Luk 12

2: Intet är förborgat, som icke skall bliva uppenbarat, och intet är fördolt, som icke skall bliva känt.
3: Därför skall allt vad I haven sagt i mörkret bliva hört i ljuset, och vad I haven viskat i någons öra i kammaren, det skall bliva utropat på taken.
4: Men jag säger eder, mina vänner: Frukten icke för dem som väl kunna dräpa kroppen, men sedan icke hava makt att göra något mer.
5: Jag vill lära eder vem I skolen frukta: frukten honom som har makt att, sedan han har dräpt, också kasta i Gehenna. Ja, jag säger eder: Honom skolen I frukta. -
6: Säljas icke fem sparvar för två skärvar? Och icke en av dem är förgäten hos Gud.
7: Men på eder äro till och med huvudhåren allasammans räknade. Frukten icke; I ären mer värda än många sparvar.
8: Och jag säger eder: Var och en som bekänner mig inför människorna, honom skall ock Människosonen kännas vid inför Guds änglar.
9: Men den som förnekar mig inför människorna, han skall ock bliva förnekad inför Guds änglar.
10: Och om någon säger något mot Människosonen, så skall det bliva honom förlåtet; men den som hädar den helige Ande, honom skall det icke bliva förlåtet.
11: Men när man drager eder fram inför synagogor och överheter och myndigheter, så gören eder icke bekymmer för huru eller varmed I skolen försvara eder, eller vad I skolen säga;
12: ty den helige Ande skall i samma stund lära eder vad I skolen säga."
13: Och en man i folkhopen sade till honom: "Mästare, säg till min broder att han skiftar arvet med mig."
14: Men han svarade honom: "Min vän, vem har satt mig till domare eller skiftesman över eder?"
15: Därefter sade han till dem: "Sen till, att I tagen eder till vara för allt slags girighet; ty en människas liv beror icke därpå att hon har överflöd på ägodelar."
16: Och han framställde för dem en liknelse; han sade: "Det var en rik man vilkens åkrar buro ymniga skördar.
17: Och han tänkte vid sig själv och sade: 'Vad skall jag göra? Jag har ju icke rum nog för att inbärga min skörd.'
18: Därefter sade han: 'Så vill jag göra: jag vill riva ned mina lador och bygga upp större, och i dem skall jag samla in all min gröda och allt mitt goda.
19: Sedan vill jag säga till min själ: Kära själ, du har mycket gott för varat för många år; giv dig nu ro, ät, drick och var glad.
20: Men Gud sade till honom: 'Du dåre, i denna natt skall din själ utkrävas av dig; vem skall då få vad du har samlat i förråd?' -
21: Så går det den som samlar skatter åt sig själv, men icke är rik inför Gud."
22: Och han sade till sina lärjungar: "Därför säger jag eder: Gören eder icke bekymmer för edert liv, vad I skolen äta, ej heller för eder kropp, vad I skolen kläda eder med.
23: Livet är ju mer än maten, och kroppen mer än kläderna.
24: Given akt på korparna: de så icke, ej heller skörda de, och de hava varken visthus eller lada; och likväl föder Gud dem. Huru mycket mer ären icke I än fåglarna!
25: Vilken av eder kan med allt sitt bekymmer lägga en aln till sin livslängd?
26: Förmån I nu icke ens det som minst är, varför gören I eder då bekymmer för det övriga?
27: Given akt på liljorna, huru de varken spinna eller väva; och likväl säger jag eder att icke ens Salomo i all sin härlighet var så klädd som en av dem.
28: Kläder nu Gud så gräset på marken, vilket i dag står och i morgon kastas i ugnen, huru mycket mer skall han då icke kläda eder, I klentrogne!
29: Söken därför icke heller I efter vad I skolen äta, eller vad I skolen dricka, och begären icke vad som är för högt.
30: Efter allt detta söka ju hedningarna i världen, och eder Fader vet att I behöven detta.
31: Nej, söken efter hans rike, så skall också detta andra tillfalla eder.
32: Frukta icke, du lilla hjord; ty det har behagat eder Fader att giva eder riket.
33: Säljen vad I ägen och given allmosor; skaffen eder penningpungar som icke nötas ut, en outtömlig skatt i himmelen, dit ingen tjuv når, och där man icke fördärvar.
34: Ty där eder skatt är, där komma ock edra hjärtan att vara.
35: Haven edra länder omgjordade och edra lampor brinnande.
36: Och varen I lika tjänare som vänta på att deras herre skall bryta upp från bröllopet, för att strax kunna öppna för honom, när han kommer och klappar.
37: Saliga äro de tjänare som deras herre finner vakande, när han kommer. Sannerligen säger jag eder: Han skall fästa upp sin klädnad och låta dem taga plats vid bordet och själv gå fram och betjäna dem.
38: Och vare sig han kommer under den andra nattväkten eller under den tredje och finner dem så göra - saliga äro de då.
39: Men det förstån I väl, att om husbonden visste vilken stund tjuven skulle komma, så tillstadde han icke att någon bröt sig in i hans hus.
40: Så varen ock I redo ty i en stund då I icke vänten det skall Människosonen komma."
41: Då sade Petrus: "Herre, är det om oss som du talar i denna liknelse, eller är det om alla?"
42: Herren svarade: "Finnes någon trogen och förståndig förvaltare, som av sin herre kan sättas över hans husfolk, för att i rätt tid giva dem deras bestämda kost -
43: salig är då den tjänaren, om hans herre, när han kommer, finner honom göra så.
44: Sannerligen säger jag eder: Han skall sätta honom över allt vad han äger.
45: Men om så är, att tjänaren säger i sitt hjärta: 'Min herre kommer icke så snart', och han begynner att slå de andra tjänarna och tjänarinnorna och att äta och dricka så att han bliver drucken,
46: då skall den tjänarens herre komma på en dag då han icke väntar det, och i en stund då han icke tänker sig det, och han skall låta hugga honom i stycken och låta honom få sin del med de otrogna. -
47: Och den tjänare som hade fått veta sin herres vilja, men icke redde till eller gjorde efter hans vilja, han skall bliva straffad med många slag.
48: Men den som, utan att hava fått veta hans vilja, gjorde vad som val slag värt, han skall bliva straffad med allenast få slag. Var och en åt vilken mycket är givet, av honom skall mycket varda utkrävt och den som har blivit betrodd med mycket, av honom skall man fordra dess mera.
49: Jag har kommit för att tända en eld på jorden; och huru gärna ville jag icke att den redan brunne!
50: Men jag måste genomgå ett dop; och huru ängslas jag icke, till dess att det är fullbordat!
51: Menen I att jag har kommit för att skaffa frid på jorden? Nej, säger jag eder, fastmer söndring.
52: Ty om fem finnas i samma hus, skola de härefter vara söndrade från varandra, så att tre stå mot två Och två mot tre:
53: fadern mot sin son och sonen mot sin fader, modern mot sin dotter och dottern mot sin moder, svärmodern mot sin sonhustru och sonhustrun mot sin svärmoder.
54: Han hade också till folket: "När I sen ett moln stiga upp i väster, sägen I strax: 'Nu kommer regn'; och det sker så.
55: Och när I sen sunnanvind blåsa, sägen I: 'Nu kommer stark hetta'; och detta sker.
56: I skrymtare, jordens och himmelens utseende förstån I att tyda; huru kommer det då till, att I icke kunnen tyda denna tiden?
57: Varför låten I icke edert eget inre döma om vad rätt är?
58: När du går till en överhetsperson med din motpart, så gör dig under vägen all möda att bliva förlikt med denne, så att han icke drager dig fram inför domaren; då händer att domaren överlämnar dig åt rättstjänaren, och att rättstjänaren kastar dig i fängelse.
59: Jag säger dig: Du skall icke slippa ut därifrån, förrän du har betalt ända till den yttersta skärven."

 

2: For there is nothing covered, that shall not be revealed; neither hid, that shall not be known.
3: Therefore whatsoever ye have spoken in darkness shall be heard in the light; and that which ye have spoken in the ear in closets shall be proclaimed upon the housetops.
4: And I say unto you my friends, Be not afraid of them that kill the body, and after that have no more that they can do.
5: But I will forewarn you whom ye shall fear: Fear him, which after he hath killed hath power to cast into hell; yea, I say unto you, Fear him.
6: Are not five sparrows sold for two farthings, and not one of them is forgotten before God?
7: But even the very hairs of your head are all numbered. Fear not therefore: ye are of more value than many sparrows.
8: Also I say unto you, Whosoever shall confess me before men, him shall the Son of man also confess before the angels of God:
9: But he that denieth me before men shall be denied before the angels of God.
10: And whosoever shall speak a word against the Son of man, it shall be forgiven him: but unto him that blasphemeth against the Holy Ghost it shall not be forgiven.
11: And when they bring you unto the synagogues, and unto magistrates, and powers, take ye no thought how or what thing ye shall answer, or what ye shall say:
12: For the Holy Ghost shall teach you in the same hour what ye ought to say.
13: And one of the company said unto him, Master, speak to my brother, that he divide the inheritance with me.
14: And he said unto him, Man, who made me a judge or a divider over you?
15: And he said unto them, Take heed, and beware of covetousness: for a man's life consisteth not in the abundance of the things which he possesseth.
16: And he spake a parable unto them, saying, The ground of a certain rich man brought forth plentifully:
17: And he thought within himself, saying, What shall I do, because I have no room where to bestow my fruits?
18: And he said, This will I do: I will pull down my barns, and build greater; and there will I bestow all my fruits and my goods.
19: And I will say to my soul, Soul, thou hast much goods laid up for many years; take thine ease, eat, drink, and be merry.
20: But God said unto him, Thou fool, this night thy soul shall be required of thee: then whose shall those things be, which thou hast provided?
21: So is he that layeth up treasure for himself, and is not rich toward God.
22: And he said unto his disciples, Therefore I say unto you, Take no thought for your life, what ye shall eat; neither for the body, what ye shall put on.
23: The life is more than meat, and the body is more than raiment.
24: Consider the ravens: for they neither sow nor reap; which neither have storehouse nor barn; and God feedeth them: how much more are ye better than the fowls?
25: And which of you with taking thought can add to his stature one cubit?
26: If ye then be not able to do that thing which is least, why take ye thought for the rest?
27: Consider the lilies how they grow: they toil not, they spin not; and yet I say unto you, that Solomon in all his glory was not arrayed like one of these.
28: If then God so clothe the grass, which is to day in the field, and to morrow is cast into the oven; how much more will he clothe you, O ye of little faith?
29: And seek not ye what ye shall eat, or what ye shall drink, neither be ye of doubtful mind.
30: For all these things do the nations of the world seek after: and your Father knoweth that ye have need of these things.
31: But rather seek ye the kingdom of God; and all these things shall be added unto you.
32: Fear not, little flock; for it is your Father's good pleasure to give you the kingdom.
33: Sell that ye have, and give alms; provide yourselves bags which wax not old, a treasure in the heavens that faileth not, where no thief approacheth, neither moth corrupteth.
34: For where your treasure is, there will your heart be also.
35: Let your loins be girded about, and your lights burning;
36: And ye yourselves like unto men that wait for their lord, when he will return from the wedding; that when he cometh and knocketh, they may open unto him immediately.
37: Blessed are those servants, whom the lord when he cometh shall find watching: verily I say unto you, that he shall gird himself, and make them to sit down to meat, and will come forth and serve them.
38: And if he shall come in the second watch, or come in the third watch, and find them so, blessed are those servants.
39: And this know, that if the goodman of the house had known what hour the thief would come, he would have watched, and not have suffered his house to be broken through.
40: Be ye therefore ready also: for the Son of man cometh at an hour when ye think not.
41: Then Peter said unto him, Lord, speakest thou this parable unto us, or even to all?
42: And the Lord said, Who then is that faithful and wise steward, whom his lord shall make ruler over his household, to give them their portion of meat in due season?
43: Blessed is that servant, whom his lord when he cometh shall find so doing.
44: Of a truth I say unto you, that he will make him ruler over all that he hath.
45: But and if that servant say in his heart, My lord delayeth his coming; and shall begin to beat the menservants and maidens, and to eat and drink, and to be drunken;
46: The lord of that servant will come in a day when he looketh not for him, and at an hour when he is not aware, and will cut him in sunder, and will appoint him his portion with the unbelievers.
47: And that servant, which knew his lord's will, and prepared not himself, neither did according to his will, shall be beaten with many stripes.
48: But he that knew not, and did commit things worthy of stripes, shall be beaten with few stripes. For unto whomsoever much is given, of him shall be much required: and to whom men have committed much, of him they will ask the more.
49: I am come to send fire on the earth; and what will I, if it be already kindled?
50: But I have a baptism to be baptized with; and how am I straitened till it be accomplished!
51: Suppose ye that I am come to give peace on earth? I tell you, Nay; but rather division:
52: For from henceforth there shall be five in one house divided, three against two, and two against three.
53: The father shall be divided against the son, and the son against the father; the mother against the daughter, and the daughter against the mother; the mother in law against her daughter in law, and the daughter in law against her mother in law.
54: And he said also to the people, When ye see a cloud rise out of the west, straightway ye say, There cometh a shower; and so it is.
55: And when ye see the south wind blow, ye say, There will be heat; and it cometh to pass.
56: Ye hypocrites, ye can discern the face of the sky and of the earth; but how is it that ye do not discern this time?
57: Yea, and why even of yourselves judge ye not what is right?
58: When thou goest with thine adversary to the magistrate, as thou art in the way, give diligence that thou mayest be delivered from him; lest he hale thee to the judge, and the judge deliver thee to the officer, and the officer cast thee into prison.
59: I tell thee, thou shalt not depart thence, till thou hast paid the very last mite.

 

2: Ei ole mitään peitettyä, mikä ei tule paljastetuksi, eikä mitään salattua, mikä ei tule tunnetuksi.
3: Sentähden, kaikki, mitä te pimeässä sanotte, joutuu päivänvalossa kuultavaksi, ja mitä korvaan puhutte kammioissa, se katoilta julistetaan.
4: Mutta minä sanon teille, ystävilleni: älkää peljätkö niitä, jotka tappavat ruumiin, eivätkä sen jälkeen voi mitään enempää tehdä.
5: Vaan minä osoitan teille, ketä teidän on pelkääminen: peljätkää häntä, jolla on valta tapettuansa syöstä helvettiin. Niin, minä sanon teille, häntä te peljätkää.
6: Eikö viittä varpusta myydä kahteen ropoon? Eikä Jumala ole yhtäkään niistä unhottanut.
7: Ovatpa teidän päänne hiuksetkin kaikki luetut. Älkää peljätkö; te olette suurempiarvoiset kuin monta varpusta.
8: Mutta minä sanon teille: jokaisen, joka tunnustaa minut ihmisten edessä, myös Ihmisen Poika tunnustaa Jumalan enkelien edessä.
9: Mutta joka kieltää minut ihmisten edessä, se kielletään Jumalan enkelien edessä.
10: Ja jokaiselle, joka sanoo sanan Ihmisen Poikaa vastaan, annetaan anteeksi; mutta sille, joka Pyhää Henkeä pilkkaa, ei anteeksi anneta.
11: Mutta kun he vievät teitä synagoogain ja hallitusten ja esivaltojen eteen, älkää huolehtiko siitä, miten tai mitä vastaisitte puolestanne tahi mitä sanoisitte;
12: sillä Pyhä Henki opettaa teille sillä hetkellä, mitä teidän on sanottava."
13: Niin muuan mies kansanjoukosta sanoi hänelle: "Opettaja, sano minun veljelleni, että hän jakaisi kanssani perinnön".
14: Mutta hän vastasi hänelle: "Ihminen, kuka on minut asettanut teille tuomariksi tai jakomieheksi?"
15: Ja hän sanoi heille: "Katsokaa eteenne ja kavahtakaa kaikkea ahneutta, sillä ei ihmisen elämä riipu hänen omaisuudestaan, vaikka sitä ylenpalttisesti olisi".
16: Ja hän puhui heille vertauksen sanoen: "Rikkaan miehen maa kasvoi hyvin.
17: Niin hän mietti mielessään ja sanoi: 'Mitä minä teen, kun ei minulla ole, mihin viljani kokoaisin?'
18: Ja hän sanoi: 'Tämän minä teen: minä revin maahan aittani ja rakennan suuremmat ja kokoan niihin kaiken eloni ja hyvyyteni;
19: ja sanon sielulleni: sielu, sinulla on paljon hyvää tallessa moneksi vuodeksi; nauti lepoa, syö, juo ja iloitse'.
20: Mutta Jumala sanoi hänelle: 'Sinä mieletön, tänä yönä sinun sielusi vaaditaan sinulta pois; kenelle sitten joutuu se, minkä sinä olet hankkinut?'
21: Näin käy sen, joka kokoaa aarteita itselleen, mutta jolla ei ole rikkautta Jumalan tykönä."
22: Ja hän sanoi opetuslapsillensa: "Sentähden minä sanon teille: älkää murehtiko hengestänne, mitä söisitte, älkääkä ruumiistanne, mitä päällenne pukisitte.
23: Sillä henki on enemmän kuin ruoka, ja ruumis enemmän kuin vaatteet.
24: Katselkaa kaarneita: eivät ne kylvä eivätkä leikkaa, eikä niillä ole säilytyshuonetta eikä aittaa; ja Jumala ruokkii ne. Kuinka paljoa suurempiarvoiset te olette kuin linnut!
25: Ja kuka teistä voi murehtimisellaan lisätä ikäänsä kyynäränkään vertaa?
26: Jos siis ette voi sitäkään, mikä vähintä on, mitä te murehditte muusta?
27: Katselkaa kukkia, kuinka ne kasvavat: eivät ne työtä tee eivätkä kehrää. Kuitenkin minä sanon teille: ei Salomo kaikessa loistossansa ollut niin vaatetettu kuin yksi niistä.
28: Jos siis Jumala näin vaatettaa kedon ruohon, joka tänään kasvaa ja huomenna uuniin heitetään, kuinka paljoa ennemmin teidät, te vähäuskoiset!
29: Älkää siis tekään etsikö, mitä söisitte ja mitä joisitte, älkääkä korkeita tavoitelko.
30: Sillä näitä kaikkia maailman pakanakansat tavoittelevat; mutta teidän Isänne kyllä tietää teidän näitä tarvitsevan.
31: Vaan etsikää Jumalan valtakuntaa, niin myös nämä teille annetaan sen ohessa.
32: Älä pelkää, sinä piskuinen lauma; sillä teidän Isänne on nähnyt hyväksi antaa teille valtakunnan.
33: Myykää, mitä teillä on, ja antakaa almuja; hankkikaa itsellenne kulumattomat kukkarot, loppumaton aarre taivaisiin, mihin ei varas ulotu ja missä koi ei turmele.
34: Sillä missä teidän aarteenne on, siellä on myös teidän sydämenne.
35: Olkoot teidän kupeenne vyötetyt ja lamppunne palamassa;
36: ja olkaa te niiden ihmisten kaltaiset, jotka herraansa odottavat, milloin hän palajaa häistä, että he hänen tullessaan ja kolkuttaessaan heti avaisivat hänelle.
37: Autuaat ne palvelijat, jotka heidän herransa tullessaan tapaa valvomasta! Totisesti minä sanon teille: hän vyöttäytyy ja asettaa heidät aterioimaan ja menee ja palvelee heitä.
38: Ja jos hän tulee toisella yövartiolla tai kolmannella ja havaitsee heidän näin tekevän, niin autuaat ovat ne palvelijat.
39: Mutta se tietäkää: jos perheenisäntä tietäisi, millä hetkellä varas tulee, hän ei sallisi taloonsa murtauduttavan.
40: Niin olkaa tekin valmiit, sillä sinä hetkenä, jona ette luule, Ihmisen Poika tulee."
41: Niin Pietari sanoi: "Herra, meistäkö sinä sanot tämän vertauksen vai myös kaikista muista?"
42: Ja Herra sanoi: "Kuka siis on se uskollinen ja ymmärtäväinen huoneenhaltija, jonka hänen herransa asettaa pitämään huolta hänen palvelusväestään, antamaan heille ajallaan heidän ruokaosansa?
43: Autuas se palvelija, jonka hänen herransa tullessaan havaitsee näin tekevän!
44: Totisesti minä sanon teille: hän asettaa hänet kaiken omaisuutensa hoitajaksi.
45: Mutta jos palvelija sanoo sydämessään: 'Herrani tulo viivästyy', ja rupeaa lyömään palvelijoita ja palvelijattaria sekä syömään ja juomaan ja päihdyttämään itseänsä,
46: niin sen palvelijan herra tulee päivänä, jona hän ei odota, ja hetkenä, jota hän ei arvaa, ja hakkaa hänet kappaleiksi ja määrää hänelle saman osan kuin uskottomille.
47: Ja sitä palvelijaa, joka tiesi herransa tahdon, mutta ei tehnyt valmistuksia eikä toiminut hänen tahtonsa mukaan, rangaistaan monilla lyönneillä.
48: Sitä taas, joka ei tiennyt, mutta teki semmoista, mikä lyöntejä ansaitsee, rangaistaan vain muutamilla lyönneillä. Sillä jokaiselta, jolle on paljon annettu, myös paljon vaaditaan; ja jolle on paljon uskottu, siltä sitä enemmän kysytään.
49: Tulta minä olen tullut heittämään maan päälle; ja kuinka minä tahtoisinkaan, että se jo olisi syttynyt!
50: Mutta minä olen kasteella kastettava, ja kuinka minä olenkaan ahdistettu, kunnes se on täytetty!
51: Luuletteko, että minä olen tullut tuomaan maan päälle rauhaa? Ei, sanon minä teille, vaan eripuraisuutta.
52: Sillä tästedes riitautuu viisi samassa talossa keskenään, kolme joutuu riitaan kahta vastaan ja kaksi kolmea vastaan,
53: isä poikaansa vastaan ja poika isäänsä vastaan, äiti tytärtänsä vastaan ja tytär äitiänsä vastaan, anoppi miniäänsä vastaan ja miniä anoppiansa vastaan."
54: Ja hän sanoi myöskin kansalle: "Kun näette pilven nousevan lännestä, sanotte kohta: 'Tulee sade'; ja niin tuleekin.
55: Ja kun näette etelätuulen puhaltavan, sanotte: 'Tulee helle'; ja niin tuleekin.
56: Te ulkokullatut, maan ja taivaan muodon te osaatte arvioida; mutta kuinka ette arvioitse tätä aikaa?
57: Miksi ette jo itsestänne päätä, mikä oikeata on?
58: Kun kuljet riitapuolesi kanssa hallitusmiehen eteen, niin tee matkalla voitavasi päästäksesi hänestä sovussa eroon, ettei hän raastaisi sinua tuomarin eteen ja tuomari antaisi sinua oikeudenpalvelijalle, ja ettei oikeudenpalvelija heittäisi sinua vankeuteen.
59: Minä sanon sinulle: sieltä et pääse, ennenkuin maksat viimeisenkin rovon."