Luk 4

2: och frestades av djävulen under fyrtio dagar. Och under de dagarna åt han intet; men när de hade gått till ända, blev han hungrig.
3: Då sade djävulen till honom: "Är du Guds Son, så bjud denna sten att bliva bröd."
4: Jesus svarade honom: "Det är skrivet: 'Människan skall leva icke allenast av bröd.'"
5: Och djävulen förde honom upp på en höjd och visade honom i ett ögonblick alla riken i världen
6: och sade till honom: "Åt dig vill jag giva makten över allt detta med dess härlighet; ty åt mig har den blivit överlämnad, och åt vem jag vill kan jag giva den.
7: Om du alltså tillbeder inför mig, så skall den hel och hållen höra dig till."
8: Jesus svarade och sade till honom: "Det är skrivet: 'Herren, din Gud, skall du tillbedja, och honom allena skall du tjäna.'"
9: Och han förde honom till Jerusalem och ställde honom uppe på helgedomens mur och sade till honom: "Är du Guds Son, så kasta dig ned härifrån;
10: det är ju skrivet: 'Han skall giva sina änglar befallning om dig, att de skola väl bevara dig';
11: så ock: 'De skola bära dig på händerna, så att du icke stöter din fot mot någon sten.'"
12: Då svarade Jesus och sade till honom: "Det är sagt: 'Du skall icke fresta Herren, din Gud.'"
13: När djävulen så hade slutat med alla sina frestelser, vek han ifrån honom, intill läglig tid.
14: Och Jesus vände i Andens kraft tillbaka till Galileen; och ryktet om honom gick ut i hela den kringliggande trakten.
15: Och han undervisade i deras synagogor och blev prisad av alla.
16: Så kom han till Nasaret, där han var uppfödd. Och på sabbatsdagen gick han, såsom hans sed var, in i synagogan: och där stod han upp till att föreläsa.
17: Då räckte man åt honom profeten Esaias' bok; och när han öppnade boken, fick han se det ställe där det stod skrivet:
18: "Herrens Ande är över mig, ty han har smort mig. Han har satt mig till att förkunna glädjens budskap för de fattiga, till att predika frihet för de fångna och syn för de blinda, ja, till att giva de förtryckta frihet
19: och till att predika ett nådens år från Herren."
20: Sedan lade han ihop boken och gav den tillbaka åt tjänaren och satte sig ned. Och alla som voro i synagogan hade sina ögon fästa på honom.
21: Då begynte han tala och sade till dem: "I dag är detta skriftens ord fullbordat inför edra öron."
22: Och de gåvo honom alla sitt vittnesbörd och förundrade sig över de nådens ord som utgingo från hans mun, och sade: "Är då denne icke Josefs son?"
23: Då sade han till dem: "Helt visst skolen I nu vända mot mig det ordet: 'Läkare, bota dig själv' och säga: 'Sådana stora ting som vi hava hört vara gjorda i Kapernaum, sådana må du göra också här i din fädernestad.'"
24: Och han tillade: "Sannerligen säger jag eder: Ingen profet bliver i sitt fädernesland väl mottagen.
25: Men jag säger eder, såsom sant är: I Israel funnos många änkor på Elias' tid då himmelen var tillsluten i tre år och sex månader, och stor hungersnöd kom över hela landet -
26: och likväl blev Elias icke sänd till någon av dessa, utan allenast till en änka i Sarepta i Sidons land.
27: Och många spetälska funnos i Israel på profeten Elisas tid; och likväl blev ingen av dessa gjord ren, utan allenast Naiman från Syrien."
28: När de som voro i synagogan hörde detta, uppfylldes de alla av vrede
29: och stodo upp och drevo honom ut ur staden och förde honom ända fram till branten av det berg som deras stad var byggd på, och ville störta honom därutför.
30: Men han gick sin väg mitt igenom hopen och vandrade vidare.
31: Och han kom ned till Kapernaum, en stad i Galileen, och undervisade folket på sabbaten.
32: Och de häpnade över hans undervisning, ty han talade med makt och myndighet.
33: Och i synagogan var en man som var besatt av en oren ond ande. Denne ropade med hög röst:
34: "Bort härifrån! Vad har du med oss att göra, Jesus från Nasaret? Har du kommit för att förgöra oss? Jag vet vem du är, du Guds Helige."
35: Men Jesus tilltalade honom strängt och sade: "Tig och far ut ur honom." Då kastade den onde anden omkull mannen mitt ibland dem och for ut ur honom, utan att hava gjort honom någon skada.
36: Och häpnad kom över dem alla, och de talade med varandra och sade: "Vad är det med dennes ord? Med myndighet och makt befaller han ju de orena andarna, och de fara ut."
37: Och ryktet om honom spriddes åt alla håll i den kringliggande trakten.
38: Men han stod upp och gick ut ur synagogan och kom in i Simons hus. Och Simons svärmoder var ansatt av en svår feber, och de bådo honom för henne.
39: Då trädde han fram och lutade sig över henne och näpste febern, och den lämnade henne; och strax stod hon upp och betjänade dem.
40: Men när solen gick ned, förde alla till honom sina sjuka, sådana som ledo av olika slags sjukdomar. Och han lade händerna på var och en av dem och botade dem.
41: Onda andar blevo ock utdrivna ur många, och de ropade därvid och sade: "Du är Guds Son." Men han tilltalade dem strängt och tillsade dem att icke säga något, eftersom de visste att han var Messias.
42: Och när det åter hade blivit dag, gick han åstad bort till en öde trakt. Men folket sökte efter honom; och när de kommo fram till honom, ville de hålla honom kvar och hindra honom att gå sin väg.
43: Men han sade till dem: "Också för de andra städerna måste jag förkunna evangelium om Guds rike, ty därtill har jag blivit utsänd."
44: Och han predikade i synagogorna i Judeen.

 

2: Being forty days tempted of the devil. And in those days he did eat nothing: and when they were ended, he afterward hungered.
3: And the devil said unto him, If thou be the Son of God, command this stone that it be made bread.
4: And Jesus answered him, saying, It is written, That man shall not live by bread alone, but by every word of God.
5: And the devil, taking him up into an high mountain, shewed unto him all the kingdoms of the world in a moment of time.
6: And the devil said unto him, All this power will I give thee, and the glory of them: for that is delivered unto me; and to whomsoever I will I give it.
7: If thou therefore wilt worship me, all shall be thine.
8: And Jesus answered and said unto him, Get thee behind me, Satan: for it is written, Thou shalt worship the Lord thy God, and him only shalt thou serve.
9: And he brought him to Jerusalem, and set him on a pinnacle of the temple, and said unto him, If thou be the Son of God, cast thyself down from hence:
10: For it is written, He shall give his angels charge over thee, to keep thee:
11: And in their hands they shall bear thee up, lest at any time thou dash thy foot against a stone.
12: And Jesus answering said unto him, It is said, Thou shalt not tempt the Lord thy God.
13: And when the devil had ended all the temptation, he departed from him for a season.
14: And Jesus returned in the power of the Spirit into Galilee: and there went out a fame of him through all the region round about.
15: And he taught in their synagogues, being glorified of all.
16: And he came to Nazareth, where he had been brought up: and, as his custom was, he went into the synagogue on the sabbath day, and stood up for to read.
17: And there was delivered unto him the book of the prophet Esaias. And when he had opened the book, he found the place where it was written,
18: The Spirit of the Lord is upon me, because he hath anointed me to preach the gospel to the poor; he hath sent me to heal the brokenhearted, to preach deliverance to the captives, and recovering of sight to the blind, to set at liberty them that are bruised,
19: To preach the acceptable year of the Lord.
20: And he closed the book, and he gave it again to the minister, and sat down. And the eyes of all them that were in the synagogue were fastened on him.
21: And he began to say unto them, This day is this scripture fulfilled in your ears.
22: And all bare him witness, and wondered at the gracious words which proceeded out of his mouth. And they said, Is not this Joseph's son?
23: And he said unto them, Ye will surely say unto me this proverb, Physician, heal thyself: whatsoever we have heard done in Capernaum, do also here in thy country.
24: And he said, Verily I say unto you, No prophet is accepted in his own country.
25: But I tell you of a truth, many widows were in Israel in the days of Elias, when the heaven was shut up three years and six months, when great famine was throughout all the land;
26: But unto none of them was Elias sent, save unto Sarepta, a city of Sidon, unto a woman that was a widow.
27: And many lepers were in Israel in the time of Eliseus the prophet; and none of them was cleansed, saving Naaman the Syrian.
28: And all they in the synagogue, when they heard these things, were filled with wrath,
29: And rose up, and thrust him out of the city, and led him unto the brow of the hill whereon their city was built, that they might cast him down headlong.
30: But he passing through the midst of them went his way,
31: And came down to Capernaum, a city of Galilee, and taught them on the sabbath days.
32: And they were astonished at his doctrine: for his word was with power.
33: And in the synagogue there was a man, which had a spirit of an unclean devil, and cried out with a loud voice,
34: Saying, Let us alone; what have we to do with thee, thou Jesus of Nazareth? art thou come to destroy us? I know thee who thou art; the Holy One of God.
35: And Jesus rebuked him, saying, Hold thy peace, and come out of him. And when the devil had thrown him in the midst, he came out of him, and hurt him not.
36: And they were all amazed, and spake among themselves, saying, What a word is this! for with authority and power he commandeth the unclean spirits, and they come out.
37: And the fame of him went out into every place of the country round about.
38: And he arose out of the synagogue, and entered into Simon's house. And Simon's wife's mother was taken with a great fever; and they besought him for her.
39: And he stood over her, and rebuked the fever; and it left her: and immediately she arose and ministered unto them.
40: Now when the sun was setting, all they that had any sick with divers diseases brought them unto him; and he laid his hands on every one of them, and healed them.
41: And devils also came out of many, crying out, and saying, Thou art Christ the Son of God. And he rebuking them suffered them not to speak: for they knew that he was Christ.
42: And when it was day, he departed and went into a desert place: and the people sought him, and came unto him, and stayed him, that he should not depart from them.
43: And he said unto them, I must preach the kingdom of God to other cities also: for therefore am I sent.
44: And he preached in the synagogues of Galilee.

 

2: ja perkele kiusasi häntä neljäkymmentä päivää. Eikä hän syönyt mitään niinä päivinä, mutta kun ne olivat päättyneet, tuli hänen nälkä.
3: Niin perkele sanoi hänelle: "Jos sinä olet Jumalan Poika, niin sano tälle kivelle, että se muuttuu leiväksi".
4: Jeesus vastasi hänelle: "Kirjoitettu on: 'Ei ihminen elä ainoastaan leivästä'."
5: Ja perkele vei hänet korkealle vuorelle ja näytti hänelle yhdessä tuokiossa kaikki maailman valtakunnat
6: ja sanoi hänelle: "Sinulle minä annan kaiken tämän valtapiirin ja sen loiston, sillä minun haltuuni se on annettu, ja minä annan sen, kenelle tahdon.
7: Jos sinä siis kumarrut minun eteeni, niin tämä kaikki on oleva sinun."
8: Jeesus vastasi ja sanoi hänelle: "Kirjoitettu on: 'Sinun pitää kumartaman Herraa, sinun Jumalaasi, ja häntä ainoata palveleman'."
9: Niin hän vei hänet Jerusalemiin ja asetti hänet pyhäkön harjalle ja sanoi hänelle: "Jos sinä olet Jumalan Poika, niin heittäydy tästä alas;
10: sillä kirjoitettu on: 'Hän antaa enkeleilleen käskyn sinusta, että he varjelevat sinua',
11: ja: 'He kantavat sinua käsillänsä, ettet jalkaasi kiveen loukkaisi'."
12: Jeesus vastasi ja sanoi hänelle: "Sanottu on: 'Älä kiusaa Herraa, sinun Jumalaasi'."
13: Ja kun oli kaiken kiusattavansa kiusannut, poistui perkele hänen luotaan ajaksi.
14: Ja Jeesus palasi Hengen voimassa Galileaan; ja sanoma hänestä levisi kaikkiin ympärillä oleviin seutuihin.
15: Ja hän opetti heidän synagoogissaan, ja kaikki ylistivät häntä.
16: Ja hän saapui Nasaretiin, jossa hänet oli kasvatettu, ja meni tapansa mukaan sapatinpäivänä synagoogaan ja nousi lukemaan.
17: Niin hänelle annettiin profeetta Esaiaan kirja, ja kun hän avasi kirjan, löysi hän sen paikan, jossa oli kirjoitettuna:
18: "Herran Henki on minun päälläni, sillä hän on voidellut minut julistamaan evankeliumia köyhille; hän on lähettänyt minut saarnaamaan vangituille vapautusta ja sokeille näkönsä saamista, päästämään sorretut vapauteen,
19: saarnaamaan Herran otollista vuotta".
20: Ja käärittyään kirjan kokoon hän antoi sen palvelijalle ja istuutui; ja kaikkien synagoogassa olevien silmät olivat häneen kiinnitetyt.
21: Niin hän rupesi puhumaan heille: "Tänä päivänä tämä kirjoitus on käynyt toteen teidän korvainne kuullen".
22: Ja kaikki lausuivat hänestä hyvän todistuksen ja ihmettelivät niitä armon sanoja, jotka hänen suustansa lähtivät; ja he sanoivat: "Eikö tämä ole Joosefin poika?"
23: Niin hän sanoi heille: "Kaiketi aiotte sanoa minulle tämän sananlaskun: 'Parantaja, paranna itsesi'; 'tee täälläkin, kotikaupungissasi, niitä suuria tekoja, joita olemme kuulleet tapahtuneen Kapernaumissa'."
24: Ja hän sanoi: "Totisesti minä sanon teille: ei kukaan profeetta ole otollinen kotikaupungissaan.
25: Minä sanon teille totuudessa: monta leskeä oli Eliaan aikana Israelissa, kun taivas oli suljettuna kolme vuotta ja kuusi kuukautta ja suuri nälkä tuli kaikkeen maahan,
26: eikä Eliasta lähetetty kenenkään tykö heistä, vaan ainoastaan leskivaimon tykö Siidonin-maan Sareptaan.
27: Ja monta pitalista miestä oli Israelissa profeetta Elisan aikana, eikä kukaan heistä tullut puhdistetuksi, vaan ainoastaan Naiman, syyrialainen."
28: Tämän kuullessaan kaikki, jotka olivat synagoogassa, tulivat kiukkua täyteen
29: ja nousivat ja ajoivat hänet ulos kaupungista ja veivät hänet sen vuoren jyrkänteelle asti, jolle heidän kaupunkinsa oli rakennettu, syöstäkseen hänet alas.
30: Mutta hän lähti pois käyden heidän keskitsensä.
31: Ja hän meni alas Kapernaumiin, Galilean kaupunkiin, ja opetti kansaa sapattina.
32: Ja he olivat hämmästyksissään hänen opetuksestansa, sillä hänen puheessansa oli voima.
33: Ja synagoogassa oli mies, jossa oli saastaisen riivaajan henki. Tämä huusi suurella äänellä:
34: "Voi, mitä sinulla on meidän kanssamme tekemistä, Jeesus Nasaretilainen? Oletko tullut meitä tuhoamaan? Minä tunnen sinut, kuka olet, sinä Jumalan Pyhä."
35: Niin Jeesus nuhteli häntä sanoen: "Vaikene ja lähde hänestä". Ja riivaaja viskasi hänet maahan heidän keskelleen ja lähti hänestä, häntä ollenkaan vahingoittamatta.
36: Ja heidät kaikki valtasi hämmästys, ja he puhuivat keskenään sanoen: "Mitä tämä puhe on, sillä hän käskee vallalla ja voimalla saastaisia henkiä, ja ne lähtevät ulos?"
37: Ja maine hänestä levisi kaikkialle ympäristön seutuihin.
38: Niin hän nousi ja meni synagoogasta Simonin kotiin. Ja Simonin anoppi sairasti kovaa kuumetta, ja he rukoilivat Jeesusta hänen puolestansa.
39: Niin hän meni ja kumartui hänen ylitsensä ja nuhteli kuumetta, ja se lähti hänestä; ja heti vaimo nousi ja palveli heitä.
40: Auringon laskiessa kaikki, joilla oli sairaita, mikä missäkin taudissa, veivät ne hänen tykönsä. Ja hän pani kätensä heidän itsekunkin päälle ja paransi heidät.
41: Myös lähtivät riivaajat ulos monesta, huutaen ja sanoen: "Sinä olet Jumalan Poika!" Mutta hän nuhteli niitä eikä sallinut niiden puhua, koska ne tiesivät hänen olevan Kristuksen.
42: Ja päivän tultua hän lähti pois ja meni autioon paikkaan; mutta kansa etsi häntä, ja saavuttuaan hänen luokseen he pidättelivät häntä lähtemästä heidän luotansa.
43: Mutta hän sanoi heille: "Minun tulee muillekin kaupungeille julistaa Jumalan valtakunnan evankeliumia, sillä sitä varten minä olen lähetetty".
44: Ja hän saarnasi Galilean synagoogissa.