|
1917
1: Och en dag, då han undervisade folket i helgedomen och förkunnade evangelium, trädde översteprästerna och de skriftlärde, tillika med de äldste, fram
2: och talade till honom och sade: "Säg oss, med vad myndighet gör du detta? Och vem är det som har rivit dig sådan myndighet?"
3: Han svarade och sade till dem: "Också jag vill ställa en fråga till eder; svaren mig på den.
4: Johannes' döpelse, var den från himmelen eller från människor?"
5: Då överlade de med varandra och sade: "Om vi svara: 'Från himmelen' så frågar han: 'Varför trodden I honom då icke?'
6: Men om vi svara: 'Från människor', då kommer allt folket att stena oss, ty de äro förvissade om att Johannes var en profet."
7: De svarade alltså att de icke visste varifrån den var.
8: Då sade Jesus till dem: "Så säger icke heller jag eder med vad myndighet jag gör detta."
9: Och han framställde för folket denna liknelse: "En man planterade en vingård och lejde ut den åt vingårdsmän och för utrikes för lång tid.
10: När sedan rätta tiden var inne, sände han en tjänare till vingårdsmännen, för att de åt denne skulle lämna någon del av vingårdens frukt. Men vingårdsmännen misshandlade honom och läto honom gå tomhänt bort.
11: Ytterligare sände han en annan tjänare. Också honom misshandlade och skymfade de och läto honom gå tomhänt bort.
12: Ytterligare sände han en tredje. Men också denne slogo de blodig och drevo bort honom.
13: Då sade vingårdens herre: 'Vad skall jag göra? Jo, jag vill sända min älskade son; för honom skola de väl ändå hava försyn.'
14: Men när vingårdsmannen fingo se honom, överlade de med varandra och sade: 'Denne är arvingen; låt oss dräpa honom, för att arvet må bliva vårt.'
15: Och de förde honom ut ur vingården och dräpte honom. "Vad skall nu vingårdens herre göra med dem?
16: Jo, han skall komma och förgöra de vingårdsmännen och lämna vingården åt andra." När de hörde detta, sade de: "Bort det!"
17: Då såg han på dem och sade: "Vad betyder då detta skriftens ord: 'Den sten som byggningsmännen förkastade, den har blivit en hörnsten'?
18: Var och en som faller på den stenen, han skall bliva krossad; men den som stenen faller på, honom skall den söndersmula."
19: Och de skriftlärde och översteprästerna hade gärna velat i samma stund gripa honom, men de fruktade för folket. Ty de förstodo att det var om dem som han hade talat i denna liknelse.
20: Och de vaktade på honom och sände ut några som försåtligen skulle låtsa sig vara rättsinniga män, för att dessa skulle fånga honom genom något hans ord, så att de skulle kunna överlämna honom åt överheten, i landshövdingens våld.
21: Dessa frågade honom och sade: "Mästare, vi veta att du talar och undervisar rätt och icke har anseende till personen, utan lär om Guds väg vad sant är.
22: Är det lovligt för oss att giva kejsaren skatt, eller är det icke lovligt?"
23: Men han märkte deras illfundighet och sade till dem:
24: "Låten mig se en penning. Vems bild och överskrift bär den?" De svarade: "Kejsarens."
25: Då sade han till dem: "Given alltså kejsaren vad kejsaren tillhör, och Gud vad Gud tillhör."
26: Och de förmådde icke fånga honom genom något hans ord inför folket, utan förundrade sig över hans svar och tego.
27: Därefter trädde några sadducéer fram och ville påstå att det icke gives någon uppståndelse. Dessa frågade honom
28: och sade: "Mästare, Moses har givit oss den föreskriften, att om någon har en broder som är gift, men dör barnlös, så skall han taga sin broders hustru till akta och skaffa avkomma åt sin broder.
29: Nu voro här sju bröder. Den förste tog sig en hustru, men dog barnlös.
30: Då tog den andre i ordningen henne
31: och därefter den tredje; sammalunda alla sju. Men de dogo alla, utan att någon av dem lämnade barn efter sig.
32: Slutligen dog ock hustrun.
33: Vilken av dem skall då vid uppståndelsen få kvinnan till hustru? De hade ju alla sju tagit henne till hustru."
34: Jesus svarade dem: "Med den nuvarande tidsålderns barn är det så, att män taga sig hustrur, och hustrur givas åt män;
35: men de som bliva aktade värdiga att få del i den nya tidsåldern och i uppståndelsen från de döda, med dem är det så, att varken män tag sig hustrur, eller hustrur givas män.
36: De kunna ju ej heller mer dö ty de äro lika änglarna och äro, Guds söner, eftersom de hava blivit delaktiga av uppståndelsen.
37: Men att de döda uppstå, det har ock Moses, på det ställe där det talas om törnbusken, givit till känna, när han kallar Herren 'Abrahams Gud och Isaks Gud och Jakobs Gud';
38: Och han är en Gud icke för döda, utan för levande, ty för honom leva alla."
39: Då svarade några av de skriftlärde och sade: "Mästare, du har talat rätt."
40: De dristade sig nämligen icke att vidare ställa någon fråga på honom.
41: Men han sade till dem: "Huru kan man säga att Messias är Davids son?
42: David själv säger ju i Psalmernas bok: Herren sade till min herre: Sätt dig på min högra sida,
43: till dess jag har lagt dina fiender dig till en fotapall.'
44: David kallar honom alltså 'herre'; huru kan han då vara hans son?"
45: Och han sade till sina lärjungar, så att allt folket hörde det:
46: "Tagen eder till vara för de skriftlärde, som gärna gå omkring i fotsida kläder och gärna vilja bliva hälsade på torgen och gärna sitta främst i synagogorna och på de främsta platserna vid gästabuden -
47: detta under det att de utsuga änkors hus, medan de för syns skull hålla långa baner. Del skola få en dess hårdare dom."
|
KJV
1: And it came to pass, that on one of those days, as he taught the people in the temple, and preached the gospel, the chief priests and the scribes came upon him with the elders,
2: And spake unto him, saying, Tell us, by what authority doest thou these things? or who is he that gave thee this authority?
3: And he answered and said unto them, I will also ask you one thing; and answer me:
4: The baptism of John, was it from heaven, or of men?
5: And they reasoned with themselves, saying, If we shall say, From heaven; he will say, Why then believed ye him not?
6: But and if we say, Of men; all the people will stone us: for they be persuaded that John was a prophet.
7: And they answered, that they could not tell whence it was.
8: And Jesus said unto them, Neither tell I you by what authority I do these things.
9: Then began he to speak to the people this parable; A certain man planted a vineyard, and let it forth to husbandmen, and went into a far country for a long time.
10: And at the season he sent a servant to the husbandmen, that they should give him of the fruit of the vineyard: but the husbandmen beat him, and sent him away empty.
11: And again he sent another servant: and they beat him also, and entreated him shamefully, and sent him away empty.
12: And again he sent a third: and they wounded him also, and cast him out.
13: Then said the lord of the vineyard, What shall I do? I will send my beloved son: it may be they will reverence him when they see him.
14: But when the husbandmen saw him, they reasoned among themselves, saying, This is the heir: come, let us kill him, that the inheritance may be ours.
15: So they cast him out of the vineyard, and killed him. What therefore shall the lord of the vineyard do unto them?
16: He shall come and destroy these husbandmen, and shall give the vineyard to others. And when they heard it, they said, God forbid.
17: And he beheld them, and said, What is this then that is written, The stone which the builders rejected, the same is become the head of the corner?
18: Whosoever shall fall upon that stone shall be broken; but on whomsoever it shall fall, it will grind him to powder.
19: And the chief priests and the scribes the same hour sought to lay hands on him; and they feared the people: for they perceived that he had spoken this parable against them.
20: And they watched him, and sent forth spies, which should feign themselves just men, that they might take hold of his words, that so they might deliver him unto the power and authority of the governor.
21: And they asked him, saying, Master, we know that thou sayest and teachest rightly, neither acceptest thou the person of any, but teachest the way of God truly:
22: Is it lawful for us to give tribute unto Caesar, or no?
23: But he perceived their craftiness, and said unto them, Why tempt ye me?
24: Shew me a penny. Whose image and superscription hath it? They answered and said, Caesar's.
25: And he said unto them, Render therefore unto Caesar the things which be Caesar's, and unto God the things which be God's.
26: And they could not take hold of his words before the people: and they marvelled at his answer, and held their peace.
27: Then came to him certain of the Sadducees, which deny that there is any resurrection; and they asked him,
28: Saying, Master, Moses wrote unto us, If any man's brother die, having a wife, and he die without children, that his brother should take his wife, and raise up seed unto his brother.
29: There were therefore seven brethren: and the first took a wife, and died without children.
30: And the second took her to wife, and he died childless.
31: And the third took her; and in like manner the seven also: and they left no children, and died.
32: Last of all the woman died also.
33: Therefore in the resurrection whose wife of them is she? for seven had her to wife.
34: And Jesus answering said unto them, The children of this world marry, and are given in marriage:
35: But they which shall be accounted worthy to obtain that world, and the resurrection from the dead, neither marry, nor are given in marriage:
36: Neither can they die any more: for they are equal unto the angels; and are the children of God, being the children of the resurrection.
37: Now that the dead are raised, even Moses shewed at the bush, when he calleth the Lord the God of Abraham, and the God of Isaac, and the God of Jacob.
38: For he is not a God of the dead, but of the living: for all live unto him.
39: Then certain of the scribes answering said, Master, thou hast well said.
40: And after that they durst not ask him any question at all.
41: And he said unto them, How say they that Christ is David's son?
42: And David himself saith in the book of Psalms, The LORD said unto my Lord, Sit thou on my right hand,
43: Till I make thine enemies thy footstool.
44: David therefore calleth him Lord, how is he then his son?
45: Then in the audience of all the people he said unto his disciples,
46: Beware of the scribes, which desire to walk in long robes, and love greetings in the markets, and the highest seats in the synagogues, and the chief rooms at feasts;
47: Which devour widows' houses, and for a shew make long prayers: the same shall receive greater damnation.
|
PR33.38
1: Ja tapahtui eräänä päivänä, kun hän opetti kansaa pyhäkössä ja julisti evankeliumia, että ylipapit ja kirjanoppineet astuivat yhdessä vanhinten kanssa esiin
2: ja puhuivat hänelle sanoen: "Sano meille, millä vallalla sinä näitä teet, tahi kuka on se, joka on antanut sinulle tämän vallan?"
3: Hän vastasi ja sanoi heille: "Minä myös teen teille kysymyksen; sanokaa minulle:
4: oliko Johanneksen kaste taivaasta vai ihmisistä?"
5: Niin he neuvottelivat keskenänsä sanoen: "Jos sanomme: 'Taivaasta', niin hän sanoo: 'Miksi ette siis uskoneet häntä?'
6: Mutta jos sanomme: 'Ihmisistä', niin kaikki kansa kivittää meidät, sillä se uskoo vahvasti, että Johannes oli profeetta."
7: Ja he vastasivat, etteivät tienneet, mistä se oli.
8: Niin Jeesus sanoi heille: "Niinpä en minäkään sano teille, millä vallalla minä näitä teen".
9: Ja hän rupesi puhumaan kansalle ja puhui tämän vertauksen: "Mies istutti viinitarhan ja vuokrasi sen viinitarhureille ja matkusti muille maille kauaksi aikaa.
10: Ja ajan tullen hän lähetti palvelijan viinitarhurien luokse, että he antaisivat tälle osan viinitarhan hedelmistä; mutta viinitarhurit pieksivät hänet ja lähettivät tyhjin käsin pois.
11: Ja hän lähetti vielä toisen palvelijan; mutta hänetkin he pieksivät ja häpäisivät ja lähettivät tyhjin käsin pois.
12: Ja hän lähetti vielä kolmannen; mutta tämänkin he haavoittivat ja heittivät ulos.
13: Niin viinitarhan herra sanoi: 'Mitä minä teen? Minä lähetän rakkaan poikani; häntä he kaiketi kavahtavat.'
14: Mutta kun viinitarhurit näkivät hänet, neuvottelivat he keskenään ja sanoivat: 'Tämä on perillinen; tappakaamme hänet, että perintö tulisi meidän omaksemme'.
15: Ja he heittivät hänet ulos viinitarhasta ja tappoivat. Mitä nyt viinitarhan herra on tekevä heille?
16: Hän tulee ja tuhoaa nämä viinitarhurit ja antaa viinitarhan muille." Niin he sen kuullessaan sanoivat: "Pois se!"
17: Mutta hän katsahti heihin ja sanoi: "Mitä siis on tämä kirjoitus: 'Se kivi, jonka rakentajat hylkäsivät, on tullut kulmakiveksi'?
18: Jokainen, joka kaatuu siihen kiveen, ruhjoutuu, mutta jonka päälle se kaatuu, sen se murskaa."
19: Ja kirjanoppineet ja ylipapit tahtoivat ottaa hänet sillä hetkellä kiinni, mutta he pelkäsivät kansaa; sillä he ymmärsivät, että hän oli puhunut sen vertauksen heistä.
20: Ja he vartioivat häntä ja lähettivät hänen luokseen hurskaiksi tekeytyviä urkkijoita, saadakseen hänet kiinni jostakin sanasta, niin että voisivat antaa hänet esivallalle ja maaherran käsiin.
21: Ja ne kysyivät häneltä sanoen: "Opettaja, me tiedämme, että sinä puhut ja opetat oikein etkä katso henkilöön, vaan opetat Jumalan tietä totuudessa.
22: Onko meidän lupa antaa keisarille veroa vai eikö?"
23: Mutta hän havaitsi heidän kavaluutensa ja sanoi heille:
24: "Näyttäkää minulle denari. Kenen kuva ja päällekirjoitus siinä on?" He vastasivat: "Keisarin".
25: Niin hän sanoi heille: "Antakaa siis keisarille, mikä keisarin on, ja Jumalalle, mikä Jumalan on".
26: Ja he eivät kyenneet saamaan häntä hänen puheestaan kiinni kansan edessä; ja he ihmettelivät hänen vastaustaan ja vaikenivat.
27: Niin astui esiin muutamia saddukeuksia, jotka väittävät, ettei ylösnousemusta ole, ja he kysyivät häneltä
28: sanoen: "Opettaja, Mooses on säätänyt meille: 'Jos joltakin kuolee veli, jolla on vaimo, mutta ei ole lapsia, niin ottakoon hän veljensä vaimon ja herättäköön siemenen veljelleen'.
29: Nyt oli seitsemän veljestä. Ensimmäinen otti vaimon ja kuoli lapsetonna.
30: Niin toinen otti sen vaimon,
31: ja sitten kolmas, ja samoin kaikki seitsemän; ja he kuolivat jättämättä lapsia.
32: Viimeiseksi vaimokin kuoli.
33: Kenelle heistä siis tämä vaimo ylösnousemuksessa joutuu vaimoksi? Sillä kaikkien seitsemän vaimona hän oli ollut."
34: Niin Jeesus sanoi heille: "Tämän maailmanajan lapset naivat ja menevät miehelle.
35: Mutta ne, jotka on arvollisiksi nähty pääsemään toiseen maailmaan ja ylösnousemukseen kuolleista, eivät nai eivätkä mene miehelle.
36: Sillä he eivät enää voi kuolla, kun ovat enkelien kaltaisia; ja he ovat Jumalan lapsia, koska ovat ylösnousemuksen lapsia.
37: Mutta että kuolleet nousevat ylös, sen Mooseskin on osoittanut kertomuksessa orjantappurapensaasta, kun hän sanoo Herraa Aabrahamin Jumalaksi ja Iisakin Jumalaksi ja Jaakobin Jumalaksi.
38: Mutta hän ei ole kuolleitten Jumala, vaan elävien; sillä kaikki hänelle elävät."
39: Niin muutamat kirjanoppineista vastasivat ja sanoivat: "Opettaja, oikein sinä sanoit".
40: Ja he eivät enää rohjenneet kysyä häneltä mitään.
41: Niin hän sanoi heille: "Kuinka he voivat sanoa, että Kristus on Daavidin poika?
42: Sanoohan Daavid itse psalmien kirjassa: 'Herra sanoi minun Herralleni: Istu minun oikealle puolelleni,
43: kunnes minä panen sinun vihollisesi sinun jalkojesi astinlaudaksi.'
44: Daavid siis kutsuu häntä Herraksi; kuinka hän sitten on hänen poikansa?"
45: Ja kaiken kansan kuullen hän sanoi opetuslapsillensa:
46: "Kavahtakaa kirjanoppineita, jotka mielellään käyskelevät pitkissä vaipoissa ja haluavat tervehdyksiä toreilla ja etumaisia istuimia synagoogissa ja ensimmäisiä sijoja pidoissa,
47: noita, jotka syövät leskien huoneet ja näön vuoksi pitävät pitkiä rukouksia; he saavat sitä kovemman tuomion".
|
