
33: Men han vände sig om, och när han då såg sina lärjungar, talade han strängt till Petrus och sade: "Gå bort, Satan, och stå mig icke i vägen; ty dina tankar äro icke Guds tankar, utan människotankar."
34: Och han kallade till sig folket jämte sina lärjungar och sade till dem: "Om någon vill efterfölja mig, så försake han sig själv och tage sitt kors på sig; så följe han mig.
35: Ty den som vill bevara sitt liv, han skall mista det; men den som mister sitt liv, för min och för evangelii skull, han skall bevara det.
36: Och vad hjälper det en människa, om hon vinner hela världen, men förlorar sin själ?
37: Och vad kan en människa giva till lösen för sin själ?
38: Den som blyges för mig och för mina ord, i detta trolösa och syndiga släkte, för honom skall ock Människosonen blygas, när han kommer i sin Faders härlighet med de heliga änglarna."

 

2: I have compassion on the multitude, because they have now been with me three days, and have nothing to eat:
3: And if I send them away fasting to their own houses, they will faint by the way: for divers of them came from far.
4: And his disciples answered him, From whence can a man satisfy these men with bread here in the wilderness?
5: And he asked them, How many loaves have ye? And they said, Seven.
6: And he commanded the people to sit down on the ground: and he took the seven loaves, and gave thanks, and brake, and gave to his disciples to set before them; and they did set them before the people.
7: And they had a few small fishes: and he blessed, and commanded to set them also before them.
8: So they did eat, and were filled: and they took up of the broken meat that was left seven baskets.
9: And they that had eaten were about four thousand: and he sent them away.
10: And straightway he entered into a ship with his disciples, and came into the parts of Dalmanutha.
11: And the Pharisees came forth, and began to question with him, seeking of him a sign from heaven, tempting him.
12: And he sighed deeply in his spirit, and saith, Why doth this generation seek after a sign? verily I say unto you, There shall no sign be given unto this generation.
13: And he left them, and entering into the ship again departed to the other side.
14: Now the disciples had forgotten to take bread, neither had they in the ship with them more than one loaf.
15: And he charged them, saying, Take heed, beware of the leaven of the Pharisees, and of the leaven of Herod.
16: And they reasoned among themselves, saying, It is because we have no bread.
17: And when Jesus knew it, he saith unto them, Why reason ye, because ye have no bread? perceive ye not yet, neither understand? have ye your heart yet hardened?
18: Having eyes, see ye not? and having ears, hear ye not? and do ye not remember?
19: When I brake the five loaves among five thousand, how many baskets full of fragments took ye up? They say unto him, Twelve.
20: And when the seven among four thousand, how many baskets full of fragments took ye up? And they said, Seven.
21: And he said unto them, How is it that ye do not understand?
22: And he cometh to Bethsaida; and they bring a blind man unto him, and besought him to touch him.
23: And he took the blind man by the hand, and led him out of the town; and when he had spit on his eyes, and put his hands upon him, he asked him if he saw ought.
24: And he looked up, and said, I see men as trees, walking.
25: After that he put his hands again upon his eyes, and made him look up: and he was restored, and saw every man clearly.
26: And he sent him away to his house, saying, Neither go into the town, nor tell it to any in the town.
27: And Jesus went out, and his disciples, into the towns of Caesarea Philippi: and by the way he asked his disciples, saying unto them, Whom do men say that I am?
28: And they answered, John the Baptist: but some say, Elias; and others, One of the prophets.
29: And he saith unto them, But whom say ye that I am? And Peter answereth and saith unto him, Thou art the Christ.
30: And he charged them that they should tell no man of him.
31: And he began to teach them, that the Son of man must suffer many things, and be rejected of the elders, and of the chief priests, and scribes, and be killed, and after three days rise again.
32: And he spake that saying openly. And Peter took him, and began to rebuke him.
33: But when he had turned about and looked on his disciples, he rebuked Peter, saying, Get thee behind me, Satan: for thou savourest not the things that be of God, but the things that be of men.
34: And when he had called the people unto him with his disciples also, he said unto them, Whosoever will come after me, let him deny himself, and take up his cross, and follow me.
35: For whosoever will save his life shall lose it; but whosoever shall lose his life for my sake and the gospel's, the same shall save it.
36: For what shall it profit a man, if he shall gain the whole world, and lose his own soul?
37: Or what shall a man give in exchange for his soul?
38: Whosoever therefore shall be ashamed of me and of my words in this adulterous and sinful generation; of him also shall the Son of man be ashamed, when he cometh in the glory of his Father with the holy angels.

 

2: "Minun käy sääliksi kansaa, sillä he ovat jo kolme päivää olleet minun tykönäni, eikä heillä ole mitään syötävää.
3: Ja jos minä lasken heidät menemään syömättä kotiinsa, niin he nääntyvät matkalla; sillä muutamat heistä ovat tulleet kaukaa."
4: Niin hänen opetuslapsensa vastasivat hänelle: "Mistä täällä erämaassa kukaan voi saada leipää näiden ravitsemiseksi?"
5: Hän kysyi heiltä: "Montako leipää teillä on?" He sanoivat: "Seitsemän".
6: Silloin hän käski kansan asettua maahan. Ja hän otti ne seitsemän leipää, kiitti, mursi ja antoi opetuslapsillensa, että he panisivat ne kansan eteen. Ja he panivat.
7: Heillä oli myös joitakuita kalasia; ja siunattuaan ne hän käski panna nekin kansan eteen.
8: Niin he söivät ja tulivat ravituiksi. Sitten he keräsivät jääneet palaset, seitsemän vasullista.
9: Ja heitä oli noin neljätuhatta. Ja hän laski heidät luotansa.
10: Ja kohta hän astui opetuslapsineen venheeseen ja meni Dalmanutan seuduille.
11: Ja fariseukset lähtivät sinne ja rupesivat väittelemään hänen kanssaan ja vaativat häneltä merkkiä taivaasta, kiusaten häntä.
12: Niin hän huokasi hengessään ja sanoi: "Miksi tämä sukupolvi vaatii merkkiä? Totisesti minä sanon teille: tälle sukupolvelle ei anneta merkkiä."
13: Ja hän jätti heidät ja astui taas venheeseen ja lähti pois toiselle rannalle.
14: Ja he olivat unhottaneet ottaa mukaansa leipää, eikä heillä ollut muassaan venheessä enempää kuin yksi leipä.
15: Ja hän käski heitä sanoen: "Varokaa ja kavahtakaa fariseusten hapatusta ja Herodeksen hapatusta".
16: Niin he puhuivat keskenään siitä, ettei heillä ollut leipää.
17: Kun Jeesus huomasi sen, sanoi hän heille: "Mitä puhutte siitä, ettei teillä ole leipää? Ettekö vielä käsitä ettekä ymmärrä? Onko teidän sydämenne paatunut?
18: Silmät teillä on, ettekö näe? Ja korvat teillä on, ettekö kuule? Ja ettekö muista:
19: kun minä mursin ne viisi leipää viidelletuhannelle, kuinka monta vakan täyttä palasia te keräsitte?" He sanoivat hänelle: "Kaksitoista".
20: "Ja kun minä mursin ne seitsemän leipää neljälletuhannelle, kuinka monta vasun täyttä palasia te keräsitte?" He sanoivat: "Seitsemän".
21: Niin hän sanoi heille: "Ettekö vieläkään ymmärrä?"
22: Ja he tulivat Beetsaidaan. Ja hänen tykönsä tuotiin sokea, ja he pyysivät, että hän koskisi häneen.
23: Niin hän tarttui sokean käteen, talutti hänet kylän ulkopuolelle, sylki hänen silmiinsä ja pani kätensä hänen päälleen ja kysyi häneltä: "Näetkö mitään?"
24: Tämä katsahti ylös ja sanoi: "Näen ihmiset, sillä minä erotan käveleviä, ne ovat puiden näköisiä".
25: Sitten hän taas pani kätensä hänen silmilleen; ja nyt mies näki tarkkaan ja oli parantunut ja näki kaikki aivan selvästi.
26: Ja hän lähetti hänet hänen kotiinsa sanoen: "Älä edes poikkea kylään".
27: Ja Jeesus lähti opetuslapsinensa Filippuksen Kesarean kyliin. Ja tiellä hän kysyi opetuslapsiltaan ja sanoi heille: "Kenen ihmiset sanovat minun olevan?"
28: He vastasivat hänelle sanoen: "Johannes Kastajan, ja toiset Eliaan, toiset taas jonkun profeetoista".
29: Niin hän kysyi heiltä: "Kenenkä te sanotte minun olevan?" Pietari vastasi ja sanoi hänelle: "Sinä olet Kristus".
30: Ja hän varoitti vakavasti heitä puhumasta kenellekään hänestä.
31: Ja hän alkoi opettaa heille, että Ihmisen Pojan piti kärsimän paljon ja joutuman vanhinten ja ylipappien ja kirjanoppineiden hyljittäväksi ja tuleman tapetuksi, ja kolmen päivän perästä nouseman ylös.
32: Ja tämän hän puhui peittelemättä. Silloin Pietari otti hänet erilleen ja rupesi häntä nuhtelemaan.
33: Mutta hän kääntyi, katsoi opetuslapsiinsa ja nuhteli Pietaria sanoen: "Mene pois minun edestäni, saatana, sillä sinä et ajattele sitä, mikä on Jumalan, vaan sitä, mikä on ihmisten".
34: Ja hän kutsui tykönsä kansan ynnä opetuslapsensa ja sanoi heille: "Jos joku tahtoo minun perässäni kulkea, hän kieltäköön itsensä ja ottakoon ristinsä ja seuratkoon minua.
35: Sillä joka tahtoo pelastaa elämänsä, hän kadottaa sen, mutta joka kadottaa elämänsä minun ja evankeliumin tähden, hän pelastaa sen.
36: Sillä mitä se hyödyttää ihmistä, vaikka hän voittaisi omaksensa koko maailman, mutta saisi vahingon sielullensa?
37: Sillä mitä voi ihminen antaa sielunsa lunnaiksi?
38: Sillä joka häpeää minua ja minun sanojani tässä avionrikkojassa ja syntisessä sukupolvessa, sitä myös Ihmisen Poika on häpeävä, kun hän tulee Isänsä kirkkaudessa pyhien enkelien kanssa."