Luk 9

2: Och han sände ut dem till att predika Guds rike och till att bota sjuka.
3: Och han sade till dem: "Tagen intet med eder på vägen, varken stav eller ränsel eller bröd eller penningar, och haven icke heller dubbla livklädnader.
4: Och när I haven kommit in något hus, så stannen där, till dess I lämnen den orten.
5: Och om man någonstädes icke tager emot eder, så gån bort ifrån den staden, och skudden stoftet av edra fötter, till ett vittnesbörd mot dem."
6: Och de gingo ut och vandrade igenom landet, från by till by, och förkunnade evangelium och botade sjuka allestädes.
7: Men när Herodes, landsfursten, fick höra om allt detta som skedde visste han icke vad han skulle tro. Ty somliga sade: "Det är Johannes, som har uppstått från de döda."
8: Men andra sade: "Det är Elias, som har visat sig." Andra åter sade: "Det är någon av de gamla profeterna, som har uppstått."
9: Men Herodes själv sade: "Johannes har jag låtit halshugga. Vem är då denne, som jag hör sådant om?" Och han sökte efter tillfälle att få se honom.
10: Och apostlarna kommo tillbaka och förtäljde för Jesus huru stora ting de hade gjort. De tog han dem med sig och drog sig undan till en stad som hette Betsaida, där de kunde vara allena.
11: Men när folket fick veta detta, gingo de efter honom. Och han lät dem komma till sig och talade till dem om Guds rike; och dem som behövde botas gjorde han friska.
12: Men dagen begynte nalkas sitt slut. Då trädde de tolv fram och sade till honom: "Låt folket skiljas åt, så att de kunna gå bort i byarna och gårdarna häromkring och skaffa sig härbärge och få mat; vi äro ju här i en öde trakt."
13: Men han sade till dem: "Given I dem att äta." De svarade: "Vi hava icke mer än fem bröd och två fiskar, såframt vi icke skola gå bort och köpa mat åt allt detta folk."
14: Där voro nämligen vid pass fem tusen män. Då sade han till sina lärjungar: "Låten dem lägga sig ned i matlag, femtio eller så omkring i vart."
15: Och de gjorde så och läto dem alla lägga sig ned.
16: Därefter tog han de fem bröden och de två fiskarna och säg upp till himmelen och välsignade dem. Och han bröt bröden och gav åt lärjungarna, för att de skulle lägga fram åt folket.
17: Och de åto alla och blevo mätta. sedan samlade man upp de stycken som hade blivit över efter dem, tolv korgar.
18: När han en gång hade dragit sig undan och var stadd i byn, voro hans lärjungar hos honom. Och han frågade dem och sade: "Vem säger folket mig vara?"
19: De svarade och sade: "Johannes döparen; dock säga andra Elias; andra åter säga: 'Det är någon av de gamla profeterna, som har uppstått.'"
20: Då frågade han dem: "Vem sägen då I mig vara?" Petrus svarade och sade: "Guds Smorde."
21: Då förbjöd han dem strängeligen att säga detta till någon.
22: Och han sade: "Människosonen måste lida mycket, och han skall bliva förkastad av de äldste och översteprästerna och de skriftlärda och skall bliva dödad, men på tredje dagen skall han uppstå igen."
23: Och han sade till alla: "Om någon vill efterfölja mig, så försake han sig själv och tage sitt kors på sig var dag; så följe han mig.
24: Ty den som vill bevara sitt liv han skall mista det; men den som mister sitt liv, för min skull, han skall bevara det.
25: Och vad hjälper det en människa om hon vinner hela världen, men mister sig själv eller själv går förlorad?
26: Den som blyges för mig och för mina ord, för honom skall Människosonen blygas, när han kommer i sin och min Faders och de heliga änglarnas härlighet.
27: Men sannerligen säger jag eder: Bland dem som här stå finnas några som icke skola smaka döden, förrän de få se Guds rike."
28: Vid pass åtta dagar efter det att han hade talat detta tog han Petrus och Johannes och Jakob med sig och gick upp på berget för att bedja.
29: Och under det att han bad, blev hans ansikte förvandlat, och hans kläder blevo skinande vita.
30: Och de, två män stodo där och samtalade med honom, och dessa voro Moses och Elias.
31: De visade sig i härlighet och talade om hans bortgång, vilken han skulle fullborda i Jerusalem.
32: Men Petrus och de som voro med honom voro förtyngda av sömn; då de sedan vaknade, sågo de hans härlighet och de båda männen, som stodo hos honom.
33: När så dessa skulle skiljas ifrån honom, sade Petrus till Jesus: "Mästare, har är oss gott att vara; låt oss göra tre hyddor, en åt dig och en åt Moses och en åt Elias." Han visste nämligen icke vad han sade.
34: Medan han så talade, kom en sky och överskyggde dem; och de blevo förskräckta, när de trädde in i skyn.
35: Och ur skyn kom en röst som sade: "Denne är min Son, den utvalde; hören honom."
36: Och i detsamma som rösten kom, funno de Jesus vara där allena. - Och de förtego detta och omtalade icke för någon på den tiden något av vad de hade sett.
37: När de dagen därefter gingo ned från berget, hände sig att mycket folk kom honom till mötes.
38: Då ropade en man ur folkhopen och sade: "Mästare, jag beder dig, se till min son, ty han är mitt enda barn.
39: Det är så, att en ande plägar gripa fatt i honom, och strax skriar han då, och anden sliter och rycker honom, och fradgan står honom om munnen. Och det är med knapp nöd han släpper honom, sedan han har sönderbråkat honom.
40: Nu bad jag dina lärjungar att de skulle driva ut honom, men de kunde det icke."
41: Då svarade Jesus och sade: "O du otrogna och vrånga släkte, huru länge måste jag vara hos eder och härda ut med eder? För hit din son."
42: Men ännu medan denne var på väg fram, kastade den onde anden omkull honom och slet och ryckte honom. Då tilltalade Jesus den orene anden strängt och gjorde gossen frisk och gav honom tillbaka åt hans fader.
43: Och alla häpnade över Guds stora makt. Då nu alla förundrade sig över alla de gärningar som han gjorde, sade han till sina lärjungar:
44: "Tagen emot dessa ord med öppna öron: Människosonen skall bliva överlämnad i människors händer.
45: Men de förstodo icke detta som han sade, och det var förborgat för dem, så att de icke kunde fatta det; dock fruktade de att fråga honom om det som han hade sagt.
46: Och bland dem uppstod tanken på vilken av dem som vore störst.
47: Men Jesus förstod deras hjärtans tankar och tog ett barn och ställde det bredvid sig
48: och sade till dem: "Den som tager emot detta barn i mitt namn, han tager emot mig, och den som tager emot mig, han tager emot honom som har sänt mig. Ty den som är minst bland eder alla, han är störst.
49: Och Johannes tog till orda och sade: "Mästare, sågo huru en man drev ut onda andar genom ditt namn; och du ville hindra honom, eftersom han icke följde med oss."
50: Men Jesus sade till honom: "Hindren honom icke; ty den som icke är emot eder, han är för eder."
51: Då nu tiden var inne att han skulle bliva upptagen, beslöt han att ställa sin färd till Jerusalem.
52: Och han sände budbärare framför sig; och de gingo åstad och kommo in i en samaritisk by för att reda till åt honom.
53: Men folket där tog icke emot honom, eftersom han var stadd på färd till Jerusalem.
54: När de båda lärjungarna Jakob i och Johannes förnummo detta, sade de: "Herre, vill du att vi skola bedja att eld kommer ned från himmelen och förtär dem?"
55: Då vände han sig om och tillrättavisade dem. och sade: I veten icke vilken andes barn I ären.
56: Ty Människosonen har icke kommit för att fördärva själar, utan för att frälsa dem." Och de gingo till en annan by.
57: Medan de nu färdades fram på vägen, sade någon till honom: "Jag vill följa dig, varthelst du går.
58: Då svarade Jesus honom: "Rävarna hava kulor, och himmelens fåglar hava nästen; men Människosonen har ingen plats där han kan vila sitt huvud."
59: Och till en annan sade han: "Föl; mig." Men denne svarade: "Tillstäd mig att först gå bort och begrava min fader."
60: Då sade han till honom: "Låt de döda begrava sina döda; men gå du åstad och förkunna Guds rike."
61: Åter en annan sade: "Jag vill följa dig, Herre, men tillstäd mig att först taga avsked av dem som höra till mitt hus."
62: Då svarade Jesus honom: "Ingen som ser sig tillbaka, sedan han har satt sin hand till plogen, är skickad för Guds rike."

 

2: And he sent them to preach the kingdom of God, and to heal the sick.
3: And he said unto them, Take nothing for your journey, neither staves, nor scrip, neither bread, neither money; neither have two coats apiece.
4: And whatsoever house ye enter into, there abide, and thence depart.
5: And whosoever will not receive you, when ye go out of that city, shake off the very dust from your feet for a testimony against them.
6: And they departed, and went through the towns, preaching the gospel, and healing every where.
7: Now Herod the tetrarch heard of all that was done by him: and he was perplexed, because that it was said of some, that John was risen from the dead;
8: And of some, that Elias had appeared; and of others, that one of the old prophets was risen again.
9: And Herod said, John have I beheaded: but who is this, of whom I hear such things? And he desired to see him.
10: And the apostles, when they were returned, told him all that they had done. And he took them, and went aside privately into a desert place belonging to the city called Bethsaida.
11: And the people, when they knew it, followed him: and he received them, and spake unto them of the kingdom of God, and healed them that had need of healing.
12: And when the day began to wear away, then came the twelve, and said unto him, Send the multitude away, that they may go into the towns and country round about, and lodge, and get victuals: for we are here in a desert place.
13: But he said unto them, Give ye them to eat. And they said, We have no more but five loaves and two fishes; except we should go and buy meat for all this people.
14: For they were about five thousand men. And he said to his disciples, Make them sit down by fifties in a company.
15: And they did so, and made them all sit down.
16: Then he took the five loaves and the two fishes, and looking up to heaven, he blessed them, and brake, and gave to the disciples to set before the multitude.
17: And they did eat, and were all filled: and there was taken up of fragments that remained to them twelve baskets.
18: And it came to pass, as he was alone praying, his disciples were with him: and he asked them, saying, Whom say the people that I am?
19: They answering said, John the Baptist; but some say, Elias; and others say, that one of the old prophets is risen again.
20: He said unto them, But whom say ye that I am? Peter answering said, The Christ of God.
21: And he straitly charged them, and commanded them to tell no man that thing;
22: Saying, The Son of man must suffer many things, and be rejected of the elders and chief priests and scribes, and be slain, and be raised the third day.
23: And he said to them all, If any man will come after me, let him deny himself, and take up his cross daily, and follow me.
24: For whosoever will save his life shall lose it: but whosoever will lose his life for my sake, the same shall save it.
25: For what is a man advantaged, if he gain the whole world, and lose himself, or be cast away?
26: For whosoever shall be ashamed of me and of my words, of him shall the Son of man be ashamed, when he shall come in his own glory, and in his Father's, and of the holy angels.
27: But I tell you of a truth, there be some standing here, which shall not taste of death, till they see the kingdom of God.
28: And it came to pass about an eight days after these sayings, he took Peter and John and James, and went up into a mountain to pray.
29: And as he prayed, the fashion of his countenance was altered, and his raiment was white and glistering.
30: And, behold, there talked with him two men, which were Moses and Elias:
31: Who appeared in glory, and spake of his decease which he should accomplish at Jerusalem.
32: But Peter and they that were with him were heavy with sleep: and when they were awake, they saw his glory, and the two men that stood with him.
33: And it came to pass, as they departed from him, Peter said unto Jesus, Master, it is good for us to be here: and let us make three tabernacles; one for thee, and one for Moses, and one for Elias: not knowing what he said.
34: While he thus spake, there came a cloud, and overshadowed them: and they feared as they entered into the cloud.
35: And there came a voice out of the cloud, saying, This is my beloved Son: hear him.
36: And when the voice was past, Jesus was found alone. And they kept it close, and told no man in those days any of those things which they had seen.
37: And it came to pass, that on the next day, when they were come down from the hill, much people met him.
38: And, behold, a man of the company cried out, saying, Master, I beseech thee, look upon my son: for he is mine only child.
39: And, lo, a spirit taketh him, and he suddenly crieth out; and it teareth him that he foameth again, and bruising him hardly departeth from him.
40: And I besought thy disciples to cast him out; and they could not.
41: And Jesus answering said, O faithless and perverse generation, how long shall I be with you, and suffer you? Bring thy son hither.
42: And as he was yet a coming, the devil threw him down, and tare him. And Jesus rebuked the unclean spirit, and healed the child, and delivered him again to his father.
43: And they were all amazed at the mighty power of God. But while they wondered every one at all things which Jesus did, he said unto his disciples,
44: Let these sayings sink down into your ears: for the Son of man shall be delivered into the hands of men.
45: But they understood not this saying, and it was hid from them, that they perceived it not: and they feared to ask him of that saying.
46: Then there arose a reasoning among them, which of them should be greatest.
47: And Jesus, perceiving the thought of their heart, took a child, and set him by him,
48: And said unto them, Whosoever shall receive this child in my name receiveth me: and whosoever shall receive me receiveth him that sent me: for he that is least among you all, the same shall be great.
49: And John answered and said, Master, we saw one casting out devils in thy name; and we forbad him, because he followeth not with us.
50: And Jesus said unto him, Forbid him not: for he that is not against us is for us.
51: And it came to pass, when the time was come that he should be received up, he stedfastly set his face to go to Jerusalem,
52: And sent messengers before his face: and they went, and entered into a village of the Samaritans, to make ready for him.
53: And they did not receive him, because his face was as though he would go to Jerusalem.
54: And when his disciples James and John saw this, they said, Lord, wilt thou that we command fire to come down from heaven, and consume them, even as Elias did?
55: But he turned, and rebuked them, and said, Ye know not what manner of spirit ye are of.
56: For the Son of man is not come to destroy men's lives, but to save them. And they went to another village.
57: And it came to pass, that, as they went in the way, a certain man said unto him, Lord, I will follow thee whithersoever thou goest.
58: And Jesus said unto him, Foxes have holes, and birds of the air have nests; but the Son of man hath not where to lay his head.
59: And he said unto another, Follow me. But he said, Lord, suffer me first to go and bury my father.
60: Jesus said unto him, Let the dead bury their dead: but go thou and preach the kingdom of God.
61: And another also said, Lord, I will follow thee; but let me first go bid them farewell, which are at home at my house.
62: And Jesus said unto him, No man, having put his hand to the plough, and looking back, is fit for the kingdom of God.

 

2: Ja hän lähetti heidät julistamaan Jumalan valtakuntaa ja parantamaan sairaita.
3: Ja hän sanoi heille: "Älkää ottako mitään matkalle, ei sauvaa, ei laukkua, ei leipää, ei rahaa, älköön myös kenelläkään olko kahta ihokasta.
4: Ja mihin taloon tulette, siihen jääkää, ja siitä lähtekää matkallenne.
5: Ja missä eivät ota teitä vastaan, siitä kaupungista lähtekää pois, ja pudistakaa tomu jaloistanne, todistukseksi heitä vastaan."
6: Niin he lähtivät ja kulkivat kylästä kylään julistaen evankeliumia ja parantaen sairaita kaikkialla.
7: Ja neljännysruhtinas Herodes sai kuulla kaikki, mitä tapahtui, eikä tiennyt, mitä ajatella; sillä muutamat sanoivat: "Johannes on noussut kuolleista",
8: mutta toiset: "Elias on ilmestynyt", toiset taas: "Joku vanhoista profeetoista on noussut ylös".
9: Ja Herodes sanoi: "Johanneksen minä olen mestauttanut; mutta kuka tämä on, josta minä tuollaista kuulen?" Ja hän etsi tilaisuutta saadakseen nähdä hänet.
10: Ja apostolit palasivat ja kertoivat Jeesukselle kaikki, mitä olivat tehneet. Niin hän otti heidät mukaansa ja vetäytyi yksinäisyyteen lähelle Beetsaida nimistä kaupunkia.
11: Mutta kun kansa sai sen tietää, seurasivat he häntä; ja hän otti heidät vastaan ja puhui heille Jumalan valtakunnasta ja teki terveiksi ne, jotka parantamista tarvitsivat.
12: Ja päivä alkoi laskea. Niin ne kaksitoista tulivat ja sanoivat hänelle: "Laske kansa luotasi, että he menisivät ympärillä oleviin kyliin ja maataloihin majoittumaan ja saamaan ravintoa, sillä täällä me olemme autiossa paikassa".
13: Mutta hän sanoi heille: "Antakaa te heille syödä". Niin he sanoivat: "Meillä ei ole enempää kuin viisi leipää ja kaksi kalaa, ellemme lähde ostamaan ruokaa kaikelle tälle kansalle".
14: Sillä heitä oli noin viisituhatta miestä. Niin hän sanoi opetuslapsilleen: "Asettakaa heidät aterioimaan ruokakunnittain, noin viisikymmentä kuhunkin".
15: Ja he tekivät niin ja asettivat kaikki aterioimaan.
16: Niin hän otti ne viisi leipää ja kaksi kalaa, katsoi ylös taivaaseen ja siunasi ne ja mursi ja antoi opetuslapsilleen kansan eteen pantaviksi.
17: Ja kaikki söivät ja tulivat ravituiksi; ja heiltä jääneet tähteet kerättiin, kaksitoista vakallista palasia.
18: Ja tapahtui, kun hän oli yksinäisessä paikassa rukoilemassa ja hänen opetuslapsensa olivat hänen kanssaan, että hän kysyi heiltä ja sanoi: "Kenen kansa sanoo minun olevan?"
19: He vastasivat sanoen: "Johannes Kastajan, mutta toiset Eliaan, toiset taas sanovat, että joku vanhoista profeetoista on noussut ylös".
20: Niin hän sanoi heille: "Kenenkä te sanotte minun olevan?" Pietari vastasi ja sanoi: "Sinä olet Jumalan Kristus".
21: Niin hän vakavasti varoittaen kielsi heitä kenellekään tästä puhumasta
22: ja sanoi: "Ihmisen Pojan pitää kärsimän paljon ja joutuman vanhinten ja ylipappien ja kirjanoppineiden hyljittäväksi ja tuleman tapetuksi ja kolmantena päivänä nouseman ylös".
23: Ja hän sanoi kaikille: "Jos joku tahtoo minun perässäni kulkea, hän kieltäköön itsensä ja ottakoon joka päivä ristinsä ja seuratkoon minua.
24: Sillä joka tahtoo pelastaa elämänsä, hän kadottaa sen, mutta joka kadottaa elämänsä minun tähteni, hän pelastaa sen.
25: Sillä mitä se hyödyttää ihmistä, vaikka hän voittaisi omaksensa koko maailman, mutta saattaisi itsensä kadotukseen tai turmioon?
26: Sillä joka häpeää minua ja minun sanojani, sitä Ihmisen Poika on häpeävä, kun hän tulee omassa ja Isänsä ja pyhäin enkelien kirkkaudessa.
27: Totisesti minä sanon teille: tässä seisovien joukossa on muutamia, jotka eivät maista kuolemaa, ennenkuin näkevät Jumalan valtakunnan."
28: Noin kahdeksan päivää sen jälkeen kuin hän oli tämän puhunut, hän otti mukaansa Pietarin ja Johanneksen ja Jaakobin ja nousi vuorelle rukoilemaan.
29: Ja hänen rukoillessaan hänen kasvojensa näkö muuttui, ja hänen vaatteensa tulivat säteilevän valkoisiksi.
30: Ja katso, hänen kanssaan puhui kaksi miestä, ja ne olivat Mooses ja Elias.
31: He näkyivät kirkkaudessa ja puhuivat hänen poismenostansa, jonka hän oli saattava täytäntöön Jerusalemissa.
32: Mutta Pietari ja ne, jotka olivat hänen kanssansa, olivat unen raskauttamia; mutta kun he siitä heräsivät, näkivät he hänen kirkkautensa ja ne kaksi miestä, jotka seisoivat hänen luonansa.
33: Ja kun nämä olivat eroamassa hänestä, sanoi Pietari Jeesukselle: "Mestari, meidän on tässä hyvä olla; tehkäämme kolme majaa, sinulle yksi ja Moosekselle yksi ja Elialle yksi". Mutta hän ei tiennyt, mitä sanoi.
34: Ja hänen tätä sanoessaan tuli pilvi ja peitti heidät varjoonsa; ja he peljästyivät joutuessaan pilveen.
35: Ja pilvestä kuului ääni, joka sanoi: "Tämä on minun Poikani, se valittu; kuulkaa häntä".
36: Ja äänen kuuluessa he huomasivat Jeesuksen olevan yksin. Ja he olivat siitä vaiti eivätkä niinä päivinä ilmoittaneet kenellekään mitään siitä, mitä olivat nähneet.
37: Kun he seuraavana päivänä menivät alas vuorelta, tuli paljon kansaa häntä vastaan.
38: Ja katso, kansanjoukosta huusi eräs mies sanoen: "Opettaja, minä rukoilen sinua, katsahda minun poikani puoleen, sillä hän on minun ainokaiseni;
39: ja katso, hänen kimppuunsa käy henki, ja heti hän parkaisee, ja se kouristaa häntä, niin että vaahto lähtee; ja vaivoin se hänestä poistuu, runnellen häntä.
40: Ja minä pyysin sinun opetuslapsiasi ajamaan sitä ulos, mutta he eivät voineet."
41: Jeesus vastasi ja sanoi: "Voi, sinä epäuskoinen ja nurja sukupolvi; kuinka kauan minun täytyy olla teidän luonanne ja kärsiä teitä? Tuo poikasi tänne."
42: Ja vielä pojan tullessakin riivaaja repi häntä ja kouristi kovin. Mutta Jeesus nuhteli saastaista henkeä ja paransi pojan ja antoi hänet takaisin hänen isällensä.
43: Ja kaikki hämmästyivät Jumalan valtasuuruutta. Mutta kun kaikki ihmettelivät kaikkea sitä, mitä Jeesus teki, sanoi hän opetuslapsillensa:
44: "Ottakaa korviinne nämä sanat: Ihmisen Poika annetaan ihmisten käsiin".
45: Mutta he eivät käsittäneet tätä puhetta, ja se oli heiltä peitetty, niin etteivät he sitä ymmärtäneet, ja he pelkäsivät kysyä häneltä, mitä se puhe oli.
46: Ja heidän mieleensä tuli ajatus, kuka heistä mahtoi olla suurin.
47: Mutta kun Jeesus tiesi heidän sydämensä ajatuksen, otti hän lapsen ja asetti sen viereensä
48: ja sanoi heille: "Joka ottaa tykönsä tämän lapsen minun nimeeni, se ottaa tykönsä minut; ja joka ottaa tykönsä minut, ottaa tykönsä hänet, joka on minut lähettänyt. Sillä joka teistä kaikista on pienin, se on suuri."
49: Silloin Johannes rupesi puhumaan ja sanoi: "Mestari, me näimme erään miehen sinun nimessäsi ajavan ulos riivaajia, ja me kielsimme häntä, koska hän ei seuraa meidän mukanamme".
50: Mutta Jeesus sanoi hänelle: "Älkää kieltäkö; sillä joka ei ole teitä vastaan, se on teidän puolellanne".
51: Ja kun hänen ylösottamisensa aika oli täyttymässä, käänsi hän kasvonsa Jerusalemia kohti, vaeltaaksensa sinne.
52: Ja hän lähetti edellänsä sanansaattajia; ja he lähtivät matkalle ja menivät erääseen samarialaisten kylään valmistaakseen hänelle majaa.
53: Mutta siellä ei otettu häntä vastaan, koska hän oli vaeltamassa kohti Jerusalemia.
54: Kun hänen opetuslapsensa Jaakob ja Johannes sen näkivät, sanoivat he: "Herra, tahdotko, niin sanomme, että tuli taivaasta tulkoon alas ja hävittäköön heidät?"
55: Mutta hän kääntyi ja nuhteli heitä.
56: Ja he vaelsivat toiseen kylään.
57: Ja heidän tietä vaeltaessaan eräs mies sanoi hänelle: "Minä seuraan sinua, mihin ikinä menet".
58: Niin Jeesus sanoi hänelle: "Ketuilla on luolat ja taivaan linnuilla pesät, mutta Ihmisen Pojalla ei ole, mihin hän päänsä kallistaisi".
59: Toiselle hän sanoi: "Seuraa minua". Mutta tämä sanoi: "Herra, salli minun ensin käydä hautaamassa isäni".
60: Mutta Jeesus sanoi hänelle: "Anna kuolleitten haudata kuolleensa, mutta mene sinä ja julista Jumalan valtakuntaa".
61: Vielä eräs toinen sanoi: "Minä tahdon seurata sinua, Herra; mutta salli minun ensin käydä ottamassa jäähyväiset kotiväeltäni".
62: Mutta Jeesus sanoi hänelle: "Ei kukaan, joka laskee kätensä auraan ja katsoo taaksensa, ole sovelias Jumalan valtakuntaan".