Mark 5

2: Och strax då han hade stigit ur båten, kom en man, som var besatt av en oren ande, emot honom från gravarna där;
3: han hade nämligen sitt tillhåll bland gravarna. Och icke ens med kedjor kunde man numera fängsla honom;
4: ty väl hade han många gånger blivit fängslad med fotbojor och kedjor, men han hade slitit itu kedjorna och brutit sönder fotbojorna, och ingen kunde få makt med honom.
5: Och han vistades alltid, dag och natt, bland gravarna och på bergen och skriade och sargade sig själv med stenar.
6: När denne nu fick se Jesus på avstånd, skyndade han fram och föll ned för honom
7: och ropade med hög röst och sade: "Vad har du med mig att göra, Jesus, du Guds, den Högstes, Son? Jag besvär dig vid Gud, plåga mig icke."
8: Jesus skulle nämligen just säga till honom: "Far ut ur mannen, du orena ande."
9: Då frågade han honom: "Vad är ditt namn?" Han svarade honom: "Legion är mitt namn, ty vi äro många."
10: Och han bad honom enträget att icke driva dem bort ifrån den trakten.
11: Nu gick där vid berget en stor svinhjord i bet.
12: Och de bådo honom och sade: "Sänd oss åstad in i svinen; låt oss få fara in i dem."
13: Och han tillstadde dem det. Då gåvo sig de orena andarna åstad och foro in i svinen. Och hjorden, vid pass två tusen svin, störtade sig utför branten ned i sjön och drunknade i sjön.
14: Men de som vaktade dem flydde och berättade härom i staden och på landsbygden; och folket gick åstad för att se vad det var som hade skett.
15: När de då kommo till Jesus, fingo de se den som hade varit besatt, mannen som hade haft legionen i sig, sitta där klädd och vid sina sinnen; och de betogos av häpnad.
16: Och de som hade åsett händelsen förtäljde för dem vad som hade vederfarits den besatte, och vad som hade skett med svinen.
17: Då begynte folket bedja honom att han skulle gå bort ifrån deras område.
18: När han sedan steg i båten, bad honom mannen som hade varit besatt, att han skulle få följa honom.
19: Men han tillstadde honom det icke, utan sade till honom: "Gå hem till de dina, och berätta för dem huru stora ting Herren har gjort med dig, och huru han har förbarmat sig över dig."
20: Då gick han åstad och begynte förkunna i Dekapolis huru stora ting Jesus hade gjort med honom; och alla förundrade sig.
21: Och när Jesus hade farit över i båten, tillbaka till andra stranden, församlade sig mycket folk omkring honom, där han stod vid sjön.
22: Då kom en synagogföreståndare, vid namn Jairus, dit; och när denne fick se honom, föll han ned för hans fötter
23: och bad honom enträget och sade: "Min dotter ligger på sitt yttersta. Kom och lägg händerna på henne, så att hon bliver hulpen och får leva."
24: Då gick han med mannen; och honom följde mycket folk, som trängde sig inpå honom.
25: Nu var där en kvinna som hade haft blodgång i tolv år,
26: och som hade lidit mycket hos många läkare och kostat på sig allt vad hon ägde, utan att det hade varit henne till något gagn; snarare hade det blivit värre med henne.
27: Hon hade fått höra om Jesus och kom nu i folkhopen, bakom honom, och rörde vid hans mantel.
28: Ty hon tänkte: "Om jag åtminstone får röra vid hans kläder, så bliver jag hulpen."
29: Och strax uttorkade hennes blods källa, och hon kände i sin kropp att hon var botad från sin plåga.
30: Men strax då Jesus inom sig förnam vilken kraft som hade gått ut ifrån honom, vände han sig om i folkhopen och frågade: "Vem rörde vid mina kläder?"
31: Hans lärjungar sade till honom: "Du ser huru folket tränger på, och ändå frågar du: 'Vem rörde vid mig?'"
32: Då såg han sig omkring för att få se den som hade gjort detta.
33: Men kvinnan fruktade och bävade, ty hon visste vad som hade skett med henne; och hon kom fram och föll ned för honom och sade honom hela sanningen.
34: Då sade han till henne: "Min dotter, din tro har hjälpt dig. Gå i frid, och var botad från din plåga."
35: Medan han ännu talade, kommo några från synagogföreståndarens hus och sade: "Din dotter är död; du må icke vidare göra mästaren omak."
36: Men när Jesus märkte vad som talades, sade han till synagogföreståndaren: "Frukta icke, tro allenast."
37: Och han tillstadde ingen att följa med, utom Petrus och Jakob och Johannes, Jakobs broder.
38: Så kommo de till synagogföreståndarens hus, och han fick där se en hop människor som höjde klagolåt och gräto och jämrade sig högt.
39: Och han gick in och sade till dem: "Varför klagen I och gråten? Flickan är icke död, hon sover."
40: Då hånlogo de åt honom. Men han visade ut dem allasammans; och han tog med sig allenast flickans fader och moder och dem som hade fått följa med honom, och gick in dit där flickan låg.
41: Och han tog flickan vid handen och sade till henne: "Talita, kum" (det betyder: "Flicka, jag säger dig, stå upp").
42: Och strax stod flickan upp och begynte gå omkring (hon var nämligen tolv år gammal); och de blevo strax uppfyllda av stor häpnad.
43: Men han förbjöd dem strängeligen att låta någon få veta vad som hade skett. Därefter tillsade han att man skulle giva henne något att äta.

 

2: And when he was come out of the ship, immediately there met him out of the tombs a man with an unclean spirit,
3: Who had his dwelling among the tombs; and no man could bind him, no, not with chains:
4: Because that he had been often bound with fetters and chains, and the chains had been plucked asunder by him, and the fetters broken in pieces: neither could any man tame him.
5: And always, night and day, he was in the mountains, and in the tombs, crying, and cutting himself with stones.
6: But when he saw Jesus afar off, he ran and worshipped him,
7: And cried with a loud voice, and said, What have I to do with thee, Jesus, thou Son of the most high God? I adjure thee by God, that thou torment me not.
8: For he said unto him, Come out of the man, thou unclean spirit.
9: And he asked him, What is thy name? And he answered, saying, My name is Legion: for we are many.
10: And he besought him much that he would not send them away out of the country.
11: Now there was there nigh unto the mountains a great herd of swine feeding.
12: And all the devils besought him, saying, Send us into the swine, that we may enter into them.
13: And forthwith Jesus gave them leave. And the unclean spirits went out, and entered into the swine: and the herd ran violently down a steep place into the sea, (they were about two thousand;) and were choked in the sea.
14: And they that fed the swine fled, and told it in the city, and in the country. And they went out to see what it was that was done.
15: And they come to Jesus, and see him that was possessed with the devil, and had the legion, sitting, and clothed, and in his right mind: and they were afraid.
16: And they that saw it told them how it befell to him that was possessed with the devil, and also concerning the swine.
17: And they began to pray him to depart out of their coasts.
18: And when he was come into the ship, he that had been possessed with the devil prayed him that he might be with him.
19: Howbeit Jesus suffered him not, but saith unto him, Go home to thy friends, and tell them how great things the Lord hath done for thee, and hath had compassion on thee.
20: And he departed, and began to publish in Decapolis how great things Jesus had done for him: and all men did marvel.
21: And when Jesus was passed over again by ship unto the other side, much people gathered unto him: and he was nigh unto the sea.
22: And, behold, there cometh one of the rulers of the synagogue, Jairus by name; and when he saw him, he fell at his feet,
23: And besought him greatly, saying, My little daughter lieth at the point of death: I pray thee, come and lay thy hands on her, that she may be healed; and she shall live.
24: And Jesus went with him; and much people followed him, and thronged him.
25: And a certain woman, which had an issue of blood twelve years,
26: And had suffered many things of many physicians, and had spent all that she had, and was nothing bettered, but rather grew worse,
27: When she had heard of Jesus, came in the press behind, and touched his garment.
28: For she said, If I may touch but his clothes, I shall be whole.
29: And straightway the fountain of her blood was dried up; and she felt in her body that she was healed of that plague.
30: And Jesus, immediately knowing in himself that virtue had gone out of him, turned him about in the press, and said, Who touched my clothes?
31: And his disciples said unto him, Thou seest the multitude thronging thee, and sayest thou, Who touched me?
32: And he looked round about to see her that had done this thing.
33: But the woman fearing and trembling, knowing what was done in her, came and fell down before him, and told him all the truth.
34: And he said unto her, Daughter, thy faith hath made thee whole; go in peace, and be whole of thy plague.
35: While he yet spake, there came from the ruler of the synagogue's house certain which said, Thy daughter is dead: why troublest thou the Master any further?
36: As soon as Jesus heard the word that was spoken, he saith unto the ruler of the synagogue, Be not afraid, only believe.
37: And he suffered no man to follow him, save Peter, and James, and John the brother of James.
38: And he cometh to the house of the ruler of the synagogue, and seeth the tumult, and them that wept and wailed greatly.
39: And when he was come in, he saith unto them, Why make ye this ado, and weep? the damsel is not dead, but sleepeth.
40: And they laughed him to scorn. But when he had put them all out, he taketh the father and the mother of the damsel, and them that were with him, and entereth in where the damsel was lying.
41: And he took the damsel by the hand, and said unto her, Talitha cumi; which is, being interpreted, Damsel, I say unto thee, arise.
42: And straightway the damsel arose, and walked; for she was of the age of twelve years. And they were astonished with a great astonishment.
43: And he charged them straitly that no man should know it; and commanded that something should be given her to eat.

 

2: Ja kohta kun hän lähti venheestä, tuli häntä vastaan haudoista mies, joka oli saastaisen hengen vallassa.
3: Hän asusti haudoissa, eikä kukaan enää voinut häntä kahleillakaan sitoa;
4: sillä hän oli monta kertaa ollut sidottuna jalkanuoriin ja kahleisiin, mutta oli särkenyt kahleet ja katkonut jalkanuorat, eikä kukaan kyennyt häntä hillitsemään.
5: Ja hän oleskeli aina, yötä ja päivää, haudoissa ja vuorilla, huutaen ja runnellen itseään kivillä.
6: Kun hän kaukaa näki Jeesuksen, juoksi hän ja kumartui maahan hänen eteensä
7: ja huutaen suurella äänellä sanoi: "Mitä sinulla on minun kanssani tekemistä, Jeesus, Jumalan, Korkeimman, Poika? Minä vannotan sinua Jumalan kautta, älä vaivaa minua."
8: Sillä hän oli sanomaisillaan sille: "Lähde ulos miehestä, sinä saastainen henki".
9: Ja Jeesus kysyi siltä: "Mikä on nimesi?" Niin se sanoi hänelle: "Legio on minun nimeni, sillä meitä on monta".
10: Ja se pyysi pyytämällä häntä, ettei hän lähettäisi niitä pois siitä seudusta.
11: Niin siellä oli lähellä vuorta suuri sikalauma laitumella.
12: Ja ne pyysivät häntä sanoen: "Lähetä meidät sikoihin, että menisimme niihin".
13: Ja hän antoi niille luvan. Niin saastaiset henget lähtivät miehestä ja menivät sikoihin. Silloin lauma, noin kaksituhatta sikaa, syöksyi jyrkännettä alas järveen; ja ne hukkuivat järveen.
14: Ja niiden paimentajat pakenivat ja kertoivat siitä kaupungissa ja maataloissa. Ja kansa lähti katsomaan, mitä oli tapahtunut.
15: Ja he tulivat Jeesuksen luo ja näkivät riivatun, jossa legio oli ollut, istuvan puettuna ja täydessä ymmärryksessään; ja he peljästyivät.
16: Näille kertoivat näkijät, mitä oli tapahtunut riivatulle ja kuinka sikojen oli käynyt.
17: Ja he alkoivat pyytää häntä poistumaan heidän alueeltaan.
18: Ja hänen astuessaan venheeseen se riivattuna ollut pyysi häneltä saada olla hänen kanssaan.
19: Mutta hän ei sitä sallinut, vaan sanoi hänelle: "Mene kotiisi omaistesi luo ja kerro heille, kuinka suuria tekoja Herra on sinulle tehnyt ja kuinka hän on sinua armahtanut".
20: Niin hän lähti ja rupesi Dekapolin alueella julistamaan, kuinka suuria tekoja Jeesus oli hänelle tehnyt; ja kaikki ihmettelivät.
21: Kun Jeesus oli venheellä kulkenut takaisin toiselle puolelle, kokoontui paljon kansaa hänen luoksensa, ja hän oli järven rannalla.
22: Niin tuli muuan synagoogan esimies, nimeltä Jairus, ja lankesi hänet nähdessään hänen jalkojensa juureen,
23: pyysi häntä hartaasti ja sanoi: "Pieni tyttäreni on kuolemaisillaan; tule ja pane kätesi hänen päällensä, että hän tulisi terveeksi ja jäisi eloon".
24: Niin hän lähti hänen kanssansa. Ja häntä seurasi suuri kansan paljous, ja he tunkeutuivat hänen ympärilleen.
25: Ja siellä oli nainen, joka oli sairastanut verenjuoksua kaksitoista vuotta
26: ja paljon kärsinyt monen lääkärin käsissä ja kuluttanut kaiken omaisuutensa saamatta mitään apua, pikemminkin käyden huonommaksi.
27: Tämä oli kuullut Jeesuksesta ja tuli kansanjoukossa takaapäin ja koski hänen vaippaansa;
28: sillä hän sanoi: "Kunhan vain saan koskettaa edes hänen vaatteitaan, niin tulen terveeksi".
29: Ja heti hänen verensä lähde kuivui, ja hän tunsi ruumiissansa, että oli parantunut vaivastaan.
30: Ja heti kun Jeesus itsessään tunsi, että voimaa oli hänestä lähtenyt, kääntyi hän väkijoukossa ja sanoi: "Kuka koski minun vaatteisiini?"
31: Niin hänen opetuslapsensa sanoivat hänelle: "Sinä näet kansanjoukon tungeskelevan ympärilläsi ja sanot: 'Kuka minuun koski?'"
32: Mutta hän katseli ympärilleen nähdäksensä, kuka sen oli tehnyt.
33: Niin nainen pelkäsi ja vapisi, koska hän tiesi, mitä hänelle oli tapahtunut, ja tuli ja lankesi maahan hänen eteensä ja sanoi hänelle koko totuuden.
34: Mutta Jeesus sanoi hänelle: "Tyttäreni, sinun uskosi on tehnyt sinut terveeksi. Mene rauhaan ja ole terve vaivastasi."
35: Hänen vielä puhuessaan tultiin synagoogan esimiehen kotoa sanomaan: "Tyttäresi kuoli; miksi enää opettajaa vaivaat?"
36: Mutta Jeesus ei ottanut kuullakseen, mitä puhuttiin, vaan sanoi synagoogan esimiehelle: "Älä pelkää, usko ainoastaan".
37: Ja hän ei sallinut kenenkään muun seurata mukanansa kuin Pietarin ja Jaakobin ja Johanneksen, Jaakobin veljen.
38: Ja he tulivat synagoogan esimiehen taloon; ja hän näki hälisevän joukon ja ääneensä itkeviä ja vaikeroivia.
39: Ja käydessään sisään hän sanoi heille: "Mitä te hälisette ja itkette? Lapsi ei ole kuollut, vaan nukkuu."
40: Niin he nauroivat häntä. Mutta hän ajoi kaikki ulos ja otti mukaansa lapsen isän ja äidin sekä ne, jotka olivat hänen kanssaan, ja meni sisälle sinne, missä lapsi makasi.
41: Ja hän tarttui lapsen käteen ja sanoi hänelle: "Talita kuum!" Se on käännettynä: Tyttö, minä sanon sinulle, nouse.
42: Ja heti tyttö nousi ja käveli. Sillä hän oli kaksitoistavuotias. Ja he joutuivat suuren hämmästyksen valtaan.
43: Ja hän kielsi ankarasti heitä antamasta kenellekään tietoa tästä ja käski antaa tytölle syötävää.