Luk 21

2: Därvid fick han ock se huru en fattig änka lade ned två skärvar.
3: Då sade han: "Sannerligen säger jag eder: Denna fattiga änka lade dit mer än alla de andra.
4: Ty det var av sitt överflöd som alla dessa lade ned något bland gåvorna, men hon lade dit av sitt armod allt vad hon hade i sin ägo."
5: Och då några talade om helgedomen, huru den var uppförd av härliga stenar och prydd med helgedomsskänker, sade han:
6: "Dagar skola komma, då av allt detta som I nu sen icke skall lämnas sten på sten, utan allt skall bliva nedbrutet."
7: Då frågade de honom och sade: "Mästare, när skall detta ske? Och vad bliver tecknet till att tiden är inne, då detta kommer att ske?"
8: Han svarade: "Sen till, att I icke bliven förvillade. Ty många skola komma under mitt namn och säga: 'Det är jag' och: 'Tiden är nära'. Men följen dem icke.
9: Och när I fån höra krigslarm och upprorslarm, så bliven icke förfärade; ty sådant måste först komma, men därmed är icke strax änden inne."
10: Därefter sade han till dem: "Folk skall resa sig upp mot folk och rike mot rike;
11: och det skall bliva stora jordbävningar, så ock hungersnöd och farsoter på den ena orten efter den andra, och skräcksyner skola visa sig och stora tecken på himmelen.
12: Men före allt detta skall man gripa eder, man skall förfölja eder och draga eder inför synagogorna och sätta eder i fängelse och föra eder fram inför konungar och landshövdingar, för mitt namns skull.
13: Så skolen I få tillfälle att frambära vittnesbörd.
14: Märken därför noga att I icke förut mån göra eder bekymmer för huru I skolen försvara eder.
15: Ty jag skall giva eder sådana ord och sådan vishet, att ingen av edra vedersakare skall kunna stå emot eller säga något emot.
16: I skolen bliva förrådda till och med av föräldrar och bröder och fränder och vänner; och somliga av eder skall man döda.
17: Och I skolen bliva hatade av alla för mitt namns skull.
18: Men icke ett hår på edra huvuden skall gå förlorat.
19: Genom att vara ståndaktiga skolen I vinna edra själar.
20: Men när I fån se Jerusalem omringas av krigshärar, då skolen I veta att dess ödeläggelse är nära.
21: Då må de som äro i Judeen fly bort till bergen, och de som äro inne i staden må draga ut därifrån och de som äro ute på landsbygden må icke gå ditin.
22: Ty detta är en hämndens tid, då allt som är skrivet skall uppfyllas.
23: Ve dem som äro havande, eller som giva di på den tiden! Ty stor nöd skall då komma i landet, och en vredesdom över detta folk.
24: Och de skola falla för svärdsegg och bliva bortförda i fångenskap till allahanda hednafolk; och Jerusalem skall bliva förtrampat av hedningarna, till dess att hedningarnas tider äro fullbordade.
25: Och tecken skola ske i solen och månen och i stjärnorna, och på jorden skall ångest komma över folken, och de skola stå rådlösa vid havets och vågornas dån,
26: då nu människor uppgiva andan av förskräckelse och ängslan för det som skall övergå världen; ty himmelens makter skola bäva.
27: Och då skall man få se 'Människosonen komma i en sky', med stor makt och härlighet.
28: Men när detta begynner ske, då mån I resa eder upp och upplyfta edra huvuden, ty då nalkas eder förlossning."
29: Och han framställde för dem en liknelse: "Sen på fikonträdet och på alla andra träd.
30: När I fån se att de skjuta knopp, då veten I av eder själva att sommaren redan är nära.
31: Likaså, när I sen detta ske, då kunnen I ock veta att Guds rike är nära.
32: Sannerligen säger jag eder: Detta släkte skall icke förgås, förrän allt detta sker.
33: Himmel och jord skola förgås, men mina ord skola aldrig förgås.
34: Men tagen eder till vara för att låta edra hjärtan förtyngas av omåttlighet och dryckenskap och timliga omsorger, så att den dagen kommer på eder oförtänkt;
35: ty såsom en snara skall den komma över hela jordens alla inbyggare.
36: Men vaken alltjämt, och bedjen att I mån kunna undfly allt detta som skall komma, och kunna bestå inför Människosonen."
37: Och han undervisade om dagarna i helgedomen, men om aftnarna gick han ut till det berg som kallas Oljeberget och stannade där över natten.
38: Och allt folket kom bittida om morgonen till honom i helgedomen för att höra honom.

 

2: And he saw also a certain poor widow casting in thither two mites.
3: And he said, Of a truth I say unto you, that this poor widow hath cast in more than they all:
4: For all these have of their abundance cast in unto the offerings of God: but she of her penury hath cast in all the living that she had.
5: And as some spake of the temple, how it was adorned with goodly stones and gifts, he said,
6: As for these things which ye behold, the days will come, in the which there shall not be left one stone upon another, that shall not be thrown down.
7: And they asked him, saying, Master, but when shall these things be? and what sign will there be when these things shall come to pass?
8: And he said, Take heed that ye be not deceived: for many shall come in my name, saying, I am Christ; and the time draweth near: go ye not therefore after them.
9: But when ye shall hear of wars and commotions, be not terrified: for these things must first come to pass; but the end is not by and by.
10: Then said he unto them, Nation shall rise against nation, and kingdom against kingdom:
11: And great earthquakes shall be in divers places, and famines, and pestilences; and fearful sights and great signs shall there be from heaven.
12: But before all these, they shall lay their hands on you, and persecute you, delivering you up to the synagogues, and into prisons, being brought before kings and rulers for my name's sake.
13: And it shall turn to you for a testimony.
14: Settle it therefore in your hearts, not to meditate before what ye shall answer:
15: For I will give you a mouth and wisdom, which all your adversaries shall not be able to gainsay nor resist.
16: And ye shall be betrayed both by parents, and brethren, and kinsfolks, and friends; and some of you shall they cause to be put to death.
17: And ye shall be hated of all men for my name's sake.
18: But there shall not an hair of your head perish.
19: In your patience possess ye your souls.
20: And when ye shall see Jerusalem compassed with armies, then know that the desolation thereof is nigh.
21: Then let them which are in Judaea flee to the mountains; and let them which are in the midst of it depart out; and let not them that are in the countries enter thereinto.
22: For these be the days of vengeance, that all things which are written may be fulfilled.
23: But woe unto them that are with child, and to them that give suck, in those days! for there shall be great distress in the land, and wrath upon this people.
24: And they shall fall by the edge of the sword, and shall be led away captive into all nations: and Jerusalem shall be trodden down of the Gentiles, until the times of the Gentiles be fulfilled.
25: And there shall be signs in the sun, and in the moon, and in the stars; and upon the earth distress of nations, with perplexity; the sea and the waves roaring;
26: Men's hearts failing them for fear, and for looking after those things which are coming on the earth: for the powers of heaven shall be shaken.
27: And then shall they see the Son of man coming in a cloud with power and great glory.
28: And when these things begin to come to pass, then look up, and lift up your heads; for your redemption draweth nigh.
29: And he spake to them a parable; Behold the fig tree, and all the trees;
30: When they now shoot forth, ye see and know of your own selves that summer is now nigh at hand.
31: So likewise ye, when ye see these things come to pass, know ye that the kingdom of God is nigh at hand.
32: Verily I say unto you, This generation shall not pass away, till all be fulfilled.
33: Heaven and earth shall pass away: but my words shall not pass away.
34: And take heed to yourselves, lest at any time your hearts be overcharged with surfeiting, and drunkenness, and cares of this life, and so that day come upon you unawares.
35: For as a snare shall it come on all them that dwell on the face of the whole earth.
36: Watch ye therefore, and pray always, that ye may be accounted worthy to escape all these things that shall come to pass, and to stand before the Son of man.
37: And in the day time he was teaching in the temple; and at night he went out, and abode in the mount that is called the mount of Olives.
38: And all the people came early in the morning to him in the temple, for to hear him.

 

2: Niin hän näki myös köyhän lesken panevan siihen kaksi ropoa.
3: Silloin hän sanoi: "Totisesti minä sanon teille: tämä köyhä leski pani enemmän kuin kaikki muut.
4: Sillä kaikki nuo panivat lahjansa liiastaan, mutta tämä pani puutteestaan, koko elämisensä, mikä hänellä oli."
5: Ja kun muutamat puhuivat pyhäköstä, kuinka se oli kauniilla kivillä ja temppelilahjoilla kaunistettu, sanoi hän:
6: "Päivät tulevat, jolloin tästä, mitä katselette, ei ole jäävä kiveä kiven päälle, maahan jaottamatta".
7: Niin he kysyivät häneltä sanoen: "Opettaja, milloin tämä sitten tapahtuu? Ja mikä on oleva merkki tämän tulemisesta?"
8: Niin hän sanoi: "Katsokaa, ettei teitä eksytetä. Sillä monta tulee minun nimessäni sanoen: 'Minä olen se', ja: 'Aika on lähellä'. Mutta älkää menkö heidän perässään.
9: Ja kun kuulette sotien ja kapinain melskettä, älkää peljästykö. Sillä näitten täytyy ensin tapahtua, mutta loppu ei tule vielä heti."
10: Sitten hän sanoi heille: "Kansa nousee kansaa vastaan ja valtakunta valtakuntaa vastaan,
11: ja tulee suuria maanjäristyksiä, tulee ruttoa ja nälänhätää monin paikoin, ja taivaalla on oleva peljättäviä näkyjä ja suuria merkkejä.
12: Mutta ennen tätä kaikkea he käyvät teihin käsiksi ja vainoavat teitä ja vetävät teidät synagoogiin ja heittävät vankiloihin ja vievät teidät kuningasten ja maaherrain eteen minun nimeni tähden.
13: Ja näin te joudutte todistamaan.
14: Pankaa siis sydämellenne, ettette edeltäpäin huolehdi, miten te vastaatte puolestanne.
15: Sillä minä annan teille suun ja viisauden, jota vastaan eivät ketkään teidän vastustajanne kykene asettumaan tai väittämään.
16: Omat vanhemmatkin ja veljet ja sukulaiset ja ystävät antavat teidät alttiiksi; ja muutamia teistä tapetaan,
17: ja te joudutte kaikkien vihattaviksi minun nimeni tähden.
18: Mutta ei hiuskarvaakaan teidän päästänne katoa.
19: Kestäväisyydellänne te voitatte omaksenne elämän.
20: Mutta kun te näette Jerusalemin sotajoukkojen ympäröimänä, silloin tietäkää, että sen hävitys on lähellä.
21: Silloin ne, jotka Juudeassa ovat, paetkoot vuorille, ja jotka ovat kaupungissa, lähtekööt sieltä pois, ja jotka maalla ovat, älkööt sinne menkö.
22: Sillä ne ovat koston päiviä, että kaikki täyttyisi, mikä kirjoitettu on.
23: Voi raskaita ja imettäväisiä niinä päivinä! Sillä suuri hätä on oleva maan päällä ja viha tätä kansaa vastaan;
24: ja he kaatuvat miekan terään, heidät viedään vangeiksi kaikkien kansojen sekaan, ja Jerusalem on oleva pakanain tallattavana, kunnes pakanain ajat täyttyvät.
25: Ja on oleva merkit auringossa ja kuussa ja tähdissä, ja ahdistus kansoilla maan päällä ja epätoivo, kun meri ja aallot pauhaavat.
26: Ja ihmiset menehtyvät peljätessään ja odottaessaan sitä, mikä maanpiiriä kohtaa; sillä taivaitten voimat järkkyvät.
27: Ja silloin he näkevät Ihmisen Pojan tulevan pilvessä suurella voimalla ja kirkkaudella.
28: Mutta kun nämä alkavat tapahtua, niin rohkaiskaa itsenne ja nostakaa päänne, sillä teidän vapautuksenne on lähellä."
29: Ja hän puhui heille vertauksen: "Katsokaa viikunapuuta ja kaikkia puita.
30: Kun ne jo puhkeavat lehteen, niin siitä te näette ja itsestänne ymmärrätte, että kesä jo on lähellä.
31: Samoin te myös, kun näette tämän tapahtuvan, tietäkää, että Jumalan valtakunta on lähellä.
32: Totisesti minä sanon teille: tämä sukupolvi ei katoa, ennenkuin kaikki tapahtuu.
33: Taivas ja maa katoavat, mutta minun sanani eivät katoa.
34: Mutta pitäkää vaari itsestänne, ettei teidän sydämiänne raskauta päihtymys ja juoppous eikä elatuksen murheet, niin että se päivä yllättää teidät äkkiarvaamatta
35: niinkuin paula; sillä se on saavuttava kaikki, jotka koko maan päällä asuvat.
36: Valvokaa siis joka aika ja rukoilkaa, että saisitte voimaa paetaksenne tätä kaikkea, mikä tuleva on, ja seisoaksenne Ihmisen Pojan edessä."
37: Ja hän opetti päivät pyhäkössä, mutta öiksi hän lähti pois ja vietti ne vuorella, jota kutsutaan Öljymäeksi.
38: Ja kaikki kansa tuli varhain aamuisin hänen tykönsä pyhäkköön kuulemaan häntä.