Luk 22

2: Och översteprästerna och de skriftlärde sökte efter tillfälle att röja honom ur vägen. De fruktade nämligen för folket.
3: Men Satan for in i Judas, som kallades Iskariot, och som var en av de tolv.
4: Denne gick bort och talade med översteprästerna och befälhavarna för tempelvakten om huru han skulle överlämna honom åt dem.
5: Då blevo de glada och förklarade sig villiga att giva honom en summa penningar.
6: Och han gick in på deras anbud och sökte sedan efter lägligt tillfälle att förråda honom åt dem, utan att någon folkskockning uppstod.
7: Så kom nu den dag i det osyrad brödets högtid, då man skulle slakta påskalammet.
8: Då sände han åstad Petrus och Johannes och sade: "Gån åstad och reden till åt oss, så att vi kunna äta påskalammet."
9: De frågade honom: Var vill du att vi skola reda till det?"
10: Han svarade dem: När I kommen in i staden, skolen I möta en man som bär en kruka vatten. Följen honom till det hus där han går in.
11: Och sägen till husbonden i det huset: 'Mästaren frågar dig: Var finnes härbärget där jag skall äta påskalammet med mina lärjungar?'
12: Då skall han visa eder en stor sal i övre våningen, ordnad för måltid; reden till där."
13: Och de gingo åstad och funno det så som han hade sagt dem; och de redde till påskalammet.
14: Och när stunden var inne, lade han sig till bords, och apostlarna med honom.
15: Och han sade till dem: "Jag har högeligen åstundat att äta detta påskalamm med eder, förrän mitt lidande begynner;
16: ty jag säger eder att jag icke mer skall fira denna högtid, förrän den kommer till fullbordan i Guds rike."
17: Och han lät giva sig en kalk och tackade Gud och sade: "Tagen detta och delen eder emellan;
18: ty jag säger eder att jag härefter icke, förrän Guds rike kommer, skall dricka av det som kommer från vinträd."
19: Sedan tog han ett bröd och tackade Gud och bröt det och gav åt dem och sade: "Detta är min lekamen, som varder utgiven för eder. Gören detta till min åminnelse."
20: Sammalunda tog han ock kalken, efter måltiden, och sade: "Denna kalk är det nya förbundet, i mitt blod, som varder utgjutet för eder.
21: Men se, den som förråder mig, hans hand är med mig på bordet.
22: Ty Människosonen skall gå bort, såsom förut är bestämt; men ve den människa genom vilken han bliver förrådd!"
23: Och de begynte tala med varandra om vilken av dem det väl kunde vara som skulle göra detta.
24: En tvist uppstod ock mellan dem om vilken av dem som skulle räknas för den störste.
25: Då sade han till dem: "Konungarna uppträda mot sina folk såsom härskare, och de som hava myndighet över folken låta kalla sig 'nådige herrar'.
26: Men så är det icke med eder; utan den som är störst bland eder, han vare såsom den yngste, och den som är den förnämste, han vare såsom en tjänare.
27: Ty vilken är större: den som ligger till bords eller den som tjänar? Är det icke den som ligger till bords? Och likväl är jag här ibland eder såsom en tjänare. -
28: Men I ären de som hava förblivit hos mig i mina prövningar;
29: och såsom min Fader har överlåtit konungslig makt åt mig, så överlåter jag likadan makt åt eder,
30: så att I skolen få äta och dricka vid mitt bord i mitt rike och sitta på troner såsom domare över Israels tolv släkter.
31: Simon, Simon! Se, Satan har begärt att få eder i sitt våld, för att kunna sålla eder såsom vete;
32: men jag har bett för dig, att din tro icke må bliva om intet. Och när du en gång har omvänt dig, så styrk dina bröder."
33: Då sade han till honom: "Herre, jag är redo att med dig både gå i fängelse och gå i döden."
34: Men han svarade: "Jag säger dig, Petrus: I dag skall icke hanen gala, förrän du tre gånger har förnekat mig och sagt att du icke känner mig."
35: Ytterligare sade han till dem: "När jag sände eder åstad utan penningpung, utan ränsel, utan skor, icke fattades eder då något?" De svarade: "Intet."
36: Då sade han till dem: "Nu åter må den som har en penningpung taga den med sig, och den som har en ränsel, han göre sammalunda; och den som icke har något svärd, han sälje sin mantel och köpe sig ett sådant.
37: Ty jag säger eder att på mig måste fullbordas detta skriftens ord: 'Han blev räknad bland ogärningsmän'. Ja, det som är förutsagt om mig, det går nu i fullbordan"
38: Då sade de: "Herre, se här äro två svärd." Han svarade dem: "Det är nog."
39: Och han gick ut och begav sig till Oljeberget, såsom hans sed var; och hans lärjungar följde honom.
40: Men när han hade kommit till platsen, sade han till dem: "Bedjen att I icke mån komma i frestelse."
41: Sedan gick han bort ifrån dem, vid pass ett stenkast, och föll ned på sina knän och bad
42: och sade: "Fader, om det är din vilja, så tag denna kalk ifrån mig. Dock, ske icke min vilja, utan din."
43: Då visade sig för honom en ängel från himmelen, som styrkte honom.
44: Men han hade kommit i svår ångest och bad allt ivrigare, och hans svett blev såsom blodsdroppar, som föllo ned på jorden.
45: När han sedan stod upp från bönen och kom tillbaka till lärjungarna, fann han dem insomnade av bedrövelse.
46: Då sade han till dem: "Varför soven I? Stån upp, och bedjen att I icke mån komma i frestelse."
47: Och se, medan han ännu talade, kom en folkskara; och en av de tolv, den som hette Judas, gick framför dem. Och han trädde fram till Jesus för att kyssa honom.
48: Men Jesus sade till honom: "Judas, förråder du Människosonen med en kyss?"
49: Då nu de som voro med Jesus sågo vad som var på färde, frågade de: "Herre, skola vi hugga till med svärd?"
50: Och en av dem högg till översteprästens tjänare och högg så av honom högra örat.
51: Då svarade Jesus och sade: "Låten det gå så långt." Och han rörde vid hans öra och helade honom.
52: Sedan sade Jesus till dem som hade kommit emot honom, till översteprästerna och befälhavarna för tempelvakten och de äldste: "Såsom mot en rövare haven I gått ut med svärd och stavar.
53: Fastän jag var dag har varit med eder i helgedomen, haven I icke sträckt ut edra händer emot mig men detta är eder stund, och nu råder mörkrets makt."
54: Så grepo de honom och förde honom åstad in i översteprästens hus. Och Petrus följde efter på avstånd.
55: Och de tände upp en eld mitt på gården och satte sig där tillsammans, och Petrus satte sig ibland dem.
56: Men en tjänstekvinna, som fick se honom, där han satt vid elden fäste ögonen på honom och sade: "Också denne var med honom.
57: Men han nekade och sade: "Kvinna, jag känner honom icke."
58: Kort därefter fick en annan, en av mannen, se honom och sade: "Också du är en av dem." Men Petrus svarade: "Nej, det är jag icke."
59: Vid pass en timme därefter kom en annan som bedyrade och sade: "Förvisso var också denne med honom; han är ju ock en galilé."
60: Då svarade Petrus: "Jag förstår icke vad du menar." Och i detsamma, medan han ännu talade, gol hanen.
61: Då vände Herren sig om och såg på Petrus; och Petrus kom då ihåg Herrens ord, huru han hade sagt till honom: "Förrän hanen i dag har galit, skall du tre gånger förneka mig."
62: Och han gick ut och grät bitterligen.
63: Och de män som höllo Jesus fången begabbade honom och misshandlade honom.
64: De höljde över honom och frågade honom och sade: "Profetera: vem var det som slog dig?"
65: Många andra smädliga ord talade de ock mot honom.
66: Men när det blev dag, församlade sig folkets äldste, överstepräster och skriftlärde, och läto föra honom inför sitt Stora råd
67: och sade: "Är du Messias, så säg oss det." Men han svarade dem: "Om jag säger eder det, så tron I det icke.
68: Och om jag frågar, så svaren I icke.
69: Men härefter skall Människosonen sitta på den gudomliga Maktens högra sida."
70: Då sade de alla: "Så är du då Guds Son?" Han svarade dem: "I sägen det själva, att jag är det."
71: Då sade de: "Vad behöva vi mer något vittnesbörd? Vi hava ju själva nu hört det av hans egen mun."

 

2: And the chief priests and scribes sought how they might kill him; for they feared the people.
3: Then entered Satan into Judas surnamed Iscariot, being of the number of the twelve.
4: And he went his way, and communed with the chief priests and captains, how he might betray him unto them.
5: And they were glad, and covenanted to give him money.
6: And he promised, and sought opportunity to betray him unto them in the absence of the multitude.
7: Then came the day of unleavened bread, when the passover must be killed.
8: And he sent Peter and John, saying, Go and prepare us the passover, that we may eat.
9: And they said unto him, Where wilt thou that we prepare?
10: And he said unto them, Behold, when ye are entered into the city, there shall a man meet you, bearing a pitcher of water; follow him into the house where he entereth in.
11: And ye shall say unto the goodman of the house, The Master saith unto thee, Where is the guestchamber, where I shall eat the passover with my disciples?
12: And he shall shew you a large upper room furnished: there make ready.
13: And they went, and found as he had said unto them: and they made ready the passover.
14: And when the hour was come, he sat down, and the twelve apostles with him.
15: And he said unto them, With desire I have desired to eat this passover with you before I suffer:
16: For I say unto you, I will not any more eat thereof, until it be fulfilled in the kingdom of God.
17: And he took the cup, and gave thanks, and said, Take this, and divide it among yourselves:
18: For I say unto you, I will not drink of the fruit of the vine, until the kingdom of God shall come.
19: And he took bread, and gave thanks, and brake it, and gave unto them, saying, This is my body which is given for you: this do in remembrance of me.
20: Likewise also the cup after supper, saying, This cup is the new testament in my blood, which is shed for you.
21: But, behold, the hand of him that betrayeth me is with me on the table.
22: And truly the Son of man goeth, as it was determined: but woe unto that man by whom he is betrayed!
23: And they began to enquire among themselves, which of them it was that should do this thing.
24: And there was also a strife among them, which of them should be accounted the greatest.
25: And he said unto them, The kings of the Gentiles exercise lordship over them; and they that exercise authority upon them are called benefactors.
26: But ye shall not be so: but he that is greatest among you, let him be as the younger; and he that is chief, as he that doth serve.
27: For whether is greater, he that sitteth at meat, or he that serveth? is not he that sitteth at meat? but I am among you as he that serveth.
28: Ye are they which have continued with me in my temptations.
29: And I appoint unto you a kingdom, as my Father hath appointed unto me;
30: That ye may eat and drink at my table in my kingdom, and sit on thrones judging the twelve tribes of Israel.
31: And the Lord said, Simon, Simon, behold, Satan hath desired to have you, that he may sift you as wheat:
32: But I have prayed for thee, that thy faith fail not: and when thou art converted, strengthen thy brethren.
33: And he said unto him, Lord, I am ready to go with thee, both into prison, and to death.
34: And he said, I tell thee, Peter, the cock shall not crow this day, before that thou shalt thrice deny that thou knowest me.
35: And he said unto them, When I sent you without purse, and scrip, and shoes, lacked ye any thing? And they said, Nothing.
36: Then said he unto them, But now, he that hath a purse, let him take it, and likewise his scrip: and he that hath no sword, let him sell his garment, and buy one.
37: For I say unto you, that this that is written must yet be accomplished in me, And he was reckoned among the transgressors: for the things concerning me have an end.
38: And they said, Lord, behold, here are two swords. And he said unto them, It is enough.
39: And he came out, and went, as he was wont, to the mount of Olives; and his disciples also followed him.
40: And when he was at the place, he said unto them, Pray that ye enter not into temptation.
41: And he was withdrawn from them about a stone's cast, and kneeled down, and prayed,
42: Saying, Father, if thou be willing, remove this cup from me: nevertheless not my will, but thine, be done.
43: And there appeared an angel unto him from heaven, strengthening him.
44: And being in an agony he prayed more earnestly: and his sweat was as it were great drops of blood falling down to the ground.
45: And when he rose up from prayer, and was come to his disciples, he found them sleeping for sorrow,
46: And said unto them, Why sleep ye? rise and pray, lest ye enter into temptation.
47: And while he yet spake, behold a multitude, and he that was called Judas, one of the twelve, went before them, and drew near unto Jesus to kiss him.
48: But Jesus said unto him, Judas, betrayest thou the Son of man with a kiss?
49: When they which were about him saw what would follow, they said unto him, Lord, shall we smite with the sword?
50: And one of them smote the servant of the high priest, and cut off his right ear.
51: And Jesus answered and said, Suffer ye thus far. And he touched his ear, and healed him.
52: Then Jesus said unto the chief priests, and captains of the temple, and the elders, which were come to him, Be ye come out, as against a thief, with swords and staves?
53: When I was daily with you in the temple, ye stretched forth no hands against me: but this is your hour, and the power of darkness.
54: Then took they him, and led him, and brought him into the high priest's house. And Peter followed afar off.
55: And when they had kindled a fire in the midst of the hall, and were set down together, Peter sat down among them.
56: But a certain maid beheld him as he sat by the fire, and earnestly looked upon him, and said, This man was also with him.
57: And he denied him, saying, Woman, I know him not.
58: And after a little while another saw him, and said, Thou art also of them. And Peter said, Man, I am not.
59: And about the space of one hour after another confidently affirmed, saying, Of a truth this fellow also was with him: for he is a Galilaean.
60: And Peter said, Man, I know not what thou sayest. And immediately, while he yet spake, the cock crew.
61: And the Lord turned, and looked upon Peter. And Peter remembered the word of the Lord, how he had said unto him, Before the cock crow, thou shalt deny me thrice.
62: And Peter went out, and wept bitterly.
63: And the men that held Jesus mocked him, and smote him.
64: And when they had blindfolded him, they struck him on the face, and asked him, saying, Prophesy, who is it that smote thee?
65: And many other things blasphemously spake they against him.
66: And as soon as it was day, the elders of the people and the chief priests and the scribes came together, and led him into their council, saying,
67: Art thou the Christ? tell us. And he said unto them, If I tell you, ye will not believe:
68: And if I also ask you, ye will not answer me, nor let me go.
69: Hereafter shall the Son of man sit on the right hand of the power of God.
70: Then said they all, Art thou then the Son of God? And he said unto them, Ye say that I am.
71: And they said, What need we any further witness? for we ourselves have heard of his own mouth.

 

2: Ja ylipapit ja kirjanoppineet miettivät, kuinka saisivat hänet surmatuksi; sillä he pelkäsivät kansaa.
3: Niin saatana meni Juudaaseen, jota kutsuttiin Iskariotiksi ja joka oli yksi niistä kahdestatoista.
4: Ja tämä meni ja puhui ylipappien ja pyhäkön vartioston päällikköjen kanssa, miten hän saattaisi hänet heidän käsiinsä.
5: Ja he ihastuivat ja sitoutuivat antamaan hänelle rahaa.
6: Ja hän lupautui ja etsi sopivaa tilaisuutta kavaltaakseen hänet heille ilman melua.
7: Niin tuli se happamattoman leivän päivistä, jona pääsiäislammas oli teurastettava.
8: Ja hän lähetti Pietarin ja Johanneksen sanoen: "Menkää ja valmistakaa meille pääsiäislammas syödäksemme".
9: Niin he kysyivät häneltä: "Mihin tahdot, että valmistamme sen?"
10: Hän vastasi heille: "Katso, saapuessanne kaupunkiin tulee teitä vastaan mies kantaen vesiastiaa; seuratkaa häntä siihen taloon, johon hän menee,
11: ja sanokaa talon isännälle: 'Opettaja sanoo sinulle: Missä on vierashuone, syödäkseni siinä pääsiäislampaan opetuslasteni kanssa?'
12: Niin hän näyttää teille suuren, aterioiville varustetun huoneen yläkerrassa; sinne valmistakaa."
13: Ja he menivät ja havaitsivat niin olevan, kuin Jeesus oli heille sanonut, ja valmistivat pääsiäislampaan.
14: Ja kun hetki tuli, asettui hän aterialle ja apostolit hänen kanssansa.
15: Ja hän sanoi heille: "Minä olen halajamalla halannut syödä tämän pääsiäislampaan teidän kanssanne, ennenkuin minä kärsin;
16: sillä minä sanon teille, etten minä sitä enää syö, ennenkuin sen täyttymys tapahtuu Jumalan valtakunnassa".
17: Ja hän otti maljan, kiitti ja sanoi: "Ottakaa tämä ja jakakaa keskenänne.
18: Sillä minä sanon teille: tästedes minä en juo viinipuun antia, ennenkuin Jumalan valtakunta tulee."
19: Ja hän otti leivän, kiitti, mursi ja antoi heille ja sanoi: "Tämä on minun ruumiini, joka teidän edestänne annetaan. Tehkää se minun muistokseni."
20: Samoin myös maljan, aterian jälkeen, ja sanoi: "Tämä malja on uusi liitto minun veressäni, joka teidän edestänne vuodatetaan.
21: Mutta, katso, minun kavaltajani käsi on minun kanssani pöydällä.
22: Sillä Ihmisen Poika tosin menee pois, niinkuin säädetty on; mutta voi sitä ihmistä, jonka kautta hänet kavalletaan!"
23: Ja he rupesivat keskenänsä kyselemään, kuka heistä mahtoi olla se, joka oli tämän tekevä.
24: Ja heidän välillään syntyi myös kiista siitä, kuka heistä oli katsottava suurimmaksi.
25: Niin hän sanoi heille: "Kansojen kuninkaat herroina niitä hallitsevat, ja niiden valtiaita sanotaan hyväntekijöiksi.
26: Mutta älkää te niin; vaan joka teidän keskuudessanne on suurin, se olkoon niinkuin nuorin, ja johtaja niinkuin se, joka palvelee.
27: Sillä kumpi on suurempi, sekö, joka aterioi, vai se, joka palvelee? Eikö se, joka aterioi? Mutta minä olen teidän keskellänne niinkuin se, joka palvelee.
28: Mutta te olette pysyneet minun kanssani minun kiusauksissani;
29: ja minä säädän teille, niinkuin minun Isäni on minulle säätänyt, kuninkaallisen vallan,
30: niin että te saatte syödä ja juoda minun pöydässäni minun valtakunnassani ja istua valtaistuimilla ja tuomita Israelin kahtatoista sukukuntaa.
31: Simon, Simon, katso, saatana on tavoitellut teitä valtaansa, seuloakseen teitä niinkuin nisuja;
32: mutta minä olen rukoillut sinun puolestasi, ettei sinun uskosi raukeaisi tyhjään. Ja kun sinä kerran palajat, niin vahvista veljiäsi."
33: Niin Simon sanoi hänelle: "Herra, sinun kanssasi minä olen valmis menemään sekä vankeuteen että kuolemaan".
34: Mutta hän sanoi: "Minä sanon sinulle, Pietari: ei laula tänään kukko, ennenkuin sinä kolmesti kiellät tuntevasi minua."
35: Ja hän sanoi heille: "Kun minä lähetin teidät ilman rahakukkaroa ja laukkua ja kenkiä, puuttuiko teiltä mitään?" He vastasivat: "Ei mitään".
36: Niin hän sanoi heille: "Mutta nyt, jolla on kukkaro, ottakoon sen mukaansa; niin myös laukun. Ja jolla ei ole, myyköön vaippansa ja ostakoon miekan.
37: Sillä minä sanon teille, että minussa pitää käymän toteen tämän, mikä kirjoitettu on: 'Ja hänet luettiin pahantekijäin joukkoon'. Sillä se, mikä minusta on sanottu, on täyttynyt."
38: Niin he sanoivat: "Herra, katso, tässä on kaksi miekkaa". Mutta hän vastasi heille: "Riittää".
39: Ja hän meni ulos ja lähti tapansa mukaan Öljymäelle, ja hänen opetuslapsensa seurasivat häntä.
40: Ja tultuaan siihen paikkaan hän sanoi heille: "Rukoilkaa, ettette joutuisi kiusaukseen".
41: Ja hän vetäytyi heistä noin kivenheiton päähän, laskeutui polvilleen ja rukoili
42: sanoen: "Isä, jos sinä tahdot, niin ota pois minulta tämä malja; älköön kuitenkaan tapahtuko minun tahtoni, vaan sinun".
43: Niin hänelle ilmestyi taivaasta enkeli, joka vahvisti häntä.
44: Ja kun hän oli suuressa tuskassa, rukoili hän yhä hartaammin. Ja hänen hikensä oli niinkuin veripisarat, jotka putosivat maahan.
45: Ja kun hän nousi rukoilemasta ja meni opetuslastensa tykö, tapasi hän heidät murheen tähden nukkumasta.
46: Niin hän sanoi heille: "Miksi te nukutte? Nouskaa ja rukoilkaa, ettette joutuisi kiusaukseen."
47: Ja katso, hänen vielä puhuessaan tuli joukko kansaa, ja yksi niistä kahdestatoista, se, jonka nimi oli Juudas, kulki heidän edellään. Ja hän tuli Jeesuksen luo antamaan hänelle suuta.
48: Mutta Jeesus sanoi hänelle: "Juudas, suunantamisellako sinä Ihmisen Pojan kavallat?"
49: Kun nyt ne, jotka olivat hänen ympärillään, näkivät, mitä oli tulossa, sanoivat he: "Herra, iskemmekö miekalla?"
50: Ja eräs heistä iski ylimmäisen papin palvelijaa ja sivalsi häneltä pois oikean korvan.
51: Mutta Jeesus vastasi sanoen: "Sallikaa vielä tämäkin". Ja hän koski hänen korvaansa ja paransi hänet.
52: Niin Jeesus sanoi ylipapeille ja pyhäkön vartioston päälliköille ja vanhimmille, jotka olivat tulleet häntä vastaan: "Niinkuin ryöväriä vastaan te olette lähteneet miekat ja seipäät käsissä.
53: Minä olen joka päivä ollut teidän kanssanne pyhäkössä, ettekä ole ojentaneet käsiänne minua vastaan. Mutta tämä on teidän hetkenne ja pimeyden valta."
54: Niin he ottivat hänet kiinni ja kuljettivat pois ja veivät hänet ylimmäisen papin taloon. Ja Pietari seurasi taampana.
55: Ja he virittivät valkean keskelle esipihaa ja asettuivat yhdessä istumaan, ja Pietari istui heidän joukkoonsa.
56: Niin eräs palvelijatar, nähdessään hänen istuvan tulen ääressä, katseli häntä kiinteästi ja sanoi: "Tämäkin oli hänen kanssaan".
57: Mutta hän kielsi sanoen: "Nainen, en tunne häntä".
58: Ja hetkisen perästä näki hänet toinen, eräs mies, ja sanoi: "Sinäkin olet yksi niistä". Mutta Pietari sanoi: "Mies, en ole".
59: Ja noin yhden hetken kuluttua vakuutti vielä toinen sanoen: "Totisesti, tämä oli myös hänen kanssaan; sillä onhan hän galilealainenkin".
60: Mutta Pietari sanoi: "En ymmärrä, mies, mitä sanot". Ja samassa, hänen vielä puhuessaan, lauloi kukko.
61: Ja Herra kääntyi ja katsoi Pietariin; ja Pietari muisti Herran sanat, kuinka hän oli hänelle sanonut: "Ennenkuin kukko tänään laulaa, sinä kolmesti minut kiellät".
62: Ja hän meni ulos ja itki katkerasti.
63: Ja miehet, jotka pitivät Jeesusta kiinni, pilkkasivat häntä ja pieksivät häntä.
64: Ja he peittivät hänen kasvonsa ja kysyivät häneltä sanoen: "Profetoi, kuka se on, joka sinua löi!"
65: Ja paljon muita herjaussanoja he puhuivat häntä vastaan.
66: Ja päivän valjetessa kansan vanhimmat ja ylipapit ja kirjanoppineet kokoontuivat ja veivät hänet neuvostonsa eteen
67: ja sanoivat: "Jos sinä olet Kristus, niin sano se meille". Hän vastasi heille: "Jos minä teille sanon, niin te ette usko;
68: ja jos kysyn, ette vastaa.
69: Mutta tästedes Ihmisen Poika on istuva Jumalan voiman oikealla puolella."
70: Silloin he kaikki sanoivat: "Sinä siis olet Jumalan Poika?" Hän vastasi heille: "Tepä sen sanotte, että minä olen".
71: Niin he sanoivat: "Mitä me enää todistusta tarvitsemme? Sillä me itse olemme kuulleet sen hänen omasta suustansa."