Luk 19

2: Där fanns en man, vid namn Sackeus, som var förman för publikanerna och en rik man.
3: Denne ville gärna veta vem som var Jesus och ville se honom, men han kunde det icke för folkets skull, ty han var liten till växten.
4: Då skyndade han i förväg och steg upp i ett mullbärsfikonträd för att få se honom, ty han skulle komma den vägen fram.
5: När Jesus nu kom till det stället, såg han upp och sade till honom: "Sackeus, skynda dig ned, ty i dag måste jag gästa i ditt hus."
6: Och han skyndade sig ned och tog emot honom med glädje.
7: Men alla som sågo det knorrade och sade: "Han har gått in för att gästa hos en syndare."
8: Men Sackeus trädde fram och sade till Herren: "Herre, hälften av mina ägodelar giver jag nu åt de fattiga; och om jag har utkrävt för mycket av någon, så giver jag fyradubbelt igen.
9: Och Jesus sade om honom: "I dag har frälsning vederfarits detta hus, eftersom också han är en Abrahams son.
10: Ty Människosonen har kommit för att uppsöka och frälsa det som var förlorat."
11: Medan de hörde härpå, framställde han ytterligare en liknelse, eftersom han var nära Jerusalem och de nu menade att Guds rike strax skulle uppenbaras.
12: Han sade alltså: "En man av förnämlig släkt tänkte fara bort till ett avlägset land för att utverka åt sig konungslig värdighet; sedan skulle han komma tillbaka.
13: Och han kallade till sig tio sin tjänare och gav dem tio pund och sade till dem: 'Förvalten dessa, till dess jag kommer tillbaka.'
14: Men hans landsmän hatade honom och sände, efter hans avfärd, åstad en beskickning och läto säga: 'Vi vilja icke att denne skall bliva konung över oss."
15: När han sedan kom tillbaka, efter att hava utverkat åt sig den konungsliga värdigheten, lät han kalla till sig de tjänare åt vilka han hade givit penningarna, ty han ville veta vad var och en genom sin förvaltning hade förvärvat.
16: Då kom den förste fram och sade: 'Herre, ditt pund har givit i vinst tio pund.'
17: Han svarade honom: 'Rätt så, du gode tjänare! Eftersom du har varit trogen i en mycket ringa sak, skall du få makt och myndighet över tio städer.'
18: Därefter kom den andre i ordningen och sade: 'Herre, ditt pund har avkastat fem pund.'
19: Då sade han jämväl till denne: 'Så vare ock du satt över fem städer.'
20: Och den siste kom fram och sade: 'Herre, se här är ditt pund; jag har haft det förvarat i en duk.
21: Ty jag fruktade för dig, eftersom du är en sträng man; du vill taga upp vad du icke har lagt ned, och skörda vad du icke har sått.'
22: Han sade till honom: 'Efter dina egna ord vill jag döma dig, du onde tjänare. Du visste alltså att jag är en sträng man, som vill taga upp vad jag icke har lagt ned, och skörda vad jag icke har sått?
23: Varför satte du då icke in mina penningar i en bank? Då hade jag, när jag kom hem, fått uppbära dem med ränta.'
24: Och han sade till dem som stodo vid hans sida: 'Tagen ifrån honom hans pund, och given det åt den som har de tio punden.'
25: De sade till honom: 'Herre, han har ju redan tio pund.'
26: Han svarade: 'Jag säger eder: Var och en som har, åt honom skall varda givet; men den som icke har, från honom skall tagas också det han har.
27: Men dessa mina ovänner, som icke ville hava mig till konung över sig, fören dem hit huggen ned dem här inför mig."
28: Sedan Jesus hade sagt detta, gick han framför de andra upp mot Jerusalem.
29: När han då nalkades Betfage och Betania, vid det berg som kallas Oljeberget, sände han åstad två av lärjungarna
30: och sade: "Gån in i byn som ligger här mitt framför. Och när I kommen ditin, skolen I finna en åsnefåle stå där bunden, som ingen människa någonsin har suttit på, lösen den och fören den hit.
31: Och om någon frågar eder varför I lösen den skolen I svara så: 'Herren behöver den.'"
32: Och de som hade blivit utsända gingo åstad och funno det så som han hade sagt dem.
33: Och när de löste fålen, frågade ägaren dem: "Varför lösen I fålen?"
34: De svarade: "Herren behöver den."
35: Och de förde fålen till Jesus och lade sina mantlar på den och läto Jesus sätta sig därovanpå.
36: Och där han färdades fram bredde de ut sina mantlar under honom på vägen.
37: Och då han var nära foten av Oljeberget, begynte hela lärjungaskaran i sin glädje att med hög röst lova Gud för alla de kraftgärningar som de hade sett;
38: och de sade: "Välsignad vare han som kommer, konungen, i Herrens namn. Frid vare i himmelen och ära i höjden!"
39: Och några fariséer som voro med i folkhopen sade till honom: "Mästare, förbjud dina lärjungar att ropa så."
40: Men han svarade och sade: "Jag säger eder: Om dessa tiga, skola stenarna ropa."
41: Då han nu kom närmare och fick se staden, begynte han gråta över den
42: och sade: "O att du i dag hade insett, också du, vad din frid tillhör! Men nu är det fördolt för dina ögon.
43: Ty den tid skall komma över dig, då dina fiender skola omgiva dig med belägringsvall och innesluta dig och tränga dig på alla sidor.
44: Och de skola slå ned dig till jorden, tillika med dina barn, som äro i dig, och skola icke lämna kvar i dig sten på sten, därför att du icke aktade på den tid då du var sökt."
45: Och han gick in i helgedomen och begynte driva ut dem som sålde därinne;
46: och han sade till dem: "Det är skrivet: 'Och mitt hus skall vara ett bönehus.' Men I haven gjort det till en rövarkula."
47: Och han undervisade var dag i helgedomen. Och översteprästerna och de skriftlärde och folkets förnämste män sökte efter tillfälle att förgöra honom;
48: men de kunde icke finna någon utväg därtill, ty allt folket höll sig till honom och hörde honom.

 

2: And, behold, there was a man named Zacchaeus, which was the chief among the publicans, and he was rich.
3: And he sought to see Jesus who he was; and could not for the press, because he was little of stature.
4: And he ran before, and climbed up into a sycomore tree to see him: for he was to pass that way.
5: And when Jesus came to the place, he looked up, and saw him, and said unto him, Zacchaeus, make haste, and come down; for to day I must abide at thy house.
6: And he made haste, and came down, and received him joyfully.
7: And when they saw it, they all murmured, saying, That he was gone to be guest with a man that is a sinner.
8: And Zacchaeus stood, and said unto the Lord; Behold, Lord, the half of my goods I give to the poor; and if I have taken any thing from any man by false accusation, I restore him fourfold.
9: And Jesus said unto him, This day is salvation come to this house, forsomuch as he also is a son of Abraham.
10: For the Son of man is come to seek and to save that which was lost.
11: And as they heard these things, he added and spake a parable, because he was nigh to Jerusalem, and because they thought that the kingdom of God should immediately appear.
12: He said therefore, A certain nobleman went into a far country to receive for himself a kingdom, and to return.
13: And he called his ten servants, and delivered them ten pounds, and said unto them, Occupy till I come.
14: But his citizens hated him, and sent a message after him, saying, We will not have this man to reign over us.
15: And it came to pass, that when he was returned, having received the kingdom, then he commanded these servants to be called unto him, to whom he had given the money, that he might know how much every man had gained by trading.
16: Then came the first, saying, Lord, thy pound hath gained ten pounds.
17: And he said unto him, Well, thou good servant: because thou hast been faithful in a very little, have thou authority over ten cities.
18: And the second came, saying, Lord, thy pound hath gained five pounds.
19: And he said likewise to him, Be thou also over five cities.
20: And another came, saying, Lord, behold, here is thy pound, which I have kept laid up in a napkin:
21: For I feared thee, because thou art an austere man: thou takest up that thou layedst not down, and reapest that thou didst not sow.
22: And he saith unto him, Out of thine own mouth will I judge thee, thou wicked servant. Thou knewest that I was an austere man, taking up that I laid not down, and reaping that I did not sow:
23: Wherefore then gavest not thou my money into the bank, that at my coming I might have required mine own with usury?
24: And he said unto them that stood by, Take from him the pound, and give it to him that hath ten pounds.
25: (And they said unto him, Lord, he hath ten pounds.)
26: For I say unto you, That unto every one which hath shall be given; and from him that hath not, even that he hath shall be taken away from him.
27: But those mine enemies, which would not that I should reign over them, bring hither, and slay them before me.
28: And when he had thus spoken, he went before, ascending up to Jerusalem.
29: And it came to pass, when he was come nigh to Bethphage and Bethany, at the mount called the mount of Olives, he sent two of his disciples,
30: Saying, Go ye into the village over against you; in the which at your entering ye shall find a colt tied, whereon yet never man sat: loose him, and bring him hither.
31: And if any man ask you, Why do ye loose him? thus shall ye say unto him, Because the Lord hath need of him.
32: And they that were sent went their way, and found even as he had said unto them.
33: And as they were loosing the colt, the owners thereof said unto them, Why loose ye the colt?
34: And they said, The Lord hath need of him.
35: And they brought him to Jesus: and they cast their garments upon the colt, and they set Jesus thereon.
36: And as he went, they spread their clothes in the way.
37: And when he was come nigh, even now at the descent of the mount of Olives, the whole multitude of the disciples began to rejoice and praise God with a loud voice for all the mighty works that they had seen;
38: Saying, Blessed be the King that cometh in the name of the Lord: peace in heaven, and glory in the highest.
39: And some of the Pharisees from among the multitude said unto him, Master, rebuke thy disciples.
40: And he answered and said unto them, I tell you that, if these should hold their peace, the stones would immediately cry out.
41: And when he was come near, he beheld the city, and wept over it,
42: Saying, If thou hadst known, even thou, at least in this thy day, the things which belong unto thy peace! but now they are hid from thine eyes.
43: For the days shall come upon thee, that thine enemies shall cast a trench about thee, and compass thee round, and keep thee in on every side,
44: And shall lay thee even with the ground, and thy children within thee; and they shall not leave in thee one stone upon another; because thou knewest not the time of thy visitation.
45: And he went into the temple, and began to cast out them that sold therein, and them that bought;
46: Saying unto them, It is written, My house is the house of prayer: but ye have made it a den of thieves.
47: And he taught daily in the temple. But the chief priests and the scribes and the chief of the people sought to destroy him,
48: And could not find what they might do: for all the people were very attentive to hear him.

 

2: Ja katso, siellä oli mies, nimeltä Sakkeus; ja hän oli publikaanien päämies ja oli rikas.
3: Ja hän koetti saada nähdä Jeesusta, kuka hän oli, mutta ei voinut kansalta, kun oli varreltansa vähäinen.
4: Niin hän juoksi edelle ja nousi metsäviikunapuuhun nähdäkseen hänet, sillä Jeesus oli kulkeva siitä ohitse.
5: Ja tultuaan sille paikalle Jeesus katsahti ylös ja sanoi hänelle: "Sakkeus, tule nopeasti alas, sillä tänään minun pitää oleman sinun huoneessasi".
6: Ja hän tuli nopeasti alas ja otti hänet iloiten vastaan.
7: Ja sen nähdessään kaikki nurisivat sanoen: "Syntisen miehen luokse hän meni majailemaan".
8: Mutta Sakkeus astui esiin ja sanoi Herralle: "Katso, Herra, puolet omaisuudestani minä annan köyhille, ja jos joltakulta olen jotakin petoksella ottanut, niin annan nelinkertaisesti takaisin".
9: Niin Jeesus sanoi hänestä: "Tänään on pelastus tullut tälle huoneelle, koska hänkin on Aabrahamin poika;
10: sillä Ihmisen Poika on tullut etsimään ja pelastamaan sitä, mikä kadonnut on".
11: Ja heidän tätä kuunnellessaan hän puhui vielä vertauksen, koska hän oli lähellä Jerusalemia ja he luulivat, että Jumalan valtakunta oli kohta ilmestyvä.
12: Hän sanoi näin: "Eräs jalosukuinen mies lähti matkalle kaukaiseen maahan saadakseen itsellensä kuninkuuden ja sitten palatakseen.
13: Ja hän kutsui luoksensa kymmenen palvelijaansa, antoi heille kymmenen leiviskää ja sanoi heille: 'Asioikaa näillä, kunnes minä tulen'.
14: Mutta hänen kansalaisensa vihasivat häntä ja lähettivät lähettiläät hänen jälkeensä sanomaan: 'Emme tahdo tätä kuninkaaksemme'.
15: Ja saatuansa kuninkuuden ja palattuansa hän käski kutsua eteensä ne palvelijat, joille hän oli antanut rahat, saadakseen tietää, mitä kukin oli asioimisellaan ansainnut.
16: Niin ensimmäinen tuli esiin ja sanoi: 'Herra, sinun leiviskäsi on tuottanut kymmenen leiviskää'.
17: Ja hän sanoi hänelle: 'Hyvä on, sinä hyvä palvelija; koska vähimmässä olet ollut uskollinen, niin saat vallita kymmentä kaupunkia'.
18: Ja toinen tuli ja sanoi: 'Herra, sinun leiviskäsi on tuottanut viisi leiviskää'.
19: Niin hän sanoi tällekin: 'Sinä, vallitse sinä viittä kaupunkia'.
20: Vielä tuli yksi ja sanoi: 'Herra, katso, tässä on sinun leiviskäsi, jota olen säilyttänyt liinasessa.
21: Sillä minä pelkäsin sinua, koska olet ankara mies: sinä otat, mitä et ole talteen pannut, ja leikkaat, mitä et ole kylvänyt.'
22: Hän sanoi hänelle: 'Oman sanasi mukaan minä sinut tuomitsen, sinä paha palvelija. Sinä tiesit minut ankaraksi mieheksi, joka otan, mitä en ole talteen pannut, ja leikkaan, mitä en ole kylvänyt;
23: miksi et siis antanut rahojani rahanvaihtajan pöytään, että minä tultuani olisin saanut periä ne korkoineen?'
24: Ja hän sanoi vieressä seisoville: 'Ottakaa häneltä pois se leiviskä ja antakaa sille, jolla on kymmenen leiviskää'.
25: - Niin he sanoivat hänelle: 'Herra, hänellä on jo kymmenen leiviskää'. -
26: 'Minä sanon teille: jokaiselle, jolla on, annetaan; mutta jolla ei ole, siltä otetaan pois sekin, mikä hänellä on.
27: Mutta viholliseni, jotka eivät tahtoneet minua kuninkaaksensa, tuokaa tänne ja teloittakaa minun edessäni.'"
28: Ja tämän sanottuaan hän kulki edellä vaeltaen ylös Jerusalemiin.
29: Ja tapahtui, kun hän tuli lähelle Beetfagea ja Betaniaa, sille vuorelle, jota kutsutaan Öljymäeksi, että hän lähetti kaksi opetuslastaan
30: sanoen: "Menkää edessä olevaan kylään, niin sinne tullessanne te löydätte sidottuna varsan, jonka selässä ei vielä yksikään ihminen ole istunut; päästäkää se ja tuokaa tänne.
31: Ja jos joku kysyy teiltä: 'Miksi te sen päästätte?' niin sanokaa näin: 'Herra tarvitsee sitä'."
32: Ja lähetetyt menivät ja havaitsivat niin olevan, kuin hän oli heille sanonut.
33: Ja heidän päästäessään varsaa sen omistajat sanoivat heille: "Miksi te päästätte varsan?"
34: Niin he sanoivat: "Herra tarvitsee sitä".
35: Ja he veivät sen Jeesuksen luo ja heittivät vaatteensa varsan selkään ja istuttivat Jeesuksen niiden päälle.
36: Ja hänen kulkiessaan kansa levitti vaatteensa tielle.
37: Ja kun hän jo oli lähellä, laskeutuen Öljymäen rinnettä, rupesi koko opetuslasten joukko iloiten kiittämään Jumalaa suurella äänellä kaikista voimallisista teoista, jotka he olivat nähneet,
38: sanoen: "Siunattu olkoon hän, joka tulee, Kuningas Herran nimessä; rauha taivaassa ja kunnia korkeuksissa!"
39: Ja muutamat fariseukset kansanjoukosta sanoivat hänelle: "Opettaja, nuhtele opetuslapsiasi".
40: Mutta hän vastasi ja sanoi: "Minä sanon teille: jos nämä olisivat vaiti, niin kivet huutaisivat".
41: Ja kun hän tuli lähemmäksi ja näki kaupungin, itki hän sitä
42: ja sanoi: "Jospa tietäisit sinäkin tänä päivänä, mikä rauhaasi sopii! Mutta nyt se on sinun silmiltäsi salattu.
43: Sillä sinulle tulevat ne päivät, jolloin sinun vihollisesi sinut vallilla saartavat ja piirittävät sinut ja ahdistavat sinua joka puolelta;
44: ja he kukistavat sinut maan tasalle ja surmaavat lapsesi, jotka sinussa ovat, eivätkä jätä sinuun kiveä kiven päälle, sentähden ettet etsikkoaikaasi tuntenut."
45: Ja hän meni pyhäkköön ja rupesi ajamaan myyjiä ulos
46: ja sanoi heille: "Kirjoitettu on: 'Minun huoneeni on oleva rukoushuone', mutta te olette tehneet siitä ryövärien luolan."
47: Ja hän opetti joka päivä pyhäkössä. Mutta ylipapit ja kirjanoppineet sekä kansan ensimmäiset miettivät, miten saisivat hänet surmatuksi;
48: mutta he eivät keksineet, mitä tekisivät, sillä kaikki kansa riippui hänessä ja kuunteli häntä.